Missä vaiheessa juoksemisesta alkaa nauttia?

Samaa olen miettinyt itsekin. Monet sanovat, että liikuntaan jää koukkuun. Tahtoisin tietää, että missä vaiheessa? Itse en ole koukuttunut, vaikka yritystä kyllä on. Kuinka monta viikkoa pitää repiä itsensä väkisin lenkille/salille, ennen kuin siitä alkaa nauttia ja sitä alkaa kaipaamaan?

Mulla on aina niin, että lenkillä etenkin lenkin alussa on enemmänkin epämukava ja ahdistunut olo, mutta lenkin päätyttyä ja ihan lopussa (kun tietää kohta pääsevänsä kotiin) on hyvä ja rentoutunut olo! Lenkin jälkeen on aina paljon parempi olo kuin ennen lenkkiä ja sitä kestää ainakin pari tuntia. Itse lenkillä käynti ei kuitenkaan ole nautinnoksi muuttunut, vaikka olen vuosia lenkkeillyt.

En halua tuottaa pettymystä, mutta itse olen treenannut ja juossut mm. puolimaratonin ja useamman kympin, mutta en voi monen vuoden jälkeenkään sanoa varsinaisesti nauttivani juoksusta. Vain se lenkin jälkeinen voittaja- ja hyvä olo sekä tieto hyvästä kunnosta saavat minut jatkamaan. Olen määritellyt itseni ns. henkiseksi läskiksi - en tykkää oikein mistään liikunnasta, voisin vain makoilla sohvalla ja syödä herkkuja, mutta en kuitenkaan salli sitä itselleni, sillä haluan olla terve je kaunis. 

Juoksusta en oppinut nauttimaan koskaan. Siis sellaisesta tasavauhtisesta, pitkäkestoisesta taapertamisesta. Tylsää. Sitä vastoin salitreenistä olen nauttinut alusta alkaen, samoin kuin intervallityyppisestä juoksuharjoittelusta, samoin kuin lyhyemmistä vetotreeneistä. Oikein aina odotan että pääsen treenaamaan, enkä malttaisi pitää kevyempiä jaksoja tai lepopäiviä ollenkaan.