Mieheni on huutaja
Olisin halunnut kuvailla asiaa enemmän ja löytää jotain vinkkejä/apua, mutta en jaksa edes kirjoittaa mitään.
Oon niin pettynyt itseeni, kun en jälleen kerran ole onnistunut solmimaan suhdetta normaalin ihmisen kanssa.
En minä jaksa tälläista oikeasti..tiedän sen. En vaan pysty mitenkään kuvittelemaan että kestäisin pitkällä tähtäimellä järjissäni ihmisen puolisona, joka hoitaa kommunikointinsa raivoamalla ja huutamalla. On niin saatanan surullinen olo.
Eikö raivoaja ja huutaja kykene yhtään miettimään, miltä toisesta tuntuu? Ymmärrän että jokainen raivostuu joskus. Mutta toistuvasti se on ihan perseestä. Mulla menee jotenkin päivän energiat siihen, vaikken itse huuda. Menee energiaa siihen, kun yrittää niin kovasti ymmärtää, miksi toinen on sellainen huutaja.
Väsyttää.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä auttaako se, mutta pystyisitkö ymmärtämään ettei se mies ilkeyttään välttämättä huuda vaan kyseessä on mahdollisesti jo lapsena opittu tapa negatiivisten tunteiden ilmaisuun?
Kaikki ei koe huutamista ongelmana, meillä esim. tuttavapariskunta jotka riidellessä huutaa kilpaa mutta kokevat sen puhdistavan ilmaa ja pitävät sitä hyvänä tapana riidellä.
Itse en ihan tuollaista ymmärrä mutta musta on rasittavaa että kaikenmaailman mökötys, vit--ilu ja mykkäkoulu on jotenkin vähemmän paha kuin huutaminen.
Mä mielummin kuuntelen sitä meuhkaamistakin, kuin katson jotain mököttämistä maailman tappiin. Väkivaltaisuus on sitten ihan erikseen, eikä sellaista tietenkään tarvii kenenkään sietää.
En itsekään ole mikään mykkäkouluilija tai mököttäjä. En vaan ymmärrä miksi pitää huutaa kurkku suorana. Ollaan paljon puhuttu asiasta ja mies on lopettanut minun nimittelyn. Tänään haukkui sitten koulutukseni ja työni. Vaikea ymmärtää, että jonkun mielestä terve tapa ratkaista ristiriidat parisuhteessa on haukkua huutaen toisen ammatti? Mutta varmasti se on totta, että miehelle sopisi paremmin kumppani joka on huutaja myös. Kyllä minäkin joskus huudan, enkä ole mikään pökkelö. Meillä tilanteet on aika hankalia. En pidä siitä että huudetaan, usein jos sanon miehelle vastaan, seuraavaksi uhkaa erolla. Ja sitä uhkausta seuraa litania siitä, mikä kaikki minussa on niin pielessä. En halua kuulla enää kertaakaan sitä litaniaa. Mies tuntee minut hyvin ja kaikki heikkouteni on sillä listalla. Vaikka kuinka koitan olla henkisesti vahva niin en ole kuitenkaan sellainen guru, että jaksaisin muutaman viikon välein kuunnella monologia siitä, mikä kaikki minussa onkaan perseestä. Ap
Eli lyttää sinut maan rakoon ja syö itsetuntosi, uhkailee erolla. Lähde pois, miksi katselet tuollaista?
No, koska, mies katuu niin aidosti ja kuvittelen oikeasti, että hän muuttuisi.
2v oltu yhdessä ja huuto alkoi 6kk jälkeen. Alkaa usko loppua.
Ei kadu aidosti, koska toistaa tekonsa. On vain huomannut että siedät paskaa niskaasi, jos esittää välillä katuvaa. Oikeasti katuva ei tekisi pahaa uudelleen. Usko jo ja arvosta itseäsi sen verran että lähdet. Ei se tule muuttumaan miksikään.
Tuo on hyvä pointti, katumuksesta siis. Kiitos. Itsekin olen sellanen, että kun teen väärin tai loukkaan toista, vältän tekemästä uudelleen. Annan vielä muutaman kuukauden aikaa. Tiedän kyllä sisälläni, etten mitenkään pysty sietämään tätä jos huutaminen jatkuu. Ja kun nyt en pysty edes puhumaan miehelle tästä, kun hän on saanut minut pelkäämään että homma menee taas sitten eron huutamiseksi, ja just nyt mulla ei ole energiaa erota. Ap
Miten luulet että sulla on myöhemminkään energiaa erota, jos huutaminen jatkuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rasittavaa näissä huutajissa on se että huutamisen syyt on aika mitättömiä. Wcrulla väärinpäin. Ei löydä itse hukkaamaansa tavaraa. En tehnyt juuri niin kuin halusi. Jne. Normaalisti ihminen pyytäisi nätisti. Mutta ei, huutaja kommunikoi karjumalla raivoissaan.
Juuri näin meillä. Tänään syy oli kun luin aamiaispöydässä lehdestä uutisotsikon ääneen, ei ollut miehelle mieleinen aihe, en mitenkään voinut tietää etukäteen sitä. Arkipäiväinen tilanne.
Tuo huuto on seurausta ahdistuksesta ja tuollaisessa yhteydessä viittaa jonkintasoiseen masennukseen.
Näitäkin selityksiä päässäni miettinyt, paljon menee energiaa tähän miettimiseen ja ymmärtämiseen.. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rasittavaa näissä huutajissa on se että huutamisen syyt on aika mitättömiä. Wcrulla väärinpäin. Ei löydä itse hukkaamaansa tavaraa. En tehnyt juuri niin kuin halusi. Jne. Normaalisti ihminen pyytäisi nätisti. Mutta ei, huutaja kommunikoi karjumalla raivoissaan.
Juuri näin meillä. Tänään syy oli kun luin aamiaispöydässä lehdestä uutisotsikon ääneen, ei ollut miehelle mieleinen aihe, en mitenkään voinut tietää etukäteen sitä. Arkipäiväinen tilanne.
Tuo huuto on seurausta ahdistuksesta ja tuollaisessa yhteydessä viittaa jonkintasoiseen masennukseen.
Jaa, minusta kuulostaa tavalliselta kusipäältä.
Ikävä aihe -> ahdistus -> puuttuu taito käsitellä tunnetta -> kusipää.
Kun tuon toisen vaiheen osaa käsitellä, kusipäästä voi tullakin jotain ihan muuta.
Aapee. En usko, että mies muuttuu. Sinulla on vielä hyvä tilaisuus lähteä ja erota, kun olette olleet vasta noin vähän yhdessä eikä ole lapsia. Monihan huutaa suuttuessaan, mutta toisen haukkuminen ja lyttääminen on asia erikseen. Meillä on hyvin sama tilanne, mutta ero on tällä hetkellä huono vaihtoehto. Huutaminen ei niinkään haittaa vaan se, että aina kaikki on muiden vika ( varsinkin minun) ja asiat olisi hienosti, jos minä olisin toisenlainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rasittavaa näissä huutajissa on se että huutamisen syyt on aika mitättömiä. Wcrulla väärinpäin. Ei löydä itse hukkaamaansa tavaraa. En tehnyt juuri niin kuin halusi. Jne. Normaalisti ihminen pyytäisi nätisti. Mutta ei, huutaja kommunikoi karjumalla raivoissaan.
Juuri näin meillä. Tänään syy oli kun luin aamiaispöydässä lehdestä uutisotsikon ääneen, ei ollut miehelle mieleinen aihe, en mitenkään voinut tietää etukäteen sitä. Arkipäiväinen tilanne.
Tuo huuto on seurausta ahdistuksesta ja tuollaisessa yhteydessä viittaa jonkintasoiseen masennukseen.
Näitäkin selityksiä päässäni miettinyt, paljon menee energiaa tähän miettimiseen ja ymmärtämiseen.. ap
Vain miettimällä ja ymmärtämällä ahdistut hiljalleen yhä enemmän itse ja teistä tulee joko kärttyinen pari tai jätätte muuten ratkaisematta varsinaista ongelmaa.
Puhumalla ihan muunlaisissa tilanteissa ja todella pienin askelin pyrkimällä siihen, että jonkun viikon päästä mies osaa kysyä itse, kuinka hän käsittelisi aiheita muuten kuin huutamalla voitte päästä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rasittavaa näissä huutajissa on se että huutamisen syyt on aika mitättömiä. Wcrulla väärinpäin. Ei löydä itse hukkaamaansa tavaraa. En tehnyt juuri niin kuin halusi. Jne. Normaalisti ihminen pyytäisi nätisti. Mutta ei, huutaja kommunikoi karjumalla raivoissaan.
Juuri näin meillä. Tänään syy oli kun luin aamiaispöydässä lehdestä uutisotsikon ääneen, ei ollut miehelle mieleinen aihe, en mitenkään voinut tietää etukäteen sitä. Arkipäiväinen tilanne.
Tämä siis ap
Yritä saada mies viikottain kanssasi jonnekin kahvilaan tai vastaavaan paikkaan irti arjesta, jossa annat hänen vapaasti kertoa asioita. Älä vaadi keskustelemaan, vaan vie keskustelua yksinkertaisilla kysymyksillä ohjaten aina hänen kertomaaansa keskeyttämättä ahdistusta liikaa huomatessasi harrastuksiin ja aiheisiin, joista hänen on helppo keskustella.
Kun saa puhuttua asioita, on helpompi elääkin niiden kanssa.
Tätä aion kokeilla.
ja tsemppiä ja voimia muille samassa tilanteessa oleville.
Ja toivon että myöhemmin mulla on sit energiaa erota jos ja kun se tilanne tulee, kun aiemmin sanoin et nyt on huono tilanne. Vaihdoin juuri työpaikkaa, en vaan jaksa nyt. Katson vielä muutaman kuukauden ja koitan selvitellä asiaa. Kiitos kaikille kommenteista, olin aika yksin tämän asian kanssa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä olisi hyväksyttävä tapa purkaa suuttumusta, arvon ylijumalat?
Mieheni on juuri tällainen
Ap
No en ihmettele :D vastaa kysymykseen
No, ihan perusasioita on että tunteet ovat aina oikein, ja niistä saa puhua. Esimerkiksion ok sanoa että "suututtaa koska X ja Y".
Huutaminen ei ole ok, kuten ei ole lyöminenkään tai vaikka tasaisella äänellä uhkailu.
Kannattaisi todella tarkistaa se oma pää jos puolison itku vaikuttaa kiristämiseltä: ihminen itkee kokiessaan äärimmäisiä tunteita, ja ei ole kovin hyvä homma jos jatkuvasti aiheuttaa äärimmäisiä negatiivisia tunteita sille kaikkein tärkeimmälle ihmiselle.
Ja miksi itkeminen on parempi kuin huutaminen? Koska itkevä ihminen ei ole uhka, kun taas huutava on. Uhkaaminen tappaa luottamuksen, ja luottamus on olennainen osa ihmissuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Tunteiden säätelyn ongelma, todennäköisesti johtuu varhaislapsuuden olosuhteista. Olen itse -81 syntynyt, minun ikäluokkani aloitti päiväkodin alle vuoden ikäisenä ja olen itse myös huutaja.
Olen saman ikäinen mutta käyttäydyn ihmisiksi. Mene hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä olisi hyväksyttävä tapa purkaa suuttumusta, arvon ylijumalat?
Mieheni on juuri tällainen
Ap
No en ihmettele :D vastaa kysymykseen
No, ihan perusasioita on että tunteet ovat aina oikein, ja niistä saa puhua. Esimerkiksion ok sanoa että "suututtaa koska X ja Y".
Huutaminen ei ole ok, kuten ei ole lyöminenkään tai vaikka tasaisella äänellä uhkailu.
Kannattaisi todella tarkistaa se oma pää jos puolison itku vaikuttaa kiristämiseltä: ihminen itkee kokiessaan äärimmäisiä tunteita, ja ei ole kovin hyvä homma jos jatkuvasti aiheuttaa äärimmäisiä negatiivisia tunteita sille kaikkein tärkeimmälle ihmiselle.
Ja miksi itkeminen on parempi kuin huutaminen? Koska itkevä ihminen ei ole uhka, kun taas huutava on. Uhkaaminen tappaa luottamuksen, ja luottamus on olennainen osa ihmissuhdetta.
Epävakaa persoonallisuus ja huono itsetunto. Yrittää kontrolloida elämässään sitä mitä kuvittelee pystyvänsä, eli naistaan. Meillä alkoi huuto lähes heti kun yhteinen asunto oli hommattu, sitä ennen oli "kiltisti", toi lahjoja ja mielisteli, yritti sekaantua harrastuksiini ja kaikki ehdotetut asiat kävi. Sitten kun oli kulissit pystyssä tuli oikea luonne esiin. Huusi ihan mistä sattui, laitoin paperit väärään roskikseen, autonavaimet ei olleet hänen päättämässä laatikossa, en osannut edes kuorimaveistä käyttää oikein. Haukkui ulkonäön, sukulaiset, kaverit, harrastukset, työni, ihan kaiken minkä pystyi eikä kotoa olisi saanut olla pois paria tuntia pidempään. Neljä vuotta kuuntelin, sitten vihdoin ärähdin vastaan ja käskin pitämään turpansa kiinni jos sieltä ei tule muuta kuin tuota paskaa ulos. Nyt on vuoden ollut hipihiljaa ja kotona ihanan rauhallista ;) heitti siis mökötyksen puolelle ja kuvittelee nyt hallitsevansa sitä kautta. Ei toimi enää ja omaa kämppää katselen koko ajan.
Malli opittu kotoa, isänsä huutaa yhtä kovaa. Lapsena ollut koulukiusattu ja pitäisi ymmärtää jne. Ei toki ole tätä itse sanonut mutta äitinsä paljasti. Kyllä aikuisen ihmisen pitää päästä tuollaisista yli ja pystyä hillitsemään itsensä normaaleissa tilanteissa, ei loputtomiin voi lapsuuden tapahtumia syyttää. Ap, juokse ja kovaa.
Epävakaa persoonallisuus ja huono itsetunto. Yrittää kontrolloida elämässään sitä mitä kuvittelee pystyvänsä, eli naistaan. Meillä alkoi huuto lähes heti kun yhteinen asunto oli hommattu, sitä ennen oli "kiltisti", toi lahjoja ja mielisteli, yritti sekaantua harrastuksiini ja kaikki ehdotetut asiat kävi. Sitten kun oli kulissit pystyssä tuli oikea luonne esiin. Huusi ihan mistä sattui, laitoin paperit väärään roskikseen, autonavaimet ei olleet hänen päättämässä laatikossa, en osannut edes kuorimaveistä käyttää oikein. Haukkui ulkonäön, sukulaiset, kaverit, harrastukset, työni, ihan kaiken minkä pystyi eikä kotoa olisi saanut olla pois paria tuntia pidempään. Neljä vuotta kuuntelin, sitten vihdoin ärähdin vastaan ja käskin pitämään turpansa kiinni jos sieltä ei tule muuta kuin tuota paskaa ulos. Nyt on vuoden ollut hipihiljaa ja kotona ihanan rauhallista ;) heitti siis mökötyksen puolelle ja kuvittelee nyt hallitsevansa sitä kautta. Ei toimi enää ja omaa kämppää katselen koko ajan.
Malli opittu kotoa, isänsä huutaa yhtä kovaa. Lapsena ollut koulukiusattu ja pitäisi ymmärtää jne. Ei toki ole tätä itse sanonut mutta äitinsä paljasti. Kyllä aikuisen ihmisen pitää päästä tuollaisista yli ja pystyä hillitsemään itsensä normaaleissa tilanteissa, ei loputtomiin voi lapsuuden tapahtumia syyttää. Ap, juokse ja kovaa.
Epävakaa persoonallisuus ja huono itsetunto. Yrittää kontrolloida elämässään sitä mitä kuvittelee pystyvänsä, eli naistaan. Meillä alkoi huuto lähes heti kun yhteinen asunto oli hommattu, sitä ennen oli "kiltisti", toi lahjoja ja mielisteli, yritti sekaantua harrastuksiini ja kaikki ehdotetut asiat kävi. Sitten kun oli kulissit pystyssä tuli oikea luonne esiin. Huusi ihan mistä sattui, laitoin paperit väärään roskikseen, autonavaimet ei olleet hänen päättämässä laatikossa, en osannut edes kuorimaveistä käyttää oikein. Haukkui ulkonäön, sukulaiset, kaverit, harrastukset, työni, ihan kaiken minkä pystyi eikä kotoa olisi saanut olla pois paria tuntia pidempään. Neljä vuotta kuuntelin, sitten vihdoin ärähdin vastaan ja käskin pitämään turpansa kiinni jos sieltä ei tule muuta kuin tuota paskaa ulos. Nyt on vuoden ollut hipihiljaa ja kotona ihanan rauhallista ;) heitti siis mökötyksen puolelle ja kuvittelee nyt hallitsevansa sitä kautta. Ei toimi enää ja omaa kämppää katselen koko ajan.
Malli opittu kotoa, isänsä huutaa yhtä kovaa. Lapsena ollut koulukiusattu ja pitäisi ymmärtää jne. Ei toki ole tätä itse sanonut mutta äitinsä paljasti. Kyllä aikuisen ihmisen pitää päästä tuollaisista yli ja pystyä hillitsemään itsensä normaaleissa tilanteissa, ei loputtomiin voi lapsuuden tapahtumia syyttää. Ap, juokse ja kovaa.
Naiset syyttelevät aina toista osapuolta olkoon asia mikä hyvänsä kun sen sijaan rehellinen ja suora ihminen miettii aina ensin mitä olen tehnyt tai mikä minussa on vikana kun tuo toinen käyttäytyy noin.
Ehkäpä ap aloitat nyt ensin sen syyn etsimisen itsestäsi, ehkäpä se on lähempänä kuin ymmärrätkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteiden säätelyn ongelma, todennäköisesti johtuu varhaislapsuuden olosuhteista. Olen itse -81 syntynyt, minun ikäluokkani aloitti päiväkodin alle vuoden ikäisenä ja olen itse myös huutaja.
Olen saman ikäinen mutta käyttäydyn ihmisiksi. Mene hoitoon.
Miksi vastaat noin aggressiivisesti jos itse tunnustan puutteellisuuteni? Ja miksi kuvittelet että en tee asialle mitään?
Onkohan sinullakin tunteiden säätelyn ongelma?
(Jep: käyn terapiassa. Suosittelen muillekin, etenkin sellaisille jotka kuvittelevat olevansa parempia kuin muut.)
Vierailija kirjoitti:
Naiset syyttelevät aina toista osapuolta olkoon asia mikä hyvänsä kun sen sijaan rehellinen ja suora ihminen miettii aina ensin mitä olen tehnyt tai mikä minussa on vikana kun tuo toinen käyttäytyy noin.
Ehkäpä ap aloitat nyt ensin sen syyn etsimisen itsestäsi, ehkäpä se on lähempänä kuin ymmärrätkään.
Ai vähän niinku että jos nainen raiskataan niin naisen pitää etsiä syy raiskaukseen itsestään eikä syyttää raiskaajaa? Jep jep.
Tollasta käytöstä ei kenenkään tarvi sietää, oikeesti. Eksäni oli samanlainen, sai raivareita pikkujutuista ja keuhkotessaan myös paiskoi tavaroita. Huutaminen on alistavaa ja lapsellista, eikä keskustelu onnistu. Nykyinen mieheni inhoaa huutamista, eikä hän edes korota ääntään. Suuttuessaan ottaa etäisyyttä, ja rauhoituttuaan keskustelemme rakentavasti. Voitte arvata kumman kanssa arki on helpompaa..
Vierailija kirjoitti:
Naiset syyttelevät aina toista osapuolta olkoon asia mikä hyvänsä kun sen sijaan rehellinen ja suora ihminen miettii aina ensin mitä olen tehnyt tai mikä minussa on vikana kun tuo toinen käyttäytyy noin.
Ehkäpä ap aloitat nyt ensin sen syyn etsimisen itsestäsi, ehkäpä se on lähempänä kuin ymmärrätkään.
Ap luki lehdestä uutisotsikon ääneen aamukahvilla > huutoa.
Ihan vaan mielenkiinnosta: kuinka ap olisi voinut toimia fiksummin ja välttää konfliktin tässä tilanteessa?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä auttaako se, mutta pystyisitkö ymmärtämään ettei se mies ilkeyttään välttämättä huuda vaan kyseessä on mahdollisesti jo lapsena opittu tapa negatiivisten tunteiden ilmaisuun?
Kaikki ei koe huutamista ongelmana, meillä esim. tuttavapariskunta jotka riidellessä huutaa kilpaa mutta kokevat sen puhdistavan ilmaa ja pitävät sitä hyvänä tapana riidellä.
Itse en ihan tuollaista ymmärrä mutta musta on rasittavaa että kaikenmaailman mökötys, vit--ilu ja mykkäkoulu on jotenkin vähemmän paha kuin huutaminen.
Mä mielummin kuuntelen sitä meuhkaamistakin, kuin katson jotain mököttämistä maailman tappiin. Väkivaltaisuus on sitten ihan erikseen, eikä sellaista tietenkään tarvii kenenkään sietää.
Huutaminenkin on henkistä väkivaltaa ja tutkitusti esim lapselle huutaminen aiheuttaa samantyyppisiä ongelmia pitkälle aikuisikään asti kuin fyysinenkin väkivalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä olisi hyväksyttävä tapa purkaa suuttumusta, arvon ylijumalat?
Mieheni on juuri tällainen
Ap
No en ihmettele :D vastaa kysymykseen
No, ihan perusasioita on että tunteet ovat aina oikein, ja niistä saa puhua. Esimerkiksion ok sanoa että "suututtaa koska X ja Y".
Huutaminen ei ole ok, kuten ei ole lyöminenkään tai vaikka tasaisella äänellä uhkailu.
Kannattaisi todella tarkistaa se oma pää jos puolison itku vaikuttaa kiristämiseltä: ihminen itkee kokiessaan äärimmäisiä tunteita, ja ei ole kovin hyvä homma jos jatkuvasti aiheuttaa äärimmäisiä negatiivisia tunteita sille kaikkein tärkeimmälle ihmiselle.
Ja miksi itkeminen on parempi kuin huutaminen? Koska itkevä ihminen ei ole uhka, kun taas huutava on. Uhkaaminen tappaa luottamuksen, ja luottamus on olennainen osa ihmissuhdetta.
Itkeminen voi olla henkisen väkivallan väline siinä missä huutaminenkin. Ihmettelen jos et ole koskaan tavannut tai edes kuullut sellaisesta. Erinomainen väline erityisesti empaattisten ihmisten manipulointiin.
Yritä saada mies viikottain kanssasi jonnekin kahvilaan tai vastaavaan paikkaan irti arjesta, jossa annat hänen vapaasti kertoa asioita. Älä vaadi keskustelemaan, vaan vie keskustelua yksinkertaisilla kysymyksillä ohjaten aina hänen kertomaaansa keskeyttämättä ahdistusta liikaa huomatessasi harrastuksiin ja aiheisiin, joista hänen on helppo keskustella.
Kun saa puhuttua asioita, on helpompi elääkin niiden kanssa.