Onko teillä jokin ammatti, jota ehkä hieman "kadehtien" ihailette/haikailette?
En suinkaan tarkoittanut, että olisitte kateellisia jonkin tietyn ammattikunnan edustajille. Ehkä olette oikein tyytyväisiä nykyiseen uravalintaanne, mutta oliko aikoinaan jokin ala josta haaveilitte (siis myöhemmin kuin myös lapsina?) Jokin, mille ette kuitenkaan tietyistä tekijöistä riippuen aikoinanne hakeneet/päässeet. Onko asia ollut mielessä myöhemmin, tai oletteko jopa suunnitelleet uran vaihdosta iästä huolimatta?
Itse olen aina hieman haaveillut psykologin ammatista. Hain kerran aikoinaan Helsinkiin, enkä päässyt. Ei se paljosta jäänyt, mutta reilusta parista pisteestä. Huomaan aina silloin tällöin jossittelevani ja haikailevani, millaista olisi jos.. olisi päätynyt tai päässyt sille tielle.
Kommentit (75)
Eläinlääkäri. Ikuinen haaveammattini, en koskaan hakenut, koska en ikinä pääsisi lääkikseen. Nyt opiskelen luokanopettajaksi :)
Ehdottomasti lääkäri. Mikään muu maailmassa ei kiinnosta minua yhtä paljon. Olisi niin täysin kutsumusammattini...
Mutta ikää on jo 38v. joten haaveeksi taitaa jäädä 😢😢😢
Tutkija yliopistolla. Ei ole yliopistotutkintoa, en päässyt nuorena ja sitten tuli kliseiset esteet eli perhe ja miehen mukana muutto. Hain aikanaan liian vaikealle alalle. Kaveri on tutkija olen vasta sitten tajunnut, että mun luonteelle sopiva homma.
Itse en ole koskaan haaveillut mistään koulutuksesta tai työstä mutta haluaisin olla jossain korkean statuksen ammatissa koska sellaisia naiset suosii pariutumisesssa.
Kuten tilastotkin näyttää niin miehet joilla on korkeat tulot on varmimmiten parisuhteessa.
Kyllä se on lääkäri. Arvostettu työ ja hyvä palkka, ei pelkoa että joutuisi työttömäksi. Kaikki tuntemani lääkärit ovat myös ihmisinä mukavia, järkeviä.
Eläinlääkäri minullakin. Jälkeenpäin kaduttaa etten suhtautunut koulunkäyntiin vakavammin... Päätä olisi ehkä riittänyt. Hatunnosto eläinlääkäreille😊
Salattujen elämien käsikirjoittaja
Kadehdin lääkäreitä ja ertyisesti kirurgeja hyvällä tavalla. Musta ei olisi siihen, mutta haaveissani kyllä. Kerran olin nuorehkon naislääkärin vastaanotolla ja olin jotenkin erityisen vaikuttunut: kaunis, fiksu, empaattinen, mukava lääkäri. Mä halusin olla hän sillä hetkellä.
Laillistettu ravitsemusterapeutti :D Tosin aion hakea tähän tulevaisuudessa, nyt kerään nykyisellä mieluisella alalla työkokemusta. Ravitsemusterapeutti on ns. varasuunnitelma, ja "kadehdin" etenkin laillistettuja r.terapeutteja sen vuoksi, että heillä on "oikeus" valistaa ihmisiä syömään suositusten mukaan ja tehdä omia tutkimuksia.
Olisi muuten kiva kuulla,:onko eläinlääkärin työ mahtavaa??? Eläinlääkärit hoi!!!
Kulta- tai hopeaseppä. Allergian takia en tule koskaan haavettani toteuttamaan. Puusepäksi jäin.
Kannabiksen laadun tarkkailija, vähän kuin viinien maistaja. Valtakunnan virallinen valittaja, paha puute ettei suomessa ole tuollaista virkaa. Oraalisten taitojen käytännön opettaja. Siinä muutama todellinen haave ammatti.
Merikapteeni. Ensin meriuran esti näkö, sittemmin muut terveysmurheet.
Olen onnellinen omalla urallani, se sopii minulle, mutta jos en tekisi tätä, sitten varmaan olisin meribiologi, joka tutkii valaita, delfiinejä, haita tai miksei hylkeitäkin.
Astrofyysikko. Kadehdin ihmisiä, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaita ja voivat työskennellä matemaattisissa ammateissa. Samoiten rakastan kaikkea avaruuteen liittyvää, ja jos älli olisi riittänyt, olisin varmasti alalle lähtenyt.
-Kirjastonhoitaja/koodari
Mä halusin isona professoriksi. En päässyt edes yliopistoon ja suurin syy laiskuus ja liian vaikealle alalle yrittäminen. Sitten tuli kliseiset esteet. Nyt tuntuu, että olisi mulla päätä riittänyt jos olisin ollut ahkerampi. En edes tiedä mikä ala, joku tekniikan ala kuitenkin. Musta tuli vain tavisinssi.
Haaveilin aina puheterapeutin ammatista ja pääsinkin sitä opiskelemaan, valmistuin ja teen nyt sitä työkseni. Kesken opintojen rupesin kuitenkin yllättäen haaveilemaan lääkiksestä, kun huomasin, että lääketieteen opinnot olivat niitä kaikkein kiinnostavimpia omassa koulutusohjelmassani. Ikää alkaa kuitenkin nyt olla sen verran, että en enää näe järkeväksi hakemista lääkikseen. Olen alalla, jonka työttömyysprosentti on nolla, ja yksityisenä ammatinharjoittajana pääsen hyviin ansioihinkin. Koen myös päivittäin tekeväni arvokasta työtä. En silti sano, ettenkö lääkärin ammatista edelleen ajoittain haaveilisi, mutta toisin kuin muut haaveeni, tämä saa ihan käytännön syistä jäädäkin vain haaveilun tasolle.
Ensihoitaja. Ei se vieläkään oikein mahdotonta ole, mutta tuntuu kovin etäiseltä silti kuntotestien vuoksi :P
Mammat?