Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako tunnustaa jos pettää?
24.09.2016 |
Mies tietää, että olen jo monta vuotta halunnut erota. Hän ei vaan ota asiaa jotenkin tosissaan, ja tässä ollaan kitkuteltu naimisissa rahan ja lasten takia. Mitään tunnetasolla sitovaa ei ole, vaan tämä on ollut jo monta vuotta niin kuollutta kuin kuollut voi olla.
Mitä mies ei tiedä on se, että petän sitä säännöllisesti. Tottakai petän, olen kuitenkin terve nuorehko nainen ja kaipaan miehistä kosketusta ja seksiä. Kaipaisin paljon enemmänkin kuin sitä saan, mutta avioliitto rajoittaa enkä voi siksi tavata miehiäni kuin mahdollisimman salassa. Seurustelen aina yhden kanssa kerrallaan, mutta mies on vaihtunut täs avioliiton aikana jo moneen kertaan, eli olen ns. pettänyt miestäni jo varmaan kuuden miehen kanssa, riippuu vähän laskutavasta.
Pitäisikö kertoa aviomiehelle?
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin kerrot, niin saatte lopullisen syyn erota ja lopettaa tuon typerän kulissin.
Ymmärrän pointin, mutta onko se siltikään noin yksioikoista. Jos kerron, olen samalla myös hänen ja kaikkien silmissä törkeä ja eron ehdoton syyllinen. Toisaalta kyllä houkuttelee juuri se, että sitten mies varmasti tajuaisi lähteä suosiolla ja loppuisi tämä ikuinen vääntö. Joka tosin tapahtuu hyvin salassa ja pinnan alla, koska ei olla koskaan kahdestaan eikä haluta puida asioita lasten läsnäollessa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin kerrot, niin saatte lopullisen syyn erota ja lopettaa tuon typerän kulissin.
Ymmärrän pointin, mutta onko se siltikään noin yksioikoista. Jos kerron, olen samalla myös hänen ja kaikkien silmissä törkeä ja eron ehdoton syyllinen. Toisaalta kyllä houkuttelee juuri se, että sitten mies varmasti tajuaisi lähteä suosiolla ja loppuisi tämä ikuinen vääntö. Joka tosin tapahtuu hyvin salassa ja pinnan alla, koska ei olla koskaan kahdestaan eikä haluta puida asioita lasten läsnäollessa.
Ap
Niinhän sinä oletkin, jos vain sinä haluat erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin kerrot, niin saatte lopullisen syyn erota ja lopettaa tuon typerän kulissin.
Ymmärrän pointin, mutta onko se siltikään noin yksioikoista. Jos kerron, olen samalla myös hänen ja kaikkien silmissä törkeä ja eron ehdoton syyllinen. Toisaalta kyllä houkuttelee juuri se, että sitten mies varmasti tajuaisi lähteä suosiolla ja loppuisi tämä ikuinen vääntö. Joka tosin tapahtuu hyvin salassa ja pinnan alla, koska ei olla koskaan kahdestaan eikä haluta puida asioita lasten läsnäollessa.
Ap
Pettämällä nimenomaan olet asettanut itsesi siihen asemaan, että olet kaikkien silmissä törkeä ja syyllinen. Jos et olisi pettänyt, punttinne olisivat enemmän tai vähemmän tasan, olivatpa ongelmanne minkälaisia tahansa. Pettäminen on vain niin paljon törkeämpi teko kuin mitä miehesi on mahdollisesti tehnyt (pois lukien se että hänkin on mahdollisesti pettänyt).
Mutta jos tunnustat, olet ainakin sen kerran rehellinen. Mitä kauemmin valehtelet, sitä pahempi petos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin kerrot, niin saatte lopullisen syyn erota ja lopettaa tuon typerän kulissin.
Ymmärrän pointin, mutta onko se siltikään noin yksioikoista. Jos kerron, olen samalla myös hänen ja kaikkien silmissä törkeä ja eron ehdoton syyllinen. Toisaalta kyllä houkuttelee juuri se, että sitten mies varmasti tajuaisi lähteä suosiolla ja loppuisi tämä ikuinen vääntö. Joka tosin tapahtuu hyvin salassa ja pinnan alla, koska ei olla koskaan kahdestaan eikä haluta puida asioita lasten läsnäollessa.
Ap
Niinhän sinä oletkin, jos vain sinä haluat erota.
Niin no, sekin on totta, että vain minä haluan erota, mutta ei mies ole mikään pyhimys, josta hänen ymmärtämätön vaimonsa nyt vain oman itsekkyytensä takia tahtoo päästä eroon. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin kerrot, niin saatte lopullisen syyn erota ja lopettaa tuon typerän kulissin.
Ymmärrän pointin, mutta onko se siltikään noin yksioikoista. Jos kerron, olen samalla myös hänen ja kaikkien silmissä törkeä ja eron ehdoton syyllinen. Toisaalta kyllä houkuttelee juuri se, että sitten mies varmasti tajuaisi lähteä suosiolla ja loppuisi tämä ikuinen vääntö. Joka tosin tapahtuu hyvin salassa ja pinnan alla, koska ei olla koskaan kahdestaan eikä haluta puida asioita lasten läsnäollessa.
Ap
Pettämällä nimenomaan olet asettanut itsesi siihen asemaan, että olet kaikkien silmissä törkeä ja syyllinen. Jos et olisi pettänyt, punttinne olisivat enemmän tai vähemmän tasan, olivatpa ongelmanne minkälaisia tahansa. Pettäminen on vain niin paljon törkeämpi teko kuin mitä miehesi on mahdollisesti tehnyt (pois lukien se että hänkin on mahdollisesti pettänyt).
Mutta jos tunnustat, olet ainakin sen kerran rehellinen. Mitä kauemmin valehtelet, sitä pahempi petos.
Ei tämä tästä enää pahemmaksi voi mennä, koska olen valehdellut jo 16 vuotta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata.
Pointti on siinä, että sinä olet muka halunnut erota, mutta et niin paljon kuitenkaanettä olisit ottanut sen eron. Sä olisit hakutessasi voinut tehdä niin - ei siihen tarvita mitäön toisen "tosissaan ottamista", sen kun lähettöä paperit oikeuten. Mutta sä et ole tehnyt niin. Sä haluat, että miehesi ottaa tästä(kin?) asiasta vastuun. Ja samoin nyt haluat siirtää oman pahan olosi pettämisen takia toiselle. Jos olisit Nainen, pitäisit mölyt mahassasi js ottaisit sen eron, jota haluat.
Jos sitä haluat. Se jää mulle tästä vähän epäselväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin kerrot, niin saatte lopullisen syyn erota ja lopettaa tuon typerän kulissin.
Ymmärrän pointin, mutta onko se siltikään noin yksioikoista. Jos kerron, olen samalla myös hänen ja kaikkien silmissä törkeä ja eron ehdoton syyllinen. Toisaalta kyllä houkuttelee juuri se, että sitten mies varmasti tajuaisi lähteä suosiolla ja loppuisi tämä ikuinen vääntö. Joka tosin tapahtuu hyvin salassa ja pinnan alla, koska ei olla koskaan kahdestaan eikä haluta puida asioita lasten läsnäollessa.
Ap
Pettämällä nimenomaan olet asettanut itsesi siihen asemaan, että olet kaikkien silmissä törkeä ja syyllinen. Jos et olisi pettänyt, punttinne olisivat enemmän tai vähemmän tasan, olivatpa ongelmanne minkälaisia tahansa. Pettäminen on vain niin paljon törkeämpi teko kuin mitä miehesi on mahdollisesti tehnyt (pois lukien se että hänkin on mahdollisesti pettänyt).
Mutta jos tunnustat, olet ainakin sen kerran rehellinen. Mitä kauemmin valehtelet, sitä pahempi petos.
Jos liitto on kuollut, ei pettäminen ole väärin. Törkeämpää olisi tehdä jotain lapsille ja kiristää sillä jäämään/lähtemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten minulle tulee tästä mieleen äitihullu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin kerrot, niin saatte lopullisen syyn erota ja lopettaa tuon typerän kulissin.
Ymmärrän pointin, mutta onko se siltikään noin yksioikoista. Jos kerron, olen samalla myös hänen ja kaikkien silmissä törkeä ja eron ehdoton syyllinen. Toisaalta kyllä houkuttelee juuri se, että sitten mies varmasti tajuaisi lähteä suosiolla ja loppuisi tämä ikuinen vääntö. Joka tosin tapahtuu hyvin salassa ja pinnan alla, koska ei olla koskaan kahdestaan eikä haluta puida asioita lasten läsnäollessa.
Ap
Pettämällä nimenomaan olet asettanut itsesi siihen asemaan, että olet kaikkien silmissä törkeä ja syyllinen. Jos et olisi pettänyt, punttinne olisivat enemmän tai vähemmän tasan, olivatpa ongelmanne minkälaisia tahansa. Pettäminen on vain niin paljon törkeämpi teko kuin mitä miehesi on mahdollisesti tehnyt (pois lukien se että hänkin on mahdollisesti pettänyt).
Mutta jos tunnustat, olet ainakin sen kerran rehellinen. Mitä kauemmin valehtelet, sitä pahempi petos.
Ei tämä tästä enää pahemmaksi voi mennä, koska olen valehdellut jo 16 vuotta. Ap
Jos valehtelet vielä seitsemännenkintoista vuoden, niin kyllä voi.
Sanoit edellä, ettei miehesi ole mikään pyhimys, Ei varmasti olekaan, aikä sinullakaan varmaan kiva ole ollut. Siitä huolimatta olet tehnyt itsestäsi pettämisellä pahimman roiston.
Olisikohan tuossa pariterapian tms paikka? Vaikka päätyisittekin eroon - joka varmaan on paras vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin kerrot, niin saatte lopullisen syyn erota ja lopettaa tuon typerän kulissin.
Ymmärrän pointin, mutta onko se siltikään noin yksioikoista. Jos kerron, olen samalla myös hänen ja kaikkien silmissä törkeä ja eron ehdoton syyllinen. Toisaalta kyllä houkuttelee juuri se, että sitten mies varmasti tajuaisi lähteä suosiolla ja loppuisi tämä ikuinen vääntö. Joka tosin tapahtuu hyvin salassa ja pinnan alla, koska ei olla koskaan kahdestaan eikä haluta puida asioita lasten läsnäollessa.
Ap
Pettämällä nimenomaan olet asettanut itsesi siihen asemaan, että olet kaikkien silmissä törkeä ja syyllinen. Jos et olisi pettänyt, punttinne olisivat enemmän tai vähemmän tasan, olivatpa ongelmanne minkälaisia tahansa. Pettäminen on vain niin paljon törkeämpi teko kuin mitä miehesi on mahdollisesti tehnyt (pois lukien se että hänkin on mahdollisesti pettänyt).
Mutta jos tunnustat, olet ainakin sen kerran rehellinen. Mitä kauemmin valehtelet, sitä pahempi petos.
Jos liitto on kuollut, ei pettäminen ole väärin. Törkeämpää olisi tehdä jotain lapsille ja kiristää sillä jäämään/lähtemään.
Pettäminen onb aina väärin. Ei sillä ratkaista parisuhteen ongelmia. Vai pitäisikö kysyä AP:n mieheltä, onko hänen mielestään suhde parempi kun vaimo pettää?
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata.
Pointti on siinä, että sinä olet muka halunnut erota, mutta et niin paljon kuitenkaanettä olisit ottanut sen eron. Sä olisit hakutessasi voinut tehdä niin - ei siihen tarvita mitäön toisen "tosissaan ottamista", sen kun lähettöä paperit oikeuten. Mutta sä et ole tehnyt niin. Sä haluat, että miehesi ottaa tästä(kin?) asiasta vastuun. Ja samoin nyt haluat siirtää oman pahan olosi pettämisen takia toiselle. Jos olisit Nainen, pitäisit mölyt mahassasi js ottaisit sen eron, jota haluat.
Jos sitä haluat. Se jää mulle tästä vähän epäselväksi.
Pahaa oloa ei pettämisestä ole, mutta se on ihan totta että se olisi niin kätevää vierittää vastuu erosta toiselle muutamalla sanalla. Tähän saakka eroaikeet ovat loppuneet viimeistään harkintavaiheen aikana siihen, että mies on ollut muutaman viikon minulle hyvä ja minussa on herännyt toivo siitä, että tästä voisi oikeasti tulla rakkaussuhde. Olen vähän helposti huijattavissa kai, ihmissuhteissa sinisilmäinen ja optimisti. Siksi en ole vienyt eroprosessia loppuun asti, vaikka ykkösvaiheen hakemus on aiheuttanutkin minussa suurta riemun ja vapauden tunnetta surun tai katkeruuden sijaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin kerrot, niin saatte lopullisen syyn erota ja lopettaa tuon typerän kulissin.
Ymmärrän pointin, mutta onko se siltikään noin yksioikoista. Jos kerron, olen samalla myös hänen ja kaikkien silmissä törkeä ja eron ehdoton syyllinen. Toisaalta kyllä houkuttelee juuri se, että sitten mies varmasti tajuaisi lähteä suosiolla ja loppuisi tämä ikuinen vääntö. Joka tosin tapahtuu hyvin salassa ja pinnan alla, koska ei olla koskaan kahdestaan eikä haluta puida asioita lasten läsnäollessa.
Ap
Pettämällä nimenomaan olet asettanut itsesi siihen asemaan, että olet kaikkien silmissä törkeä ja syyllinen. Jos et olisi pettänyt, punttinne olisivat enemmän tai vähemmän tasan, olivatpa ongelmanne minkälaisia tahansa. Pettäminen on vain niin paljon törkeämpi teko kuin mitä miehesi on mahdollisesti tehnyt (pois lukien se että hänkin on mahdollisesti pettänyt).
Mutta jos tunnustat, olet ainakin sen kerran rehellinen. Mitä kauemmin valehtelet, sitä pahempi petos.
Ei tämä tästä enää pahemmaksi voi mennä, koska olen valehdellut jo 16 vuotta. Ap
Jos valehtelet vielä seitsemännenkintoista vuoden, niin kyllä voi.
Sanoit edellä, ettei miehesi ole mikään pyhimys, Ei varmasti olekaan, aikä sinullakaan varmaan kiva ole ollut. Siitä huolimatta olet tehnyt itsestäsi pettämisellä pahimman roiston.
Olisikohan tuossa pariterapian tms paikka? Vaikka päätyisittekin eroon - joka varmaan on paras vaihtoehto.
Yritin kyllä ihan tosissani joskus viime vuosikymmenen loppupuolella ja vuosikymmenen vaihteessa puhua miestäni parisuhdeterapiaan. Silloin oli se vaihe, jolloin huomasin selkeästi, että olemme sen 7 vuotta myöhässä pariterapiaan hakeutumisen kanssa, joka on tutkimusten mukaan tyypillinen viive. Mies ei suostunut, vaan haukkui sekopääksi ja teki aivan selväksi, että ongelmat ovat vain minun hulluuteni syytä. Ja koska hän ei siis ole hullu vaan ainostaan minä, ei hän tarvitse terapiaa. No, mainitsin minä pariterapian joskus tämänkin vuoden aikana. Suhtautuminen oli vähän rauhallisempaa, kun mies oli saanut sen kymmenisen vuotta asiaa sulatella, mutta vaatisi varmaan vielä toisen vuosikymmenen ennen kuin sinne suostuisi. Ap
Eipä kannata. Minun kohdalla luottamus on loppu, eikä sitä voi palauttaa, joten ota muuttolaatikot mukaan kotiin tullessasi.
Neuvotteluvaraa ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai olisiko viisaampaa et tapahtuman salaisi?
ei puhuis siitä mitään siis ei hetkiin niihin palaisi.
Koittais löytää syitä että seksin pystyis välttämään
Mut pitkän suhteen kuluessa se on täysin luonnollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin kerrot, niin saatte lopullisen syyn erota ja lopettaa tuon typerän kulissin.
Ymmärrän pointin, mutta onko se siltikään noin yksioikoista. Jos kerron, olen samalla myös hänen ja kaikkien silmissä törkeä ja eron ehdoton syyllinen. Toisaalta kyllä houkuttelee juuri se, että sitten mies varmasti tajuaisi lähteä suosiolla ja loppuisi tämä ikuinen vääntö. Joka tosin tapahtuu hyvin salassa ja pinnan alla, koska ei olla koskaan kahdestaan eikä haluta puida asioita lasten läsnäollessa.
Ap
Niinhän sinä oletkin, jos vain sinä haluat erota.
Eikä siihen tarvita edes pettämistä vaan kirje oikeuteen jossa eroa haetaan. Tsemppiä sinulle joskus elämä ei vaan mene niin kuin suunnitteli ja jonkun on otettava hartioilleen paremman elämän toivossa kaikki syyt.
Vaikka kertoisit, tuskin hakee eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin kerrot, niin saatte lopullisen syyn erota ja lopettaa tuon typerän kulissin.
Ymmärrän pointin, mutta onko se siltikään noin yksioikoista. Jos kerron, olen samalla myös hänen ja kaikkien silmissä törkeä ja eron ehdoton syyllinen. Toisaalta kyllä houkuttelee juuri se, että sitten mies varmasti tajuaisi lähteä suosiolla ja loppuisi tämä ikuinen vääntö. Joka tosin tapahtuu hyvin salassa ja pinnan alla, koska ei olla koskaan kahdestaan eikä haluta puida asioita lasten läsnäollessa.
Ap
Pettämällä nimenomaan olet asettanut itsesi siihen asemaan, että olet kaikkien silmissä törkeä ja syyllinen. Jos et olisi pettänyt, punttinne olisivat enemmän tai vähemmän tasan, olivatpa ongelmanne minkälaisia tahansa. Pettäminen on vain niin paljon törkeämpi teko kuin mitä miehesi on mahdollisesti tehnyt (pois lukien se että hänkin on mahdollisesti pettänyt).
Mutta jos tunnustat, olet ainakin sen kerran rehellinen. Mitä kauemmin valehtelet, sitä pahempi petos.
Ei tämä tästä enää pahemmaksi voi mennä, koska olen valehdellut jo 16 vuotta. Ap
Jos valehtelet vielä seitsemännenkintoista vuoden, niin kyllä voi.
Sanoit edellä, ettei miehesi ole mikään pyhimys, Ei varmasti olekaan, aikä sinullakaan varmaan kiva ole ollut. Siitä huolimatta olet tehnyt itsestäsi pettämisellä pahimman roiston.
Olisikohan tuossa pariterapian tms paikka? Vaikka päätyisittekin eroon - joka varmaan on paras vaihtoehto.
Yritin kyllä ihan tosissani joskus viime vuosikymmenen loppupuolella ja vuosikymmenen vaihteessa puhua miestäni parisuhdeterapiaan. Silloin oli se vaihe, jolloin huomasin selkeästi, että olemme sen 7 vuotta myöhässä pariterapiaan hakeutumisen kanssa, joka on tutkimusten mukaan tyypillinen viive. Mies ei suostunut, vaan haukkui sekopääksi ja teki aivan selväksi, että ongelmat ovat vain minun hulluuteni syytä. Ja koska hän ei siis ole hullu vaan ainostaan minä, ei hän tarvitse terapiaa. No, mainitsin minä pariterapian joskus tämänkin vuoden aikana. Suhtautuminen oli vähän rauhallisempaa, kun mies oli saanut sen kymmenisen vuotta asiaa sulatella, mutta vaatisi varmaan vielä toisen vuosikymmenen ennen kuin sinne suostuisi. Ap
No jopas. Eipä kovin lupaavalta kuulosta.
Entäs lapset? Ovatko kovin pieniä vielä? Miten luulet että he suhtautuvat eroon? Edes lasten takia ei kannata väen väkisin roikkua avioliitossa, jos se ei kerta kaikkiaan toimi. Ero voi olla heillekin parempi vaihtoehto. Ja raha-asiat ovat järjestelykysymys.
Nyt lähet tuosta suhteesta! Jos se on aina muuttunut paskaksi, niin kyllä se tulee muuttumaan niin aina muutenkin. Olet takuulla onnellisempi erosta miehestäsi ja niin on hänkin. Te molemmat ansaitsette parempaa, ansaitsette todellisen mahdollisuuden tosirakkauteen. Tuo teidän suhde ei selkeästi sitä ole.
Olen itsekin ollut tosi sinisilmäinen ja uskonut muutokseen useita kertoja, kunnes lopulta sain tarpeeksi. Pakkasin kamani ja lähdin! Nyt olen suhteessa ihanan miehen kanssa, saan hellyyttä, seksiä, tukea ja kaikkea mitä haluan. Olen äärimmäisen onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin kerrot, niin saatte lopullisen syyn erota ja lopettaa tuon typerän kulissin.
Ymmärrän pointin, mutta onko se siltikään noin yksioikoista. Jos kerron, olen samalla myös hänen ja kaikkien silmissä törkeä ja eron ehdoton syyllinen. Toisaalta kyllä houkuttelee juuri se, että sitten mies varmasti tajuaisi lähteä suosiolla ja loppuisi tämä ikuinen vääntö. Joka tosin tapahtuu hyvin salassa ja pinnan alla, koska ei olla koskaan kahdestaan eikä haluta puida asioita lasten läsnäollessa.
Ap
Pettämällä nimenomaan olet asettanut itsesi siihen asemaan, että olet kaikkien silmissä törkeä ja syyllinen. Jos et olisi pettänyt, punttinne olisivat enemmän tai vähemmän tasan, olivatpa ongelmanne minkälaisia tahansa. Pettäminen on vain niin paljon törkeämpi teko kuin mitä miehesi on mahdollisesti tehnyt (pois lukien se että hänkin on mahdollisesti pettänyt).
Mutta jos tunnustat, olet ainakin sen kerran rehellinen. Mitä kauemmin valehtelet, sitä pahempi petos.
Ei tämä tästä enää pahemmaksi voi mennä, koska olen valehdellut jo 16 vuotta. Ap
Jos valehtelet vielä seitsemännenkintoista vuoden, niin kyllä voi.
Sanoit edellä, ettei miehesi ole mikään pyhimys, Ei varmasti olekaan, aikä sinullakaan varmaan kiva ole ollut. Siitä huolimatta olet tehnyt itsestäsi pettämisellä pahimman roiston.
Olisikohan tuossa pariterapian tms paikka? Vaikka päätyisittekin eroon - joka varmaan on paras vaihtoehto.
Yritin kyllä ihan tosissani joskus viime vuosikymmenen loppupuolella ja vuosikymmenen vaihteessa puhua miestäni parisuhdeterapiaan. Silloin oli se vaihe, jolloin huomasin selkeästi, että olemme sen 7 vuotta myöhässä pariterapiaan hakeutumisen kanssa, joka on tutkimusten mukaan tyypillinen viive. Mies ei suostunut, vaan haukkui sekopääksi ja teki aivan selväksi, että ongelmat ovat vain minun hulluuteni syytä. Ja koska hän ei siis ole hullu vaan ainostaan minä, ei hän tarvitse terapiaa. No, mainitsin minä pariterapian joskus tämänkin vuoden aikana. Suhtautuminen oli vähän rauhallisempaa, kun mies oli saanut sen kymmenisen vuotta asiaa sulatella, mutta vaatisi varmaan vielä toisen vuosikymmenen ennen kuin sinne suostuisi. Ap
No jopas. Eipä kovin lupaavalta kuulosta.
Entäs lapset? Ovatko kovin pieniä vielä? Miten luulet että he suhtautuvat eroon? Edes lasten takia ei kannata väen väkisin roikkua avioliitossa, jos se ei kerta kaikkiaan toimi. Ero voi olla heillekin parempi vaihtoehto. Ja raha-asiat ovat järjestelykysymys.
Isojahan ne lapsetkin on jo näin pitkässä liitossa. Nuorin on ala-asteella, ja vanhin lähtee kohtaa maailmalle. Ainahan sitä miettii sillä tavalla, että pitäisikö odottaa että yksi selviää hankalan murkkuiän ylitse tai muuta vastaavaa. Että kun on tähänkin asti kestänyt, niin eikö sitä kestäisi vielä muutaman vuoden jotta lapsille olisi helpompaa. Sillä kai tämä venyy: omaa kiltteyttäni, saamattomuuttani ja empatiaa lapsia kohtaan. Ap
Tietenkin kerrot, niin saatte lopullisen syyn erota ja lopettaa tuon typerän kulissin.