En löydä muita kuin varattuja miehiä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeisen vuoden aikana, jokainen joka on ollut kiinnostunut minusta tai minä siitä - on ollut varattu.

Ja näitä on ollut paljon! Olen muutaman varatun kanssa viestitellyt paljonkin, ihastuttu, vietetty aikaa.. Ja sitten tulee se kohta kun päätös pitää tehdä. Minä en ala odottelemaan tai olemaan toinen nainen, joten olen nopeasti vetäytynyt pelistä. Tiedän, tiedän, ei olisi pitänyt lähteä alun alkaenkaan mukaan, mutta niin. Heikko olen, ja nämä miehet ei todellakaan ole ollut näitä ns. jännämiehiä, vaan erittäin fiksuja ja normaaleja. Kenelläkään ei ole ollut lapsia.. Perheellisiin miehiin en koskisi, jos sormus on sormessa edelleen.

No niin kyökkipsykologit, auttakaa. Tehkää minusta arvio. Miksi näin tapahtuu. Miksi en löydä sinkkuja miehiä? MIksi varatut kiinnostuvat minusta? En itse nimittäin heitä lähesty. Tai aloita leikkiä.

Kysykää mitä vaan!

Olet näköjään skitsofrenikko, toinen minäsi tekee asioita, jotka toinen sitten jyrkästi kieltää.

Hah! Pakko myöntää että tuossa on jotain totuuden jyvää.

Lähden juttuihin mukaan, vain ja jos meillä on oikeasti on kemiaa, ja hauskaa yhdessä. Luulen että siinä on jotain erikoista. Katselen hetken, teen siirtoni, odotan, ja jos huomaan että mies empii.. Lähden nopeasti karkuun, kun tajuan "taas näin tapahtuu, olin vain hetken huumaa, hauskuuttaja töissä, tylsyyden tappaja, tuhma päiväuni, fantasian kohden jada jada jada".

Ja mies ikävöi ja laittaa viestiä, ja suree, ja yrittää saada takaisin, mutta silti, ei jätä toista puolisoaan.

Vierailija kirjoitti:

No jäätkö sitten paistattelemaan siinä sen varatun tyypin huomiossa tai yleensä jäätkö viettämään aikaa "koska se Pete on niin hauskaa seuraa ja selkeesti mulla synkkaa sen kanssa" ja tämä *Pete* etsii sinusta vaan helppoa rakastajatarta ja on sitten hurmaava, käytte ajeluilla yms. Miksi siis lähdet näihin alun perinkään, jos kerran tässä on näkösällä jo, mitä näistä tulee?:) Tai siis kuvitteletko naiivisti, että "ehkä *Pete* haluaa olla vain kaveri ja olen selkeästi nyt spesiaali tyyppi hänelle"?

Mutta myös vakavasti ottaen: älä syyttele itseäsi liikoja, varmasti olet jotenkin mutkatonta ja mukavaa seuraa, mutta kun sellainenkin kuuluu asiaan sosiaalisessa kanssakäymisessä. Ei se tarkoita sitä, että otsassasi lukisi, että olet joku varattujen magneetti. Mutta mielestäni voit itse analysoida nämä kohtaamiset nopeammin ja varsinkin olla jäämättä roikkumaan näissä varattujen ilostuttajana, kun et sellaista kerran etsi.

Ei kun kuvittelen, että "Pete" oikeasti on rakastunut minuun, ja hänen sen hetkinen parisuhde ei toimi, ja meillä olisi paljon upeampaa yhdessä. There I said it. Ap

Minusta on hyvin helppo olla sotkeutumatta kenenkään mieheen. Nehän voi torjua suoralta kädeltä. Mutta jos nautit niin huomiosta?

Kiikustuolissa kerrot lapsenlapsellesi kuinka panit Juulian miestä Tuomasta. Muita tarinoita sinulla ei tule olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso osa varatuista miehistä on jostain syystä aloitteellinen vieraita naisia kohtaan. He kai haluavat kaiken eli parisuhteen ja sinkun vapauden. Sinä ehkä ajaudut noihin tilanteisiin usein, koska se ei haittaa sinua aluksi.

Alussa aina se menee samoin; tavataan esim töissä. Ollaan ystäviä. Vietetään aikaan. Laitetaan joskus viestiä. Ja siitä se lähtee.

Tiedän oman vaikutukseni miehiin. Olen hauska, "helppo" ja mutkaton ihminen, ja ihan mukiinmenevän näköinen, mutta jännä on siinä ettei minulla ole sinkkuihin niin suurta vaikutusta, kuin varattuihin. Olen varattumagneetti. VIHAAN SITÄ oikeasti.

Juuri nyt lopetan "suhdetta" varattuun. Taas. Mulla alkaa menemään usko kestäviin parisuhteisiin!

Tiestkö, että sinä ja kaltaisesi naiset edistävät parisuhteiden hajoamista. Ihan turha jeesustella, että sinulla ei ole asiassa mitään osaa tai arpaa, kun sinä mahdollistat sen pettämisen.

Jos kukaan nainen ei suostuisi olemaan tietoisesti se toinen nainen, niin kenen kanssa ne miehet pettäisivät? Keskenään?

Itse uskon siihen, että jos ja kun sä rakastat toista aidosti - sä et tee mitään loukataksesi toista.

Ja jos ja kun näin omassa parisuhteessa tapahtuu - ei se ikinä ole sen kolmannen osapuolen vika, vaan tekijässä, ja hänen rakkauden määrässään omaa puolisoaan kohtaan.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkumiehiä on joka paikka pullollaan, vaatii erityistä taitoa sivuuttaa kaikki sinkkumiehet.

Tästä voikin vetää ainoan johtopäätöksen, tavoittelet liian korkeatasoisia miehiä, sinun fiksu ja normaali on tosiasiassa huippumies.

Kun tässä on vain se ongelma, etten oikeastaan tavoittele ketään.. En treffaile, vaan miehet lähestyy minua - varatut. En siis hae ketään.

Ja mikä on minulle liian korkeatasoista? Olen itse korkeastikoulutettu ja hoidan elämäni hyvin. On rahaa ja olen erittäin tyytyväinen elämääni. En usko, että tavoittelen liian korkeita, silloin kun jotain etsin.

Tämä on varmaan yksi ongelmasi, kun et ole yhtään rajannut, millaista miesseuraa kaipaat (kun jossain syvällä sisimmässäsi kaipaat kuitenkin), sitten ilahdut, kun joku hurmuri tulee elämääsi. Sitten asiat vaan "tapahtuu" ja hups, taaskaan tämä ei toiminut. Ehkä sua oikeasti auttaisi se, jos asettaisit selvästi kriteerit miesseurallesi. Ei siis sellaista seulaa, että kenenkään sinkkumiehen ei koskaan kannattaisi edes haaveilla seurastasi, mutta jo ihan sellainen voisi olla hyvä, joka rajaisi nämä varatut ulos, koska pitkällä tähtäimellä tuskin tulet noista säädöistä onnelliseksi. Sulle nämä säädöt varattujen kanssa on kuin apu kovalla pakkasella siitä, että pissaa housuunsa - hetken lämmittää, mutta sen jälkeen asiat on paljon huonommin.

Vierailija kirjoitti:

Kiikustuolissa kerrot lapsenlapsellesi kuinka panit Juulian miestä Tuomasta. Muita tarinoita sinulla ei tule olemaan.

Ihan aikuisten oikeasti, kun harvassa tapauksessa on edes seksistä kyse. On tunteita, keskusteluja, ajanviettoa, sellaista "sieluntoveruutta", mutta seksisuhteeseen en ryhdy, ennen kuin molemmat on vapaita.  Ja yllättävää kyllä - harvalla näillä "pettäjä" miehillä se seksi on ollut siinä päällimmäisenä. Viimeisimmän kanssa vain klikkasi, ja oikeasti tiedän että ns. rakastuttiin, mutta ei seksiä. Koska se olisi jo liian väärin kaikkia kohtaan.  Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jäätkö sitten paistattelemaan siinä sen varatun tyypin huomiossa tai yleensä jäätkö viettämään aikaa "koska se Pete on niin hauskaa seuraa ja selkeesti mulla synkkaa sen kanssa" ja tämä *Pete* etsii sinusta vaan helppoa rakastajatarta ja on sitten hurmaava, käytte ajeluilla yms. Miksi siis lähdet näihin alun perinkään, jos kerran tässä on näkösällä jo, mitä näistä tulee?:) Tai siis kuvitteletko naiivisti, että "ehkä *Pete* haluaa olla vain kaveri ja olen selkeästi nyt spesiaali tyyppi hänelle"?

Mutta myös vakavasti ottaen: älä syyttele itseäsi liikoja, varmasti olet jotenkin mutkatonta ja mukavaa seuraa, mutta kun sellainenkin kuuluu asiaan sosiaalisessa kanssakäymisessä. Ei se tarkoita sitä, että otsassasi lukisi, että olet joku varattujen magneetti. Mutta mielestäni voit itse analysoida nämä kohtaamiset nopeammin ja varsinkin olla jäämättä roikkumaan näissä varattujen ilostuttajana, kun et sellaista kerran etsi.

Ei kun kuvittelen, että "Pete" oikeasti on rakastunut minuun, ja hänen sen hetkinen parisuhde ei toimi, ja meillä olisi paljon upeampaa yhdessä. There I said it. Ap

Niin totta kai. *Peten* vaimo ei ymmärrä eikä oikein halua samoja asioita eikä seksikään suju. Ja vitsi kun sä ymmärrät *Peteä* paljon paremmin. Jepjep.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkumiehiä on joka paikka pullollaan, vaatii erityistä taitoa sivuuttaa kaikki sinkkumiehet.

Tästä voikin vetää ainoan johtopäätöksen, tavoittelet liian korkeatasoisia miehiä, sinun fiksu ja normaali on tosiasiassa huippumies.

Kun tässä on vain se ongelma, etten oikeastaan tavoittele ketään.. En treffaile, vaan miehet lähestyy minua - varatut. En siis hae ketään.

Ja mikä on minulle liian korkeatasoista? Olen itse korkeastikoulutettu ja hoidan elämäni hyvin. On rahaa ja olen erittäin tyytyväinen elämääni. En usko, että tavoittelen liian korkeita, silloin kun jotain etsin.

Tämä on varmaan yksi ongelmasi, kun et ole yhtään rajannut, millaista miesseuraa kaipaat (kun jossain syvällä sisimmässäsi kaipaat kuitenkin), sitten ilahdut, kun joku hurmuri tulee elämääsi. Sitten asiat vaan "tapahtuu" ja hups, taaskaan tämä ei toiminut. Ehkä sua oikeasti auttaisi se, jos asettaisit selvästi kriteerit miesseurallesi. Ei siis sellaista seulaa, että kenenkään sinkkumiehen ei koskaan kannattaisi edes haaveilla seurastasi, mutta jo ihan sellainen voisi olla hyvä, joka rajaisi nämä varatut ulos, koska pitkällä tähtäimellä tuskin tulet noista säädöistä onnelliseksi. Sulle nämä säädöt varattujen kanssa on kuin apu kovalla pakkasella siitä, että pissaa housuunsa - hetken lämmittää, mutta sen jälkeen asiat on paljon huonommin.

Kiitos. Mä olen itse asiassa miettinyt juuri tätä viimeisen viikon, kun olen tehnyt tätä pohdiskelua omasta käyttäytymismallista, että ihastun aina niihin jotka ihastuu minuun.. Aina peilaan tunteet toisesta, en koskaan ihastu kehenkään - omasta halusta niin sanotusti.  En edes tiedä millaisen miehen haluaisin. Tai tiedän, mutta en siltikään en tiedä..

Olen tullut siihen tulokseen että sinkkumiehiä ei ole. Missä tahansa ympärilleni katsonkin, töissä, kaupassa, bussissa, miehillä on sormukset ja naisilla ei. Olisi kiva olla lesbo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeisen vuoden aikana, jokainen joka on ollut kiinnostunut minusta tai minä siitä - on ollut varattu.

Ja näitä on ollut paljon! Olen muutaman varatun kanssa viestitellyt paljonkin, ihastuttu, vietetty aikaa.. Ja sitten tulee se kohta kun päätös pitää tehdä. Minä en ala odottelemaan tai olemaan toinen nainen, joten olen nopeasti vetäytynyt pelistä. Tiedän, tiedän, ei olisi pitänyt lähteä alun alkaenkaan mukaan, mutta niin. Heikko olen, ja nämä miehet ei todellakaan ole ollut näitä ns. jännämiehiä, vaan erittäin fiksuja ja normaaleja. Kenelläkään ei ole ollut lapsia.. Perheellisiin miehiin en koskisi, jos sormus on sormessa edelleen.

No niin kyökkipsykologit, auttakaa. Tehkää minusta arvio. Miksi näin tapahtuu. Miksi en löydä sinkkuja miehiä? MIksi varatut kiinnostuvat minusta? En itse nimittäin heitä lähesty. Tai aloita leikkiä.

Kysykää mitä vaan!

Olet näköjään skitsofrenikko, toinen minäsi tekee asioita, jotka toinen sitten jyrkästi kieltää.

Hah! Pakko myöntää että tuossa on jotain totuuden jyvää.

Lähden juttuihin mukaan, vain ja jos meillä on oikeasti on kemiaa, ja hauskaa yhdessä. Luulen että siinä on jotain erikoista. Katselen hetken, teen siirtoni, odotan, ja jos huomaan että mies empii.. Lähden nopeasti karkuun, kun tajuan "taas näin tapahtuu, olin vain hetken huumaa, hauskuuttaja töissä, tylsyyden tappaja, tuhma päiväuni, fantasian kohden jada jada jada".

Ja mies ikävöi ja laittaa viestiä, ja suree, ja yrittää saada takaisin, mutta silti, ei jätä toista puolisoaan.

Hyvä, ongelman tunnistaminen on ensimmäinen askel kohti sen ratkaisua. Et siis HALUAISI olla toinen nainen. Mitä mielestäsi SINUN tulisi tehdä, ettet olisi toinen nainen, edes lyhyen aikaa? Oletko tullut ajatelleeksi, että olemalla se toinen nainen, ajat ainakin ne sinkkumiehet, jotka tuntevat sinut, pois. Itse en ainakaan lähestyisi muuten mielenkiintoista naista, mutta jonka olen nähnyt virittelevän jotain työpaikan varatun "Peten" kanssa. Olettaisin sellaisen naisen olevan yhtä uskoton omassa parisuhteessaan kuin osallistujana siinä Peten parisuhteessa (ts. miksi hän kunnioittaisi uskollisuutta omassa suhteessaan, kun ei kunnioita sitä muidenkaan suhteessa?)

Tämä näin sinkkumiehen näkökulmasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jäätkö sitten paistattelemaan siinä sen varatun tyypin huomiossa tai yleensä jäätkö viettämään aikaa "koska se Pete on niin hauskaa seuraa ja selkeesti mulla synkkaa sen kanssa" ja tämä *Pete* etsii sinusta vaan helppoa rakastajatarta ja on sitten hurmaava, käytte ajeluilla yms. Miksi siis lähdet näihin alun perinkään, jos kerran tässä on näkösällä jo, mitä näistä tulee?:) Tai siis kuvitteletko naiivisti, että "ehkä *Pete* haluaa olla vain kaveri ja olen selkeästi nyt spesiaali tyyppi hänelle"?

Mutta myös vakavasti ottaen: älä syyttele itseäsi liikoja, varmasti olet jotenkin mutkatonta ja mukavaa seuraa, mutta kun sellainenkin kuuluu asiaan sosiaalisessa kanssakäymisessä. Ei se tarkoita sitä, että otsassasi lukisi, että olet joku varattujen magneetti. Mutta mielestäni voit itse analysoida nämä kohtaamiset nopeammin ja varsinkin olla jäämättä roikkumaan näissä varattujen ilostuttajana, kun et sellaista kerran etsi.

Ei kun kuvittelen, että "Pete" oikeasti on rakastunut minuun, ja hänen sen hetkinen parisuhde ei toimi, ja meillä olisi paljon upeampaa yhdessä. There I said it. Ap

Niin totta kai. *Peten* vaimo ei ymmärrä eikä oikein halua samoja asioita eikä seksikään suju. Ja vitsi kun sä ymmärrät *Peteä* paljon paremmin. Jepjep.

Juuri näin... "pelastan tän miehen" Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeisen vuoden aikana, jokainen joka on ollut kiinnostunut minusta tai minä siitä - on ollut varattu.

Ja näitä on ollut paljon! Olen muutaman varatun kanssa viestitellyt paljonkin, ihastuttu, vietetty aikaa.. Ja sitten tulee se kohta kun päätös pitää tehdä. Minä en ala odottelemaan tai olemaan toinen nainen, joten olen nopeasti vetäytynyt pelistä. Tiedän, tiedän, ei olisi pitänyt lähteä alun alkaenkaan mukaan, mutta niin. Heikko olen, ja nämä miehet ei todellakaan ole ollut näitä ns. jännämiehiä, vaan erittäin fiksuja ja normaaleja. Kenelläkään ei ole ollut lapsia.. Perheellisiin miehiin en koskisi, jos sormus on sormessa edelleen.

No niin kyökkipsykologit, auttakaa. Tehkää minusta arvio. Miksi näin tapahtuu. Miksi en löydä sinkkuja miehiä? MIksi varatut kiinnostuvat minusta? En itse nimittäin heitä lähesty. Tai aloita leikkiä.

Kysykää mitä vaan!

Olet näköjään skitsofrenikko, toinen minäsi tekee asioita, jotka toinen sitten jyrkästi kieltää.

Hah! Pakko myöntää että tuossa on jotain totuuden jyvää.

Lähden juttuihin mukaan, vain ja jos meillä on oikeasti on kemiaa, ja hauskaa yhdessä. Luulen että siinä on jotain erikoista. Katselen hetken, teen siirtoni, odotan, ja jos huomaan että mies empii.. Lähden nopeasti karkuun, kun tajuan "taas näin tapahtuu, olin vain hetken huumaa, hauskuuttaja töissä, tylsyyden tappaja, tuhma päiväuni, fantasian kohden jada jada jada".

Ja mies ikävöi ja laittaa viestiä, ja suree, ja yrittää saada takaisin, mutta silti, ei jätä toista puolisoaan.

Hyvä, ongelman tunnistaminen on ensimmäinen askel kohti sen ratkaisua. Et siis HALUAISI olla toinen nainen. Mitä mielestäsi SINUN tulisi tehdä, ettet olisi toinen nainen, edes lyhyen aikaa? Oletko tullut ajatelleeksi, että olemalla se toinen nainen, ajat ainakin ne sinkkumiehet, jotka tuntevat sinut, pois. Itse en ainakaan lähestyisi muuten mielenkiintoista naista, mutta jonka olen nähnyt virittelevän jotain työpaikan varatun "Peten" kanssa. Olettaisin sellaisen naisen olevan yhtä uskoton omassa parisuhteessaan kuin osallistujana siinä Peten parisuhteessa (ts. miksi hän kunnioittaisi uskollisuutta omassa suhteessaan, kun ei kunnioita sitä muidenkaan suhteessa?)

Tämä näin sinkkumiehen näkökulmasta

Ymmärrän pointin kyllä. Monesti sellaisista ihmisistä, jotka ovat kolmansia osapuolia suhteessa saa kuvan, että he ovat kevytkenkäisiä JA pettäjiä. Vaikka tosi on, etten ole kumpaakaan itse. Miesten puolesta en voi puhua.. 

Mutta pidän kyllä visusti salassa kaiken maailman parisuhde draamani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkumiehiä on joka paikka pullollaan, vaatii erityistä taitoa sivuuttaa kaikki sinkkumiehet.

Tästä voikin vetää ainoan johtopäätöksen, tavoittelet liian korkeatasoisia miehiä, sinun fiksu ja normaali on tosiasiassa huippumies.

Kun tässä on vain se ongelma, etten oikeastaan tavoittele ketään.. En treffaile, vaan miehet lähestyy minua - varatut. En siis hae ketään.

Ja mikä on minulle liian korkeatasoista? Olen itse korkeastikoulutettu ja hoidan elämäni hyvin. On rahaa ja olen erittäin tyytyväinen elämääni. En usko, että tavoittelen liian korkeita, silloin kun jotain etsin.

Tämä vastaus vain vahvisti epäilystäni. Miksi kerrot koulutuksestasi tai rahasta?

Naisen taso = ikä, ulkonäkö ja luonne. Et sinä saa koulutuksella tai rahalla koulutettua miestä.

Niin, mutta inhorealistisena tarkennuksena: ikä=ulkonäkö + etenkin ulkonäkö viiden vuoden kuluttua, tai kymmenen jos parikymppisistä puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso osa varatuista miehistä on jostain syystä aloitteellinen vieraita naisia kohtaan. He kai haluavat kaiken eli parisuhteen ja sinkun vapauden. Sinä ehkä ajaudut noihin tilanteisiin usein, koska se ei haittaa sinua aluksi.

Alussa aina se menee samoin; tavataan esim töissä. Ollaan ystäviä. Vietetään aikaan. Laitetaan joskus viestiä. Ja siitä se lähtee.

Tiedän oman vaikutukseni miehiin. Olen hauska, "helppo" ja mutkaton ihminen, ja ihan mukiinmenevän näköinen, mutta jännä on siinä ettei minulla ole sinkkuihin niin suurta vaikutusta, kuin varattuihin. Olen varattumagneetti. VIHAAN SITÄ oikeasti.

Juuri nyt lopetan "suhdetta" varattuun. Taas. Mulla alkaa menemään usko kestäviin parisuhteisiin!

Tiestkö, että sinä ja kaltaisesi naiset edistävät parisuhteiden hajoamista. Ihan turha jeesustella, että sinulla ei ole asiassa mitään osaa tai arpaa, kun sinä mahdollistat sen pettämisen.

Jos kukaan nainen ei suostuisi olemaan tietoisesti se toinen nainen, niin kenen kanssa ne miehet pettäisivät? Keskenään?

Itse uskon siihen, että jos ja kun sä rakastat toista aidosti - sä et tee mitään loukataksesi toista.

Ja jos ja kun näin omassa parisuhteessa tapahtuu - ei se ikinä ole sen kolmannen osapuolen vika, vaan tekijässä, ja hänen rakkauden määrässään omaa puolisoaan kohtaan.

Ap.

Sinä olet pakoauton kuski, kun mies ryöstää pankin. Mies on pahempi rikollinen, mutta se ei vapauta sinua avunannosta rikokseen.

Rikoslain puolella petokseen yllyttäjä on samalla tasolla rangaistavuudessa petoksen tekijän kanssa. Miksi moraalinen vastuu olisi vähäisempi?

Itsellesi voit tietenkin selitellä mitä vaan, että on helpompi elää sellaista elämää kuin elää. Ehkä ne sinkkumiehet näkevät/vaistoavat tämän kaksinaamaisuuden?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeisen vuoden aikana, jokainen joka on ollut kiinnostunut minusta tai minä siitä - on ollut varattu.

Ja näitä on ollut paljon! Olen muutaman varatun kanssa viestitellyt paljonkin, ihastuttu, vietetty aikaa.. Ja sitten tulee se kohta kun päätös pitää tehdä. Minä en ala odottelemaan tai olemaan toinen nainen, joten olen nopeasti vetäytynyt pelistä. Tiedän, tiedän, ei olisi pitänyt lähteä alun alkaenkaan mukaan, mutta niin. Heikko olen, ja nämä miehet ei todellakaan ole ollut näitä ns. jännämiehiä, vaan erittäin fiksuja ja normaaleja. Kenelläkään ei ole ollut lapsia.. Perheellisiin miehiin en koskisi, jos sormus on sormessa edelleen.

No niin kyökkipsykologit, auttakaa. Tehkää minusta arvio. Miksi näin tapahtuu. Miksi en löydä sinkkuja miehiä? MIksi varatut kiinnostuvat minusta? En itse nimittäin heitä lähesty. Tai aloita leikkiä.

Kysykää mitä vaan!

Olet näköjään skitsofrenikko, toinen minäsi tekee asioita, jotka toinen sitten jyrkästi kieltää.

Vinkkinä suosittelen vaikka wikipedian artikkelia skitsofreniasta. Skitsofreenikon persoona EI ole jakautunut moneksi. Todennäköisesti vanha nimike "jakomielitauti" aiheuttaa yleensä tämän sekaannuksen.

Sitä vastoin, jos henkilö kärsii dissosiatiivisestä identiteettihäiriöstä hänellä saattaa olla monta eri persoonaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeisen vuoden aikana, jokainen joka on ollut kiinnostunut minusta tai minä siitä - on ollut varattu.

Ja näitä on ollut paljon! Olen muutaman varatun kanssa viestitellyt paljonkin, ihastuttu, vietetty aikaa.. Ja sitten tulee se kohta kun päätös pitää tehdä. Minä en ala odottelemaan tai olemaan toinen nainen, joten olen nopeasti vetäytynyt pelistä. Tiedän, tiedän, ei olisi pitänyt lähteä alun alkaenkaan mukaan, mutta niin. Heikko olen, ja nämä miehet ei todellakaan ole ollut näitä ns. jännämiehiä, vaan erittäin fiksuja ja normaaleja. Kenelläkään ei ole ollut lapsia.. Perheellisiin miehiin en koskisi, jos sormus on sormessa edelleen.

No niin kyökkipsykologit, auttakaa. Tehkää minusta arvio. Miksi näin tapahtuu. Miksi en löydä sinkkuja miehiä? MIksi varatut kiinnostuvat minusta? En itse nimittäin heitä lähesty. Tai aloita leikkiä.

Kysykää mitä vaan!

Olet näköjään skitsofrenikko, toinen minäsi tekee asioita, jotka toinen sitten jyrkästi kieltää.

Hah! Pakko myöntää että tuossa on jotain totuuden jyvää.

Lähden juttuihin mukaan, vain ja jos meillä on oikeasti on kemiaa, ja hauskaa yhdessä. Luulen että siinä on jotain erikoista. Katselen hetken, teen siirtoni, odotan, ja jos huomaan että mies empii.. Lähden nopeasti karkuun, kun tajuan "taas näin tapahtuu, olin vain hetken huumaa, hauskuuttaja töissä, tylsyyden tappaja, tuhma päiväuni, fantasian kohden jada jada jada".

Ja mies ikävöi ja laittaa viestiä, ja suree, ja yrittää saada takaisin, mutta silti, ei jätä toista puolisoaan.

Hyvä, ongelman tunnistaminen on ensimmäinen askel kohti sen ratkaisua. Et siis HALUAISI olla toinen nainen. Mitä mielestäsi SINUN tulisi tehdä, ettet olisi toinen nainen, edes lyhyen aikaa? Oletko tullut ajatelleeksi, että olemalla se toinen nainen, ajat ainakin ne sinkkumiehet, jotka tuntevat sinut, pois. Itse en ainakaan lähestyisi muuten mielenkiintoista naista, mutta jonka olen nähnyt virittelevän jotain työpaikan varatun "Peten" kanssa. Olettaisin sellaisen naisen olevan yhtä uskoton omassa parisuhteessaan kuin osallistujana siinä Peten parisuhteessa (ts. miksi hän kunnioittaisi uskollisuutta omassa suhteessaan, kun ei kunnioita sitä muidenkaan suhteessa?)

Tämä näin sinkkumiehen näkökulmasta

Ymmärrän pointin kyllä. Monesti sellaisista ihmisistä, jotka ovat kolmansia osapuolia suhteessa saa kuvan, että he ovat kevytkenkäisiä JA pettäjiä. Vaikka tosi on, etten ole kumpaakaan itse. Miesten puolesta en voi puhua.. 

Mutta pidän kyllä visusti salassa kaiken maailman parisuhde draamani.

Ai sun työpaikallako "kukaan ei huomaa" näitä?:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeisen vuoden aikana, jokainen joka on ollut kiinnostunut minusta tai minä siitä - on ollut varattu.

Ja näitä on ollut paljon! Olen muutaman varatun kanssa viestitellyt paljonkin, ihastuttu, vietetty aikaa.. Ja sitten tulee se kohta kun päätös pitää tehdä. Minä en ala odottelemaan tai olemaan toinen nainen, joten olen nopeasti vetäytynyt pelistä. Tiedän, tiedän, ei olisi pitänyt lähteä alun alkaenkaan mukaan, mutta niin. Heikko olen, ja nämä miehet ei todellakaan ole ollut näitä ns. jännämiehiä, vaan erittäin fiksuja ja normaaleja. Kenelläkään ei ole ollut lapsia.. Perheellisiin miehiin en koskisi, jos sormus on sormessa edelleen.

No niin kyökkipsykologit, auttakaa. Tehkää minusta arvio. Miksi näin tapahtuu. Miksi en löydä sinkkuja miehiä? MIksi varatut kiinnostuvat minusta? En itse nimittäin heitä lähesty. Tai aloita leikkiä.

Kysykää mitä vaan!

Olet näköjään skitsofrenikko, toinen minäsi tekee asioita, jotka toinen sitten jyrkästi kieltää.

Hah! Pakko myöntää että tuossa on jotain totuuden jyvää.

Lähden juttuihin mukaan, vain ja jos meillä on oikeasti on kemiaa, ja hauskaa yhdessä. Luulen että siinä on jotain erikoista. Katselen hetken, teen siirtoni, odotan, ja jos huomaan että mies empii.. Lähden nopeasti karkuun, kun tajuan "taas näin tapahtuu, olin vain hetken huumaa, hauskuuttaja töissä, tylsyyden tappaja, tuhma päiväuni, fantasian kohden jada jada jada".

Ja mies ikävöi ja laittaa viestiä, ja suree, ja yrittää saada takaisin, mutta silti, ei jätä toista puolisoaan.

Hyvä, ongelman tunnistaminen on ensimmäinen askel kohti sen ratkaisua. Et siis HALUAISI olla toinen nainen. Mitä mielestäsi SINUN tulisi tehdä, ettet olisi toinen nainen, edes lyhyen aikaa? Oletko tullut ajatelleeksi, että olemalla se toinen nainen, ajat ainakin ne sinkkumiehet, jotka tuntevat sinut, pois. Itse en ainakaan lähestyisi muuten mielenkiintoista naista, mutta jonka olen nähnyt virittelevän jotain työpaikan varatun "Peten" kanssa. Olettaisin sellaisen naisen olevan yhtä uskoton omassa parisuhteessaan kuin osallistujana siinä Peten parisuhteessa (ts. miksi hän kunnioittaisi uskollisuutta omassa suhteessaan, kun ei kunnioita sitä muidenkaan suhteessa?)

Tämä näin sinkkumiehen näkökulmasta

Ymmärrän pointin kyllä. Monesti sellaisista ihmisistä, jotka ovat kolmansia osapuolia suhteessa saa kuvan, että he ovat kevytkenkäisiä JA pettäjiä. Vaikka tosi on, etten ole kumpaakaan itse. Miesten puolesta en voi puhua.. 

Mutta pidän kyllä visusti salassa kaiken maailman parisuhde draamani.

"En minä, mutta muut. Minä olen se yksi poikkeus."

Kuitenkin lähdet TOISTUVASTI siihen toisen naisen rooliin?

Yksi hulluden määritelmä on tehdä samaa asiaa uudestaan ja uudestaan ja odottaa erilaista lopputulosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeisen vuoden aikana, jokainen joka on ollut kiinnostunut minusta tai minä siitä - on ollut varattu.

Ja näitä on ollut paljon! Olen muutaman varatun kanssa viestitellyt paljonkin, ihastuttu, vietetty aikaa.. Ja sitten tulee se kohta kun päätös pitää tehdä. Minä en ala odottelemaan tai olemaan toinen nainen, joten olen nopeasti vetäytynyt pelistä. Tiedän, tiedän, ei olisi pitänyt lähteä alun alkaenkaan mukaan, mutta niin. Heikko olen, ja nämä miehet ei todellakaan ole ollut näitä ns. jännämiehiä, vaan erittäin fiksuja ja normaaleja. Kenelläkään ei ole ollut lapsia.. Perheellisiin miehiin en koskisi, jos sormus on sormessa edelleen.

No niin kyökkipsykologit, auttakaa. Tehkää minusta arvio. Miksi näin tapahtuu. Miksi en löydä sinkkuja miehiä? MIksi varatut kiinnostuvat minusta? En itse nimittäin heitä lähesty. Tai aloita leikkiä.

Kysykää mitä vaan!

Olet näköjään skitsofrenikko, toinen minäsi tekee asioita, jotka toinen sitten jyrkästi kieltää.

Vinkkinä suosittelen vaikka wikipedian artikkelia skitsofreniasta. Skitsofreenikon persoona EI ole jakautunut moneksi. Todennäköisesti vanha nimike "jakomielitauti" aiheuttaa yleensä tämän sekaannuksen.

Sitä vastoin, jos henkilö kärsii dissosiatiivisestä identiteettihäiriöstä hänellä saattaa olla monta eri persoonaa.

Kiitos korjauksesta, aina oppii uutta

Vierailija kirjoitti:

Viimeisen vuoden aikana, jokainen joka on ollut kiinnostunut minusta tai minä siitä - on ollut varattu.

Ja näitä on ollut paljon! Olen muutaman varatun kanssa viestitellyt paljonkin, ihastuttu, vietetty aikaa.. Ja sitten tulee se kohta kun päätös pitää tehdä. Minä en ala odottelemaan tai olemaan toinen nainen, joten olen nopeasti vetäytynyt pelistä. Tiedän, tiedän, ei olisi pitänyt lähteä alun alkaenkaan mukaan, mutta niin. Heikko olen, ja nämä miehet ei todellakaan ole ollut näitä ns. jännämiehiä, vaan erittäin fiksuja ja normaaleja. Kenelläkään ei ole ollut lapsia.. Perheellisiin miehiin en koskisi, jos sormus on sormessa edelleen.

No niin kyökkipsykologit, auttakaa. Tehkää minusta arvio. Miksi näin tapahtuu. Miksi en löydä sinkkuja miehiä? MIksi varatut kiinnostuvat minusta? En itse nimittäin heitä lähesty. Tai aloita leikkiä.

Kysykää mitä vaan!

Mikä on ongelma? Parhaat on toki varattu ja itse voin asian kanssa elää kun en ole perhettä perustamassa, niin varatut on vaan parhautta. Monelle varatulle miehelle suuhun ottokin voi olla isoa asia puhumattakaan pyllyseksistä, mitä lasten äidit ei ilmeisesti tiedä olevan olemassakaan