Mikä on ollut kauhein työpaikkasi?

Kaarinan kaupunki.

Eräs palvelutalo Rovaniemellä. Perehdytys olematonta, ”juttele vaikka tuon ’Leila-mummon’ kanssa”. Työnjako sekavaa, asukkaita kuitenkin n. 25, aamuisin ei tiennyt kuka kenenkin luona on ja onko joku jo hoidettu (jokin typerä lappusysteemi käytössä, eli lappukorista lappu toiseen koriin kun menet asukkaan luo, moni tätä unohteli ja kamala ajatella että joku insuliini diabeetikko unohtui välistä jopa. Aamuvuoro tuli portaittain, joku oli paikalla jo 6:30, viimeisin tuli 9 aikaan, vuorot jopa 12h pituisia, moni sieltä illasta jäikin töihin yöksi kun oli aamuun tulo eikä vain jaksanut kotiin lähteä. Työkaverit ei juuri keskenään kommunikoineet, mitä nyt ne jokunen keskenään hyvä kaveri. 3vkoa menoa katsoin ja lähdin lätkimään. Ikinä en päässyt sen talon sielunelämään sisälle, muualla ei kyllä ongelmia ole koskaan ollut.

Nykyinen. Työ itse on mukavaa, mutta pomo on kiero, epärehellinen mulkvist.

Vierailija kirjoitti:

Nykyinen. Työ itse on mukavaa, mutta pomo on kiero, epärehellinen mulkvist.

Eikösne aina ole

Seurakunta. Kirkkoherra narsisti, joka suosii toisia ja toiset ovat aivan ilmaa, eikä heille tarvitse mistään asioista tiedottaa. Ilmapiiri todella huono. Valehdellaan päin naamaa, syytetään sellaisista asioista mitä ei ole itse tehnyt.

Jyväskylässä iso siivousfirma. Työajat mielipuoliset. Esim.aamulla tunti työtä, päivällä toinen, illalla kolmas. Piti siis useasti lähteä kotoa tekemään pientä pätkää. Todellista silpputyötä. Luonnollisesti myös palkoista sai huomauttaa koko ajan. Lisätunnit menivät uusille työntekijöille, mikä rikkoi jo lakiakin.

johu kirjoitti:

Eräs palvelutalo Rovaniemellä. Perehdytys olematonta, ”juttele vaikka tuon ’Leila-mummon’ kanssa”. Työnjako sekavaa, asukkaita kuitenkin n. 25, aamuisin ei tiennyt kuka kenenkin luona on ja onko joku jo hoidettu (jokin typerä lappusysteemi käytössä, eli lappukorista lappu toiseen koriin kun menet asukkaan luo, moni tätä unohteli ja kamala ajatella että joku insuliini diabeetikko unohtui välistä jopa. Aamuvuoro tuli portaittain, joku oli paikalla jo 6:30, viimeisin tuli 9 aikaan, vuorot jopa 12h pituisia, moni sieltä illasta jäikin töihin yöksi kun oli aamuun tulo eikä vain jaksanut kotiin lähteä. Työkaverit ei juuri keskenään kommunikoineet, mitä nyt ne jokunen keskenään hyvä kaveri. 3vkoa menoa katsoin ja lähdin lätkimään. Ikinä en päässyt sen talon sielunelämään sisälle, muualla ei kyllä ongelmia ole koskaan ollut.

Kai ilmoitit Valviraan? Hyvin vaarallista, jos insuliinitkin jää pistämättä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli oikeastaan työharjoittelupaikka, mutta niin karmea, että meinasin vaihtaa koulua tämän takia.

Kyseessä siis lähihoitajaopinnot ja niihin liittyvä vanhuspuolen harjoittelu monta vuotta sitten. Jatkuvaa kyttäämistä ja ihan hulluista asioista tuli negatiivista palautetta (=haukkumista). Laitettiin yksin hoitamaan asukasta, joka tiedettiin hankalaksi ja väkivaltaiseksi, eikä varoitettu yhtään.

Parasta oli se, että paikassa ei muka ollut ylimääräisiä avaimia annettavaksi opiskelijalle, joten jouduin aina pyytämään avainta lainaan, jos piti päästä lukittujen ovien taakse. Yhtenä aamuna yritin päästä vessaan ennen asukkaiden aamutoimien aloittamista ja vastaus oli, että "aamut on päivän kiireisintä aikaa. Ensin tehdään työt!". Oli pakko käydä salaa asukkaan vessassa, ettei tullut housuun... Myös taukotilaan pääseminen oli täysin ohjaajan mielivallan alla. Muut meni syömään ja minut jätettiin "vahtimaan vanhuksia". Tämän jälkeen se ovi ei sitten auennutkaan, koska "ei nyt enää ehdi syömään. Nyt jaetaan lääkeet!". Huipuinta oli, että harjoittelun viimeidellä viikolla minulle selvisi vahingossa, että siellä toimiston laatikossa oli ylimääräinen henkilökunnan avain, mutta "se on tarkoitettu keikkalaisille, ei opiskelijoiden tarvikaan joka paikkaan vahtimatta päästä".

Tuolla myös se asukkaiden kohtelu oli järkyttävän julmaa. Oksettava paikka kertakaikkiaan..

Näissä harkkajutuissa ihmettelen, että miksi harkkaa ei jätetä kesken epäasiallisen kohtelun takia?

Liikennepuisto. Esimies huusi siitä, kun kävi vessassa vaikka oli itse sanonut että on ok käydä vessassa. En vessassa asunut vaan käväisin, kuten tapoihin kuuluu. Laittoi minut lakaisemaan kaatosateessa katuharjalla tiellä olevaa vettä kaivoja kohti. En vieläkään ymmärrä, mikä siinä oli ideana. Heitti epäolennaisia ja asiaankuulumattomia kommentteja vaatteista. Kuulemma farkut ovat huono työvaate liikennepuistossa. Asetti yhden työntekijän suosikikseen ja mollasi meitä muita työntekijöitä.

Myöhemmin kuulin että samainen esimies oli muutama kesä takaperin saanut kommenttia kaupungilta, sillä oli puhunut silloisesta kesätyöntekijästä roskaa selän takana muille kesätyöntekijöille. Olen ymmärtänyt, että muut kuukaudet vuodesta sisällä töissä ja sitten tämä muiden mollaus, epäasialliset kommentit ja kaksinaismoraalisuus lähtee käsistä irti. Kaiken huippuna se, että itse määräsi sääntöjä -> työaikana ei saa istua, ei saa käyttää puhelinta. Ymmärrettäviä sääntöjä, mutta itse töissä hän istui ja käytti puhelinta.

Työt tuli tehtyä ja tarkasti, mutta pskanmaku jäi hommasta.

Vierailija kirjoitti:

Sairaalan synnytysosaston siivooja. Stressi on helvetinmoinen: kaikki pitää saada steriiliksi, ettei ole mitään kontaminaatiovaaraa synnyttäjille tai vastasyntyneille. Ja kaikki on tehtävä ihan helkkarin nopeasti etenkin jos on seuraava synnyttäjä jo odottamassa. Niin ja onhan niiden eritteiden siivoaminen aika ällöttävää, ja kaiken steriiliksi saaminen vaivalloista. Ja hoitajat kohtelivat kuin paskaa kengänpohjassa, vaikka heidän työnsä ei olisi mahdollista ilman laitoshuoltajia. Mutta isoin paha oli nimenomaan tuo kiire ja stressi. Koko ajan kummitteli takaraivossa, että mitä jos unohti jotain tai ei ehtinyt tehdä jotain tai muuta, niin niiden äitien ja lasten terveys voi oikeasti olla vaarassa.

Siivooja ei steriloi. Hän desinfioi. Siinä on valtava ero.

Olin porrassiivoojana. Joka päivä en käynytkään, jos olisi tullut sanomista varauduin sanoo että ovatpa sotanneet paikat. Lintsasin mutten jäänyt kii.

Eräs erikoisliike. Työ oli itsessään ihan mukavaa, kunnes tuli uusi esimies joka oli hyvin narsistinen ja valitsi itselleen uhreja, joita kiusasi mitä törkeimmillä keinoilla. Työporukka vaihtui tiuhaan tahtiin hänen tultuaan, kun myrkytti työyhteisöä touhuillaan.

Asiakaspalvdlu

Ison suomalaisen pörssiyhtiön talousosasto. Ensin ulkoistettiin reskontra ulkomaille osana muutosohjelmaa. Se meni persiilleen ja Suomessa väännettiin kuukausitolkulla ylitöitä, jotta saatiin homma toimimaan. Ylitöitä teetettiin raipalla, ei porkkanalla. Joka aamu otettiin lista, kuinka monta laskua kukin on käsitellyt ja vähiten laskuja käsitelleet haukuttiin kaikkien kuullen. Ei lainkaan huomioitu, että laskut on erilaisia (toisissa tiliöitiin rivitolkulla, joissain vain yksi rivi), yksi lasku oli pomojen mielestä yksi lasku. Onneksi tajusin hakeutua muualle töihin ennenkuin oma osastoni ulkoistettiin Intiaan ja entiset työkaverini pääsivät kilometritehtaalle. Surullista, kun näin useamman vuoden jälkeen nykyisessä työpaikassani aukeaa määräaikaisia äippälomasijaisuuksia, niin hakijoita on älyttömästi ja suuri osa vanhoja työkavereita tuosta pörssiyhtiöstä.

Insinööritoimisto, jota johti tunnekylmä työnarkomaani ja jonka työntekijät alistuivat jatkuviin ylitöihin. Voi sitä katkeruuden määrää, mikä siellä vallitsi! Vaihtamalla todellakin paranee.

Päiväkoti, narsistinen esimies. Haki virheitä koko ajan, kellosta katsoi tauot, ja huomautti jos venyi. Kukkia kävi siirtelemässä vähän väliä. Siitäkin valitti, kun aamulla hänen tullessaan töihin, oli lelu aidan ulkopuolella, olin viimeinen, joka pihan siivosi edellisenä päivänä, mutten huomannut yhtä lelua aidan ulkopuolella.

Työpaikka, jossa jokainen oli niin täydellinen porvari kuin olla voi. Suomi on valitettavasti luokkayhteiskunta. Yksinhuoltajaäidin kasvatti böndeltä sai pian todeta tekohymyjen takaisen petollisuuden.

Osuuspankkikeskus. Inhottavia ja huonoja esimiehiä täynnä. Jatkuvat yt:t myös myrkytti tunnelmaa

Vierailija kirjoitti:

Siivooja ei steriloi. Hän desinfioi. Siinä on valtava ero.

Ootko olevinasi parempi ihminen kuin siivooja? Valtava ero, hah!

Erään säätiön asumisyksikkö monivammaisille nuorille aikuisille. Heti ekan vuoron alussa suoraan itsenäiseen työhön. Perehdytyksenä paperi, jossa luki asukkaista nimi, diagnoosi ja avuntarve. Taskuun puhelin, johon asukkaat sovittujen käyntien lisäksi hälyttelivät ylimääräisiä tarpeitaan.

Kaikkia nosteltiin ja liikuteltiin erilaisin liinoin ja nosturein, joista valtaosaa en ollut koskaan nähnyt saati käyttänyt.

Apua en saanut mihinkään. Minun olisi pitänyt osata, kun kerran palkkaakin maksettiin. Joku sanoi, että kysy asukkaalta, mistä päästäänkin seuraavaan.

Asukkaista vain pari kommunikoi puhumalla; muut nyökkäilemällä tai vaikkapa katsomalla vasemmalle ylös tai oikealle alas, päästämällä eri korkuisia ääniä tai kuvakorttien avulla, joita minun piti selata.

Työurani tuossa paikassa kesti ihmeen kaupalla pari viikkoa ennen kuin työnantaja suoraan ehdotti lopputiliä. Työkaverit olivat valittaneet, että en tee töitäni. Kyllä minä tein, mutta miten nopeasti luulet täysin autettavan ihmisen aamutoimien käyvän, kun kaiken joutuu arvaamaan ja yrittää olla rikkomatta tai tappamatta asukasparkaa...

En tiedä, miksi minut edes valittiin sinne töihin, koska haastattelussa kyllä kerroin olevani ensimmäisen vuoden lähihoitajaopiskelija, käyneeni vain päiväkotiharjoittelun ja kokemukseni olevan siinä. Tuo lopputili on varmasti edelleen historiani helpottuneimpia hetkiä.