Ositus perinnönjaossa

Vierailija kirjoitti:

Vainajan omaisuudessa osa on kiistatta ainoalle perilliselle kuuluvaa (lahjoittaja on sulkenut sen avio-oikeuden ulkopuolelle), voiko ainoa varsinainen perillinen alkaa heti nauttia näistä varoista, esim. ottaa kyseistä omaisuutta pesästä, vaikka ositus olisi tekemättä?

ap

Perunkirjoituksessa on kummankin osuus merkitty perukirjaan - myös lesken. Samalla on kai nimetty pesänhoitaja - kuka muu se voisi tässä tapauksessa olla kuin ainoa osakas?

Totta kai perillinen saa omaa omaisuuttaan käyttää. Ei leski ole kuolinpesän osakas. Hän saa tasinkoa, jos oli köyhempi osapuoli, mutta hänen ei tarvitse antaa tasinkoa kuolinpesälle, jos on varakkaampi.

Leski saa asua edelleen omassa kodissaan ja pitää irtaimiston jakamatta hallinnassaan, vaikka perillinen omistaisi sen.

Kukaan ei ole edes vielä kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Ei ennen ositusta mutta perillisen pitää vaatia jakoa muuten leski saa lainhuudon

Minkä ihmeen lainhuudon? Tässä on sellainen tilanne, että asunto, jossa viimeiseksi asuttiin on lesken omistama täysin, vaikka köyhempi onkin. Lesken omasta tahdosta näin, en tiedä miksi.

ap

Pesäjakaja on ylernsä ainoa mahdollisuus millä edetä. Se maksaa ja kestää monesti useampi vuosi. Välttyy kuitenkin verenpainetaudista ja masennuksesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jompikumpi tehköön käräjäoikeudelle hakemuksen ulkopuolisesta pesänjakajasta.

Eli vaikka kyse on osituksesta? Pesänjakoahan sekin tavallaan on, vaikka vaimo ei perikään mitään. Niinkö?

ap

Myös osituksessa. Jos se kuolleen puolison perillinen on vaatinut jakoa hän tekee hakemuksen pesänjakajasta jos asia ei muuten edisty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ennen ositusta mutta perillisen pitää vaatia jakoa muuten leski saa lainhuudon

Minkä ihmeen lainhuudon? Tässä on sellainen tilanne, että asunto, jossa viimeiseksi asuttiin on lesken omistama täysin, vaikka köyhempi onkin. Lesken omasta tahdosta näin, en tiedä miksi.

ap

Luulin että pesässä on omaisuutta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ennen ositusta mutta perillisen pitää vaatia jakoa muuten leski saa lainhuudon

Minkä ihmeen lainhuudon? Tässä on sellainen tilanne, että asunto, jossa viimeiseksi asuttiin on lesken omistama täysin, vaikka köyhempi onkin. Lesken omasta tahdosta näin, en tiedä miksi.

ap

Luulin että pesässä on omaisuutta

No niin onkin. Avio-oikeudelta suojattua sekä avio-oikeudelta suojaamatonta.

ap

Ennen kuin ositus on tehty, ei perillinen voi alkaa käyttää mitään. Ositusta voi vaatia tehtäväksi ja se on pakko tehdä, jos tätä vaaditaan. Vaikka osituksessa vainajan asunto siirtyisi kokonaan perilliselle, leskellä on siihen kuitenkin asumisoikeus jos hän asui siinä yhdessä vainajan kansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ennen ositusta mutta perillisen pitää vaatia jakoa muuten leski saa lainhuudon

Minkä ihmeen lainhuudon? Tässä on sellainen tilanne, että asunto, jossa viimeiseksi asuttiin on lesken omistama täysin, vaikka köyhempi onkin. Lesken omasta tahdosta näin, en tiedä miksi.

ap

Luulin että pesässä on omaisuutta

Ja noilla omaisuuksilla on varmasti jo perukirjassa merkityt omistajansa. Ei tähän lainhuudot kuulu.

Ohis

Leski saa käädä ssintoon asumaan. Perillinen saa oman osakemäärän siitä esimeriksi .

Jako on kuitenkin pakko tehdä muuten perillinen voi jäädä ja jää nykyisin hyvin usein näppejä nuolemaan. Leski mällää kaiken, menee uudestaan naimisiin, joku organisaatio huijaa kaiken häneltä, hoitokoti jakson jälkeen on enempi velkaa kuin varoja, peliriippuvuus voi iskeä, alkoholismi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi sen jättää jakamattakin tai jakaa niin että molemmista tulee osakkaita.

Perintöä EI voi jättää jakamatta, jos yksikin kuolinpesän osakas haluaa jaon. Ja jos on vain yksi osakas, niin asiahan on ihan helppo. Tehdään ositus ja maksetaan tasinko ja loput perilliselle. Yksinkertaista? Vai kenen kanssa se perillinen riitelee?

Kun tässä oli nimenomaan siitä kyse, että jos ositus on riitainen. Jos siinä ei päästä sopuun, mistä varallisuudesta tasinko maksetaan.

ap

Nyt menee vaikeaksi, miten yksi perillinen voi itsensä kanssa riidellä? Sehän on siis kuolinpesä, joka maksaa tasinkoa leskelle.

Leski joko ottaa vastaan sen mitä annetaan tai on ottamatta. Siinäkään ei voi olla muita vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jompikumpi tehköön käräjäoikeudelle hakemuksen ulkopuolisesta pesänjakajasta.

Eli vaikka kyse on osituksesta? Pesänjakoahan sekin tavallaan on, vaikka vaimo ei perikään mitään. Niinkö?

ap

Myös osituksessa. Jos se kuolleen puolison perillinen on vaatinut jakoa hän tekee hakemuksen pesänjakajasta jos asia ei muuten edisty.

Voiko vaimo hakea pesänjakajaa jos perillinen ei suostu osituksessa mihinkään ja se ei siksi edisty? Jos perillinen voi ottaa pesästä omaisuutta muutenkin, joka on puolison avio-oikeudelta suojattua, niin kiirettä osituksen tekoon ei hänellä ole.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi sen jättää jakamattakin tai jakaa niin että molemmista tulee osakkaita.

Perintöä EI voi jättää jakamatta, jos yksikin kuolinpesän osakas haluaa jaon. Ja jos on vain yksi osakas, niin asiahan on ihan helppo. Tehdään ositus ja maksetaan tasinko ja loput perilliselle. Yksinkertaista? Vai kenen kanssa se perillinen riitelee?

Kun tässä oli nimenomaan siitä kyse, että jos ositus on riitainen. Jos siinä ei päästä sopuun, mistä varallisuudesta tasinko maksetaan.

ap

Nyt menee vaikeaksi, miten yksi perillinen voi itsensä kanssa riidellä? Sehän on siis kuolinpesä, joka maksaa tasinkoa leskelle.

Leski joko ottaa vastaan sen mitä annetaan tai on ottamatta. Siinäkään ei voi olla muita vaihtoehtoja.

Haa, siis perillinenkö päättää, mistä tasinko maksetaan? Yksin?

ap

Vierailija kirjoitti:

Ennen kuin ositus on tehty, ei perillinen voi alkaa käyttää mitään. Ositusta voi vaatia tehtäväksi ja se on pakko tehdä, jos tätä vaaditaan. Vaikka osituksessa vainajan asunto siirtyisi kokonaan perilliselle, leskellä on siihen kuitenkin asumisoikeus jos hän asui siinä yhdessä vainajan kansa.

Kyseessä on ulkomailla oleva asunto, jossa omistussuhteet ovat käsittääkseni 1/10 vaimo, 9/10 vainaja. Perillisenä haluan asunnon itselleni. Tämä 9/10 ei ole puolison avio-oikeudelta suojattu.

ap

Perillisen kannattaa hakea pesäselvittäjää jos ei ilman pärjää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jompikumpi tehköön käräjäoikeudelle hakemuksen ulkopuolisesta pesänjakajasta.

Eli vaikka kyse on osituksesta? Pesänjakoahan sekin tavallaan on, vaikka vaimo ei perikään mitään. Niinkö?

ap

Myös osituksessa. Jos se kuolleen puolison perillinen on vaatinut jakoa hän tekee hakemuksen pesänjakajasta jos asia ei muuten edisty.

Voiko vaimo hakea pesänjakajaa jos perillinen ei suostu osituksessa mihinkään ja se ei siksi edisty? Jos perillinen voi ottaa pesästä omaisuutta muutenkin, joka on puolison avio-oikeudelta suojattua, niin kiirettä osituksen tekoon ei hänellä ole.

ap

Voi hakea ja kannattaakin. Hakemuksessa voi ehdottaa itse jakajaa. Mikään oma kaveri ei tietenkään jäävinä käy mutta jos tietää esim rehdiksi mieltämänsä ulkopuolisen juristin tätä kannattaa ehdottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen kuin ositus on tehty, ei perillinen voi alkaa käyttää mitään. Ositusta voi vaatia tehtäväksi ja se on pakko tehdä, jos tätä vaaditaan. Vaikka osituksessa vainajan asunto siirtyisi kokonaan perilliselle, leskellä on siihen kuitenkin asumisoikeus jos hän asui siinä yhdessä vainajan kansa.

Kyseessä on ulkomailla oleva asunto, jossa omistussuhteet ovat käsittääkseni 1/10 vaimo, 9/10 vainaja. Perillisenä haluan asunnon itselleni. Tämä 9/10 ei ole puolison avio-oikeudelta suojattu.

ap

miksei ole

Eikö leskellä oikeus puoleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi sen jättää jakamattakin tai jakaa niin että molemmista tulee osakkaita.

Perintöä EI voi jättää jakamatta, jos yksikin kuolinpesän osakas haluaa jaon. Ja jos on vain yksi osakas, niin asiahan on ihan helppo. Tehdään ositus ja maksetaan tasinko ja loput perilliselle. Yksinkertaista? Vai kenen kanssa se perillinen riitelee?

Kun tässä oli nimenomaan siitä kyse, että jos ositus on riitainen. Jos siinä ei päästä sopuun, mistä varallisuudesta tasinko maksetaan.

ap

Nyt menee vaikeaksi, miten yksi perillinen voi itsensä kanssa riidellä? Sehän on siis kuolinpesä, joka maksaa tasinkoa leskelle.

Leski joko ottaa vastaan sen mitä annetaan tai on ottamatta. Siinäkään ei voi olla muita vaihtoehtoja.

Toisaalta, käytit sanaa kuolinpesä. Tiesitkö, että leski on kuolinpesän osakas siihen asti kun ositus on tehty? Eli en minä itsekseni siinä riitele. Eli tuskin voin sanella mitä leski saa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ennen ositusta mutta perillisen pitää vaatia jakoa muuten leski saa lainhuudon

Minkä ihmeen lainhuudon? Tässä on sellainen tilanne, että asunto, jossa viimeiseksi asuttiin on lesken omistama täysin, vaikka köyhempi onkin. Lesken omasta tahdosta näin, en tiedä miksi.

ap

Mitä tässä tapauksessa nyt kärtetään ja kuka kärttää? Jos leski omistaa yhteisen kodin kokonaan, niin kaiken järjen mukaan se on kokonaan hänen, osa hänen tulevaa pesäänsä, ei vainajan. Arkijärjellä ajatellen vainajan pesään kuuluu hänen oma omaisuutensa ja hänen osansa yhteisestä omaisuudesta ja se jaetaan lain mukaan. Varmaan on pykälät myös lahjoitukselle, jonka ap mainitsi aiemmassa viestissä. 

Jos suru läheisen kuolemasta aiheuttaa riitaa omaisuudesta kannattaa ehdottomasti hankkia ulkopuolinen pesänjakaja, antaa hänen hoitaa työnsä ja keskittyä suruun. Muuten siitä tulee ikuinen riippa ja katkeruuden lähde. Pesänjakajan palkkio voidaan varmaan maksaa pesästä.  Jaon kesto riippuu varmaan siitä miten riitaisa perikunta on, eli se ei kestä vuosia, ellei joku perillinen nimenomaan siihen pyri. .