Lue keskustelun säännöt.
Koetko ulkonäkösi vääränlaiseksi kuin mitä olet sisäisesti? Itse koen todella rankkaa ristiriitaa!
24.09.2016 |
Oma kroppani on naisellinen ja melko siro, joskin viime vuosina olen hiukan lihonut. Kilot kertyvät kuitenkin reisiin, takamukseen ja tisseihin enimmäkseen eli naiselliset muodot säilyvät ja jopa korostuvat. Minulla on pitkä, luonnollisen värinen tukka, meikkaan hillitysti ja pukeudun yleensä siististi.
En kuitenkaan ole ns. henkisesti yhtään naisellinen enkä mikään asiallinen aikuinen.
Olin aika raju teini, kävin läpi kaikki hevarivaiheet ym., ja sitten mukamas aikuistuin ja aloin tietoisesti hillitä tyyliäni ja muuttaa sitä naisellisempaan suuntaan. Nyt kuitenkin koen, että olen huijannut itseäni. Ihmiset saavat ulkonäköni perusteella minusta aivan vääränlaisen kuvan. Objektiivisesti katsottuna olen nyt varmastikin ns. paremman näköinen kuin aiemmin, mutta tunnen olevani feikki. Miellytän ulkoisesti varmaan suurempaa osaa miehiä kuin aiemmin, mutta mitä väliä sillä on, kun en koe mitään yhteistä heidän kanssaan!
Monta vuotta feikkaamista takana, enkä hetkeäkään ole ollut tyytyväinen. Nyt olen tämän myöntänyt itselleni, mutten ole vielä tehnyt suuria muutoksia. Olen kuitenkin joutunut toteamaan, että kyllä minulle oma ulkonäköni on sen verran tärkeä, että haluaisin sen vastaavan paremmin sitä, mitä koen sisäisesti olevani.
Kommentit (59)
Mun minäni taas olisi kuin 50-luvun filmitähti, aina viimeisen päälle laitettu, pukeutuisi istuviin jakkupukuihin, korkkareihin, hattuihin, hansikkaisiin ja silkkileninkeihin, kädessä pieni käsilaukku johon ei tarvitsisi mahtua puolta maailmaa ja huulet aina punaiset.
Todellinen minä viettää kolmen lapsen kotiäitinä suurimman osan ajasta farkuissa ja tennareissa, tukka sutaistuna ponnarille ja meikkinä lähinnä ripsaria.
No ehkä sitten taas kun lapset ovat kaikki koulussa ja pieni tahmainen käsi ei ole aina valmiina klähmimään mun vaatteita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen luonteeltani tylsä ilonpilaaja, ja haluaisin myös näyttää siltä. (Pukeutuminen ei oikeasti kiinnosta tipan tippaa.) Kerta toisensa jälkeen päädyn kuitenkin ehostamaan itseäni ja pukeutumaan, ah, niin epämukavan muodikkaasti, koska laumapaine.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ainakin oppinut siihen, ettei kukaan ole sisäisesti sitä, miltä näyttää. Ehkä sun pelko on pelkästään sitä, että luulet muiden tomitsevan sinua sen takia miten nyt pukeudut, sen sijaan kuin "feikkaisit" pukeutumistasi tällä hetkellä?
Enemmän sellainen olo, että pelkäsin että minut tuomitaan silloin kun pukeuduin niin kuin halusin. Pukeudun tällä hetkellä itselleni epämiellyttävällä tavalla (vaikka se näyttääkin hyvältä, ts. näytän nätiltä naapurintytöltä), feikkaamistahan se nimenomaan on.
-ap
Jos et pelkää, mitä muut sanovat, niin miksi et sitten pukeudu, niinkuin haluat pukeutua?
Vierailija kirjoitti:
Olet ihan kuin minä, mulla juuri tuollainen historia takana! N29, sisältä aina ollut androgyyni ja haluaisin olla kapealanteinen ja pitkänhuiskea, poikamainen siis rakenteeltani. Teini-iästä tullut painoa lisää ja siten muodot vaan enemmän esillä ja kiusaannun miesten huomiosta :/ Periaatteessa haluaisin edelleen olla hevarityylinen ja esim. siniset hiukset, mutta olen sen verran ujo ja elämä sovinnaiseksi muuttunut etten enää kehtaa räväyttää. Nyt näytän pehmoiselta pullantuoksuiselta Naiselta, mitä en oikeasti ole :D
Ihanaa, tai siis kamalaa :D Itse mietin, että josko yrittäisin treenata vaikka vähän lihaksikkaamman kropan, liikunnasta kun noin muuten pidän mutta tavoitteellisesti en ole koskaan harrastanut. Vartalotyypilleen ei mitään mahda, mutta voisihan sitä yrittää vähän muokata.
Ja vaikka tämä ketju nyt on ulkonäkökeskeinen ja ongelma on periaatteessa aika iso minulle, niin kyllä minä ihan tiedostan, että elämässä on PALJON tärkeämpiäkin asioita kuin ulkonäkö. Nyt on sellainen hetki, että haluan vähän pohdiskella tätäkin ongelmaa.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ainakin oppinut siihen, ettei kukaan ole sisäisesti sitä, miltä näyttää. Ehkä sun pelko on pelkästään sitä, että luulet muiden tomitsevan sinua sen takia miten nyt pukeudut, sen sijaan kuin "feikkaisit" pukeutumistasi tällä hetkellä?
Enemmän sellainen olo, että pelkäsin että minut tuomitaan silloin kun pukeuduin niin kuin halusin. Pukeudun tällä hetkellä itselleni epämiellyttävällä tavalla (vaikka se näyttääkin hyvältä, ts. näytän nätiltä naapurintytöltä), feikkaamistahan se nimenomaan on.
-ap
Jos et pelkää, mitä muut sanovat, niin miksi et sitten pukeudu, niinkuin haluat pukeutua?
Käsitin varmaan väärin. Siis kyllä minä vähän pelkään tosiaankin, että mitä muut nyt sanoisivat, jos muuttaisin tyyliäni erilaiseen ja yleisesti ottaen "rumempaan" suuntaan. Luulin että äskeisellä tarkoitettiin sitä, että pelkään tuomitsemista nykytilanteessani (ristiriita ulkonäön ja luonteen välillä). Sitä en varsinaisesti pelkää, en pelkää "paljustumista", mutta se ulkoinen feikkaaminen tuntuu kurjalta.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ainakin oppinut siihen, ettei kukaan ole sisäisesti sitä, miltä näyttää. Ehkä sun pelko on pelkästään sitä, että luulet muiden tomitsevan sinua sen takia miten nyt pukeudut, sen sijaan kuin "feikkaisit" pukeutumistasi tällä hetkellä?
Enemmän sellainen olo, että pelkäsin että minut tuomitaan silloin kun pukeuduin niin kuin halusin. Pukeudun tällä hetkellä itselleni epämiellyttävällä tavalla (vaikka se näyttääkin hyvältä, ts. näytän nätiltä naapurintytöltä), feikkaamistahan se nimenomaan on.
-ap
Luin tämän aikaisemmin väärin. Eli loppujen lopuksi ajattelet liikaa, mitä muut ajattelevat ja oletat, että ihmiset keskittäisivät sinuun niin paljon huomiota. En yhä usko, että et pitäisi lainkaan siitä, miten pukeudut tällä hetkellä. Uskon, että ongelmasi enemmän on siinä, ettet ehkä halua hyväksyä tätä "normaalia nättiä" pukeutumistasi, koska se ei tunnu tarpeeksi räväkältä ja tee sinusta erikoista.
no ihmisten mielestä minun kuuluisi kattoa vinkuvonku tanssi elokuvia, tehdä sairaan maisteista ruokaa ja käyttää räikeän värisiä vaatteita niin että katse sokeutuu. käytös pitäis varmaan olla ektrovertti ja tosi ei-suomalainen.
oikeasti olen sairaan tylsä (muiden ei tarvitse kuiskutella asiasta salaa), katon marvel elokuvia tai sen vastaavia, syön todella mautonta ruokaa ja pukeudun tylsästi ja värittömästi.
ei kulttuuri periydy noin vain ja vielä vähemmän asia kiinnostaa jos sitä väkipakolla tyrkytetään.
ja en jaksa sitä "älä yleistä" ja "kukaan ei ole pakottamassa sinua yhtään mihinkään"-paska lätinää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan tasapainossa kaikin puolin, enkä ole koskaan kipuillut kertomiesi asioiden kanssa. Ikää on jo hieman päälle 40 vuotta ja kolme lasta on mahassani kasvanut saaden kroppani muuttumaan ihan toisenlaiseksi, mutta ei se ole vaikuttanut millään tavoin ajatuksiini itsestäni ja ulkomuodostani. Parinkymmenen vuoden aikana on kiloja tullut lisää, mutta lähinnä olen saanut vain naisellisia muotoja ja 20 vuotta sitten ostettu laadukas jakkupuku sopii vieläkin moitteettomasti. Olen ollut aina hieman mitätön pukeutumisen suhteen ja en ole nuorenakaan ollut mikään tyylilyyli. Tuskinpa tulevaisuus muuttaa asioita paljoa.
Sinulle neuvoisin vain askel kerrallaan sen ikioman tyylin löytämistä. Aloita vaatteilla tai hiuksilla, ja jatka niin pitkälle kuin hyvältä tuntuu. On tärkeää olla ulkoisestikin se mitä on, ei kopio muista tai muiden toiveiden mukainen. Itse tiedät parhaiten mitä haluat ja milloin on hyvä.
Kiitos mukavasta kommentista. Itsensä hyväksyminen on totta kai tärkeää, ja sisäisesti olen sitä mitä olen, oli ulkonäköni mitä tahansa. Mutta kuten sanoit, ulkoisestikin on tärkeää olla sitä mitä on. Olen itse sortunut ryhmäpaineen alla ja muuttanut ulkonäköni vastaamaan enemmän yleisiä kuin omia ihanteitani. Kärsin huonosta itsetunnosta pitkään, siitähän tuo johtuu. Nykyään voin paremmin ja uskon, että voisin taas uskaltaa olla enemmän sitä mitä olen.
-ap
Lisäksi haluaisin mainita, että aloituksessasi sanot, että koet ihmisten saavan sinusta väärän kuvan tällä hetkellä, mutta samalla pelkäät käyttää näitä räväkämpiä vaatteita, koska ihmiset tuomitsevat sinut jollain tavalla? Minun korvaan tämä kuulostaa jotenkin ristiriitaiselta: Haluat, mutta et halua näyttää sitä räväkämpää puoltasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin olla enemmän rock/goottityylinen ja vähemmän tavis. Olen ollutkin joskus mutta 26-vuotiaana tuntuu että pitää olla kypsä aikuinen, töiden yms takia. En jaksaisi.
Voi kyllä. Mulla on hoikan ja urheilullisen ihmisen identiteetti enkä todellakaan tunne olevani oma itseni.
161/82
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ainakin oppinut siihen, ettei kukaan ole sisäisesti sitä, miltä näyttää. Ehkä sun pelko on pelkästään sitä, että luulet muiden tomitsevan sinua sen takia miten nyt pukeudut, sen sijaan kuin "feikkaisit" pukeutumistasi tällä hetkellä?
Enemmän sellainen olo, että pelkäsin että minut tuomitaan silloin kun pukeuduin niin kuin halusin. Pukeudun tällä hetkellä itselleni epämiellyttävällä tavalla (vaikka se näyttääkin hyvältä, ts. näytän nätiltä naapurintytöltä), feikkaamistahan se nimenomaan on.
-ap
Luin tämän aikaisemmin väärin. Eli loppujen lopuksi ajattelet liikaa, mitä muut ajattelevat ja oletat, että ihmiset keskittäisivät sinuun niin paljon huomiota. En yhä usko, että et pitäisi lainkaan siitä, miten pukeudut tällä hetkellä. Uskon, että ongelmasi enemmän on siinä, ettet ehkä halua hyväksyä tätä "normaalia nättiä" pukeutumistasi, koska se ei tunnu tarpeeksi räväkältä ja tee sinusta erikoista.
Se on totta, että ajatttelen - ja erityisesti ajattelin viime vuosina, nykyään entistä vähemmän! - liikaa sitä, mitä mieltä muut ovat. Sen vuoksi olen muuttanut tyyliäni tällaiseen suuntaan. Itsetuntoni on kuitenkin parantunut huomattavasti ja uskallan myöntää itselleni, että ei, en todellakaan pidä tästä tyylistä. Voithan sinä pitää sitä erikoisuudentavoitteluna, ajatuksesi jakaa varmasti moni muukin, mutta mielestäni kyse ei ole siitä. "Normaalissa nätissä" ei ole mitään sen "huonompaa" kuin "erikoisemmassa" tyylissä, mutta se ei vain tunnu minulle hyvältä.
-ap
Koen mutta ongelma tulee lähinnä ulkopuolisten suhtautumisesta. Ulkonäöltäni olen sellainen yrmyn näköinen sikaniska kaljupää ja ihmiset pitävät ulkonäön perusteella typeränä lihapäänä/skininä. Sisältä olen aika herkkä matikasta ja ohjelmoinnista kiinnostunut nörtti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi haluaisin mainita, että aloituksessasi sanot, että koet ihmisten saavan sinusta väärän kuvan tällä hetkellä, mutta samalla pelkäät käyttää näitä räväkämpiä vaatteita, koska ihmiset tuomitsevat sinut jollain tavalla? Minun korvaan tämä kuulostaa jotenkin ristiriitaiselta: Haluat, mutta et halua näyttää sitä räväkämpää puoltasi?
Näin on. Haluan, mutta se vähän pelottaa. Olen kärsinyt huonosta itsetunnosta, mutta se on nyt ollut paranemaan päin. Joukkoon sulautuminen auttoi aikansa, mutta nyt olen tosiaan tiedostanut tuon, miten feikki ja kurja olo itselleni tulee sen takia. Vielä vähän epäröin, mutta jospa pienin askelin taas alkaisin toteuttaa itseäni myös ulkoisesti. Jossain vaiheessa itsetunto-ongelmani oli niin kaamea, että luovuin jopa harrastuksistani, koska kuvittelin niidenkin olevan typeriä ja outoja, kuvittelin ihmisten tuomitsevan minut, vaikka takuulla kovin monia ei edes kiinnosta, että mitä minä teen. Ne olen saanut taas takaisin, joten jospa seuraavaksi ulkonäkökin.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi haluaisin mainita, että aloituksessasi sanot, että koet ihmisten saavan sinusta väärän kuvan tällä hetkellä, mutta samalla pelkäät käyttää näitä räväkämpiä vaatteita, koska ihmiset tuomitsevat sinut jollain tavalla? Minun korvaan tämä kuulostaa jotenkin ristiriitaiselta: Haluat, mutta et halua näyttää sitä räväkämpää puoltasi?
Näin on. Haluan, mutta se vähän pelottaa. Olen kärsinyt huonosta itsetunnosta, mutta se on nyt ollut paranemaan päin. Joukkoon sulautuminen auttoi aikansa, mutta nyt olen tosiaan tiedostanut tuon, miten feikki ja kurja olo itselleni tulee sen takia. Vielä vähän epäröin, mutta jospa pienin askelin taas alkaisin toteuttaa itseäni myös ulkoisesti. Jossain vaiheessa itsetunto-ongelmani oli niin kaamea, että luovuin jopa harrastuksistani, koska kuvittelin niidenkin olevan typeriä ja outoja, kuvittelin ihmisten tuomitsevan minut, vaikka takuulla kovin monia ei edes kiinnosta, että mitä minä teen. Ne olen saanut taas takaisin, joten jospa seuraavaksi ulkonäkökin.
-ap
Anteeksi muuten, jos olen kuulostanut töykeältä kirjoittaessani näitä viestejä, ei ole ollut tarkoitukseni!
Ehkä jollain asteella kuitenkin yhä ajattelet liikaa muita ja liian vähän itseäsi. Nytkään et kuitenkaan koe, että voisit tehdä sitä mitä haluat = Eli pukeutua niinkuin haluat. Eikö se olisi aika miettiä omaa hyvää oloa ja repäistä ja ennenkaikkea ajatella, että tuomitkoon ne miten tuomitsevat, sinä kuitenkin voisit vihdoin ja viimein olla sellainen, kuin olet? se varmasti toisi myös ympärillesi ihmisiä, jotka hyväksyvät sinut sellaisena kuin sinä olet, eikä sinun tarvitse pelätä tätä tuomitsemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi haluaisin mainita, että aloituksessasi sanot, että koet ihmisten saavan sinusta väärän kuvan tällä hetkellä, mutta samalla pelkäät käyttää näitä räväkämpiä vaatteita, koska ihmiset tuomitsevat sinut jollain tavalla? Minun korvaan tämä kuulostaa jotenkin ristiriitaiselta: Haluat, mutta et halua näyttää sitä räväkämpää puoltasi?
Näin on. Haluan, mutta se vähän pelottaa. Olen kärsinyt huonosta itsetunnosta, mutta se on nyt ollut paranemaan päin. Joukkoon sulautuminen auttoi aikansa, mutta nyt olen tosiaan tiedostanut tuon, miten feikki ja kurja olo itselleni tulee sen takia. Vielä vähän epäröin, mutta jospa pienin askelin taas alkaisin toteuttaa itseäni myös ulkoisesti. Jossain vaiheessa itsetunto-ongelmani oli niin kaamea, että luovuin jopa harrastuksistani, koska kuvittelin niidenkin olevan typeriä ja outoja, kuvittelin ihmisten tuomitsevan minut, vaikka takuulla kovin monia ei edes kiinnosta, että mitä minä teen. Ne olen saanut taas takaisin, joten jospa seuraavaksi ulkonäkökin.
-ap
Anteeksi muuten, jos olen kuulostanut töykeältä kirjoittaessani näitä viestejä, ei ole ollut tarkoitukseni!
Ehkä jollain asteella kuitenkin yhä ajattelet liikaa muita ja liian vähän itseäsi. Nytkään et kuitenkaan koe, että voisit tehdä sitä mitä haluat = Eli pukeutua niinkuin haluat. Eikö se olisi aika miettiä omaa hyvää oloa ja repäistä ja ennenkaikkea ajatella, että tuomitkoon ne miten tuomitsevat, sinä kuitenkin voisit vihdoin ja viimein olla sellainen, kuin olet? se varmasti toisi myös ympärillesi ihmisiä, jotka hyväksyvät sinut sellaisena kuin sinä olet, eikä sinun tarvitse pelätä tätä tuomitsemista.
Varmaan ajattelenkin, ehkä en olisi kokenut tarvetta ketjua tännekään perustaa jos olisin ihan täysin sinut asian kanssa ;) Olen aika pitkälle jo päässyt ajattelussani, kun ottaa huomioon, miten surkea tilanteeni jossain vaiheessa oli. Kyllä tosiaankin on aika miettiä ja ihan jo vaikka toteuttaakin. Taidan tässä viikonlopun kunniaksi taas käydä vaikka vaatekaappia läpi, siinähän sitä olisi jo konkreettista puuhastelua! Kampaajalla olisi muuten tarkoitus käväistä ensi viikolla :)
-ap
Itsellä taas päinvastainen ongelma, olen luonteeltani sellainen kauneutta ja kauniita asioita rakastava, herkkä hempukka mutta ulkonäöltäni ole roteva ja rujo, kasvoni ovat kuin neandertalilla, en todellakaan ole mikään nätti tyttö. Tuntuu ettei ulkoinen ja sisäinen minäni vastaa ollenkaan toisiaan, olen luonteeltani viehättävä ihminen mutta en ulkoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ei ulkonäöllä ole mitään tekemistä sen kanssa, millainen ihminen olet.
Hahaha hah
Niin, ihminenhän on semmoinen sielullinen enkeliolento, joka ei ole fyysisesti edes olemassa, joten sellainen asia kuin ulkonäkö ei vaikuta mihinkään, tunnu missään eikä muutenkaan tarkoita yhtään mikään. Ap on vaan jotenkin harhainen, koska ei tunne viihtyvänsä siinä tyylissä, joka hänelle ruumiinrakenteen puolesta helpoiten lankeaa.
Enemmän sellainen olo, että pelkäsin että minut tuomitaan silloin kun pukeuduin niin kuin halusin. Pukeudun tällä hetkellä itselleni epämiellyttävällä tavalla (vaikka se näyttääkin hyvältä, ts. näytän nätiltä naapurintytöltä), feikkaamistahan se nimenomaan on.
-ap