Miksi pitkäaikaistyöttömiä ei päästetä työkyvyttömyyseläkkeelle?

Vierailija kirjoitti:

Olen itse 40 vuotias ja työttömänä ollut 2 vuotta. En ole saanut mitään työtä täällä pk- seudulla, haettu on kaupan kassa töitä jne. Korkeakoulutus jäi aikoinaan kesken raskaaksi tulon takia ja nyt olen hoitanut lapsia kotona (eivät ole kunnallisessa hoidossa). Olen alkanut miettiä, etten enää olekaan työkuntoinen, henkisesti siis. Fyysisesti olen loistokunnossa, liikun päivittäin ja näytänkin nuoremmalle. Nyt on alkanut tuntua siltä, etten kelpaa mihinkään työhön enkä enää uskalla edes hakea. Tuntuu etten osaa enää mitään.

Kuinkahan kauan tässä täytyy työttömänä olla, koska armahdetaan? Olenko työtön 60 vuotiaaksi jolloin pääsen eläkkeelle? Eläkkeen määrää en uskalla edes ajatella, olin 5 vuotta sitten 10 vuoden ajan ulkomailla töissä, ja joudun hakemaan osan eläkkeestä sieltä (puhun ja kirjoitan sujuvasti englannin ja suomen lisäksi tuon työskentelymaani kieltä, mutta ei siitä ole ollut hyötyä).

Tuntuu absurdilta ajatella olevansa seuraavat 20 vuotta työtön, kun varmasti seuraavan parin vuoden aikana viimeiset rippeet työkyvystäni katoavat. En vain usko enää tästä nousevani. Taloustilanne on surkea, autoa en ole koskaan omistanut ja kaupungin halvimmassa vuokraasunnossa asutaan. Opinnot jäivät kesken masennuksen takia, nyt en enää tuolle alalle enää usko edes soveluvani, enkä tiedä, mihin sopisin...

Ilman lasta olisin päättänyt jo päiväni hyödyttömänä jätteenä. Elämä tuntuu lohduttomalta kituuttamiselta seuraavien kymmien vuosien ajan.

Niin ja turha haukkua pummiksi tms, töihin menisin jos pääsisin. 1000 e bruttopalkkakin tuntuisi suurelta.(ap)

Koska kyykyttäminen tekee gutaa virkailijoiden kikuleissa ja pimpukoissa.

Hallitus ajaa duunarien palkat niin alas kuin voi ja kyykyttäminen on helppoa.

Voithan hakea johonkin koulutukseen, jos löytyy ala, joka kiinnostaisi. Sinulla olisi kuitenkin työuraa jäljellä vielä yli 20 vuotta. Hyvin ehdit opiskelemaan ja aloittamaan uuden uran! Kannattaa tsekata, mitä tarjontaa on esim. korkeakouluissa tai aikuiskoulutuskeskuksissa. Oppisopimuskin voisi olla hyvä, vaikka ne paikat tietenkin ovat kiven alla... Mutta itsekin olen opiskellut ammatin itselleni oppisopparilla, ja se oli kyllä hyvä ratkaisu. Ehkä kannattaa ensin käydä ammatinvalintapsykologilla? Siitä voi ehkä olla apua.

Kuulostat vain pilalle hemmotellulta, kun unelmien työpaikkaa ei ole tupsahtanut ajattelit heittäytyä loppuelämäksi muiden elätettäväksi? Kehtaatkin marista ja nirsoilla vaikka et ole edes viitsinyt kouluttautua. Turha mennä äitiyden taakse piiloon, ei se ole este kouluttautumiselle vaan korkeintaan hidaste. Ota itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydy.

Ethän sinä työkyvytön ole, siis miksi pitäisi?

Olet liian nuori eläkkeelle. Opiskele uusi ammatti tai jos mahdollista, hakeudu ulkomaille töihin. Jos ei töitä kuitenkaan mistään löydy, niin aloita jokin mielekäs harrastus. Jotakin tekemistä pitää elämässä olla ettei pää hajoa.

Oletko muuten ajatellut perhepäivähoitajaksi ryhtymistä?

En tiedä, miksi pitkäaikaistyöttömiä pidetään löysässä hirressä uhkaillen ja kiristäen jne mitä olen saanut kuulla, kun oikeasti se työkyky alenee jo muutaman vuoden työttömyysjakson aikana aika matalalle. Cv alkaa näyttää oudolle kun työkokemuksesta on vuosia aikaa jne... turha edes sanoa ettei kukaan enää näin pitkään työttömänä olleelle edes töitä anna. Osaamiseni on vanhentunut. Haaveeksi jäi vakityö Suomessa (ulkomailla sellaisesta nautin 8 vuotta ja sain rahaa säästöönkin jotka kuluivat kotiäitivuosina), omistuasunnot ja auto (tosin ei ole edes ajokorttia). Juuri miehen kanssa laskettiin ettei edes asoasuntoon ole varaa omarahoitusosuuden takia. Opiskella en voi kun tukikuukaudet käytetty, miehen tulot ovat 50 e yli sen rajan ettemme saa asumistukea/toimeentulotukea. Eli jos opiskelisin, miehen tulisi elättää minut 100% eikä hän ymmärrettävästi siihen suostu. Toisaalta mietin etten edes tiedä mitä opiskelisin, tuntuu tosiaan etten sovellu millekään alalle, en ole erityisen lahjakas missään. Tämä on tälläistä ajatuksenvirtaa, anteeksi sekava kirjoitus. (ap)

Ei noin nuorta voi laittaa mihinkään eläkkeelle, kun ei liki kuusikymppisetkään pääse vaikka olisivat olleet 10 vuotta työttömänä ja kouluttamattomia. Sulla on kaikki mahdollisuudet vielä vaikka mihin. Minä olin lasten kanssa kotona ja työttömänä yhteensä 5,5 vuotta ennenkuin sain töitä uudelta alalta, ja olin silloin 40v, vuosi siitä niin aloin opiskella oppisopimuksella sitä alaa mihin pääsin töihin. 

Sulle suosittelen opiskelua tai työkokeilua jossain missä pääset pehmeällä laskulla takaisin työelämän rytmiin kiinni. Kyllähän se ensiksi tuntuu oudolta, mutta se on kuin pyörällä ajo, kyllä se muistuu mieleen minkälaista on olla työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat vain pilalle hemmotellulta, kun unelmien työpaikkaa ei ole tupsahtanut ajattelit heittäytyä loppuelämäksi muiden elätettäväksi? Kehtaatkin marista ja nirsoilla vaikka et ole edes viitsinyt kouluttautua. Turha mennä äitiyden taakse piiloon, ei se ole este kouluttautumiselle vaan korkeintaan hidaste. Ota itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydy.

Olen tehnyt kaikkea, siivouksesta mansikanpoimintaan. Unelmien työpaikasta en ole koskaan haaveillut, eikä sellaista ole edes olemassa. Tosin jos on erityislahjakas jossain ja sen alan töissä, voi työ olla se unalmatyö. Mielelläni menisin töihin mutta kun ei oteta... aikoinaan koulutus jäi masennuksen takia joka sitten kroonistui, nyt olen siitä selvinnyt. Opiskelisin, jos taloustilanne sallisi (silloin en saisi mitään tukia miehen tulojen takia), ja tietäisin, missä työssä pärjäisin? Tuntuu nyt, etten pärjää oikein missään, oppilaitoksiin hakeutuessa tulee olla jokin motivaatio, en tiedä edes mihin kannattaisi hakea. Tuntuu, että monet eivät saa silloinkaan töitä? Merkonomia ajattelin, mutta olen kuullut ettei tutkinnosta ole mitään hyötyä, eikä töitä saa.

Vinkkaa joku työpaikka jonne otetaan kouluttamattomia, jos sinulla on tietoa? Asun Helsingissä.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse 40 vuotias ja työttömänä ollut 2 vuotta. En ole saanut mitään työtä täällä pk- seudulla, haettu on kaupan kassa töitä jne. Korkeakoulutus jäi aikoinaan kesken raskaaksi tulon takia ja nyt olen hoitanut lapsia kotona (eivät ole kunnallisessa hoidossa). Olen alkanut miettiä, etten enää olekaan työkuntoinen, henkisesti siis. Fyysisesti olen loistokunnossa, liikun päivittäin ja näytänkin nuoremmalle. Nyt on alkanut tuntua siltä, etten kelpaa mihinkään työhön enkä enää uskalla edes hakea. Tuntuu etten osaa enää mitään.

Kuinkahan kauan tässä täytyy työttömänä olla, koska armahdetaan? Olenko työtön 60 vuotiaaksi jolloin pääsen eläkkeelle? Eläkkeen määrää en uskalla edes ajatella, olin 5 vuotta sitten 10 vuoden ajan ulkomailla töissä, ja joudun hakemaan osan eläkkeestä sieltä (puhun ja kirjoitan sujuvasti englannin ja suomen lisäksi tuon työskentelymaani kieltä, mutta ei siitä ole ollut hyötyä).

Tuntuu absurdilta ajatella olevansa seuraavat 20 vuotta työtön, kun varmasti seuraavan parin vuoden aikana viimeiset rippeet työkyvystäni katoavat. En vain usko enää tästä nousevani. Taloustilanne on surkea, autoa en ole koskaan omistanut ja kaupungin halvimmassa vuokraasunnossa asutaan. Opinnot jäivät kesken masennuksen takia, nyt en enää tuolle alalle enää usko edes soveluvani, enkä tiedä, mihin sopisin...

Ilman lasta olisin päättänyt jo päiväni hyödyttömänä jätteenä. Elämä tuntuu lohduttomalta kituuttamiselta seuraavien kymmien vuosien ajan.

HAH HAH Ymmärrätko sinä, että meillä on huutava työvoimapula! Ja ei ole rahaa maksaa eläkkeitä!

Vierailija kirjoitti:

Voithan hakea johonkin koulutukseen, jos löytyy ala, joka kiinnostaisi. Sinulla olisi kuitenkin työuraa jäljellä vielä yli 20 vuotta. Hyvin ehdit opiskelemaan ja aloittamaan uuden uran! Kannattaa tsekata, mitä tarjontaa on esim. korkeakouluissa tai aikuiskoulutuskeskuksissa. Oppisopimuskin voisi olla hyvä, vaikka ne paikat tietenkin ovat kiven alla... Mutta itsekin olen opiskellut ammatin itselleni oppisopparilla, ja se oli kyllä hyvä ratkaisu. Ehkä kannattaa ensin käydä ammatinvalintapsykologilla? Siitä voi ehkä olla apua.

Olen käynyt pariinkin kertaan ammatinvalintapsykologilla, mutta alat eivät tunnu omilta (hoito- ja kasvatusala). Toisaalta kaikkiin koulutuksiin on pääsykokeet ja yleensä osallistujat nuorempia kuin minä. Täällä Helsingissä on kova kilpailu myös koulupaikoista. Ongelma on se etten enää jaksa edes yrittää enkä tiedä mitä edes yrittäisin.

Itse olen 54-v. nainen, vuoden työttömänä ollut. Vuoden aikana tullut täysin selväksi, että ikäistäni ei kukaan palkkaa. On sanottu suoraan, että ikäni on ongelma. Mielestäni voisi vaikka 55-vuotiaasta lähtien päästää eläkkeelle, turha ikäisiäni on roikottaa kortistossa turhan panttina. Panostettaisiin nuoriin, että he saisivat töitä ja päästettäisiin meidät ikäloput suosiolla eläkkeelle.

Koskaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Vaikka työllistymismahdollisuudet näyttäisi nyt kuinka huonoilta tahansa, sota, luonnonmullistukset yms. voi muuttaa kaiken täysin. Mitä jos vaikka 10 vuoden päästä iskee työvoimapula ja iso osa tervettä ja työkykyistä väestöä on laitettu eläkkeelle? Kerran tehtyä eläkepäätöstä ei voi perua.

Ap. Kommenttisi lukeminen tuntuu todella pahalta oikeasti työkyvyttömälle.

Ei se ole mikään valinta, että alanpa nyt työkyvyttömäksi kun siltä vähän tuntuu 😢

Mieluummin olisin terve työtön kuin näin pahasti sairas.

Terveenä jaksaisin keskittyä harrastuksiin, liikkumiseen ja opiskelemiseen. Nyt ei voimat riitä mihinkään.

Nelikymppinen olen minäkin.

No helvetti kun eivät ne tahdo päästää meitä oikeasti sairaitakaan eläkkeelle.

Minulla on lukuisia vaikeita neurologisia ja henkisiä ongelmia. Ainakin neljä erikoislääkäriä on todennut minut pysyvästi työkyvyttömäksi. Mutta kelan kasvoton lääkäri hylkää hakemukset kerta toisensa jälkeen, tai korkeintaan myöntää kuntoutustukea vuodeksi kerrallaan. Kiva sitten kärvistellä tässä aina välillä työttömänä työnhakijana, onneksi työvoimatoimisto on sentään toistaiseksi ymmärtänyt tilanteeni ja antanut minun olla rauhassa. Pelkään vain että miten jatkossa käy kun työttömille asetetaan yhä uusia vaatimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 54-v. nainen, vuoden työttömänä ollut. Vuoden aikana tullut täysin selväksi, että ikäistäni ei kukaan palkkaa. On sanottu suoraan, että ikäni on ongelma. Mielestäni voisi vaikka 55-vuotiaasta lähtien päästää eläkkeelle, turha ikäisiäni on roikottaa kortistossa turhan panttina. Panostettaisiin nuoriin, että he saisivat töitä ja päästettäisiin meidät ikäloput suosiolla eläkkeelle.

Eläkkeeseen kuitenkin vielä 10 vuotta....

Vierailija kirjoitti:

Olet liian nuori eläkkeelle. Opiskele uusi ammatti tai jos mahdollista, hakeudu ulkomaille töihin. Jos ei töitä kuitenkaan mistään löydy, niin aloita jokin mielekäs harrastus. Jotakin tekemistä pitää elämässä olla ettei pää hajoa.

Oletko muuten ajatellut perhepäivähoitajaksi ryhtymistä?

Haluaisin mielelleni palata maahan jossa aikoinani asuin 10 vuotta, mutta miehen työ ja lapset olisivat täällä. Harrastan päivittäin, opiskelen kieliä työväenoopistossa ja urheilen sekä tanssin lähinnä lattareita ja sambaa.Sillä tavalla on edes joku kontakti muihinkin aikuisiin kuin mieheeni, ystävyyssuhteet ovat jääneet työttömyyden häpeän takia (turha edes mainista ystävieni olevan niitä menestyjiä).

Perhepäivähoitajaksi en voi alkaa asuntomme takia, ei meillä ole tilaa (pieni kerrostalokolmio)

Mitä ap sun mies tekee työkseen? Voisko olla mahdollista vaihtaa paikkakuntaa sellaiseen missä sinäkin voisit päästä mielekkääseen työhön, tai opiskelemaan ja elämiskustannukset olisivat halvemmat?

Vierailija kirjoitti:

Ap. Kommenttisi lukeminen tuntuu todella pahalta oikeasti työkyvyttömälle.

Ei se ole mikään valinta, että alanpa nyt työkyvyttömäksi kun siltä vähän tuntuu 😢

Mieluummin olisin terve työtön kuin näin pahasti sairas.

Terveenä jaksaisin keskittyä harrastuksiin, liikkumiseen ja opiskelemiseen. Nyt ei voimat riitä mihinkään.

Nelikymppinen olen minäkin.

Anteeksi, en tarkoittanut loukata. En tiedä mitään muutakaan termiä joka omaa tilannettani kuvaisi, kun tämä työttömyys on lannistanut sillä tavalla että tunnen olevani kyvytön työelämään ja tulevaisuus ahdistaa ja masentaa. Nyt jaksan harrastaa, opiskella en voi taloudellisen tilanteen takia ja sen vuoksi etten sovellu oikein mihinkään. Fyysisiä vaivoja ei ole, mutta henkisesti olen lamaantunut.