Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
siis miten se haluton seksi sitten käytännössä onnistuu?
26.09.2016 |
Varsinkin naisille kun sanotaan, että haarat vaan auki. Mutta miten se yhdyntä onnistuu kivuttomasti jos toinen ei sitä yhtään halua? Eihän haluttomuus ole mitään pihtaamista, vaan itsestä riippumaton olotila. Eli jos nainen ei halua yhdyntää, niin housut pois, liukkaria rakoon ja mies tekee itselleen orgasmin kun nainen makaa hiljaa alla ja odottaa aktin loppumista? Mitä jos touhu tuntuu henkisesti tosi pahalta? Kannattaako se parisuhteen hyvinvoinnin kannalta kuitenkaan?
Ihmettelen tätä haluttoman osapuolen syyllistämistä. Ja en myöskään ymmärrä ihmistä, joka pystyy harrastamaan seksiä sellaisen kanssa joka ei sitä halua. Mieheltä ei tietenkään voida samaa suoritusta vaatia...ja kun kaikki naiset eivät pidä esim suuseksistä, niin miten mies täyttää velvollisuutensa jos ei kykene yhdyntään? naisen pitää silti alkaa vaikka koko keho laittaisi vastaan?
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen ja mies ovat erilaisia. Naisen ei tarvitse olla mukana sen kummemmin jos ei halua. Sen kun levittaa jalkansa. Voi samaan aikaan vaikka ajatella muita juttuja. Se ero siis. Mutta ei liene kovin kivaa.
Tottakai naisenkin pitää olla mukana! Haluton yhdyntähän voi aiheuttaa naiselle pahoja seksuaaliongelmia. Sitten ei välttämättä panna enää koskaan. Ja millainen mies pystyy yhtymään naiseen joka ei sitä halua?
En ole ylläolevan viestin kirjoittaja, mutta jos joku miettii mitä ne pahat seksuaaliongelmat ovat, voin kertoa. Olin avioliitossa miehen kanssa, jolle tärkeintä suhteessa oli säännöllinen seksi, joten suostuin harrastamaan sitä enemmän kuin mikä oli itselleni luontevaa. Se aiheutti sen että melko nopeasti kaikki seksi alkoi tuntumaan minusta velvollisuudelta ja miehelle tehtävältä palvelukselta/kotityöltä. Suhteen loppuvaiheilla seksiä oli enää vain kerran viikossa, mutta aloin olemaan hyvin ahdistunut kun edellisestä seksikerrasta oli yli neljä päivää ja tiesin että kohta on taas pakko sitä harrastaa. Oloni helpottui aina vähän kun sain viikottaisen seksin "alta pois", mutta ajan myötä tunsin itseni yhä enemmän hyväksikäytetyksi. Mies oli tyytymätön siihen että seksiä oli vain kerran viikossa ja painosti ja syyllisti minua aiheesta. Seksin vähyys ei ollut eromme syy, mutta varmasti yksi osatekijöistä.
Pari vuotta avioeromme jälkeen aloin tapailemaan miellyttävää miestä, joka ei sytyttänyt minua lainkaan seksuaalisesti. Aikaisemman suhteeni vuoksi en kuitenkaan osannut pitää sitä ongelmana vaan teeskentelin nauttivani seksistä. Asian tekee vaikeaksi se, että olen hyvin orgasmiherkkä eli saan orgasmin melko nopeasti fyysisen stimulaation seurauksena, vaikka en nauttisi itse seksistä tai kokisi halua seksikumppaniani kohtaan. Syystä jota en itsekään tiedä, jatkoin suhdetta kunnes muutaman vuoden päästä en eräänä päivänä enää kyennyt seksiin. En myöskään kestänyt mieheltäni lainkaan fyysistä läheisyyttä, halauksia tai suutelua ja ymmärrettävästi se johti hyvin pian eroon.
Sen jälkeen en ole seurustellut, enkä aiokaan. Tiedän että sillä hetkellä kun suostun seksuaaliseen kanssakäymiseen miehen kanssa, menetän oikeuteni päättää siitä haluanko seksiä vai en. Saan tietenkin päättää ajankohdasta ja kieltäytyä jos en juuri silloin halua, mutta säännöllinen seksi kuuluu suhteeseen ja säännöllisyys alkaa siitä kun seksiä harrastetaan ensimmäisen kerran ja suhde alkaa. Pidän itseäni hyvin seksuaalisena ihmisenä ja fantasioin seksistä ja toisen alastoman ihmisen läheisyydestä, mutta valitettavasti olen onnistunut traumatisoimaan itseni niin pahasti ettei se enää onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa tuntuu olevan olettamuksena, että kaikki pariskunnat rakastavat toisiaan. Ei niin ole läheskään aina, jos realisteja ollaan.
Itse en halunnut seksiä exäni kanssa, koska en rakastanut häntä. Olimme yhdessä, koska aikoinaan virheellisesti ajattelin, että jonkun kanssa nyt vain kuuluu olla. Ihan kivaa meillä muuten yleensä oli yhdessä, mutta mitään seksuaalista vetoa en häntä kohtaan tuntenut. Kun seksiä silloin tällöin harrastimme, en itse nauttinut siitä, ja into ryhtyä siihen seuraavalla kerralla väheni ajan kanssa olemattomiin. Ninpä loppui seksikin.
Nyt olemme onneksi eronneet, mutta jos tutussa ja turvallisessa pitäytyminen kynsin hampain olisi jatkunut, ankea ja seksitön liittomme olisi voinut kestää kauankin.
Seksiä tärkeämpää on tuntea olevansa haluttu. Jos seksi on pelkkää puurtamista, siitä on vaikea nauttia edes sen himokkaamman osapuolen. Oma pitkä parisuhteeni loppui siihen, että puolisoni ei vuoteen osoittanut haluamisen merkkejä. En painostanut häntä seksiin ja se sitten loppui kokonaan. Siinä vaiheessa kun ruoho alkoi näyttää liian vihreältä aidan toisella puolella, otin eron. Naiset, ei teidän ole pakko haluta seksiä, mutta oma haluttomuus tappaa ennen pitkään parisuhteen. Yleinen kuvio on varmasti se, että mies haluaa seksiä enemmän, ja kaikkein tärkeintä taitaa olla asiasta puhuminen avoimesti. Nyt olen uudessa suhteessa. Seksiä on paljon (haluaisin tietty vielä enemmän) ja elämä tuntuu hyvältä. Muutos ei tullut niinkään seksin määrään kuin siitä puhumiseen.
No kyllä mulla (valitettavasti) kostuu aapää vaikken millää tavalla olisi kiihottunutkaan. Jos siis sine yritetään jotain ujuttaa. Onnistuu siis seksi ilman halujakin.
Yeah, I get the point, onhan se omalla tavallaan aika erikoista, että samaan aikaan kun naisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta korostetaan, niin kuitenkin ohjeistetaan "antamaan" miehelle vaikka ei haluaisi. Ja vielä me naiset itse kannatetaan sitä. Ilmeisesti jollekulle Porvoossa tämä on ihan mahdoton ristiriita ohitettavaksi. Ehkäpä jankkausketjumanian takana piilee vieläpä joku salattu raiskausfantasia? Voihan sitä naisvihaa näinkin ilmaista :(
Toisaalta Ap toi jo toisessa ketjussa ilmi mielenterveysongelmat, ehkä siellä kirjoitteleekin ihan "oikea ihminen" ja oikeasti funtsii näitä asioita. Tosin siinä tapauksessa on siis turha vastata ja selittää asiaa ihmiselle, joka katsoo asiaa sellaisesta vinkkelistä joka on täysin mahdoton edes kuvitella muille. Sairaassa mielessä oudot asiat korreloivat vielä oudommin keskenään ilman mitään ongelmia.
Niin tai näin, meidän muiden maailmassa haluttomuus on oire jostain, ei siis koko ongelma eikä sitä hoideta unohtamalla asia. Jos ajatellaan tilannetta jonka apjankkaaja tuo jatkuvasti esille, eli nainen on haluton, ottaa vaatteensa pois, levittää liukastetta ja sitten makaa jalat levällään itkien paikallaan kun mies jyystää runnoen väkisin umpeen kuroutuneeseen värkkiin niin siinähän onkin meillä jo koko kourallinen ongelmia...
Jos nyt lähdetään vaikka siitä, että kun kaksi toistaan rakastavaa ihmistä harrastaa seksiä, niin se on vastavuoroista ja sen tarkoituksena on tuottaa hyvää oloa itselle JA toiselle. Se ei muutu väkivaltaiseksi raiskaamiseksi vaikka toista ei seksi sillä hetkellä kiinnosta. Näin ollen se ei myöskään (normaalimaailmassa) käy kipeää, eikä rakkaan ihmisen seksuaalissävytteinen kosketus aiheuta sen enempää itkemistä kuin normaali halaaminenkaan. Jos näin kuitenkin käy, niin on syytä varata aika molempien päiden erikoislääkärille. Hyvän gynen kanssa voi käydä läpi mitä tehdä yhdyntäkivulle ja kuuppatohtori määrää mahd. lääkkeet ja ohjaa psykoterapiaan käsittelemään menneitä traumoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo-o, varmaan ihan hyvä ketju, mutta en siltikään tajua ollenkaan. Joku sanoo, että synnytyksen jälkeen on normaalia olla vuoden haluton. No, minusta se ei kuulosta normaalilta. Tai ehkä siinä tapauksessa se on normaalia, että kaikki tunteet miestä kohtaan ovat kuolleet.
Minulla on kaksi lasta ja 15 vuotta kestänyt avioliitto. Seksielämä on erittäin säännöllistä. Sitä oli raskauden aikana, sitä oli pari viikkoa synnytyksestä, sitä oli imetysten ja yövalvomisten aikaan. Joskus, kun olen oikein väsynyt, ja kun minua ei huvita seksi, minä annan miehelleni esim. suuseksiä, jos näyttää siltä, että hän tarvitsee hellyyttä ja erikoishuomiota. Minusta olisi ihan hirvittävän paskamaista pantata kaikkea seksiä parisuhteessa vuoden taikka pari, oli se pihtaaja kumpi tahansa. Vaikka ei kostu tai vaikka ei seiso, suu silti toimii, eikö?
Ihan hirveän sairaita ihmisiä täällä. Todella surullista.
Kenenkään ei tule harrastaa seksiä ilman että sitä haluaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yeah, I get the point, onhan se omalla tavallaan aika erikoista, että samaan aikaan kun naisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta korostetaan, niin kuitenkin ohjeistetaan "antamaan" miehelle vaikka ei haluaisi. Ja vielä me naiset itse kannatetaan sitä. Ilmeisesti jollekulle Porvoossa tämä on ihan mahdoton ristiriita ohitettavaksi. Ehkäpä jankkausketjumanian takana piilee vieläpä joku salattu raiskausfantasia? Voihan sitä naisvihaa näinkin ilmaista :(
Toisaalta Ap toi jo toisessa ketjussa ilmi mielenterveysongelmat, ehkä siellä kirjoitteleekin ihan "oikea ihminen" ja oikeasti funtsii näitä asioita. Tosin siinä tapauksessa on siis turha vastata ja selittää asiaa ihmiselle, joka katsoo asiaa sellaisesta vinkkelistä joka on täysin mahdoton edes kuvitella muille. Sairaassa mielessä oudot asiat korreloivat vielä oudommin keskenään ilman mitään ongelmia.
Niin tai näin, meidän muiden maailmassa haluttomuus on oire jostain, ei siis koko ongelma eikä sitä hoideta unohtamalla asia. Jos ajatellaan tilannetta jonka apjankkaaja tuo jatkuvasti esille, eli nainen on haluton, ottaa vaatteensa pois, levittää liukastetta ja sitten makaa jalat levällään itkien paikallaan kun mies jyystää runnoen väkisin umpeen kuroutuneeseen värkkiin niin siinähän onkin meillä jo koko kourallinen ongelmia...
Jos nyt lähdetään vaikka siitä, että kun kaksi toistaan rakastavaa ihmistä harrastaa seksiä, niin se on vastavuoroista ja sen tarkoituksena on tuottaa hyvää oloa itselle JA toiselle. Se ei muutu väkivaltaiseksi raiskaamiseksi vaikka toista ei seksi sillä hetkellä kiinnosta. Näin ollen se ei myöskään (normaalimaailmassa) käy kipeää, eikä rakkaan ihmisen seksuaalissävytteinen kosketus aiheuta sen enempää itkemistä kuin normaali halaaminenkaan. Jos näin kuitenkin käy, niin on syytä varata aika molempien päiden erikoislääkärille. Hyvän gynen kanssa voi käydä läpi mitä tehdä yhdyntäkivulle ja kuuppatohtori määrää mahd. lääkkeet ja ohjaa psykoterapiaan käsittelemään menneitä traumoja.
Tuota noin...
entäs kun se yhdyntäkipu johtuu vain ja ainoastaan siitä, että suostuu ilman kiihottumista seksiin? Tai on suostunut liian monta kertaa ja keho laittaa vastaan? Se, että rakastaa toista, ei kuitenkaan pidä yllä mitää jatkuvaa kiihottuneisuuden tilaa. Voi siis hyvin olla, että rakastaa paljon kumppaniaan, mutta jostakin ulkopuolisesta syystä (synnytys, sairaus, stressi) ilmenee sitten haluttomuutta. Siltikään ei tässä tilanteessa pidä haluttomana mennä antamaan vaan harjoittaa läheisyyttä ja hellimistä ja odotella halujen palaamista. Ei haluttomuus siis automaattisesti kerro parisuhteen ongelmista. Ja esim synnytyksen jälkeenhän on ihan normaalia, että vuoteen ei haluta hormonaalisista syistä. Sitten kun imetys loppuu, niin halut palaavat. Kyllähän sitä nyt vuoden voi olla ilman yhdyntääkin ja odotella, että keho palautuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen ja mies ovat erilaisia. Naisen ei tarvitse olla mukana sen kummemmin jos ei halua. Sen kun levittaa jalkansa. Voi samaan aikaan vaikka ajatella muita juttuja. Se ero siis. Mutta ei liene kovin kivaa.
Tottakai naisenkin pitää olla mukana! Haluton yhdyntähän voi aiheuttaa naiselle pahoja seksuaaliongelmia. Sitten ei välttämättä panna enää koskaan. Ja millainen mies pystyy yhtymään naiseen joka ei sitä halua?
En ole ylläolevan viestin kirjoittaja, mutta jos joku miettii mitä ne pahat seksuaaliongelmat ovat, voin kertoa. Olin avioliitossa miehen kanssa, jolle tärkeintä suhteessa oli säännöllinen seksi, joten suostuin harrastamaan sitä enemmän kuin mikä oli itselleni luontevaa. Se aiheutti sen että melko nopeasti kaikki seksi alkoi tuntumaan minusta velvollisuudelta ja miehelle tehtävältä palvelukselta/kotityöltä. Suhteen loppuvaiheilla seksiä oli enää vain kerran viikossa, mutta aloin olemaan hyvin ahdistunut kun edellisestä seksikerrasta oli yli neljä päivää ja tiesin että kohta on taas pakko sitä harrastaa. Oloni helpottui aina vähän kun sain viikottaisen seksin "alta pois", mutta ajan myötä tunsin itseni yhä enemmän hyväksikäytetyksi. Mies oli tyytymätön siihen että seksiä oli vain kerran viikossa ja painosti ja syyllisti minua aiheesta. Seksin vähyys ei ollut eromme syy, mutta varmasti yksi osatekijöistä.
Pari vuotta avioeromme jälkeen aloin tapailemaan miellyttävää miestä, joka ei sytyttänyt minua lainkaan seksuaalisesti. Aikaisemman suhteeni vuoksi en kuitenkaan osannut pitää sitä ongelmana vaan teeskentelin nauttivani seksistä. Asian tekee vaikeaksi se, että olen hyvin orgasmiherkkä eli saan orgasmin melko nopeasti fyysisen stimulaation seurauksena, vaikka en nauttisi itse seksistä tai kokisi halua seksikumppaniani kohtaan. Syystä jota en itsekään tiedä, jatkoin suhdetta kunnes muutaman vuoden päästä en eräänä päivänä enää kyennyt seksiin. En myöskään kestänyt mieheltäni lainkaan fyysistä läheisyyttä, halauksia tai suutelua ja ymmärrettävästi se johti hyvin pian eroon.
Sen jälkeen en ole seurustellut, enkä aiokaan. Tiedän että sillä hetkellä kun suostun seksuaaliseen kanssakäymiseen miehen kanssa, menetän oikeuteni päättää siitä haluanko seksiä vai en. Saan tietenkin päättää ajankohdasta ja kieltäytyä jos en juuri silloin halua, mutta säännöllinen seksi kuuluu suhteeseen ja säännöllisyys alkaa siitä kun seksiä harrastetaan ensimmäisen kerran ja suhde alkaa. Pidän itseäni hyvin seksuaalisena ihmisenä ja fantasioin seksistä ja toisen alastoman ihmisen läheisyydestä, mutta valitettavasti olen onnistunut traumatisoimaan itseni niin pahasti ettei se enää onnistu.
Täyttä asiaa. Itse olen myös hyvin seksuaalinen nainen. Haluan normaaliti yhdyntää paljon. Joskus ei kuitenkaan huvita ja tälläinen kausi saattaa olla pitkäkin. Silloin jos alkaa haluttomana antamaan, niin ei tule muuta kuin itkua ja lisää haluttomuutta. Säännöllinen seksi on vähän epärealistista ottaen huomioon mitä kaikkea elämässä voi tulla vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo-o, varmaan ihan hyvä ketju, mutta en siltikään tajua ollenkaan. Joku sanoo, että synnytyksen jälkeen on normaalia olla vuoden haluton. No, minusta se ei kuulosta normaalilta. Tai ehkä siinä tapauksessa se on normaalia, että kaikki tunteet miestä kohtaan ovat kuolleet.
Minulla on kaksi lasta ja 15 vuotta kestänyt avioliitto. Seksielämä on erittäin säännöllistä. Sitä oli raskauden aikana, sitä oli pari viikkoa synnytyksestä, sitä oli imetysten ja yövalvomisten aikaan. Joskus, kun olen oikein väsynyt, ja kun minua ei huvita seksi, minä annan miehelleni esim. suuseksiä, jos näyttää siltä, että hän tarvitsee hellyyttä ja erikoishuomiota. Minusta olisi ihan hirvittävän paskamaista pantata kaikkea seksiä parisuhteessa vuoden taikka pari, oli se pihtaaja kumpi tahansa. Vaikka ei kostu tai vaikka ei seiso, suu silti toimii, eikö?
Eihän kyse ole mistään tunteista vaan ihan hormonaalista muutoksista. Nainen joka imettää, ei välttämättä ole seksuaalisesti kovin halukas. Osa toki on ja on tottakai ok harrastaa seksiä jos sitä haluaa. Kuitekin jos esim imettää vauvaa vuoden ja imetys vie halut, niin silloin on toki myös normaalia, että on haluton (siis ei ole mitenkään epänormaalia kun sille on se tietty syy). Tunteet ei tietenkään miestä kohtaan ole kuolleet vaan oma keho ei vain kiihotu, kuten se ns normaalitilassa kiihottuisi. Sitten kun imetys on loppunut, niin kehon hormonitoiminta mahdollistaa taas kiihottumisen paremmin. Silloin palaa yhdynnätkin.
Vierailija kirjoitti:
Yeah, I get the point, onhan se omalla tavallaan aika erikoista, että samaan aikaan kun naisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta korostetaan, niin kuitenkin ohjeistetaan "antamaan" miehelle vaikka ei haluaisi. Ja vielä me naiset itse kannatetaan sitä. Ilmeisesti jollekulle Porvoossa tämä on ihan mahdoton ristiriita ohitettavaksi. Ehkäpä jankkausketjumanian takana piilee vieläpä joku salattu raiskausfantasia? Voihan sitä naisvihaa näinkin ilmaista :(
Toisaalta Ap toi jo toisessa ketjussa ilmi mielenterveysongelmat, ehkä siellä kirjoitteleekin ihan "oikea ihminen" ja oikeasti funtsii näitä asioita. Tosin siinä tapauksessa on siis turha vastata ja selittää asiaa ihmiselle, joka katsoo asiaa sellaisesta vinkkelistä joka on täysin mahdoton edes kuvitella muille. Sairaassa mielessä oudot asiat korreloivat vielä oudommin keskenään ilman mitään ongelmia.
Niin tai näin, meidän muiden maailmassa haluttomuus on oire jostain, ei siis koko ongelma eikä sitä hoideta unohtamalla asia. Jos ajatellaan tilannetta jonka apjankkaaja tuo jatkuvasti esille, eli nainen on haluton, ottaa vaatteensa pois, levittää liukastetta ja sitten makaa jalat levällään itkien paikallaan kun mies jyystää runnoen väkisin umpeen kuroutuneeseen värkkiin niin siinähän onkin meillä jo koko kourallinen ongelmia...
Jos nyt lähdetään vaikka siitä, että kun kaksi toistaan rakastavaa ihmistä harrastaa seksiä, niin se on vastavuoroista ja sen tarkoituksena on tuottaa hyvää oloa itselle JA toiselle. Se ei muutu väkivaltaiseksi raiskaamiseksi vaikka toista ei seksi sillä hetkellä kiinnosta. Näin ollen se ei myöskään (normaalimaailmassa) käy kipeää, eikä rakkaan ihmisen seksuaalissävytteinen kosketus aiheuta sen enempää itkemistä kuin normaali halaaminenkaan. Jos näin kuitenkin käy, niin on syytä varata aika molempien päiden erikoislääkärille. Hyvän gynen kanssa voi käydä läpi mitä tehdä yhdyntäkivulle ja kuuppatohtori määrää mahd. lääkkeet ja ohjaa psykoterapiaan käsittelemään menneitä traumoja.
kirjoitat :
"Se ei muutu väkivaltaiseksi raiskaamiseksi vaikka toista ei seksi sillä hetkellä kiinnosta. Näin ollen se ei myöskään (normaalimaailmassa) käy kipeää, eikä rakkaan ihmisen seksuaalissävytteinen kosketus aiheuta sen enempää itkemistä kuin normaali halaaminenkaan."
Rakkaus sinällään ei tee pimppiä jatkuvasti märäksi tai mieltä kiihottuneeksi. Rakkaan kosketus ei tietenkään tunnu pahalta lähtökohtaisesti, mutta jos rakas esim nipistää kovaa niin sattuuhan se. Sama asia seksin kanssa. Kun pimppi ei ole turvonnut eikä märkä, eikä täten valmis vastaanottamaan penistä vastaan, niin sinne tunkeutuminen voi tuntua sekä fyysisesti että psyykkisesti pahalta vaikka tunkeutuja olisi oma rakas. Pimppi ei "lepotilassa" valikoi, että ahaa, nyt oma miehen penis tulee, ei satu, nyt tulee joku vieras, sattuu. Vaan tottakai kun ei olla kiihottuneita, niin seksistä puuttuu kaikki se hyvänolon tunne. Siksi onkin outoa, että moni mies vaatii naista vain avaamaan haarat. Eihän tämä mitään ratkaise. Tuottaa vain pahaa oloa, sen takia että toinen ei ole valmis seksiin. Seksiä voi harrastaa niinkin, että molemmat ovat kiihottuneita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo-o, varmaan ihan hyvä ketju, mutta en siltikään tajua ollenkaan. Joku sanoo, että synnytyksen jälkeen on normaalia olla vuoden haluton. No, minusta se ei kuulosta normaalilta. Tai ehkä siinä tapauksessa se on normaalia, että kaikki tunteet miestä kohtaan ovat kuolleet.
Minulla on kaksi lasta ja 15 vuotta kestänyt avioliitto. Seksielämä on erittäin säännöllistä. Sitä oli raskauden aikana, sitä oli pari viikkoa synnytyksestä, sitä oli imetysten ja yövalvomisten aikaan. Joskus, kun olen oikein väsynyt, ja kun minua ei huvita seksi, minä annan miehelleni esim. suuseksiä, jos näyttää siltä, että hän tarvitsee hellyyttä ja erikoishuomiota. Minusta olisi ihan hirvittävän paskamaista pantata kaikkea seksiä parisuhteessa vuoden taikka pari, oli se pihtaaja kumpi tahansa. Vaikka ei kostu tai vaikka ei seiso, suu silti toimii, eikö?
Kaikki eivät tykkää vastaanottaa suuseksiä....
Tää on tosi surullista luettavaa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo-o, varmaan ihan hyvä ketju, mutta en siltikään tajua ollenkaan. Joku sanoo, että synnytyksen jälkeen on normaalia olla vuoden haluton. No, minusta se ei kuulosta normaalilta. Tai ehkä siinä tapauksessa se on normaalia, että kaikki tunteet miestä kohtaan ovat kuolleet.
Minulla on kaksi lasta ja 15 vuotta kestänyt avioliitto. Seksielämä on erittäin säännöllistä. Sitä oli raskauden aikana, sitä oli pari viikkoa synnytyksestä, sitä oli imetysten ja yövalvomisten aikaan. Joskus, kun olen oikein väsynyt, ja kun minua ei huvita seksi, minä annan miehelleni esim. suuseksiä, jos näyttää siltä, että hän tarvitsee hellyyttä ja erikoishuomiota. Minusta olisi ihan hirvittävän paskamaista pantata kaikkea seksiä parisuhteessa vuoden taikka pari, oli se pihtaaja kumpi tahansa. Vaikka ei kostu tai vaikka ei seiso, suu silti toimii, eikö?
Kaikki eivät tykkää vastaanottaa suuseksiä....
Mua vastaan ei ole vielä tullut yhtäkään miestä, jolle ei kelpaa suihinotto tai vaikkapa hierontaöljyn kanssa tehty perusteellinen käsihoito. Mutta tokikaan otokseni ei ole kaikenkattava, sen myönnän. Lähtökohtaisesti kuitenkin tulkitsen kaiken nihkeyden täällä siten, että koska rouvaa ei kiinnosta seksi, niin ei häntä myöskään kiinnosta tarjota nautintoa miehelleen, vaikka ei yhtään tarvitsisi haaroja aukaista.
Kaipa se sitten on niin, että se on yksin elettävä jos ei kompromissia löydy. Voivoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen ja mies ovat erilaisia. Naisen ei tarvitse olla mukana sen kummemmin jos ei halua. Sen kun levittaa jalkansa. Voi samaan aikaan vaikka ajatella muita juttuja. Se ero siis. Mutta ei liene kovin kivaa.
Tottakai naisenkin pitää olla mukana! Haluton yhdyntähän voi aiheuttaa naiselle pahoja seksuaaliongelmia. Sitten ei välttämättä panna enää koskaan. Ja millainen mies pystyy yhtymään naiseen joka ei sitä halua?
En ole ylläolevan viestin kirjoittaja, mutta jos joku miettii mitä ne pahat seksuaaliongelmat ovat, voin kertoa. Olin avioliitossa miehen kanssa, jolle tärkeintä suhteessa oli säännöllinen seksi, joten suostuin harrastamaan sitä enemmän kuin mikä oli itselleni luontevaa. Se aiheutti sen että melko nopeasti kaikki seksi alkoi tuntumaan minusta velvollisuudelta ja miehelle tehtävältä palvelukselta/kotityöltä. Suhteen loppuvaiheilla seksiä oli enää vain kerran viikossa, mutta aloin olemaan hyvin ahdistunut kun edellisestä seksikerrasta oli yli neljä päivää ja tiesin että kohta on taas pakko sitä harrastaa. Oloni helpottui aina vähän kun sain viikottaisen seksin "alta pois", mutta ajan myötä tunsin itseni yhä enemmän hyväksikäytetyksi. Mies oli tyytymätön siihen että seksiä oli vain kerran viikossa ja painosti ja syyllisti minua aiheesta. Seksin vähyys ei ollut eromme syy, mutta varmasti yksi osatekijöistä.
Pari vuotta avioeromme jälkeen aloin tapailemaan miellyttävää miestä, joka ei sytyttänyt minua lainkaan seksuaalisesti. Aikaisemman suhteeni vuoksi en kuitenkaan osannut pitää sitä ongelmana vaan teeskentelin nauttivani seksistä. Asian tekee vaikeaksi se, että olen hyvin orgasmiherkkä eli saan orgasmin melko nopeasti fyysisen stimulaation seurauksena, vaikka en nauttisi itse seksistä tai kokisi halua seksikumppaniani kohtaan. Syystä jota en itsekään tiedä, jatkoin suhdetta kunnes muutaman vuoden päästä en eräänä päivänä enää kyennyt seksiin. En myöskään kestänyt mieheltäni lainkaan fyysistä läheisyyttä, halauksia tai suutelua ja ymmärrettävästi se johti hyvin pian eroon.
Sen jälkeen en ole seurustellut, enkä aiokaan. Tiedän että sillä hetkellä kun suostun seksuaaliseen kanssakäymiseen miehen kanssa, menetän oikeuteni päättää siitä haluanko seksiä vai en. Saan tietenkin päättää ajankohdasta ja kieltäytyä jos en juuri silloin halua, mutta säännöllinen seksi kuuluu suhteeseen ja säännöllisyys alkaa siitä kun seksiä harrastetaan ensimmäisen kerran ja suhde alkaa. Pidän itseäni hyvin seksuaalisena ihmisenä ja fantasioin seksistä ja toisen alastoman ihmisen läheisyydestä, mutta valitettavasti olen onnistunut traumatisoimaan itseni niin pahasti ettei se enää onnistu.
Sama täällä.
Olen oivaltanut ettei seksillä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.
Kykenen masturboimaan ja olen tähän tilanteeseen tyytyväinen, jossa ei miehet kehoani käytä tai siihen koske.
Pitää itse määrittää omat rajansa ja pitää niistä kiinni.
Minun kehoni kuuluu minulle, eikä ole kenenkään muun käyttöesine.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä helkkari siinä sitten on, ettet rakkaan ihmisen kanssa halua sekä? Ilmeisesti teillä on muitakin ongelmia? Ratkokaa ne, niin alkaa myös panettaa.
Syitä voi olla erilaisia, eikä vika todellakaan ole kumppanissa. Esim synnytyksen jälkeen on ihan normaalia, että esim vuoteen ei haluta, kun naisella on kovia hormonimuutoksia ja imettämistä ja paikat on kipeenä. Haluaisitko sinä seksiä joka sattuu?
lisäksi on erilaisia sairauksia jotka vievät voimavaroja niin, että seksi ei käy mielessäkään.
Juu juu on sitä tätä. Jokaisella pihtaavalla naisella on varmasti synnytys juuri takana ja joku sairaus.
Haluttomuus seksiin johtuu 99% korvien välistä.Vaan ei johdu. Haluun vaikuttavat lukuisat tekijät ja hormonaaliset syyt ovat kyllä ihan aito syy. Ei pienen vauvan äidin tärkein tehävä ole naida. Moni mies kinuaa seksiä jo muutaman kuukauden päästä synnytyksestä! Haloo! Sitten kun nainen suostuu tähän pakkonaimiseen niin sitten ihmetelläänkin että miten sitä seksiä ei enää halua ollenkaan...
Entäs yhdyntäkivut? Olisitko sinä yhdynnässä jos se sattuisi? Mitä kun se sattuu niin paljon, että penistä on vaikea saada sisään? pitääkö väkisin runnoa sisään? Tulee mieleen vähän erilainen akti kuin rakkaudellinen seksiakti parisuhteessa...
Yhdyntäkivut? Jo PARIN kuukauden päästä synnytyksestä 😂😂😂 Oon minäkin synnyttänyt ja repesin perseeseen saakka ja seksiä todellakin oli kun tikit olivat sulaneet. Jos sieltä toosasta mahtuu vauva ulos, niin kyllä sinne munakin mahtuu. Jos ei anna myöden, niin seksiä voi harrastaa myös monella muulla tavalla. Tekosyitä, sanon minä. Ja naisten hyvin yleistä itsekkyyttä. Sitten ulvotaan kun mies lähtee toisen matkaan kun itse ollaan pihdattu vuosi tolkulla. Jos on pipari ruvella ja ei pysty seksiin, niin kyllä siinä kaksi aikuista ihmistä keksii jonkun ratkaisun.
Niin jos se yhdyntä SATTUU niin miten ihmeessä sitä voisi harrastaa? Tai jos ei kiihotu, niin miten se yhdyntä onnistuu? Ennen yhdyntää pimpin pitää turvota ja liukastua. Jos haluttomana nai, niin kerjää itselleen vaan lisää ongelmia. Ei ole mitään itsekkyyttä, ettei anna tehdä itseelleen pahaa. Se haluton seksi kun tuntuu pahalta.
Ja kyllä, vuosi synnytyksen jälkeen on ihan normaalia ettei haluta. Imetys, stressit jne. Mies kyllä kestää tämän, onhan hän yhdessä laittanut lapsen naisen kanssa aluilleen ja tiennyt, että se merkitsee suurta elämänmuutosta. On pienempi paha, että toinen on puutteessa, kuin se, että toinen antaa itsensä käytettäväksi vastoin tahtoaan.
Valitettavan monesti nyt vain käy niin että ilman kunnon lääkärintodistusta seksihaluttomuudesta se puutteessa olija joko vonkaa, lääppii, itkee, suuttuu, nälvii,lyö, lähtee kaljalle, "kaverin luokse" tai vain sen kummemmitta probleemoitta pitää käsistä kiinni ja tunkee sisään.
Simmottis.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta minulla on sitten ollut haluttomiakin kausia, jotka ovat ollleet vuoden kahden mittaisia. En ole halunnut yhdyntää ollenkaan.
Ollenkaan niin, vai kävitkö kenties naapuria tai pomoa kiksauttamassa? Tämä oli retorinen kysymys.
Jos seksiä ei olisi kertaakaan vuoden (!!!!) tai kahden aikana, ei sitä kyllä olisi ikinä enää semmoisen "kumppanin" kanssa.
Ilman yhdyntää voisi liitto toki säilyä ehjänä, ilman seksiä ei.
Vierailija kirjoitti:
Joo-o, varmaan ihan hyvä ketju, mutta en siltikään tajua ollenkaan. Joku sanoo, että synnytyksen jälkeen on normaalia olla vuoden haluton. No, minusta se ei kuulosta normaalilta. Tai ehkä siinä tapauksessa se on normaalia, että kaikki tunteet miestä kohtaan ovat kuolleet.
Minulla on kaksi lasta ja 15 vuotta kestänyt avioliitto. Seksielämä on erittäin säännöllistä. Sitä oli raskauden aikana, sitä oli pari viikkoa synnytyksestä, sitä oli imetysten ja yövalvomisten aikaan. Joskus, kun olen oikein väsynyt, ja kun minua ei huvita seksi, minä annan miehelleni esim. suuseksiä, jos näyttää siltä, että hän tarvitsee hellyyttä ja erikoishuomiota. Minusta olisi ihan hirvittävän paskamaista pantata kaikkea seksiä parisuhteessa vuoden taikka pari, oli se pihtaaja kumpi tahansa. Vaikka ei kostu tai vaikka ei seiso, suu silti toimii, eikö?
Huh. Olipa masentava ja ahdistava ketju. Onneksi tänne kirjoitti vihdoinkin yksi kumppaniaan rakastava ja kunnioittava henkilö. Kiitos siitä. Oletan että #75 oli myös sinun viesti.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka niin? :) Et ole viettelemisestä kuullut? Siitä, että koitat saada toisellekin halut, kun kerran itsellesikin on luoja ne suonut. Ei kukaan päätä sun puolesta, ettet kiihota miestä. Alat vain kiihotella. Ja muista, että tärkein seksielin on aivot :) Pitää synnyttää se kiihottuminen sinne, niin pääset päättämään milloin on seksiä.