En löydä muita kuin varattuja miehiä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso osa varatuista miehistä on jostain syystä aloitteellinen vieraita naisia kohtaan. He kai haluavat kaiken eli parisuhteen ja sinkun vapauden. Sinä ehkä ajaudut noihin tilanteisiin usein, koska se ei haittaa sinua aluksi.

Alussa aina se menee samoin; tavataan esim töissä. Ollaan ystäviä. Vietetään aikaan. Laitetaan joskus viestiä. Ja siitä se lähtee.

Tiedän oman vaikutukseni miehiin. Olen hauska, "helppo" ja mutkaton ihminen, ja ihan mukiinmenevän näköinen, mutta jännä on siinä ettei minulla ole sinkkuihin niin suurta vaikutusta, kuin varattuihin. Olen varattumagneetti. VIHAAN SITÄ oikeasti.

Juuri nyt lopetan "suhdetta" varattuun. Taas. Mulla alkaa menemään usko kestäviin parisuhteisiin!

Tiestkö, että sinä ja kaltaisesi naiset edistävät parisuhteiden hajoamista. Ihan turha jeesustella, että sinulla ei ole asiassa mitään osaa tai arpaa, kun sinä mahdollistat sen pettämisen.

Jos kukaan nainen ei suostuisi olemaan tietoisesti se toinen nainen, niin kenen kanssa ne miehet pettäisivät? Keskenään?

Itse uskon siihen, että jos ja kun sä rakastat toista aidosti - sä et tee mitään loukataksesi toista.

Ja jos ja kun näin omassa parisuhteessa tapahtuu - ei se ikinä ole sen kolmannen osapuolen vika, vaan tekijässä, ja hänen rakkauden määrässään omaa puolisoaan kohtaan.

Ap.

Sinä olet pakoauton kuski, kun mies ryöstää pankin. Mies on pahempi rikollinen, mutta se ei vapauta sinua avunannosta rikokseen.

Rikoslain puolella petokseen yllyttäjä on samalla tasolla rangaistavuudessa petoksen tekijän kanssa. Miksi moraalinen vastuu olisi vähäisempi?

Itsellesi voit tietenkin selitellä mitä vaan, että on helpompi elää sellaista elämää kuin elää. Ehkä ne sinkkumiehet näkevät/vaistoavat tämän kaksinaamaisuuden?

Mä olen todella pahoillani, mutta mä en syytä toisia naisia, jos mies lähtee heidän mukaansa. Ei kukaan pettämiseen pakota.

Moraali. No, ehkä mulla on tosi löyhä sellainen. Itse en pahemmin näitä vaimoja siellä kotona ajattele. Se täytyy kyllä myöntää. Ja minua ON petetty kerran. Enkä ikinä sitä antaisi anteeksi. Parisuhde loppuu siihen samantien. Ja siksi en arvosta näitä miehiä, jotka EIVÄT kerro vaimoilleen. Eli en lähde sen enempää mukaan. En lähde seksisuhteesee, tai mihinkään pidempi aikaiseen. Vaadin aina, kun tunteen ja tilanne menee liian pitkälle - että se on joko oma parisuhde tai minä. Molempia ei voi saada.

 

En ole ns. toinen nainen. En ikinä siihen lähtisi. Jos mies ei eroa - se on siinä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeisen vuoden aikana, jokainen joka on ollut kiinnostunut minusta tai minä siitä - on ollut varattu.

Ja näitä on ollut paljon! Olen muutaman varatun kanssa viestitellyt paljonkin, ihastuttu, vietetty aikaa.. Ja sitten tulee se kohta kun päätös pitää tehdä. Minä en ala odottelemaan tai olemaan toinen nainen, joten olen nopeasti vetäytynyt pelistä. Tiedän, tiedän, ei olisi pitänyt lähteä alun alkaenkaan mukaan, mutta niin. Heikko olen, ja nämä miehet ei todellakaan ole ollut näitä ns. jännämiehiä, vaan erittäin fiksuja ja normaaleja. Kenelläkään ei ole ollut lapsia.. Perheellisiin miehiin en koskisi, jos sormus on sormessa edelleen.

No niin kyökkipsykologit, auttakaa. Tehkää minusta arvio. Miksi näin tapahtuu. Miksi en löydä sinkkuja miehiä? MIksi varatut kiinnostuvat minusta? En itse nimittäin heitä lähesty. Tai aloita leikkiä.

Kysykää mitä vaan!

Olet näköjään skitsofrenikko, toinen minäsi tekee asioita, jotka toinen sitten jyrkästi kieltää.

Hah! Pakko myöntää että tuossa on jotain totuuden jyvää.

Lähden juttuihin mukaan, vain ja jos meillä on oikeasti on kemiaa, ja hauskaa yhdessä. Luulen että siinä on jotain erikoista. Katselen hetken, teen siirtoni, odotan, ja jos huomaan että mies empii.. Lähden nopeasti karkuun, kun tajuan "taas näin tapahtuu, olin vain hetken huumaa, hauskuuttaja töissä, tylsyyden tappaja, tuhma päiväuni, fantasian kohden jada jada jada".

Ja mies ikävöi ja laittaa viestiä, ja suree, ja yrittää saada takaisin, mutta silti, ei jätä toista puolisoaan.

Hyvä, ongelman tunnistaminen on ensimmäinen askel kohti sen ratkaisua. Et siis HALUAISI olla toinen nainen. Mitä mielestäsi SINUN tulisi tehdä, ettet olisi toinen nainen, edes lyhyen aikaa? Oletko tullut ajatelleeksi, että olemalla se toinen nainen, ajat ainakin ne sinkkumiehet, jotka tuntevat sinut, pois. Itse en ainakaan lähestyisi muuten mielenkiintoista naista, mutta jonka olen nähnyt virittelevän jotain työpaikan varatun "Peten" kanssa. Olettaisin sellaisen naisen olevan yhtä uskoton omassa parisuhteessaan kuin osallistujana siinä Peten parisuhteessa (ts. miksi hän kunnioittaisi uskollisuutta omassa suhteessaan, kun ei kunnioita sitä muidenkaan suhteessa?)

Tämä näin sinkkumiehen näkökulmasta

Ymmärrän pointin kyllä. Monesti sellaisista ihmisistä, jotka ovat kolmansia osapuolia suhteessa saa kuvan, että he ovat kevytkenkäisiä JA pettäjiä. Vaikka tosi on, etten ole kumpaakaan itse. Miesten puolesta en voi puhua.. 

Mutta pidän kyllä visusti salassa kaiken maailman parisuhde draamani.

Ai sun työpaikallako "kukaan ei huomaa" näitä?:)

Nää on "hauskoja" nää työpaikkavehtaajat (olivat sitten sinkkuja tai varattuja), luulevat olevansa "salassa" ja että kukaan ei tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeisen vuoden aikana, jokainen joka on ollut kiinnostunut minusta tai minä siitä - on ollut varattu.

Ja näitä on ollut paljon! Olen muutaman varatun kanssa viestitellyt paljonkin, ihastuttu, vietetty aikaa.. Ja sitten tulee se kohta kun päätös pitää tehdä. Minä en ala odottelemaan tai olemaan toinen nainen, joten olen nopeasti vetäytynyt pelistä. Tiedän, tiedän, ei olisi pitänyt lähteä alun alkaenkaan mukaan, mutta niin. Heikko olen, ja nämä miehet ei todellakaan ole ollut näitä ns. jännämiehiä, vaan erittäin fiksuja ja normaaleja. Kenelläkään ei ole ollut lapsia.. Perheellisiin miehiin en koskisi, jos sormus on sormessa edelleen.

No niin kyökkipsykologit, auttakaa. Tehkää minusta arvio. Miksi näin tapahtuu. Miksi en löydä sinkkuja miehiä? MIksi varatut kiinnostuvat minusta? En itse nimittäin heitä lähesty. Tai aloita leikkiä.

Kysykää mitä vaan!

Olet näköjään skitsofrenikko, toinen minäsi tekee asioita, jotka toinen sitten jyrkästi kieltää.

Hah! Pakko myöntää että tuossa on jotain totuuden jyvää.

Lähden juttuihin mukaan, vain ja jos meillä on oikeasti on kemiaa, ja hauskaa yhdessä. Luulen että siinä on jotain erikoista. Katselen hetken, teen siirtoni, odotan, ja jos huomaan että mies empii.. Lähden nopeasti karkuun, kun tajuan "taas näin tapahtuu, olin vain hetken huumaa, hauskuuttaja töissä, tylsyyden tappaja, tuhma päiväuni, fantasian kohden jada jada jada".

Ja mies ikävöi ja laittaa viestiä, ja suree, ja yrittää saada takaisin, mutta silti, ei jätä toista puolisoaan.

Hyvä, ongelman tunnistaminen on ensimmäinen askel kohti sen ratkaisua. Et siis HALUAISI olla toinen nainen. Mitä mielestäsi SINUN tulisi tehdä, ettet olisi toinen nainen, edes lyhyen aikaa? Oletko tullut ajatelleeksi, että olemalla se toinen nainen, ajat ainakin ne sinkkumiehet, jotka tuntevat sinut, pois. Itse en ainakaan lähestyisi muuten mielenkiintoista naista, mutta jonka olen nähnyt virittelevän jotain työpaikan varatun "Peten" kanssa. Olettaisin sellaisen naisen olevan yhtä uskoton omassa parisuhteessaan kuin osallistujana siinä Peten parisuhteessa (ts. miksi hän kunnioittaisi uskollisuutta omassa suhteessaan, kun ei kunnioita sitä muidenkaan suhteessa?)

Tämä näin sinkkumiehen näkökulmasta

Ymmärrän pointin kyllä. Monesti sellaisista ihmisistä, jotka ovat kolmansia osapuolia suhteessa saa kuvan, että he ovat kevytkenkäisiä JA pettäjiä. Vaikka tosi on, etten ole kumpaakaan itse. Miesten puolesta en voi puhua.. 

Mutta pidän kyllä visusti salassa kaiken maailman parisuhde draamani.

Ai sun työpaikallako "kukaan ei huomaa" näitä?:)

No ei me tehdä mitään julkisesti.. Tai kiehnätä kiinni töissä tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeisen vuoden aikana, jokainen joka on ollut kiinnostunut minusta tai minä siitä - on ollut varattu.

Ja näitä on ollut paljon! Olen muutaman varatun kanssa viestitellyt paljonkin, ihastuttu, vietetty aikaa.. Ja sitten tulee se kohta kun päätös pitää tehdä. Minä en ala odottelemaan tai olemaan toinen nainen, joten olen nopeasti vetäytynyt pelistä. Tiedän, tiedän, ei olisi pitänyt lähteä alun alkaenkaan mukaan, mutta niin. Heikko olen, ja nämä miehet ei todellakaan ole ollut näitä ns. jännämiehiä, vaan erittäin fiksuja ja normaaleja. Kenelläkään ei ole ollut lapsia.. Perheellisiin miehiin en koskisi, jos sormus on sormessa edelleen.

No niin kyökkipsykologit, auttakaa. Tehkää minusta arvio. Miksi näin tapahtuu. Miksi en löydä sinkkuja miehiä? MIksi varatut kiinnostuvat minusta? En itse nimittäin heitä lähesty. Tai aloita leikkiä.

Kysykää mitä vaan!

Olet näköjään skitsofrenikko, toinen minäsi tekee asioita, jotka toinen sitten jyrkästi kieltää.

Hah! Pakko myöntää että tuossa on jotain totuuden jyvää.

Lähden juttuihin mukaan, vain ja jos meillä on oikeasti on kemiaa, ja hauskaa yhdessä. Luulen että siinä on jotain erikoista. Katselen hetken, teen siirtoni, odotan, ja jos huomaan että mies empii.. Lähden nopeasti karkuun, kun tajuan "taas näin tapahtuu, olin vain hetken huumaa, hauskuuttaja töissä, tylsyyden tappaja, tuhma päiväuni, fantasian kohden jada jada jada".

Ja mies ikävöi ja laittaa viestiä, ja suree, ja yrittää saada takaisin, mutta silti, ei jätä toista puolisoaan.

Hyvä, ongelman tunnistaminen on ensimmäinen askel kohti sen ratkaisua. Et siis HALUAISI olla toinen nainen. Mitä mielestäsi SINUN tulisi tehdä, ettet olisi toinen nainen, edes lyhyen aikaa? Oletko tullut ajatelleeksi, että olemalla se toinen nainen, ajat ainakin ne sinkkumiehet, jotka tuntevat sinut, pois. Itse en ainakaan lähestyisi muuten mielenkiintoista naista, mutta jonka olen nähnyt virittelevän jotain työpaikan varatun "Peten" kanssa. Olettaisin sellaisen naisen olevan yhtä uskoton omassa parisuhteessaan kuin osallistujana siinä Peten parisuhteessa (ts. miksi hän kunnioittaisi uskollisuutta omassa suhteessaan, kun ei kunnioita sitä muidenkaan suhteessa?)

Tämä näin sinkkumiehen näkökulmasta

Ymmärrän pointin kyllä. Monesti sellaisista ihmisistä, jotka ovat kolmansia osapuolia suhteessa saa kuvan, että he ovat kevytkenkäisiä JA pettäjiä. Vaikka tosi on, etten ole kumpaakaan itse. Miesten puolesta en voi puhua.. 

Mutta pidän kyllä visusti salassa kaiken maailman parisuhde draamani.

"En minä, mutta muut. Minä olen se yksi poikkeus."

Kuitenkin lähdet TOISTUVASTI siihen toisen naisen rooliin?

Yksi hulluden määritelmä on tehdä samaa asiaa uudestaan ja uudestaan ja odottaa erilaista lopputulosta.

Sanoin vain että ymmärrän hyvin, että sellaisista ihmisistä saa kevytkenkäisen kuvan. En mitään "en minä, mutta ne muut" läpinää. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeisen vuoden aikana, jokainen joka on ollut kiinnostunut minusta tai minä siitä - on ollut varattu.

Ja näitä on ollut paljon! Olen muutaman varatun kanssa viestitellyt paljonkin, ihastuttu, vietetty aikaa.. Ja sitten tulee se kohta kun päätös pitää tehdä. Minä en ala odottelemaan tai olemaan toinen nainen, joten olen nopeasti vetäytynyt pelistä. Tiedän, tiedän, ei olisi pitänyt lähteä alun alkaenkaan mukaan, mutta niin. Heikko olen, ja nämä miehet ei todellakaan ole ollut näitä ns. jännämiehiä, vaan erittäin fiksuja ja normaaleja. Kenelläkään ei ole ollut lapsia.. Perheellisiin miehiin en koskisi, jos sormus on sormessa edelleen.

No niin kyökkipsykologit, auttakaa. Tehkää minusta arvio. Miksi näin tapahtuu. Miksi en löydä sinkkuja miehiä? MIksi varatut kiinnostuvat minusta? En itse nimittäin heitä lähesty. Tai aloita leikkiä.

Kysykää mitä vaan!

Olet näköjään skitsofrenikko, toinen minäsi tekee asioita, jotka toinen sitten jyrkästi kieltää.

Hah! Pakko myöntää että tuossa on jotain totuuden jyvää.

Lähden juttuihin mukaan, vain ja jos meillä on oikeasti on kemiaa, ja hauskaa yhdessä. Luulen että siinä on jotain erikoista. Katselen hetken, teen siirtoni, odotan, ja jos huomaan että mies empii.. Lähden nopeasti karkuun, kun tajuan "taas näin tapahtuu, olin vain hetken huumaa, hauskuuttaja töissä, tylsyyden tappaja, tuhma päiväuni, fantasian kohden jada jada jada".

Ja mies ikävöi ja laittaa viestiä, ja suree, ja yrittää saada takaisin, mutta silti, ei jätä toista puolisoaan.

Hyvä, ongelman tunnistaminen on ensimmäinen askel kohti sen ratkaisua. Et siis HALUAISI olla toinen nainen. Mitä mielestäsi SINUN tulisi tehdä, ettet olisi toinen nainen, edes lyhyen aikaa? Oletko tullut ajatelleeksi, että olemalla se toinen nainen, ajat ainakin ne sinkkumiehet, jotka tuntevat sinut, pois. Itse en ainakaan lähestyisi muuten mielenkiintoista naista, mutta jonka olen nähnyt virittelevän jotain työpaikan varatun "Peten" kanssa. Olettaisin sellaisen naisen olevan yhtä uskoton omassa parisuhteessaan kuin osallistujana siinä Peten parisuhteessa (ts. miksi hän kunnioittaisi uskollisuutta omassa suhteessaan, kun ei kunnioita sitä muidenkaan suhteessa?)

Tämä näin sinkkumiehen näkökulmasta

Toisena sinkkumiehenä en näe asiaa noin, vaikka tiedän että jotkut ajattelee. Parien uskollisuus on heidän kahdenvälinen asia, ei se minulle kuulu. Pettäjä pettää, jos ei yhden kanssa niin toisen.

Minua on nuorena petetty, enkä tuntenut yhtään mitään sitä toista miestä kohtaan. Ei hän minulle uskollisuutta luvannut, vaan naiseni sen lupauksen antoi. En minä vieraalta ihmiseltä odota mitään, ei minun parisuhde ole hänen vastuulla. Itse en ole ikinä pettänyt vaikka tilaisuuksia on ollut, enkä ikinä tule pettämään.  It's simply not in my nature.

Sen sijaan naisen jatkuva säätö eri miehien kanssa on jo itsessään karkoittava tekijä. Kevytkenkäinen nainen tulee todennäköisesti olemaan kevytkenkäinen tulevaisuudessakin. Riippumatta siitä säätääkö varattujen tai vapaiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut siihen tulokseen että sinkkumiehiä ei ole. Missä tahansa ympärilleni katsonkin, töissä, kaupassa, bussissa, miehillä on sormukset ja naisilla ei. Olisi kiva olla lesbo.

Oletko tosissasi? On niin paljon miehiä jotka valittavat jatkuvasti yksinäisyydestään ja te naiset huomaatte vain varatut, huoh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut siihen tulokseen että sinkkumiehiä ei ole. Missä tahansa ympärilleni katsonkin, töissä, kaupassa, bussissa, miehillä on sormukset ja naisilla ei. Olisi kiva olla lesbo.

Oletko tosissasi? On niin paljon miehiä jotka valittavat jatkuvasti yksinäisyydestään ja te naiset huomaatte vain varatut, huoh.

Mä huomaan kyllä sinkut, mutta ne eivät huomaa minua. Varattujen (ei nyt jokaikisen) kanssa yleensä klikkaa ja on sitä kemiaa. Sinkkujen kanssa en ole sitä jostain syystä kokenut. Tai että joku sinkku olisi minusta niin palavan kiinnostunut kuin varattu. Äh. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso osa varatuista miehistä on jostain syystä aloitteellinen vieraita naisia kohtaan. He kai haluavat kaiken eli parisuhteen ja sinkun vapauden. Sinä ehkä ajaudut noihin tilanteisiin usein, koska se ei haittaa sinua aluksi.

Alussa aina se menee samoin; tavataan esim töissä. Ollaan ystäviä. Vietetään aikaan. Laitetaan joskus viestiä. Ja siitä se lähtee.

Tiedän oman vaikutukseni miehiin. Olen hauska, "helppo" ja mutkaton ihminen, ja ihan mukiinmenevän näköinen, mutta jännä on siinä ettei minulla ole sinkkuihin niin suurta vaikutusta, kuin varattuihin. Olen varattumagneetti. VIHAAN SITÄ oikeasti.

Juuri nyt lopetan "suhdetta" varattuun. Taas. Mulla alkaa menemään usko kestäviin parisuhteisiin!

Tiestkö, että sinä ja kaltaisesi naiset edistävät parisuhteiden hajoamista. Ihan turha jeesustella, että sinulla ei ole asiassa mitään osaa tai arpaa, kun sinä mahdollistat sen pettämisen.

Jos kukaan nainen ei suostuisi olemaan tietoisesti se toinen nainen, niin kenen kanssa ne miehet pettäisivät? Keskenään?

Itse uskon siihen, että jos ja kun sä rakastat toista aidosti - sä et tee mitään loukataksesi toista.

Ja jos ja kun näin omassa parisuhteessa tapahtuu - ei se ikinä ole sen kolmannen osapuolen vika, vaan tekijässä, ja hänen rakkauden määrässään omaa puolisoaan kohtaan.

Ap.

Sinä olet pakoauton kuski, kun mies ryöstää pankin. Mies on pahempi rikollinen, mutta se ei vapauta sinua avunannosta rikokseen.

Rikoslain puolella petokseen yllyttäjä on samalla tasolla rangaistavuudessa petoksen tekijän kanssa. Miksi moraalinen vastuu olisi vähäisempi?

Itsellesi voit tietenkin selitellä mitä vaan, että on helpompi elää sellaista elämää kuin elää. Ehkä ne sinkkumiehet näkevät/vaistoavat tämän kaksinaamaisuuden?

Mä olen todella pahoillani, mutta mä en syytä toisia naisia, jos mies lähtee heidän mukaansa. Ei kukaan pettämiseen pakota.

Moraali. No, ehkä mulla on tosi löyhä sellainen. Itse en pahemmin näitä vaimoja siellä kotona ajattele. Se täytyy kyllä myöntää. Ja minua ON petetty kerran. Enkä ikinä sitä antaisi anteeksi. Parisuhde loppuu siihen samantien. Ja siksi en arvosta näitä miehiä, jotka EIVÄT kerro vaimoilleen. Eli en lähde sen enempää mukaan. En lähde seksisuhteesee, tai mihinkään pidempi aikaiseen. Vaadin aina, kun tunteen ja tilanne menee liian pitkälle - että se on joko oma parisuhde tai minä. Molempia ei voi saada.

 

En ole ns. toinen nainen. En ikinä siihen lähtisi. Jos mies ei eroa - se on siinä. Ap

Sinä olet toinen nainen siinä vaiheessa, kun teette jotain, mitä mies ei voi kertoa avoimesti vaimolleen. Seksillä on asian kanssa sen verran tekemistä, että sinä olet toinen nainen joka ei harrasta seksiä.

Sinulle se on joku rajapyykki, mutta jotakuinkin sama, kuin se, että olet valmis ryöstämään pankin, mutta ketään ei saa ampua.

Omassa moraalikäsityksessäsi olet kohtuullisen puhdas (hieman itsekin huomaat jo rakoilua kuoressa), esimerkiksi minun moraalikäsitykseni mukaan olet käsittämättömän löyhämoraalinen ihminen joka selittelee tekemisiään itselleen parhain päin, koska ei voi/halua kohdata todellisuutta.

Ymmärrän, että on ihan sama mitä joku muu sinulle kertoo, sinä näet itsesi viattomana uhrina, mutta voisi hyvinkin olla, että tuo käytöksesi ja luonteenpiirteesi ajaa sinkkumiehiä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut siihen tulokseen että sinkkumiehiä ei ole. Missä tahansa ympärilleni katsonkin, töissä, kaupassa, bussissa, miehillä on sormukset ja naisilla ei. Olisi kiva olla lesbo.

Oletko tosissasi? On niin paljon miehiä jotka valittavat jatkuvasti yksinäisyydestään ja te naiset huomaatte vain varatut, huoh.

Olen tosissani. Edes minun tuttavapiirissä ei ole sinkkumiehiä. Sinkkunaisia on näin pikakelauksella kymmenkunta. Missä te sinkkumiehet vietätte aikaanne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso osa varatuista miehistä on jostain syystä aloitteellinen vieraita naisia kohtaan. He kai haluavat kaiken eli parisuhteen ja sinkun vapauden. Sinä ehkä ajaudut noihin tilanteisiin usein, koska se ei haittaa sinua aluksi.

Alussa aina se menee samoin; tavataan esim töissä. Ollaan ystäviä. Vietetään aikaan. Laitetaan joskus viestiä. Ja siitä se lähtee.

Tiedän oman vaikutukseni miehiin. Olen hauska, "helppo" ja mutkaton ihminen, ja ihan mukiinmenevän näköinen, mutta jännä on siinä ettei minulla ole sinkkuihin niin suurta vaikutusta, kuin varattuihin. Olen varattumagneetti. VIHAAN SITÄ oikeasti.

Juuri nyt lopetan "suhdetta" varattuun. Taas. Mulla alkaa menemään usko kestäviin parisuhteisiin!

Tiestkö, että sinä ja kaltaisesi naiset edistävät parisuhteiden hajoamista. Ihan turha jeesustella, että sinulla ei ole asiassa mitään osaa tai arpaa, kun sinä mahdollistat sen pettämisen.

Jos kukaan nainen ei suostuisi olemaan tietoisesti se toinen nainen, niin kenen kanssa ne miehet pettäisivät? Keskenään?

Itse uskon siihen, että jos ja kun sä rakastat toista aidosti - sä et tee mitään loukataksesi toista.

Ja jos ja kun näin omassa parisuhteessa tapahtuu - ei se ikinä ole sen kolmannen osapuolen vika, vaan tekijässä, ja hänen rakkauden määrässään omaa puolisoaan kohtaan.

Ap.

Sinä olet pakoauton kuski, kun mies ryöstää pankin. Mies on pahempi rikollinen, mutta se ei vapauta sinua avunannosta rikokseen.

Rikoslain puolella petokseen yllyttäjä on samalla tasolla rangaistavuudessa petoksen tekijän kanssa. Miksi moraalinen vastuu olisi vähäisempi?

Itsellesi voit tietenkin selitellä mitä vaan, että on helpompi elää sellaista elämää kuin elää. Ehkä ne sinkkumiehet näkevät/vaistoavat tämän kaksinaamaisuuden?

Mä olen todella pahoillani, mutta mä en syytä toisia naisia, jos mies lähtee heidän mukaansa. Ei kukaan pettämiseen pakota.

Moraali. No, ehkä mulla on tosi löyhä sellainen. Itse en pahemmin näitä vaimoja siellä kotona ajattele. Se täytyy kyllä myöntää. Ja minua ON petetty kerran. Enkä ikinä sitä antaisi anteeksi. Parisuhde loppuu siihen samantien. Ja siksi en arvosta näitä miehiä, jotka EIVÄT kerro vaimoilleen. Eli en lähde sen enempää mukaan. En lähde seksisuhteesee, tai mihinkään pidempi aikaiseen. Vaadin aina, kun tunteen ja tilanne menee liian pitkälle - että se on joko oma parisuhde tai minä. Molempia ei voi saada.

 

En ole ns. toinen nainen. En ikinä siihen lähtisi. Jos mies ei eroa - se on siinä. Ap

Sinä olet toinen nainen siinä vaiheessa, kun teette jotain, mitä mies ei voi kertoa avoimesti vaimolleen. Seksillä on asian kanssa sen verran tekemistä, että sinä olet toinen nainen joka ei harrasta seksiä.

Sinulle se on joku rajapyykki, mutta jotakuinkin sama, kuin se, että olet valmis ryöstämään pankin, mutta ketään ei saa ampua.

Omassa moraalikäsityksessäsi olet kohtuullisen puhdas (hieman itsekin huomaat jo rakoilua kuoressa), esimerkiksi minun moraalikäsitykseni mukaan olet käsittämättömän löyhämoraalinen ihminen joka selittelee tekemisiään itselleen parhain päin, koska ei voi/halua kohdata todellisuutta.

Ymmärrän, että on ihan sama mitä joku muu sinulle kertoo, sinä näet itsesi viattomana uhrina, mutta voisi hyvinkin olla, että tuo käytöksesi ja luonteenpiirteesi ajaa sinkkumiehiä pois.

Hm. Mä en todellakaan ymmärrä minkä rivien välistä luet, mutta enkö sanonutkin että minulla on löyhä moraali tässä asiassa?

Minusta pettäminen on täysin väärin, kyllä, enkä ryhtyisi sivusuhteeseen kenenkään kanssa, joka on jo suhteessa. En ole aloittanut minkäänlaista suhdetta kenenkään varatun kanssa, ja aina olen kaikki heti alkuun lopettanut, ja vaatinut että unohtaa joko vaimonsa tai minut. E

En selittele mitään parhain päin, koska en halua kokea todellisuutta, enkö tässä juuri analysoi koko tilannetta, ja mieti miksi olen tälläinen varattumagneetti?

Ymärtäisin jos olisin monien kanssa ollut suhteessa, ja täysin välinpitämätön asiasta että miehellä on vaimo kotona.. Mutta kun asia ei ole niin. Enkä koskaan lähesty varattua, vaan minua lähestetytään. Ja sitä tässä ihmettelen että MIKSI.

Mikä käytös? Näkyykö tämä minun moraalin löyhyys jotenkin ulospäin, ja jos näkyy do tell miten? Koska haluaisin päästä siitä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut siihen tulokseen että sinkkumiehiä ei ole. Missä tahansa ympärilleni katsonkin, töissä, kaupassa, bussissa, miehillä on sormukset ja naisilla ei. Olisi kiva olla lesbo.

Oletko tosissasi? On niin paljon miehiä jotka valittavat jatkuvasti yksinäisyydestään ja te naiset huomaatte vain varatut, huoh.

Olen tosissani. Edes minun tuttavapiirissä ei ole sinkkumiehiä. Sinkkunaisia on näin pikakelauksella kymmenkunta. Missä te sinkkumiehet vietätte aikaanne?

Tässäkin ketjussa on kaksi :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut siihen tulokseen että sinkkumiehiä ei ole. Missä tahansa ympärilleni katsonkin, töissä, kaupassa, bussissa, miehillä on sormukset ja naisilla ei. Olisi kiva olla lesbo.

Oletko tosissasi? On niin paljon miehiä jotka valittavat jatkuvasti yksinäisyydestään ja te naiset huomaatte vain varatut, huoh.

Olen tosissani. Edes minun tuttavapiirissä ei ole sinkkumiehiä. Sinkkunaisia on näin pikakelauksella kymmenkunta. Missä te sinkkumiehet vietätte aikaanne?

Tässäkin ketjussa on kaksi :D

No niin tuntuu täällä olevan jokunen. En vain tuolla "oikeassa elämässä" törmää koskaan heihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso osa varatuista miehistä on jostain syystä aloitteellinen vieraita naisia kohtaan. He kai haluavat kaiken eli parisuhteen ja sinkun vapauden. Sinä ehkä ajaudut noihin tilanteisiin usein, koska se ei haittaa sinua aluksi.

Alussa aina se menee samoin; tavataan esim töissä. Ollaan ystäviä. Vietetään aikaan. Laitetaan joskus viestiä. Ja siitä se lähtee.

Tiedän oman vaikutukseni miehiin. Olen hauska, "helppo" ja mutkaton ihminen, ja ihan mukiinmenevän näköinen, mutta jännä on siinä ettei minulla ole sinkkuihin niin suurta vaikutusta, kuin varattuihin. Olen varattumagneetti. VIHAAN SITÄ oikeasti.

Juuri nyt lopetan "suhdetta" varattuun. Taas. Mulla alkaa menemään usko kestäviin parisuhteisiin!

Tiestkö, että sinä ja kaltaisesi naiset edistävät parisuhteiden hajoamista. Ihan turha jeesustella, että sinulla ei ole asiassa mitään osaa tai arpaa, kun sinä mahdollistat sen pettämisen.

Jos kukaan nainen ei suostuisi olemaan tietoisesti se toinen nainen, niin kenen kanssa ne miehet pettäisivät? Keskenään?

Itse uskon siihen, että jos ja kun sä rakastat toista aidosti - sä et tee mitään loukataksesi toista.

Ja jos ja kun näin omassa parisuhteessa tapahtuu - ei se ikinä ole sen kolmannen osapuolen vika, vaan tekijässä, ja hänen rakkauden määrässään omaa puolisoaan kohtaan.

Ap.

Sinä olet pakoauton kuski, kun mies ryöstää pankin. Mies on pahempi rikollinen, mutta se ei vapauta sinua avunannosta rikokseen.

Rikoslain puolella petokseen yllyttäjä on samalla tasolla rangaistavuudessa petoksen tekijän kanssa. Miksi moraalinen vastuu olisi vähäisempi?

Itsellesi voit tietenkin selitellä mitä vaan, että on helpompi elää sellaista elämää kuin elää. Ehkä ne sinkkumiehet näkevät/vaistoavat tämän kaksinaamaisuuden?

Mä olen todella pahoillani, mutta mä en syytä toisia naisia, jos mies lähtee heidän mukaansa. Ei kukaan pettämiseen pakota.

Moraali. No, ehkä mulla on tosi löyhä sellainen. Itse en pahemmin näitä vaimoja siellä kotona ajattele. Se täytyy kyllä myöntää. Ja minua ON petetty kerran. Enkä ikinä sitä antaisi anteeksi. Parisuhde loppuu siihen samantien. Ja siksi en arvosta näitä miehiä, jotka EIVÄT kerro vaimoilleen. Eli en lähde sen enempää mukaan. En lähde seksisuhteesee, tai mihinkään pidempi aikaiseen. Vaadin aina, kun tunteen ja tilanne menee liian pitkälle - että se on joko oma parisuhde tai minä. Molempia ei voi saada.

 

En ole ns. toinen nainen. En ikinä siihen lähtisi. Jos mies ei eroa - se on siinä. Ap

Sinä olet toinen nainen siinä vaiheessa, kun teette jotain, mitä mies ei voi kertoa avoimesti vaimolleen. Seksillä on asian kanssa sen verran tekemistä, että sinä olet toinen nainen joka ei harrasta seksiä.

Sinulle se on joku rajapyykki, mutta jotakuinkin sama, kuin se, että olet valmis ryöstämään pankin, mutta ketään ei saa ampua.

Omassa moraalikäsityksessäsi olet kohtuullisen puhdas (hieman itsekin huomaat jo rakoilua kuoressa), esimerkiksi minun moraalikäsitykseni mukaan olet käsittämättömän löyhämoraalinen ihminen joka selittelee tekemisiään itselleen parhain päin, koska ei voi/halua kohdata todellisuutta.

Ymmärrän, että on ihan sama mitä joku muu sinulle kertoo, sinä näet itsesi viattomana uhrina, mutta voisi hyvinkin olla, että tuo käytöksesi ja luonteenpiirteesi ajaa sinkkumiehiä pois.

Hm. Mä en todellakaan ymmärrä minkä rivien välistä luet, mutta enkö sanonutkin että minulla on löyhä moraali tässä asiassa?

Minusta pettäminen on täysin väärin, kyllä, enkä ryhtyisi sivusuhteeseen kenenkään kanssa, joka on jo suhteessa. En ole aloittanut minkäänlaista suhdetta kenenkään varatun kanssa, ja aina olen kaikki heti alkuun lopettanut, ja vaatinut että unohtaa joko vaimonsa tai minut. E

En selittele mitään parhain päin, koska en halua kokea todellisuutta, enkö tässä juuri analysoi koko tilannetta, ja mieti miksi olen tälläinen varattumagneetti?

Ymärtäisin jos olisin monien kanssa ollut suhteessa, ja täysin välinpitämätön asiasta että miehellä on vaimo kotona.. Mutta kun asia ei ole niin. Enkä koskaan lähesty varattua, vaan minua lähestetytään. Ja sitä tässä ihmettelen että MIKSI.

Mikä käytös? Näkyykö tämä minun moraalin löyhyys jotenkin ulospäin, ja jos näkyy do tell miten? Koska haluaisin päästä siitä eroon.

Koetan selitää esimerkillä (mutkia hieman suorkasi, ettei tule klo 23 raja vastaan):

Tapaus 1, Pete lähestyy naista, joka ei ole toinen nainen:

P: "Irmeli, olit niin upea tänään palaverissa, lähdetkö töiden jälkeen kaljalle, jutellaan kun vaimo ei ymmärrä ja seksiäkään ei ole"

Irmeli:"Pete! Senkin niljakas luuseri, olet naimisissa ja ei tulisi mieleenikään "kaljoitella" kanssasi! Selvitä oma tilanteesi Kaarinan kanssa kuntoon tai ota ero, jos ei onnistu"

P: "Irmeliii, älä jätä...."

I: "Pete, tässä ei ole mitään harmaata aluetta, minä en vehtaa varattujen kanssa"

Tapaus 2, Pete lähestyy naista joka selittää, että ei ole toinen nainen, mutta kuitenkin on

P: "Johanna, olit niin upea tänään palaverissa, lähdetkö töiden jälkeen kaljalle, jutellaan kun vaimo ei ymmärrä ja seksiäkään ei ole"

Johanna: "Kauheeta, miksi se Johanna nyt niin hirveä on tuollaiselle seksikkälle könsikkäälle, jos olisit minun mies saisit pimpulia aina kun maistuu"

P:"Johanna, arvasin, että ymmärät, olet niin älykäs ja syvällinen, Kaarina ei ole yhtään samanlainen"

J: "Iihhihiii, Pete, senkin viekottelija, täällä jo kostun, kun ajatten meidän tulevaisuutta Läyliäisten kunnantalolla vietetyn siviilivihkimisen jälkeen"

P: "Johanna, en minä aio Kaarinaa jättää, haluaisin vaan sutaista sinua takaapäin neukkarissa töiden jälkeen"

J: "Pete, sinä ilkeä lurjus, etupyllyni ei sinulle aukea, ellet heivaa sitä syöjätärtä elämästäsi"

Ensimmäisessä tapauksessa nainen ei lähde alkuunkaan varatun miehen leikkiin mukaan, jälkimmäisessä nainen on täysillä mukana.

Pete ei voisi kummassakaan tapauksessa kertoa vaimolle, että koetti hieman onneaan Irmelin/Johannan kanssa, eli on molemmissa aikeissa pettää. Ensimmäisessä Irmeli voi kertoa huoletta, että torjui varatun Peten yrityksen, jälkimmäisessä Johanna oli mukana, kunnes hänen oma rajansa tuli vastaan, siihen asti Johanna oli jo väärillä teillä. Tämä siis oma moraalikäsitykseni.

Avasiko hieman?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso osa varatuista miehistä on jostain syystä aloitteellinen vieraita naisia kohtaan. He kai haluavat kaiken eli parisuhteen ja sinkun vapauden. Sinä ehkä ajaudut noihin tilanteisiin usein, koska se ei haittaa sinua aluksi.

Alussa aina se menee samoin; tavataan esim töissä. Ollaan ystäviä. Vietetään aikaan. Laitetaan joskus viestiä. Ja siitä se lähtee.

Tiedän oman vaikutukseni miehiin. Olen hauska, "helppo" ja mutkaton ihminen, ja ihan mukiinmenevän näköinen, mutta jännä on siinä ettei minulla ole sinkkuihin niin suurta vaikutusta, kuin varattuihin. Olen varattumagneetti. VIHAAN SITÄ oikeasti.

Juuri nyt lopetan "suhdetta" varattuun. Taas. Mulla alkaa menemään usko kestäviin parisuhteisiin!

Tiestkö, että sinä ja kaltaisesi naiset edistävät parisuhteiden hajoamista. Ihan turha jeesustella, että sinulla ei ole asiassa mitään osaa tai arpaa, kun sinä mahdollistat sen pettämisen.

Jos kukaan nainen ei suostuisi olemaan tietoisesti se toinen nainen, niin kenen kanssa ne miehet pettäisivät? Keskenään?

Itse uskon siihen, että jos ja kun sä rakastat toista aidosti - sä et tee mitään loukataksesi toista.

Ja jos ja kun näin omassa parisuhteessa tapahtuu - ei se ikinä ole sen kolmannen osapuolen vika, vaan tekijässä, ja hänen rakkauden määrässään omaa puolisoaan kohtaan.

Ap.

Sinä olet pakoauton kuski, kun mies ryöstää pankin. Mies on pahempi rikollinen, mutta se ei vapauta sinua avunannosta rikokseen.

Rikoslain puolella petokseen yllyttäjä on samalla tasolla rangaistavuudessa petoksen tekijän kanssa. Miksi moraalinen vastuu olisi vähäisempi?

Itsellesi voit tietenkin selitellä mitä vaan, että on helpompi elää sellaista elämää kuin elää. Ehkä ne sinkkumiehet näkevät/vaistoavat tämän kaksinaamaisuuden?

Mä olen todella pahoillani, mutta mä en syytä toisia naisia, jos mies lähtee heidän mukaansa. Ei kukaan pettämiseen pakota.

Moraali. No, ehkä mulla on tosi löyhä sellainen. Itse en pahemmin näitä vaimoja siellä kotona ajattele. Se täytyy kyllä myöntää. Ja minua ON petetty kerran. Enkä ikinä sitä antaisi anteeksi. Parisuhde loppuu siihen samantien. Ja siksi en arvosta näitä miehiä, jotka EIVÄT kerro vaimoilleen. Eli en lähde sen enempää mukaan. En lähde seksisuhteesee, tai mihinkään pidempi aikaiseen. Vaadin aina, kun tunteen ja tilanne menee liian pitkälle - että se on joko oma parisuhde tai minä. Molempia ei voi saada.

 

En ole ns. toinen nainen. En ikinä siihen lähtisi. Jos mies ei eroa - se on siinä. Ap

Sinä olet toinen nainen siinä vaiheessa, kun teette jotain, mitä mies ei voi kertoa avoimesti vaimolleen. Seksillä on asian kanssa sen verran tekemistä, että sinä olet toinen nainen joka ei harrasta seksiä.

Sinulle se on joku rajapyykki, mutta jotakuinkin sama, kuin se, että olet valmis ryöstämään pankin, mutta ketään ei saa ampua.

Omassa moraalikäsityksessäsi olet kohtuullisen puhdas (hieman itsekin huomaat jo rakoilua kuoressa), esimerkiksi minun moraalikäsitykseni mukaan olet käsittämättömän löyhämoraalinen ihminen joka selittelee tekemisiään itselleen parhain päin, koska ei voi/halua kohdata todellisuutta.

Ymmärrän, että on ihan sama mitä joku muu sinulle kertoo, sinä näet itsesi viattomana uhrina, mutta voisi hyvinkin olla, että tuo käytöksesi ja luonteenpiirteesi ajaa sinkkumiehiä pois.

Hm. Mä en todellakaan ymmärrä minkä rivien välistä luet, mutta enkö sanonutkin että minulla on löyhä moraali tässä asiassa?

Minusta pettäminen on täysin väärin, kyllä, enkä ryhtyisi sivusuhteeseen kenenkään kanssa, joka on jo suhteessa. En ole aloittanut minkäänlaista suhdetta kenenkään varatun kanssa, ja aina olen kaikki heti alkuun lopettanut, ja vaatinut että unohtaa joko vaimonsa tai minut. E

En selittele mitään parhain päin, koska en halua kokea todellisuutta, enkö tässä juuri analysoi koko tilannetta, ja mieti miksi olen tälläinen varattumagneetti?

Ymärtäisin jos olisin monien kanssa ollut suhteessa, ja täysin välinpitämätön asiasta että miehellä on vaimo kotona.. Mutta kun asia ei ole niin. Enkä koskaan lähesty varattua, vaan minua lähestetytään. Ja sitä tässä ihmettelen että MIKSI.

Mikä käytös? Näkyykö tämä minun moraalin löyhyys jotenkin ulospäin, ja jos näkyy do tell miten? Koska haluaisin päästä siitä eroon.

Koetan selitää esimerkillä (mutkia hieman suorkasi, ettei tule klo 23 raja vastaan):

Tapaus 1, Pete lähestyy naista, joka ei ole toinen nainen:

P: "Irmeli, olit niin upea tänään palaverissa, lähdetkö töiden jälkeen kaljalle, jutellaan kun vaimo ei ymmärrä ja seksiäkään ei ole"

Irmeli:"Pete! Senkin niljakas luuseri, olet naimisissa ja ei tulisi mieleenikään "kaljoitella" kanssasi! Selvitä oma tilanteesi Kaarinan kanssa kuntoon tai ota ero, jos ei onnistu"

P: "Irmeliii, älä jätä...."

I: "Pete, tässä ei ole mitään harmaata aluetta, minä en vehtaa varattujen kanssa"

Tapaus 2, Pete lähestyy naista joka selittää, että ei ole toinen nainen, mutta kuitenkin on

P: "Johanna, olit niin upea tänään palaverissa, lähdetkö töiden jälkeen kaljalle, jutellaan kun vaimo ei ymmärrä ja seksiäkään ei ole"

Johanna: "Kauheeta, miksi se Johanna nyt niin hirveä on tuollaiselle seksikkälle könsikkäälle, jos olisit minun mies saisit pimpulia aina kun maistuu"

P:"Johanna, arvasin, että ymmärät, olet niin älykäs ja syvällinen, Kaarina ei ole yhtään samanlainen"

J: "Iihhihiii, Pete, senkin viekottelija, täällä jo kostun, kun ajatten meidän tulevaisuutta Läyliäisten kunnantalolla vietetyn siviilivihkimisen jälkeen"

P: "Johanna, en minä aio Kaarinaa jättää, haluaisin vaan sutaista sinua takaapäin neukkarissa töiden jälkeen"

J: "Pete, sinä ilkeä lurjus, etupyllyni ei sinulle aukea, ellet heivaa sitä syöjätärtä elämästäsi"

Ensimmäisessä tapauksessa nainen ei lähde alkuunkaan varatun miehen leikkiin mukaan, jälkimmäisessä nainen on täysillä mukana.

Pete ei voisi kummassakaan tapauksessa kertoa vaimolle, että koetti hieman onneaan Irmelin/Johannan kanssa, eli on molemmissa aikeissa pettää. Ensimmäisessä Irmeli voi kertoa huoletta, että torjui varatun Peten yrityksen, jälkimmäisessä Johanna oli mukana, kunnes hänen oma rajansa tuli vastaan, siihen asti Johanna oli jo väärillä teillä. Tämä siis oma moraalikäsitykseni.

Avasiko hieman?

Tyylilajina vanha Suomi-filmi.

Kiitos:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut siihen tulokseen että sinkkumiehiä ei ole. Missä tahansa ympärilleni katsonkin, töissä, kaupassa, bussissa, miehillä on sormukset ja naisilla ei. Olisi kiva olla lesbo.

Oletko tosissasi? On niin paljon miehiä jotka valittavat jatkuvasti yksinäisyydestään ja te naiset huomaatte vain varatut, huoh.

Olen tosissani. Edes minun tuttavapiirissä ei ole sinkkumiehiä. Sinkkunaisia on näin pikakelauksella kymmenkunta. Missä te sinkkumiehet vietätte aikaanne?

Tässäkin ketjussa on kaksi :D

No niin tuntuu täällä olevan jokunen. En vain tuolla "oikeassa elämässä" törmää koskaan heihin.

Jos olet ap, niin et varmaan, kun vehtaat varattujen kanssa.

On meillä sinkkumiehilläkin omat ongelmamme.

Kun kohdellaan naista hyvin, ollaan kohteliaita, katsotaan silmiin ja pukeudutaan siististi, niin ei kauaa tarvitse sinkkumarkkinoilla olla.

Hyvät sinnkumiehet ovat katoava luonnonvara.

Muistuu mieleen vanha vitsi: Miehet ovat kuin parkkipaikat, kaikki hyvät ovat varattuja ja vapaat on tarkoitettu invalideille.

Onneksi on poikkeuksiakin.

-Bias-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeisen vuoden aikana, jokainen joka on ollut kiinnostunut minusta tai minä siitä - on ollut varattu.

Ja näitä on ollut paljon! Olen muutaman varatun kanssa viestitellyt paljonkin, ihastuttu, vietetty aikaa.. Ja sitten tulee se kohta kun päätös pitää tehdä. Minä en ala odottelemaan tai olemaan toinen nainen, joten olen nopeasti vetäytynyt pelistä. Tiedän, tiedän, ei olisi pitänyt lähteä alun alkaenkaan mukaan, mutta niin. Heikko olen, ja nämä miehet ei todellakaan ole ollut näitä ns. jännämiehiä, vaan erittäin fiksuja ja normaaleja. Kenelläkään ei ole ollut lapsia.. Perheellisiin miehiin en koskisi, jos sormus on sormessa edelleen.

No niin kyökkipsykologit, auttakaa. Tehkää minusta arvio. Miksi näin tapahtuu. Miksi en löydä sinkkuja miehiä? MIksi varatut kiinnostuvat minusta? En itse nimittäin heitä lähesty. Tai aloita leikkiä.

Kysykää mitä vaan!

Vaimoa hyvin harvoin jätetään, itsellä korekasti koulutettu ukko.. mutta no persoonana yhden naisen mies... aikaisemmin havaitsin ennen suhdetta.. ollessa alle 27v.. että varatut on kiinnostuneita, mutta niihin en heittäytynyt. Olin jo tuolloin 2 lapsen äiti, heikko koulutus jne... mutta kun oikea ihminen tulee niin se tulee. Olin helposti lähestyttävä, jolloin ukkomiehiötä liikaakin huomiota. Itseään pitää arvostaa edes sen verran että ei varatun kanssa lähde. Se jonka kanssa on perhe ja elämä alustettu, pysyy kunnes totuus selviää.. joten turha kuvitella olevansa joatain enemmän, jos et halua pettyä kierrä ukkomiehet kaukaa.

Olet näköjään skitsofrenikko, toinen minäsi tekee asioita, jotka toinen sitten jyrkästi kieltää.

Hah! Pakko myöntää että tuossa on jotain totuuden jyvää.

Lähden juttuihin mukaan, vain ja jos meillä on oikeasti on kemiaa, ja hauskaa yhdessä. Luulen että siinä on jotain erikoista. Katselen hetken, teen siirtoni, odotan, ja jos huomaan että mies empii.. Lähden nopeasti karkuun, kun tajuan "taas näin tapahtuu, olin vain hetken huumaa, hauskuuttaja töissä, tylsyyden tappaja, tuhma päiväuni, fantasian kohden jada jada jada".

Ja mies ikävöi ja laittaa viestiä, ja suree, ja yrittää saada takaisin, mutta silti, ei jätä toista puolisoaan.

Tai hei, jos et sisimmässäsi haluakaan vakiintua kenenkään kanssa ja nämä varatut ovat sen takia niitä "turvallisia" vaihtoehtoja? Tällä energialla vedät heitä puoleesi tiedostamatta sitä itse.

-Niin universumi vastaa, kuin sinne huutaa ;)

(Tää on meikäläisen empiirisen tutkimuksen tulos myös omasta käytöksestäni :D )

N46

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso osa varatuista miehistä on jostain syystä aloitteellinen vieraita naisia kohtaan. He kai haluavat kaiken eli parisuhteen ja sinkun vapauden. Sinä ehkä ajaudut noihin tilanteisiin usein, koska se ei haittaa sinua aluksi.

Alussa aina se menee samoin; tavataan esim töissä. Ollaan ystäviä. Vietetään aikaan. Laitetaan joskus viestiä. Ja siitä se lähtee.

Tiedän oman vaikutukseni miehiin. Olen hauska, "helppo" ja mutkaton ihminen, ja ihan mukiinmenevän näköinen, mutta jännä on siinä ettei minulla ole sinkkuihin niin suurta vaikutusta, kuin varattuihin. Olen varattumagneetti. VIHAAN SITÄ oikeasti.

Juuri nyt lopetan "suhdetta" varattuun. Taas. Mulla alkaa menemään usko kestäviin parisuhteisiin!

Minäkin vastaan vertauksella; sinun ympärillä on näkymätön muuri jonka yli sinkkumiehet eivät uskalla yrittää kiivetä. Pelimiehet ovat harjoitelleet jo useasti tuon muurin ylittämistä. He tietävät että heidän kohdallaan epäonnistuminenkin on sallittu, ovathan he ylittäneet useita muureja jo aiemmin ja jos nyt epäonnistuu niin ei se huononna heidän 'kiipeily-onnistumis-vertailulukuaan', ja samalla näkee matalamman kohdan mistä voisi yrittää vaikka viikon päästä uudelleen jos ehtii muilta muurikiipeily paikoistaan. Onhan näitä muureja ja sitäpaitsi neljä viisi muuria johon on annettu avain pääporttiin. Ne vaan on niin nähty että jännittävämpää katsoa uusi puutarha ja jättää jo vanhempi puutarhan oman onnensa nojaan. 

Jos haluat suhteen jossa on vain kaksi jäsentä laita portille vartija jolla on säännöt sisäänpääsylle, eikä ne säännöt ole että hymy, ruskeat silmät, tumma tukka. Jotain ehkä henkisempää ja sinulle tärkeää.

Kun varattu mies lähtee rakentelemaan suhdetta toisen naisen kanssa, niin vika on kyllä tämän miehen. Parisuhdeluuseri kyseessä. Turha syyttää toista naista.