Miten jotkut voivat antaa tuhkata rakastamansa ihmisen ruumiin?
Minusta ainakin olisi hirveä ajatus, että jos minä nyt kuolisin, niin perheeni haluaisi, että ruumiini poltettaisiin korkeassa lämmössä arkun kanssa ja palamatta jääneet luut murskattaisiin luujauhoksi tms. Tuskin esim. kallo palaa tuhkauksessa niin sekin murskattaisiin ja koska minulla on iso ja varmasti paksuluinen kallo niin sen murskaaminen olisi varmasti kova työ ja kamala näky. Sen sijaan että minut poltetaan niin haluan tulla haudatuksi kunniallisesti arkussa maan poveen ja muuttua arkussa vähitellen mullaksi rakkaan kotimaani Suomen kamarassa. Se on minun elämäni suurin toive ja lohtu, että ruumiini saa kuoltuani muuttua osaksi maata jotain rakastan (siis Suomea) ja sieluni saisi mennä lopulliseen, oikeaan kotiin eli Taivaaseen Jumalan ja Jeesuksen luokse ikuiseen kesään jossa ei ole kipua, nälkää, surua, vaivoja, vihaa eikä tule ikinä syksyä tai yötä.
Kommentit (48)
Kyllä minäkin tahdon tulla haudatuksi maahan. Mutta ylevämpää olisi polttaminen. Kun minut haudataan, minä mätänen, arkkuni lahoaa ja romahtaa mätänevän ruumiini päälle ja sen jälkeen maan madot ja muut hajottajat syövät ruumiini. Kompostoidun tai paremmin mätänen maan sisässä, mutta tiedän että ravinteeni palautuu luontoon paremmin maatumalla kuin tuhkaa levittämällä
Minun isäni tuhkattiin. Se oli hänen oma toiveensa. Jättäisitkö sinä ap kunnioittamatta kuolleen rakkaasi omaa toivetta siksi, että sinä haluat itse arkkuhautauksen?
mulle on ihan sama vaikka mädäntyisin unohtuneena jossain suossa
näin ei tulisi kenellekään hautajaiskuluja
Mitä sille sit tekisi, täyttäisi ja laittaisi olohuoneen nurkkaan seisoskelemaan? Se vasta creepyä olisi.
Ap vaan tekee hautaustahdon tai ilmaisee läheisilleen selvästi, kuinka haluaa tulla aikoinaan haudatuksi, tai mitä ruumilleen haluaa. So simple.
Koska se itse halusi? Mielummin nopeat liekit kuin mätäneminen, matojen syöminen kaasujen pienet purkaukset ja muu inhottava prosessiin liittyvä. Lisäksi ympäristöystävällisempää pitkällä tähtäimellä.
NopeammInhan siinä pääsee osaksi maata tuhkattuna kuin syvällä maassa. Menee aia kauan ennen kuin ruumis on maatunut kylmässä ja vähähappisessa tilassa. Ja suvsitsen vähän epäillä niiden matojenkin läsnäoloa nykyisissä hautaussyvyyksissä.
Googlaileppa mädäntymisasteella olevia ruumiin kuvia ja mieti läheisesi tai itsesi sellaisena arkussa makaamassa. Lisäksi tietty kaikki ötökät kuhisevat ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Musta on kamala ajatus, että mun ruumis laskettaisiin arkussa kuoppaan, pieni kauhakuormaaja tulisi, lyttäisi arkun (jottei ilmaa jää ja maa ei sorru myöhemmin alaspäin) ja samalla ruumiini murskautuisi lyttäämisen seurauksena. Ällöttävää. Mutta niin se homma hoidetaan. Ikävä totuus jota monet eivät tiedä.
t. hauturin tytär
Kiitos tästä tiedosta. Täällä oppii aina uutta:)
Kuolleet välittävätkin niin perkeleesti siitä, mitä sille kuolleelle lihalle tapahtuu...
Polttohautaus on pakanallinen ja alkukantainen tapa, ihmisruumis on pyhä eikä sen häpäisyä tulella tulisi sallia. Esi-isillemme oli äärimmäisen tärkeää tulla haudatuksi Jumalalle pyhitettyyn maahan kirkon läheisyyteen.
Mieluummin tuhkaksi kuin pilaamaan maata, lytistymään mulla alle ja matojen ja kärpästen ruoaksi
Hautapaikat eivät välttämättä ole ikuisia. Ts. sama hautapaikka voidaan ottaa uudelleen käyttöön. Olen ollut kesän hautausmaalla töissä ja nähnyt miten hautaa kaivettaessa vanhoja luita, pääkalloja yms nousee maasta. Sitäkö haluat itsellesi? Ja vielä, haudan kaivaminen talvella on kovaa hommaa. En ymmärrä miksi kuolleita kroppia pitää palvoa niin että niiden kaivamiseen maan sisään käytetään tolkuttomasti vaivaa.
Ensinnäkin se ruumis on tosiaan pelkkä ruumis,ei enää se rakas ihminen.Toisekseen niin kuin moni on jo maininnut,ajatus sen ruumiin maatumisesta on inhottavampi kuin ajatus tuhkaksi palamisesta.Hautaustavan valitsemiseen voivat vaikuttaa myös käytännön syyt.Esimerkiksi isäni eli ja kuoli Turussa,mutta hänen vanhempansa halusivat hänen maallisen tomumajansa Jyväskylään sukuhautaan.Tuhkauurna oli kätevä kuljettaa kauas.
Ihmisiä haudanneena voin sanoa sen olevan täydellisin häpäisy. Vieraiden ihmisten luut sekaisin kun sama paikka myytään eteenpäin, arkku murskataan (=hauta tiivistetään) ja luita sun muuta nousee ylös myöhemmin ja niitä rikotaan vahingossa lapiollakin ja niitä päätyy vääriin paikkoihin, esim. hautojen kukkapenkkeihin. Tuhkaus on siisti ja kiva vaihtoehto sen rinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Hautapaikat eivät välttämättä ole ikuisia. Ts. sama hautapaikka voidaan ottaa uudelleen käyttöön. Olen ollut kesän hautausmaalla töissä ja nähnyt miten hautaa kaivettaessa vanhoja luita, pääkalloja yms nousee maasta. Sitäkö haluat itsellesi? Ja vielä, haudan kaivaminen talvella on kovaa hommaa. En ymmärrä miksi kuolleita kroppia pitää palvoa niin että niiden kaivamiseen maan sisään käytetään tolkuttomasti vaivaa.
Sama kokemus. Jos on kalliilla rahalla hankittu sukuhauta, sitten saavat luut ehkä olla rauhassa. Mutta muuten hautausmaiden hautapaikat menevät kiertoon 25 vuoden päästä, eikä ole mitenkään sanottu, että luut ovat siihen mennessä hajonneet. Pehmytkudokset kyllä.
Mikä tämä ihmisten fantasia oikein on, että siellä kuopassa maataan muuttumattomina ja vähän niin kuin unessa, odotellen vaan, että tuomiopäivän pasuunat soi. Kuunnellaan kuusten kuiskintaa ja jutellaan päivän kuulumiset naapurimontun asukin kanssa. "Huomenta, mitä kuuluu?" "Kiitos kysymästä, vähän nyt päätä särkee, kun yks madon mokoma luikerteli juuri korvasta sisään. Mutta ei tässä mitään, lypsän vähän tuosta mahaani tunkeutuneesta koivunjuuresta aamumahlaa ja sitten alan treenata toukkasirkusta. Yksi on jo aika hyvin oppinut luikertamaan silmäkuoppani kautta nenänreiästä ulos."
Ihminen on kuolleena ihan yhtä kuollut, kuin se naudan pihvi, jonka lautaselta vedät illalliseksi. Ja se tapahtuu sinulle, minulle ja kaikille muillekin. Sorry.
Tiedän olevani mielisairas. kirjoitti:
Minusta ainakin olisi hirveä ajatus, että jos minä nyt kuolisin, niin perheeni haluaisi, että ruumiini poltettaisiin korkeassa lämmössä arkun kanssa ja palamatta jääneet luut murskattaisiin luujauhoksi tms. Tuskin esim. kallo palaa tuhkauksessa niin sekin murskattaisiin ja koska minulla on iso ja varmasti paksuluinen kallo niin sen murskaaminen olisi varmasti kova työ ja kamala näky. Sen sijaan että minut poltetaan niin haluan tulla haudatuksi kunniallisesti arkussa maan poveen ja muuttua arkussa vähitellen mullaksi rakkaan kotimaani Suomen kamarassa. Se on minun elämäni suurin toive ja lohtu, että ruumiini saa kuoltuani muuttua osaksi maata jotain rakastan (siis Suomea) ja sieluni saisi mennä lopulliseen, oikeaan kotiin eli Taivaaseen Jumalan ja Jeesuksen luokse ikuiseen kesään jossa ei ole kipua, nälkää, surua, vaivoja, vihaa eikä tule ikinä syksyä tai yötä.
Kyllä se krematoriossa arkku sekä ihmisen maallinen jäännös palaa tuhkaksi. Mitä mieltä sinä olet siitä kun mätänet arkussa maassa niin kaiken maailman madot sekä toukat syövät sinua hiljalleen... Silmät ovat suurta herkkua kun limakalvot.
Eräs syy myös miksi tuhkaaminen on suosiossa ja suosion toivotaan nousevan on puute hautausmaatilasta. Ei riitä enään tilaa haudata ihmisiä arkussa.
Sitten mitä sinä enään tiedät mitä sinun ruumille tehdään kun se viimein pieraisu on päässyt? Minun äitini tuhkattiin ja minä itse laskin uurnaan sukuhautaan. Äitini on aina minun mielessä ja tunteissa ei siinä tuhka uurnassa.
Minä haluan ainakin tulla tuhkatuksi ja tuhkieni ripoteltavan metsään tai sitten vaihtoehtoisesti tuhkauurnan, jossa valmiina puun siemen ja multaa, joka sitten laitetaan maahan kasvamaan :)