Onko teillä työkavereita jotka kokoajan valittavat kiireestä mutta eivät tee mitään??

Entinen työkaveri oli.

Tauot venyivät 2 tai jopa 3-kertaisiksi kuin mitä ne oikeasti on. Tekemisen aloittaminen kesti loputtomiin, jutteli jokaiselle, mietiskeli ja etsi tavaroita...  Kun vihdoin tunnin kuluttua pääsi "vauhtiin", mitään ei saanut aikaan. Esim. jokin työtehtävä mihin muut käytti  20-30 minuuttia, hän teki 2 tuntia. Työ ei ole vaikeaa, pystyy tekemään viikon perehdytyksellä. Lisäksi hän oli ollut 20 vuotta alalla töissä. Ei siis ollut siitä kiinni, ettei olisi osannut tehdä... Kyttäsi muiden tekemiset ja juoksi esimiehen luona valittamassa kuinka muut ei tee sitä tätä ja tuota. Vaikka tärkeämpää olisi ollut katsoa peiliin ja miettiä mitä itse saa aikaan. Tai siis ei saa.

Lopulta hänellä levisi pää ja vaihtoi alaa. Loppuporukka huokaisi helpotuksesta.

Minä olen ollut aina erittäin ahkera ja aikaansava kaikissa töissäni. Yhdessä pakassa kuitenkin osastoltamme pistettiin 2 ihmistä pois ja työt jaettiin jäljellejääneille kahdeksalle tasaisen epätasa-arvoisesti. Meillä oli jo ennestään vähennetty porukkaa luontaisen poistuman kautta joten teki töitä oli jo valmiiksi reilusti ihan koko päiväksi. Nyt se määrä sitten tuplautui. Olen yli vuoden katsellut tätä ja koittanut viedä asiaa eteenpäin. Pomo ei varmaan voi sille mitään kun määräykset tulee ylhäältäpäin, mutta olen hänelle säännöllisesti yrittänyt asiasta puhua. Minusta on hiljalleen tulossa ihmisraunio. Valitan jatkuvasti kaikesta. Rästejä ja töitä mitä olen suosiolla jättänyt tekemättä kun yksinkertaisesti ei ehdi on niin paljon että minua ahdistaa ympäri vuorokauden. En saa kunnolla nukuttua. Pää alkaa seota, ja asiat joissa ennen olin rautainen ammattilainen tuottavat nykyään suuria vaikeuksia. Jos sattuu tulemaan hiljainen hetki en osaa tarttua enää mihinkään tekemättömään. Tunnustan tuon käyttäytymisen itsessäni ja vihaan sen takia itseäni entistäkin enemmän. En kuitenkaan nykytilassa voi kuin toivoa että tämä meidän osastolla jossain vaiheessa helpottaisi. Meillä on nyt lähivuosina muutenkin suuria muutoksia edessä. Hyvä ohjenuora teille on että jos teillä on aikaa kyräillä muiden töitä se tarkoittaa että teillä on asiat aika hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut aina erittäin ahkera ja aikaansava kaikissa töissäni. Yhdessä pakassa kuitenkin osastoltamme pistettiin 2 ihmistä pois ja työt jaettiin jäljellejääneille kahdeksalle tasaisen epätasa-arvoisesti. Meillä oli jo ennestään vähennetty porukkaa luontaisen poistuman kautta joten teki töitä oli jo valmiiksi reilusti ihan koko päiväksi. Nyt se määrä sitten tuplautui. Olen yli vuoden katsellut tätä ja koittanut viedä asiaa eteenpäin. Pomo ei varmaan voi sille mitään kun määräykset tulee ylhäältäpäin, mutta olen hänelle säännöllisesti yrittänyt asiasta puhua. Minusta on hiljalleen tulossa ihmisraunio. Valitan jatkuvasti kaikesta. Rästejä ja töitä mitä olen suosiolla jättänyt tekemättä kun yksinkertaisesti ei ehdi on niin paljon että minua ahdistaa ympäri vuorokauden. En saa kunnolla nukuttua. Pää alkaa seota, ja asiat joissa ennen olin rautainen ammattilainen tuottavat nykyään suuria vaikeuksia. Jos sattuu tulemaan hiljainen hetki en osaa tarttua enää mihinkään tekemättömään. Tunnustan tuon käyttäytymisen itsessäni ja vihaan sen takia itseäni entistäkin enemmän. En kuitenkaan nykytilassa voi kuin toivoa että tämä meidän osastolla jossain vaiheessa helpottaisi. Meillä on nyt lähivuosina muutenkin suuria muutoksia edessä. Hyvä ohjenuora teille on että jos teillä on aikaa kyräillä muiden töitä se tarkoittaa että teillä on asiat aika hyvin. 

Eikö kannattaisi mennä työterveyteen juttelemaan/ hakemaan keinoja muuttaa tilannetta ennen kun palat loppuun?!

Onhan se eri että on kiire ja liikaa töitä ja edes yrittää tehdä niitä. Ymmärrän että jossain vaiheessa tulee riittämättömyyden tunne ja ei enää kiinnosta. Mutta kun esim. tämä nainen ei edes yritä, on vain laiska ja saamaton. Ehkä yrittää peitellä sitä tuolla valittamisella..Avokonttorissa vaikea olla huomaamatta.

Nämä touhukkaat on niin tuttuja! Mitään he eivät ehdi tehdä, mutta jos joku pyytää kahville tms. niin aina löytyy aikaa. Kun on alkamassa vuosiloma tai joku muu vapaa, niin edellinen työpäivä päätyy viimeistään puoliltapäivin ja aamupäiväkin menee lomaa/vapaata suunnitellessa.

Ei oikeastaan. Olemme toisiimme nähden esimiesasemassa vaihtelevasti, tänään yksi on vuoron esimies, huomenna joku toinen ja hyvin sujuvasti sanotaan puolin ja toisin, jos joku puhuu enemmän tekemisestä kuin tekee. Toimii. 

Ja samaan aikaan toiset ovat työttömänä. Kyllä niin v*tuttaa tuollaiset tekijät töissä. Pitäisi antaa potkut ja palkata niitä oikeasti työhaluisia työttömiä näihin tehtäviin!

Meillä on ihan samanlainen ihminen kuin ap:n työpaikassa paitsi että on astetta härskimpi. Hän ei istu kahvihuoneessa, koska siellä myös pomot viettävät kahvitauon. Sen sijaan hän istuu muiden ihmisten työpisteissä ja jos joku sanoo, että nyt ei ehtisi seurustella, sitten ollaan loukkaantuneita. Väittää hukkuvansa töihin vaikka tosiasiassa tehtäväkuva on hyvin kapea. Kolmen vartin ruokatunti - hekoheko - tämä tyypin ruokatunnit ovat tunnista kahteen ja puoleen tuntiin, eikä hän tietenkään niitä leimaa. Jotta saa vähätkin työnsä tehtyä, istuu sitten viikonloppuisin korotetulla korvauksella. Tässä vaiheessa varmaan joku miettii, että miksi esimiehet eivät tee mitään. Hyvä kysymys. Ehkä se sitten ei vaan tällaiseen itä-suomalaiseen lungin lupsakkaan toimintakulttuuriin kuulu.

Onhan näitä. Työaikasaldo on reilusti plussan puolella ja silti huokaillaan miten ei ehditä tehdä mitään. Töihin tullaan ajoissa, mutta ensimmäinen tunti menee aamukahvilla ja iltapäivälläkin vähintään puoli tuntia. Kuljetaan työkavereiden luona juttelemassa omat kuulumiset, päivitellään muiden asioita ja niitä tekemättömiä töitä.  Esimiehelle on annettu palautetta, mutta muutosta ei ole tullut. No, tuleva organisaatiomuutos siivoaa todennäköisesti nuo turhakkeet pois, joten sitä odotellessa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut aina erittäin ahkera ja aikaansava kaikissa töissäni. Yhdessä pakassa kuitenkin osastoltamme pistettiin 2 ihmistä pois ja työt jaettiin jäljellejääneille kahdeksalle tasaisen epätasa-arvoisesti. Meillä oli jo ennestään vähennetty porukkaa luontaisen poistuman kautta joten teki töitä oli jo valmiiksi reilusti ihan koko päiväksi. Nyt se määrä sitten tuplautui. Olen yli vuoden katsellut tätä ja koittanut viedä asiaa eteenpäin. Pomo ei varmaan voi sille mitään kun määräykset tulee ylhäältäpäin, mutta olen hänelle säännöllisesti yrittänyt asiasta puhua. Minusta on hiljalleen tulossa ihmisraunio. Valitan jatkuvasti kaikesta. Rästejä ja töitä mitä olen suosiolla jättänyt tekemättä kun yksinkertaisesti ei ehdi on niin paljon että minua ahdistaa ympäri vuorokauden. En saa kunnolla nukuttua. Pää alkaa seota, ja asiat joissa ennen olin rautainen ammattilainen tuottavat nykyään suuria vaikeuksia. Jos sattuu tulemaan hiljainen hetki en osaa tarttua enää mihinkään tekemättömään. Tunnustan tuon käyttäytymisen itsessäni ja vihaan sen takia itseäni entistäkin enemmän. En kuitenkaan nykytilassa voi kuin toivoa että tämä meidän osastolla jossain vaiheessa helpottaisi. Meillä on nyt lähivuosina muutenkin suuria muutoksia edessä. Hyvä ohjenuora teille on että jos teillä on aikaa kyräillä muiden töitä se tarkoittaa että teillä on asiat aika hyvin. 

Kannattaisi hakea toista työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Ja samaan aikaan toiset ovat työttömänä. Kyllä niin v*tuttaa tuollaiset tekijät töissä. Pitäisi antaa potkut ja palkata niitä oikeasti työhaluisia työttömiä näihin tehtäviin!

Nämä ihmiset saavat palkkaa ja heidän eläkkeensä on hyvä heidän tehtyä pitkän työuran hyvällä palkalla kun taas tempputyöllistetyille 9 euron korvauksella ei kerry eläkkeitä tai lomia ym.

Tunnistan tuon, mutta useimmiten kyse on ennemmin bore outista kuin suoranaisesti laiskuudesta. Todennäköisesti työtehtävät ovat liian helppoja ja rutiininomaisia eivätkä tarjoa mitään älyllistä haastetta. Riskinä tosiaan on turhautuminen ja tehtävien laiminlyönti, koska ei vain kiinnosta. Itse kaipaan työssä haasteita, että kiinnistuisin.

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan tuon, mutta useimmiten kyse on ennemmin bore outista kuin suoranaisesti laiskuudesta. Todennäköisesti työtehtävät ovat liian helppoja ja rutiininomaisia eivätkä tarjoa mitään älyllistä haastetta. Riskinä tosiaan on turhautuminen ja tehtävien laiminlyönti, koska ei vain kiinnosta. Itse kaipaan työssä haasteita, että kiinnistuisin.

Höpö höpö, ei tuo ole mikään lusmuilun perustelu. Jos tuo on tilanne, sitten kannattaa hakeutua vaativampiin töihin. Jos oma firma ei tarjoa, sitten muualle. Jos et kelpaa, sitten ehkä kannattaa katsoa peiliin. Omavaltaisuus ja ylimielisyys taitavatkin olla lusmuja yhdistävä piirre.

Yksi raivostuttavimmista ilmiöistä on ihmiset, jotka tuovat joka välissä esiin omaa työmääränsä, ja samaan aikaan sekaantuvat toistuvasti asioihin jotka eivät heille kuulu.

Samaan kategoriaan kuuluvat ne ihmiset, jotka pyrkivät vaikuttamaan työnjaollisiin asioihin ilman että ovat esimiehiä tai muuten työnjohdollisessa asemassa.