Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä jokin ammatti, jota ehkä hieman "kadehtien" ihailette/haikailette?
24.09.2016 |
En suinkaan tarkoittanut, että olisitte kateellisia jonkin tietyn ammattikunnan edustajille. Ehkä olette oikein tyytyväisiä nykyiseen uravalintaanne, mutta oliko aikoinaan jokin ala josta haaveilitte (siis myöhemmin kuin myös lapsina?) Jokin, mille ette kuitenkaan tietyistä tekijöistä riippuen aikoinanne hakeneet/päässeet. Onko asia ollut mielessä myöhemmin, tai oletteko jopa suunnitelleet uran vaihdosta iästä huolimatta?
Itse olen aina hieman haaveillut psykologin ammatista. Hain kerran aikoinaan Helsinkiin, enkä päässyt. Ei se paljosta jäänyt, mutta reilusta parista pisteestä. Huomaan aina silloin tällöin jossittelevani ja haikailevani, millaista olisi jos.. olisi päätynyt tai päässyt sille tielle.
Kommentit (75)
Eläinlääkäri minullakin, kuten monella muulla. Matemaattis-luonnontieteelliset aineet on olleet mulle aina helppoja eli uskon, että olisin sen puolesta päässyt opiskelemaan. Sen sijaan teini-iässä erään traumaattisen tapahtuman johdosta syntynyt järkyttävän paha verikammo esti tämän haaveen.
No luin itseni DI:ksi ja ihan onnellinen olen tässäkin hommassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjailija. Olisin halunnut olla se nuori lupaus, jota hehkutetaan Hesarin sivuilla kuten Anja Kaurasta ja Harri Sirolaa nuoruudessani hehkutettiin. Se, jonka teksti jo nuorena osoittaa ikäisekseen harvinaista kypsyyttä ja psykologista silmää. Se, jonka runot repivät rikki rajoja ja räjäyttävät tajunnan.
Iän myötä olisin kehittynyt ammatissani edelleen, kirjoittaisin laaturomaaneja ja minua arvostettaisiin kirjallisuuden parissa tekemäni työn vuoksi. Osaisin punoa monisyisiä ja kiinnostavia juonikuvioita ja henkilöhahmojeni kuvaukset olisivat oivaltavia ja uskottavia.
Nuorena kirjoittelin joitain aneemisia runoja ja latteita novelleja, mutta siihen se yritys on jäänyt. Ei ole ollut lahjakkuutta eikä intohimoa tarpeeksi.
Ihan kuin omat ajatukseni. Aina ollut verbaalisesti lahjakas, mutta en kuitenkaan tarpeeksi. "Jag ville vara intellektuell, berest, belärad, äckligt ung."
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti lääkäri. Mikään muu maailmassa ei kiinnosta minua yhtä paljon. Olisi niin täysin kutsumusammattini...
Mutta ikää on jo 38v. joten haaveeksi taitaa jäädä 😢😢😢
Meidän kurssilla lääkiksessä aloitti 50-v nainen. Erikoistuikin sitten vielä. Et ole ollenkaan liian vanha.
Poliisi. Harmittaa, kun ei tullut silloin nuorena mieleenkään hakea poliisikouluun. Nyt voisin tutkia rikoksia, eli tehdä jotain oikeasti tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläinlääkäri. Ikuinen haaveammattini, en koskaan hakenut, koska en ikinä pääsisi lääkikseen. Nyt opiskelen luokanopettajaksi :)
Sama mulla. En tiedä mikä rimakauhu iski, en uskaltanut edes hakea. Tuli ihmislääkäri. Edelleen nelikymppisenä mietin, että pitäiskö sittenkin...
Eläinlääkikseen on huomattavasti vaikeampi päästä kuin ihmislääkikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten psykiatri tai gynekologi olis ollut mun juttu.
Tai tanssija.
Kirjailija ehdottomasti!Nyt olen opinto-ohjaaja,hyvä työ sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjailija. Olisin halunnut olla se nuori lupaus, jota hehkutetaan Hesarin sivuilla kuten Anja Kaurasta ja Harri Sirolaa nuoruudessani hehkutettiin. Se, jonka teksti jo nuorena osoittaa ikäisekseen harvinaista kypsyyttä ja psykologista silmää. Se, jonka runot repivät rikki rajoja ja räjäyttävät tajunnan.
Iän myötä olisin kehittynyt ammatissani edelleen, kirjoittaisin laaturomaaneja ja minua arvostettaisiin kirjallisuuden parissa tekemäni työn vuoksi. Osaisin punoa monisyisiä ja kiinnostavia juonikuvioita ja henkilöhahmojeni kuvaukset olisivat oivaltavia ja uskottavia.
Nuorena kirjoittelin joitain aneemisia runoja ja latteita novelleja, mutta siihen se yritys on jäänyt. Ei ole ollut lahjakkuutta eikä intohimoa tarpeeksi.
Itse haluaisin olla Rowling 2.0
Kuvittaja. Sellainen, jonka ei tarvitse kotimaassa ähkiä freelancerina ja syödä makaronia vaan sellainen, joka hukkuu töihin ulkomaita myöden.
Toinen on psykologi. Olisi varmaan ihan mahdollista vieläkin, mutta olen tehnyt tilastomatematiikasta itselleni niin suuren mörön ja henkisen kynnyksen, etten vaan pysty kunnolla edes ajattelemaan asiaa. En ole koskaan ollut erityisen surkea matikassa, mutta tiedä häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lentoemäntä.
Olen lukiossa lehtorina, en valita.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole koskaan haaveillut mistään koulutuksesta tai työstä mutta haluaisin olla jossain korkean statuksen ammatissa koska sellaisia naiset suosii pariutumisesssa.
Kuten tilastotkin näyttää niin miehet joilla on korkeat tulot on varmimmiten parisuhteessa.
Sattumaa, naiset eivät välitä rahasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asianajaja. Myös monet muut lakimiestehtävät
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläinlääkäri. Ikuinen haaveammattini, en koskaan hakenut, koska en ikinä pääsisi lääkikseen. Nyt opiskelen luokanopettajaksi :)
Sama mulla. En tiedä mikä rimakauhu iski, en uskaltanut edes hakea. Tuli ihmislääkäri. Edelleen nelikymppisenä mietin, että pitäiskö sittenkin...
Eläinlääkikseen on huomattavasti vaikeampi päästä kuin ihmislääkikseen.
Tämä ei ole totta. Pisterajat elukalle ovat alhaisemmat kuin yleiselle, parina viime vuonna jopa kymmeniä pisteitä. Älyvuodosta löytyy tilastoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koreografi, nykytanssin alalla. Harrastin lajia nuorena ja tein tosi hyviä koreografioita, en siis vain omasta mielestäni vaan ammattilaiset silloin niitä kehuivat. Mutta pedagogiksi päädyin, ja vielä pitkään ajettelin että opiskelen vielä joskus koreografiksi, mutta nyt 45- vuotiaana se unelma varmaan jo pitää haudata...
Politiikan toimittaja ja ulkomaankirjeenvaihtaja. Jos toimittajilla ei olisi niin huono työllisyystilanne ja tulevaisuus ei näyttäisi vielä entistä pahemmalta, olisin varmaan hakenut opiskelemaan journalismia. Olisi mukavaa saada kirjoittaa ja seurata maailman tapahtumia työkseen. Keski-ikäisenä voisi alkaa romaanikirjailijaksi.