Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paöjon "hoidatte" 5-9-vuotiaita lapsianne
23.09.2016 |
Kuinka omatoimisesti toimiset vs. kuinka paljon heitä hoidatte ja huolehditte? Menettekö mukaan ulkoilemaan vai ovat itsekseen/kavereitten kanssa? Pesettekö hampaat? Nousetteko yhdessä aamulla ja laitatte lapsille aamupalat valmiiksi, entä iltaisin? Luetteko iltasadut jne?
Miehen mielestä meidän 6 ja 8v lapset saisivat nousta aamulla keskenään (viikonloppuisin) ja ottaa aamupalat, eli vanhemmat heräävät kun haluavat. Saavat mennä leikkipuistoon keskenään, kunhan vanhemmat sitten ajallaan käskevät kotiin. Ulos mies ohjeistaa "pukekaa kunnolla" mutteinyhtään mitä käytännössä tarkoittaa. Iltapalalla kysyy mitä haluatte ja lapset voi itse päättää, isä kyllä tekee (tai minä tietenkin). Minusta tällainen on kylmää, lapset tarvitsisivat enemmän vahvaa vanhemmuutta ja tukemista...miten muissa perheissä?
Kommentit (67)
Olen miehesi kannalla.
-6- ja 8-vuotiaat voivat ulkoilla keskenään
-aamupala pitää osata jo ottaa itse - kyllähän kouluaamuina pitää muutenkin osata isomman lähteä itse ja pienemmän sitten ensi vuonna
-ja sama pukemisen kanssa. Kyllä meillä jo 4-vuotiaat osaavat pukea ja lähteä ulos omalle pihalle
-iltapalat meillä nostellaan useimmiten pöytään
-pienten lasten hampaat pestään, isommat pesevät itse
-satuja luetaan välillä, muttei aina. lapset lukevat myös itse.
Kivahan lasten kanssa on ulkoilla, käydä uimassa ja puistossa yms., mikä ei millään tapaa sulje pois sitä, että lapset hoitavat tiettyjä arkiaskareita jo itse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 6 ja 9 vuotiaat lapset. 6-vuotias saa olla omalla pihalla ja tässä lähistöllä keskenään kavereidensa kanssa. Kunhan on puhelin mukana ja vastaa heti kun soitetaan. 9-vuotias saa mennä kauemmaskin ilman vanhempia, mutta laitan yleensä jonkun kotiintuloajan ja kännykkä pitää kokoajan olla äänellä.
Emme pese hampaita kummaltakaan. Tuon ikäiset saa itse pestä. Arkiaamuisin kun minä herään ennen lapsia niin saatan laittaa jo mehun ja voin valmiiksi pöydälle ja lasit jne. Viikonloppuisin heräävät omia aikojaan ja itse ottavat aamupalaa. Joskus mies innostuu lukemaan iltasadun lapsille, mutta yleensä ei. Vähän pitää ohjeistaa ulos pukeutumista varsinkikn 6-vuotiaalle.
Jostain luin, että lapsen hampaat pitäisi pestä noin kymmenvuotiaaksi. Itselläni on pienemmät lapset kuin sulla, mutta 5 v esikoista kyllä passaan monessa asiassa, enkä yhtään häpeä. Sitten lapsi vastaavasti auttaa esimerkiksi ruoanlaitossa. Viikonloppuisin lapset saavat nousta leikkimään, mutta tykkään että syödään aamiainen yhdessä.
Entä saavatko vapaasti olla ja käyttää puhelimiaan?
Meillä on 9 v
-aamupalan nostan pöydälle (olen aamuvirkkuna aina ekana hereillä)
-hammasharjaan laitan usein tahnan valmiiksi, osaa kyllä itsekin ottaa
-ulkoilee kavereiden kanssa
-viikonloppuisin ottaa itse vaatteet kaapista, arkisin katsotaan usein yhdessä sopiva asu (osaa kyllä itsekin valita)
-ulkovaatteet osaa valita itse, kysyy tosin usein lämpötilaa ja sataako
-iltasatu luetaan usein vuorolukuna, koska se on kivaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti sinä jaksat antaa aikasi ja läsnäolosi lapsille, miehestäsi ei näemmä siihen ole, mutta älä huoli, se ei ole ainoa laatuaan, valitettavasti. Hampaitten pesusta sen verran, että itseäni huojensi, kun joka kerta oman 9-vuotiaan kanssa hammaslääkärissä ollessa lääkäri varmistaa kerran lapselta ja vielä myöhemmin minulta, että lapsen hampaat pesee vähintään kerran päivässä aikuinen. Kyseessä on ihan nuori lääkäri, joten nyt ei puhuta mistään vanhan koulukunnan opeista. Toive on, että niin kauan aikaa kun lapsen käsiala on vähääkään tökkivää, on vanhemman varmistettava että hampaista tulee oikeasti puhtaat. Etenkin kun edessä on hammasrautakausi, haluavat, että ne joille raudat laitetaan pitävät suunsa taatusti puhtaana ja hampaat reiättöminä. Joten jatka hyväksi katsomallasi linjalla, muissakin arjen hommissa kuin hammaspesussa!
Ton ikäisten hampaat pestään vielä ( suositus) ja ton ikäiset osaa joo mennä lapsille ja pukea itse, mutta ton ikäisen ei kuulu hoitaa itseään pihalle yksin, kun vanhemmat nukkuu. Ei sen aamupalan tartte seiskalta olla, kun heräävät, mutta kyllä se viikonlopun aamupala voisi perheen yhteinen olla. Ja aika pakottava on tilanne jos lapsi itse hoitaa itsensä täysin kouluun. Kyllä ne tietysti yksin lähtevät useassa paikassa, mutta kyllä meillä herätetään ja aamupala on pöydässä. Miehesi on laiska. On eri asia, että lapsi osaa ja se , että lapsen on pakko hoitaa itse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten paljon lapsenne saavat katsoa telkkaria tai pelata puhelimella/tietokoneella päivässä? Oletteko tarkkoja?
Mulla on 5v ja 7v. Hoivaan ja paapon heitä vähän liikaa jo noin isoiksi ja olenkin viime aikoina tarkoituksella pyrkinyt vähän aktivoimaan heitä tekemään hommia itsenäisesti.
Aamulla pienempi herättää meidät, mutta isompi saattaa mennä alakertaan ja leikkiä/pelata siellä niin, että muut vielä nukkuvat. Isompi on aina ollut aikainen herääjä, viimeistään seitsemältä ylhäällä viikonloppunakin.
Aamu- ja iltapalaa isompi laittaa osittain itse (voitelee leivän, höylää juuston, kaataa maitoa), minä leikkaan leivän. Pienempi opettelee voitelemaan ym.
Molemmat riisuvat, pukevat, käyvät vessassa itsenäisesti. Minä valitsen vaatteet, toiveita kuunnellen. Molemmat harjaavat hampaansa itse, mutta me aikuiset vielä tarkistusharjaamme kummaltakin. Molemmat käyvät itsenäisesti pesulla.
Leikkipuistoon ja ulkoiluihin menemme mukaan, paitsi omalle pihalle saavat mennä yksinäänkin, jos haluavat. Iltasatua en useimmiten lue. Päivisin luemme aina silloin tällöin ja isompi lukee itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 6 ja 9 vuotiaat lapset. 6-vuotias saa olla omalla pihalla ja tässä lähistöllä keskenään kavereidensa kanssa. Kunhan on puhelin mukana ja vastaa heti kun soitetaan. 9-vuotias saa mennä kauemmaskin ilman vanhempia, mutta laitan yleensä jonkun kotiintuloajan ja kännykkä pitää kokoajan olla äänellä.
Emme pese hampaita kummaltakaan. Tuon ikäiset saa itse pestä. Arkiaamuisin kun minä herään ennen lapsia niin saatan laittaa jo mehun ja voin valmiiksi pöydälle ja lasit jne. Viikonloppuisin heräävät omia aikojaan ja itse ottavat aamupalaa. Joskus mies innostuu lukemaan iltasadun lapsille, mutta yleensä ei. Vähän pitää ohjeistaa ulos pukeutumista varsinkikn 6-vuotiaalle.
Lapsen hampaat pitää vanhempien pestä n. 8-vuotiaaksi! Muu on laiskuutta.
Meillä 6&7 vuotiaat selviytyvät tarvittaessa aamutoimista itse. Jäävät jo kotiin puolen tunnin kauppareissun ajaksi.
Jotkut kaverit tekevät edelleen ihan kaiken lasten eteen 😲
Vierailija kirjoitti:
Olen miehesi kannalla.
-6- ja 8-vuotiaat voivat ulkoilla keskenään
-aamupala pitää osata jo ottaa itse - kyllähän kouluaamuina pitää muutenkin osata isomman lähteä itse ja pienemmän sitten ensi vuonna
-ja sama pukemisen kanssa. Kyllä meillä jo 4-vuotiaat osaavat pukea ja lähteä ulos omalle pihalle
Riippuu kovasti siitä, mikä vaate on kyseessä... esim. kurahousujen laitto pihalle mennssä pitää vahtia vieressä, muuten ei mene päälle, vaikka kuinka sanoisi. Lapset 5 ja 8.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi suurimmista lapsuusajan traumoistani on hylkääminen. Ei konkreettinen hylkääminen vaan emotionaalinen hylkääminen. Kun lähentelin kymmentä, sain itse tehdä kaiken. Huolehtia itseni kouluun, harrastuksiin, lämmittää itse ruokaa, pestä omat hampaat, lukea itse kirjoja. Koska pärjäsin itsekseni, vanhempani jättivät minut pärjäämään yksin. He menivät missä menivät, minä elin omaa elämääni yksin. He heräsivät ja söivät eri aikaan, olivat matkoilla ja pikkulomilla. Pärjäsinhän minä, iso lapsi, jo hyvin yksinkin. Aikalailla siitä vajaa kymmenevuotiaasta alkaen alkoi mun kokemuksen mukaan hylkääminen.
Tarkoitan tällä sitä, että älkää vaan kuvitelko että vaikka lapsi pärjää, sen kanssa ei tarvi olla. Vaikka se osaa hoitaa itsensä kouluun ja harrastuksiin, voi sen silti joskus sinne saattaa. Tai ainakin olla kotona harrastuksen jälkeen kysymässä miten menee, vaikka kyllähän se lapsi itsekseenkin osaa iltapalan syödä.
Mä teen aamupalat ja soittelen monelta on lähtö kouluun. Varaan vaatteet valmiiksi. Hampaat pesee itse. Välipala on valmiina kaapissa. Saa kulkea lähistöllä itsenäisesti, kunhan tiedän missä hän on ja kenen kanssa. Puhelin pitää olla mukana. Meillä saa mokata ja oppia turvallisissa rajoissa.
Lapsi on mm. matkustanut lentokoneella mummolaan yksin ja on muutenkin melko toimelias ja itsenäinen.
Nuorempi on erityislapsi, ja siten valvonta on tarkempaa. Lapsen tarpeiden ja taitojen mukaisesti mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiesittehän, että lapsille saa (ja on suotavaakin) lukea vielä silloinkin, kun lukevat jo itse? Meillä 5- ja 7-vuotiaat voisivat olla jonkun mielestä paljon omatoimisempiakin, mutta sanavarasto on melko laaja, koska on luettu paljon yhdessä.
Just 8v täyttänyt.
-Heräämme lapsen kanssa (tai toinen meistä) ja teemme aamupalan. Huolehdimme että se on terveellinen ja ravitseva.
-Huolehdimme, että on säähän sopivat vaatteet
-tarkistamme, että koulukirjat on mukana ja läksyt tehty (ei fanaattisesti, joskus on unohtunut)
-lapsi haluaa yleensä mennä koulun jälkeen ja viikonloppuisin kaverien kanssa ulos ja saa toki mennä. Soitamme aina välillä ja käskemme kotiin syömään. Jos lapsella ei ole kaveria/tekemistä niin olemme hänen kanssaan.
-Luetaan aamu- ja iltasadut ja siinä jutellaan
-Huolehditaan lapsen ohjatuista harrastuksista, lähtemisestä, varusteista.
7-vuotiaani saa ulkoilla yksin omassa pihassa.
Saa laittaa viikonloppuna aamupalaa itse ja onpa joskus tehnyt leivät myös meille. Mutta mielestäni on yhä vanhemman tehtävä laittaa yhteinen aamiainen. Muistan omasta lapsuudesta kuinka turvatonta oli kun äiti ei herännyt eikä koskaan laittanut aamupalaa. Tiuski jos herätin.
Yleensä saavat nousta pienemmän kanssa katsomaan piirrettyjä ja jos nukumme liian kauan herättävät, yleensä kerkeämme itse nousta ennen heidän nälkää.
Aamuisin pesee itse hampaat iltaisin vanhemmat. Kampaan ja letitän tukkaa.
Ulos saa pukea itse, mutta usein tarkistan mitä on päällä tai neuvon mitä pitää pukea. Ei 7-vuotiaalta voi odottaa että tietää mitä pukee eri säihin ja eri lämpötiloihin kun ei aikuisenakaan aina onnistu oikein pukeminen.
Lapset eivät meillä päätä mitä syövät, saavat joskus valita vaihtoehdoista.
Olet oikeassa, lapsi kokee turvattomuutta tilanteessa jossa vastuuta on liikaa. Se että lapsi kyllä osaa ei tarkoita että sen täytyy.
Suomessa lapset itsenäistetään liian varhain. Huolehtiminen on rakkautta.
Mitä mieltä olette "ylihoitamisesta" pukemisessa? Tiedän yhden 9-10-v:n, jolle äiti määrää aina ulkovaatteet ja vaatteet on vielä pienten puolelta (pienikokoinen kun on) ja aina silleen varmuuden vuoksi, ettei vaan tule kylmä tai kastu.
Vierailija kirjoitti:
Just 8v täyttänyt.
-Heräämme lapsen kanssa (tai toinen meistä) ja teemme aamupalan. Huolehdimme että se on terveellinen ja ravitseva.
-Huolehdimme, että on säähän sopivat vaatteet
-tarkistamme, että koulukirjat on mukana ja läksyt tehty (ei fanaattisesti, joskus on unohtunut)
-lapsi haluaa yleensä mennä koulun jälkeen ja viikonloppuisin kaverien kanssa ulos ja saa toki mennä. Soitamme aina välillä ja käskemme kotiin syömään. Jos lapsella ei ole kaveria/tekemistä niin olemme hänen kanssaan.
-Luetaan aamu- ja iltasadut ja siinä jutellaan
-Huolehditaan lapsen ohjatuista harrastuksista, lähtemisestä, varusteista.
Lisäys, lapsi käy itse suihkussa ja pesee hampaansa, mutta valvomme sitä.
Yhdyn edellisen sivun emotionaalisesti hylättyyn, minun perheeni oli samanlainen ja se on jättänyt jälkensä. En halua samaa omilleni.
Ja me saadaan usein kommenttia, että meidän lapset on niin iloisia. Mielestäni se johtuu osittain siitä, että pidämme yllä yhteisiä juttuja ja vitsejä jne.
Miehesi on vain laiska.