Lue keskustelun säännöt.
Ositus perinnönjaossa
25.09.2016 |
Kun avioliitto päättyy toisen osapuolen kuolemaan, niin puolisoiden välillähän tehdään ositus. Perintöhän pitää jakaa, jos yksikin osakas niin vaatii, ja jos perinnöstä ei päästä osakkaiden kesken sopujakoon, kuka tahansa osakas voi vaatia pesän jakoa pesänjakajan avulla.
Mutta entä ositus? Jos vainaja omisti enemmän kuin jäljelle jäänyt puoliso, niin puolisolle tulee maksaa tasinkoa vainajan omaisuudesta.
Entä jos perilliselle ja aviopuolisolle tulee erimielisyyttä siitä, miten omaisuus jaetaan, niin jääkö perintö jakamatta?
Vainajalla on vain yksi perillinen.
Kommentit (282)
Vainaja on suomen kansslainen ja silloin jako menee suomen lakien mukaan. Mikä on syy siihen että asunto jää avio oikeuden ulkopuolelle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kannattaisi ottaa yhteyttä lakimieheen? Suomessakin on tapauksia, joissa netistä tai esson baarista saatu perinnöjakoa koskeva konsultaatio on johtanut petostuomioihin.
Isä ei ole vielä kuollut eikä edes kuolemassa... Ja sinä mietit jo riitaisaa pesänjakoa
Hyvä kyllä, että perheesi saa tänään olla jankkauksen ulkopuolella
Vastauksena. Sinä et voi alkaa ottamaan yhtään mitään isäsi omaisuudesta ennen pesän jakoa. Pesänjakaja et varmasti ole sinä
Mutta turhaa miettiä, kun isä on hyvissä voimissa
Vierailija kirjoitti:
Eikö leskellä oikeus puoleen
Niin, puoleen avio-oikeuden alaisuudessa olevasta omaisuudesta. Osa omaisuudesta ei kuulu tähän. Mutta vaikka on oikeus puoleen, niin miten se määritellään, mitä hän saa? Jos on vaikkapa (unohdetaan nyt se yhteinen asunto, vaan sen ohella:) kiinteistö, asunto ulkomailla ja vuokralla olevat 1h+k sekä 5h+k niin kukapa saa minkäkin, jos sopua ei synny?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin ositus on tehty, ei perillinen voi alkaa käyttää mitään. Ositusta voi vaatia tehtäväksi ja se on pakko tehdä, jos tätä vaaditaan. Vaikka osituksessa vainajan asunto siirtyisi kokonaan perilliselle, leskellä on siihen kuitenkin asumisoikeus jos hän asui siinä yhdessä vainajan kansa.
Kyseessä on ulkomailla oleva asunto, jossa omistussuhteet ovat käsittääkseni 1/10 vaimo, 9/10 vainaja. Perillisenä haluan asunnon itselleni. Tämä 9/10 ei ole puolison avio-oikeudelta suojattu.
ap
No et voi saada sitä itwellesi, koska vainajan kuolema ei mitenkään vaikuta siihen 1/10:aan, jonka leski omistaa jo ennnestään. Se on ja tulee aina olemaan hänen. Lisäksi hänellä on oikeus puoleen vainajan avio-oikeuden alaisen alaisen omaisuuden arvosta - sen kohdalla voit toki päättää, mit se maksetaan, mutta tuolle yhdelle kymmenesosalle et vaan voi mitkään mitään, ellet pysty pääsemään sopuun siitä tarjoamalla vastineeksi jotain, joka tekee vaihtokaupasta toiselle osapuolelle kannattavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ennen ositusta mutta perillisen pitää vaatia jakoa muuten leski saa lainhuudon
Minkä ihmeen lainhuudon? Tässä on sellainen tilanne, että asunto, jossa viimeiseksi asuttiin on lesken omistama täysin, vaikka köyhempi onkin. Lesken omasta tahdosta näin, en tiedä miksi.
apMitä tässä tapauksessa nyt kärtetään ja kuka kärttää? Jos leski omistaa yhteisen kodin kokonaan, niin kaiken järjen mukaan se on kokonaan hänen, osa hänen tulevaa pesäänsä, ei vainajan. Arkijärjellä ajatellen vainajan pesään kuuluu hänen oma omaisuutensa ja hänen osansa yhteisestä omaisuudesta ja se jaetaan lain mukaan. Varmaan on pykälät myös lahjoitukselle, jonka ap mainitsi aiemmassa viestissä.
Jos suru läheisen kuolemasta aiheuttaa riitaa omaisuudesta kannattaa ehdottomasti hankkia ulkopuolinen pesänjakaja, antaa hänen hoitaa työnsä ja keskittyä suruun. Muuten siitä tulee ikuinen riippa ja katkeruuden lähde. Pesänjakajan palkkio voidaan varmaan maksaa pesästä. Jaon kesto riippuu varmaan siitä miten riitaisa perikunta on, eli se ei kestä vuosia, ellei joku perillinen nimenomaan siihen pyri. .
Kestää se. Käräjäoikeuden päätödtä voi joutua odottamaan yli 6 kk ja yleensä se menee niin. Kokoukset järjestetään harvakseltaan jotta ihmisillä jää aikaa harkita asioita. Lyhyt jako kesttää yllättävän pitkään. Jyvin usein kestävät sen 4-5 vuotta. Silloin ihmiset ovat jo varmistuneet ajatuksissaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin ositus on tehty, ei perillinen voi alkaa käyttää mitään. Ositusta voi vaatia tehtäväksi ja se on pakko tehdä, jos tätä vaaditaan. Vaikka osituksessa vainajan asunto siirtyisi kokonaan perilliselle, leskellä on siihen kuitenkin asumisoikeus jos hän asui siinä yhdessä vainajan kansa.
Kyseessä on ulkomailla oleva asunto, jossa omistussuhteet ovat käsittääkseni 1/10 vaimo, 9/10 vainaja. Perillisenä haluan asunnon itselleni. Tämä 9/10 ei ole puolison avio-oikeudelta suojattu.
apNo et voi saada sitä itwellesi, koska vainajan kuolema ei mitenkään vaikuta siihen 1/10:aan, jonka leski omistaa jo ennnestään. Se on ja tulee aina olemaan hänen. Lisäksi hänellä on oikeus puoleen vainajan avio-oikeuden alaisen alaisen omaisuuden arvosta - sen kohdalla voit toki päättää, mit se maksetaan, mutta tuolle yhdelle kymmenesosalle et vaan voi mitkään mitään, ellet pysty pääsemään sopuun siitä tarjoamalla vastineeksi jotain, joka tekee vaihtokaupasta toiselle osapuolelle kannattavan.
Mutta emmehän me voi jäädä sitä yhdessäkään hallinnoimaan. Minähän omistan siitä periaatteessa sitten 9/10 ei kai tasinkona ole pakko kyseistä asuntoa antaa?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini ei ole koskaan tehnyt ositusta kuolleen puolison kanssa.
apSen syytä kaikki kumminkin on, niin kysy nyt siltä vaan.
Hän ei tule olemaan lesski, jonka kanssa ositus tehdään.
apHei mutta hienoa, jos kerrankin löytyy joku asia, joka ei ole äitisi syy!
Älä nyt! Kyllä tämäkin jollain tavalla tulee äidin syyksi. Odotetaan nyt kymmenen tai kakskymmentä vuotta kunnes isä ensin kuolee ja päästään riitelemän perinnöstä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin ositus on tehty, ei perillinen voi alkaa käyttää mitään. Ositusta voi vaatia tehtäväksi ja se on pakko tehdä, jos tätä vaaditaan. Vaikka osituksessa vainajan asunto siirtyisi kokonaan perilliselle, leskellä on siihen kuitenkin asumisoikeus jos hän asui siinä yhdessä vainajan kansa.
Kyseessä on ulkomailla oleva asunto, jossa omistussuhteet ovat käsittääkseni 1/10 vaimo, 9/10 vainaja. Perillisenä haluan asunnon itselleni. Tämä 9/10 ei ole puolison avio-oikeudelta suojattu.
apNo et voi saada sitä itwellesi, koska vainajan kuolema ei mitenkään vaikuta siihen 1/10:aan, jonka leski omistaa jo ennnestään. Se on ja tulee aina olemaan hänen. Lisäksi hänellä on oikeus puoleen vainajan avio-oikeuden alaisen alaisen omaisuuden arvosta - sen kohdalla voit toki päättää, mit se maksetaan, mutta tuolle yhdelle kymmenesosalle et vaan voi mitkään mitään, ellet pysty pääsemään sopuun siitä tarjoamalla vastineeksi jotain, joka tekee vaihtokaupasta toiselle osapuolelle kannattavan.
Enkä tiedä, voinko minä päättää, mitä tasinkona maksetaan, kun leski on kuolinpesän osakas siihen asti, että ositus on tehty? Kunpa voisinkin....
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kait provosoi. Kuinka kukaan voi keskustella noin epäkohtelijaasti? Minä nyt häivyn koska 15 vuotiaden kanssa en jaksa puhua
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin ositus on tehty, ei perillinen voi alkaa käyttää mitään. Ositusta voi vaatia tehtäväksi ja se on pakko tehdä, jos tätä vaaditaan. Vaikka osituksessa vainajan asunto siirtyisi kokonaan perilliselle, leskellä on siihen kuitenkin asumisoikeus jos hän asui siinä yhdessä vainajan kansa.
Tässä tapauksessa leski omistaa asunnon yksin, eli sitä ei osituksessa käsitellä.
Käytännössä köyhemmälle leskelle annetaan tasinkona sitä omaisuutta, jota ei ole suojattu avio-oikeudelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap kait provosoi. Kuinka kukaan voi keskustella noin epäkohtelijaasti? Minä nyt häivyn koska 15 vuotiaden kanssa en jaksa puhua
Turhauttaa kun ihmiset eivät ollenkaan mieti ja keskity siihen, mitä kysytään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin ositus on tehty, ei perillinen voi alkaa käyttää mitään. Ositusta voi vaatia tehtäväksi ja se on pakko tehdä, jos tätä vaaditaan. Vaikka osituksessa vainajan asunto siirtyisi kokonaan perilliselle, leskellä on siihen kuitenkin asumisoikeus jos hän asui siinä yhdessä vainajan kansa.
Tässä tapauksessa leski omistaa asunnon yksin, eli sitä ei osituksessa käsitellä.
Käytännössä köyhemmälle leskelle annetaan tasinkona sitä omaisuutta, jota ei ole suojattu avio-oikeudelta.
Tässä tapauksessa kun ei ole kysymys pariskunnan yhteisestä asunnosta. Ei ole missään vaiheessa lukenut niin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin ositus on tehty, ei perillinen voi alkaa käyttää mitään. Ositusta voi vaatia tehtäväksi ja se on pakko tehdä, jos tätä vaaditaan. Vaikka osituksessa vainajan asunto siirtyisi kokonaan perilliselle, leskellä on siihen kuitenkin asumisoikeus jos hän asui siinä yhdessä vainajan kansa.
Kyseessä on ulkomailla oleva asunto, jossa omistussuhteet ovat käsittääkseni 1/10 vaimo, 9/10 vainaja. Perillisenä haluan asunnon itselleni. Tämä 9/10 ei ole puolison avio-oikeudelta suojattu.
apNo et voi saada sitä itwellesi, koska vainajan kuolema ei mitenkään vaikuta siihen 1/10:aan, jonka leski omistaa jo ennnestään. Se on ja tulee aina olemaan hänen. Lisäksi hänellä on oikeus puoleen vainajan avio-oikeuden alaisen alaisen omaisuuden arvosta - sen kohdalla voit toki päättää, mit se maksetaan, mutta tuolle yhdelle kymmenesosalle et vaan voi mitkään mitään, ellet pysty pääsemään sopuun siitä tarjoamalla vastineeksi jotain, joka tekee vaihtokaupasta toiselle osapuolelle kannattavan.
Enkä tiedä, voinko minä päättää, mitä tasinkona maksetaan, kun leski on kuolinpesän osakas siihen asti, että ositus on tehty? Kunpa voisinkin....
ap
Kuka muu sen voi päättää, jos et sinä? Oletko täysi-ikäinen? Jos et, niin siinä tapauksessa edunvalvojasi hoitaa asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin ositus on tehty, ei perillinen voi alkaa käyttää mitään. Ositusta voi vaatia tehtäväksi ja se on pakko tehdä, jos tätä vaaditaan. Vaikka osituksessa vainajan asunto siirtyisi kokonaan perilliselle, leskellä on siihen kuitenkin asumisoikeus jos hän asui siinä yhdessä vainajan kansa.
Kyseessä on ulkomailla oleva asunto, jossa omistussuhteet ovat käsittääkseni 1/10 vaimo, 9/10 vainaja. Perillisenä haluan asunnon itselleni. Tämä 9/10 ei ole puolison avio-oikeudelta suojattu.
apNo et voi saada sitä itwellesi, koska vainajan kuolema ei mitenkään vaikuta siihen 1/10:aan, jonka leski omistaa jo ennnestään. Se on ja tulee aina olemaan hänen. Lisäksi hänellä on oikeus puoleen vainajan avio-oikeuden alaisen alaisen omaisuuden arvosta - sen kohdalla voit toki päättää, mit se maksetaan, mutta tuolle yhdelle kymmenesosalle et vaan voi mitkään mitään, ellet pysty pääsemään sopuun siitä tarjoamalla vastineeksi jotain, joka tekee vaihtokaupasta toiselle osapuolelle kannattavan.
Enkä tiedä, voinko minä päättää, mitä tasinkona maksetaan, kun leski on kuolinpesän osakas siihen asti, että ositus on tehty? Kunpa voisinkin....
apKuka muu sen voi päättää, jos et sinä? Oletko täysi-ikäinen? Jos et, niin siinä tapauksessa edunvalvojasi hoitaa asian.
Tarvittaessa asian päättää ulkopuolinen pesänjakaja.
Ohis
Missä vaiheessa se mökki on ulkomaille siirtynyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin ositus on tehty, ei perillinen voi alkaa käyttää mitään. Ositusta voi vaatia tehtäväksi ja se on pakko tehdä, jos tätä vaaditaan. Vaikka osituksessa vainajan asunto siirtyisi kokonaan perilliselle, leskellä on siihen kuitenkin asumisoikeus jos hän asui siinä yhdessä vainajan kansa.
Kyseessä on ulkomailla oleva asunto, jossa omistussuhteet ovat käsittääkseni 1/10 vaimo, 9/10 vainaja. Perillisenä haluan asunnon itselleni. Tämä 9/10 ei ole puolison avio-oikeudelta suojattu.
apNo et voi saada sitä itwellesi, koska vainajan kuolema ei mitenkään vaikuta siihen 1/10:aan, jonka leski omistaa jo ennnestään. Se on ja tulee aina olemaan hänen. Lisäksi hänellä on oikeus puoleen vainajan avio-oikeuden alaisen alaisen omaisuuden arvosta - sen kohdalla voit toki päättää, mit se maksetaan, mutta tuolle yhdelle kymmenesosalle et vaan voi mitkään mitään, ellet pysty pääsemään sopuun siitä tarjoamalla vastineeksi jotain, joka tekee vaihtokaupasta toiselle osapuolelle kannattavan.
Enkä tiedä, voinko minä päättää, mitä tasinkona maksetaan, kun leski on kuolinpesän osakas siihen asti, että ositus on tehty? Kunpa voisinkin....
apKuka muu sen voi päättää, jos et sinä? Oletko täysi-ikäinen? Jos et, niin siinä tapauksessa edunvalvojasi hoitaa asian.
No, jos laissa määrätään, että kuolinpesän osakkaat päättävät asiasta. Ja leski ja minä olemme kuolinpesän osakkaita. Niin? Leski on lain mukaan siis osakas siihen saakka, että ositus on tehty.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin ositus on tehty, ei perillinen voi alkaa käyttää mitään. Ositusta voi vaatia tehtäväksi ja se on pakko tehdä, jos tätä vaaditaan. Vaikka osituksessa vainajan asunto siirtyisi kokonaan perilliselle, leskellä on siihen kuitenkin asumisoikeus jos hän asui siinä yhdessä vainajan kansa.
Tässä tapauksessa leski omistaa asunnon yksin, eli sitä ei osituksessa käsitellä.
Käytännössä köyhemmälle leskelle annetaan tasinkona sitä omaisuutta, jota ei ole suojattu avio-oikeudelta.
Tässä tapauksessa kun ei ole kysymys pariskunnan yhteisestä asunnosta. Ei ole missään vaiheessa lukenut niin.
ap
Lain mukaan leskellä on oikeus jäädä asumaan yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon, jos hänen omaan omaisuuteensa ei sisälly kodiksi sopivaa asuntoa.
Kun leskellä nyt on se oma asunto, ei asumisoikeus koske häntä. Jos sinä haluat sen yhteisen kodin omaan omistukseesi, niin muuttakoon leski ( joka ei ole äitisi?) omaan asuntoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin ositus on tehty, ei perillinen voi alkaa käyttää mitään. Ositusta voi vaatia tehtäväksi ja se on pakko tehdä, jos tätä vaaditaan. Vaikka osituksessa vainajan asunto siirtyisi kokonaan perilliselle, leskellä on siihen kuitenkin asumisoikeus jos hän asui siinä yhdessä vainajan kansa.
Kyseessä on ulkomailla oleva asunto, jossa omistussuhteet ovat käsittääkseni 1/10 vaimo, 9/10 vainaja. Perillisenä haluan asunnon itselleni. Tämä 9/10 ei ole puolison avio-oikeudelta suojattu.
apNo et voi saada sitä itwellesi, koska vainajan kuolema ei mitenkään vaikuta siihen 1/10:aan, jonka leski omistaa jo ennnestään. Se on ja tulee aina olemaan hänen. Lisäksi hänellä on oikeus puoleen vainajan avio-oikeuden alaisen alaisen omaisuuden arvosta - sen kohdalla voit toki päättää, mit se maksetaan, mutta tuolle yhdelle kymmenesosalle et vaan voi mitkään mitään, ellet pysty pääsemään sopuun siitä tarjoamalla vastineeksi jotain, joka tekee vaihtokaupasta toiselle osapuolelle kannattavan.
Enkä tiedä, voinko minä päättää, mitä tasinkona maksetaan, kun leski on kuolinpesän osakas siihen asti, että ositus on tehty? Kunpa voisinkin....
apKuka muu sen voi päättää, jos et sinä? Oletko täysi-ikäinen? Jos et, niin siinä tapauksessa edunvalvojasi hoitaa asian.
Tarvittaessa asian päättää ulkopuolinen pesänjakaja.
Ohis
Ilmeisesti ei siis ole väliä kun pesänjakajaa vaaditaan tai käytetään, onko kyseessä perinnön jako vai ositus kuolinpesässä? Tähän halusin vastauksen. Koska jos näin on, niin vaimollahan on sitten oikeus vaatia pesänjakajaa (tai mulla) jos mä (tai hän) haluaa pitkittää ositusta yksipuolisesti.
ap
No sanos muuta. Ei ole. Se on kyllä vainajan lahjaksi saama, mutta lahjakirjaa ei (ilmeisesti) ole, jossa avio-oikeus puolisolta olisi poissuljettu. Avioehtoa ei vain nyt myöskään ole.
ap