Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten jotkut voivat antaa tuhkata rakastamansa ihmisen ruumiin?
Tiedän olevani mielisairas.
24.09.2016 |
Minusta ainakin olisi hirveä ajatus, että jos minä nyt kuolisin, niin perheeni haluaisi, että ruumiini poltettaisiin korkeassa lämmössä arkun kanssa ja palamatta jääneet luut murskattaisiin luujauhoksi tms. Tuskin esim. kallo palaa tuhkauksessa niin sekin murskattaisiin ja koska minulla on iso ja varmasti paksuluinen kallo niin sen murskaaminen olisi varmasti kova työ ja kamala näky. Sen sijaan että minut poltetaan niin haluan tulla haudatuksi kunniallisesti arkussa maan poveen ja muuttua arkussa vähitellen mullaksi rakkaan kotimaani Suomen kamarassa. Se on minun elämäni suurin toive ja lohtu, että ruumiini saa kuoltuani muuttua osaksi maata jotain rakastan (siis Suomea) ja sieluni saisi mennä lopulliseen, oikeaan kotiin eli Taivaaseen Jumalan ja Jeesuksen luokse ikuiseen kesään jossa ei ole kipua, nälkää, surua, vaivoja, vihaa eikä tule ikinä syksyä tai yötä.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämä ihmisten fantasia oikein on, että siellä kuopassa maataan muuttumattomina ja vähän niin kuin unessa, odotellen vaan, että tuomiopäivän pasuunat soi. Kuunnellaan kuusten kuiskintaa ja jutellaan päivän kuulumiset naapurimontun asukin kanssa. "Huomenta, mitä kuuluu?" "Kiitos kysymästä, vähän nyt päätä särkee, kun yks madon mokoma luikerteli juuri korvasta sisään. Mutta ei tässä mitään, lypsän vähän tuosta mahaani tunkeutuneesta koivunjuuresta aamumahlaa ja sitten alan treenata toukkasirkusta. Yksi on jo aika hyvin oppinut luikertamaan silmäkuoppani kautta nenänreiästä ulos."
Suurin piirtein noin kristityt keskiajalla ainakin täällä Suomessa sen kuvittelivat menevän, tuonpuoleiseen ei ollut asiaa kuin vasta tuomionpäivänä joten hauta oli lepopaikka myös sielulle. Kansanuskon kirkonväki-käsitteen mukaisesti kuolleet olivat horrostilassa päivisin, yön ollessa aikaa jolloin hommailtiin kaikkea muiden vainajien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta on kamala ajatus, että mun ruumis laskettaisiin arkussa kuoppaan, pieni kauhakuormaaja tulisi, lyttäisi arkun (jottei ilmaa jää ja maa ei sorru myöhemmin alaspäin) ja samalla ruumiini murskautuisi lyttäämisen seurauksena. Ällöttävää. Mutta niin se homma hoidetaan. Ikävä totuus jota monet eivät tiedä.
t. hauturin tytär
Tämä! Ja se ääni mikä lähtee murkautuvasta arkusta!! Hrrrrrr.... Ehkä ennen arkun annettiin rauhassa lahota ja romahtaa ja haudan monttu täytettiin vasta sitten. Nykyään tosiaan jo täyttövaiheessa kaivuri murskaa arkun ja täyttö tehdään heti tiiviisti
minulle ei varmaan tule jälkikasvua, joten polttaminen olisi ihan järkevä vaihdoehto. sitten muitten sukulaisten ei tarvitsisi hautastani huolehtia.
Minun rakkaani tuhkasta puristetaan kovassa paineessa ja kuumuudesta sinertävä timantti tai pari. Näin hän kulkee aina mukanani, minne menenkin.
Olen elintenluovuttaja ja sen jälkeen toivon tulevani tuhkatuksi, joko timantiksi tai uurnaan.
Vierailija kirjoitti:
En nyt ole tottunut kuolemaan, en kokemuksesta osaa ottaa kantaa, kumpi on parempi vaihtoehto. Mutta kun kuoltuani en kuitenkaan tunne, enkä ajattele mitään, parempi se nyt on hoitaa maallisen asuinsijan poistaminen tavalla, joka mahdollisimman vähän muuta ekosysteemiä rasittaa. Eli ei sitä kuoppaa, jossa mädännytään sata vuotta, viedään paljon tilaa, eikä lopputulos kierrä luonnossa kuin matojen kautta. Mieluummin uuniin ja tuhkat jonnekin taivaan tuuliin.
Siis just tuo uunin kuumennus ruumiin polttaviin lämpötiloihin rasittaa ekosysteemiä noin yhden Thaimaan-lennon verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä haluan tuhkauksen, samoin äitini. eikä minusta ajatuksessa ole mitään karmivaa tai omituista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ole tottunut kuolemaan, en kokemuksesta osaa ottaa kantaa, kumpi on parempi vaihtoehto. Mutta kun kuoltuani en kuitenkaan tunne, enkä ajattele mitään, parempi se nyt on hoitaa maallisen asuinsijan poistaminen tavalla, joka mahdollisimman vähän muuta ekosysteemiä rasittaa. Eli ei sitä kuoppaa, jossa mädännytään sata vuotta, viedään paljon tilaa, eikä lopputulos kierrä luonnossa kuin matojen kautta. Mieluummin uuniin ja tuhkat jonnekin taivaan tuuliin.
Siis just tuo uunin kuumennus ruumiin polttaviin lämpötiloihin rasittaa ekosysteemiä noin yhden Thaimaan-lennon verran.
Uuni on päällä pitkiä aikoja kerrallaan kun se kerran kuumennetaan ja syntyneellä lämmöllä lämmitetään useimmiten rakennuksia. Lain määräämien puhdistuslaitteistojen takia ilmaan ei pitäisi nykyaikaisista uuneista tulla yhtään mitään ylimääräistä myöskään. Per vainaja ei mene niin kauheita määriä öljyä, että tuota voitaisiin edes pitää aivan kauhean saastuttavana, jos vertaa vaikka ison öljylämmitteisen omakotitalon lämmityskustannuksiin. Joku ~25l/raato taitaa mennä. Ja tottakai arkkuhautauskin kuluttaa dieseliä kun kaivuuhommiin ja tiivistyksiin menee ihan hyvän aikaa.
Alue: Aihe vapaa
Mulle on periaatteessa yksi ja sama mitä tälle ruholle kuolemani jälkeen tehdään, en minä siinä vaiheessa tiedä mistään mitään. Mahdollisimman helposti ja halvasti ettei perhe joudu näkemään vaivaa. Olen allekirjoittanut elinluovutuskortin, jos tästä ruumiista on minun kuoleman jälkeen hyötyä ja voin auttaa jotain sairasta ihmistä niin mikäs siinä! Loput voi vaikka tuhkata ja nakella metsään tai vaikka grillata jos joku kannibaali niin haluaa tehdä. Tai sitten luovuttaa juurikin lääketieteelle oppimateriaaliksi tuleville lääkäreille, sinne vaan ei vissiin huolita silputtuja ruumiita vaan pitäisi olla koskematon joten olen vielä vähän kahden vaiheilla teenkö luovutuspaperit lääkikselle vai pidänkö vain tuon elinluovutuskortin?
Äitinikin toivoi ettei häntä haudattaisi ainakaan niin, että me lapset joutuisimme vaivautumaan käymään kotikaupungissa vain sen takia, että hauta pitää hoitaa. Olen samaa mieltä omalla kohdallani, mutta kuten sanoin en ole täällä siitä päättämässä. Joku jossain joskus vetosi siihen, että pitää olla paikka missä voi muistella kuolleita. Itse kyllä muistan ja muistelen kuolleita läheisiä enemmän tai vähemmän varmaan joka päivä vaikken haudalla käykkään. Vai toimiiko noiden ihmisten mieli oikeasti niin etteivät muista kuolleita paitsi haudalla? "Jostain syystä mun piti tuolla hautuumaalla käydä, mutta mikähän se oli? Ai niin Pertti pappaa piti käydä muistelemassa!"