Tabuaihe: moni äänekäs pro-kotihoitoihminen on oikeasti aika "paska äiti"?

Itseäni en onneksi tunnista, tosin en ole kotona järin hyvin viihtyvää tyyppiä vaan me jaetaan isän kanssa lasten kotihoito. Me ajatellaan, että kyllä lapsen on parasta kasvaa kotona sinne 3v saakka ja tietenkin meillä on myös 5v kotona kun on vauvakin taloudessa. Ja hän ihan suoraan sanoo, että tykkää olla enemmän kotona eikä ole yhtään päiväkotiin kaivannut.

Meillä katsotaan aamuohjelmat telkasta ja sitten joskus illalla kerhon jälkeen toinen tovi (on tosi väsynyt, ovat 3h ulkona). Liikutaan laajasti, lapsella on taide- ja liikuntaharrastus ja nauttii ihan vaan siitä, että saa kiireettä kotona rakennella legoja äiti seuranaan.

Itse olen ammatiltani neuvolaterkka ja minusta jokainen lapsi ansaitsisi ne 20 viikkotuntiin lyhennetyt pkviikot jos joku on kotona pikkusisaruksen kanssa. Se on niin ainutlaatuista aikaa sisaruksille, mutta myös etenkin sille isommalle että tässä kiivastahtisessa elämässä saa hetken hengähtää. Tiedän, että useimmat muutkin alan ammattilaiset lastenhoitajista lastenlääkäreihin ajattelevat näin.

Vierailija kirjoitti:

Aika monelle se kotihoito näyttää olevan vain sosiaalisesti hyväksytty syy jäädä itse kotiin, jos äidillä syystä tai toisesta ei ole ammattia tai työtä johon palata, tai se työ on tylsää, raskasta tai huonosti palkattua. Harva hyvässä ja innostavassa työssä oleva äiti jää vuosikausiksi jokaisen lapsen kanssa kotiin. Ja ei siinä, jos äiti paneutuu tosissaan siihen laadukkaaseen kotihoitoon voittaa se varmasti ulkoistetun päivähoidon. Mutta jollain netflix-mikroruoka -mammalla ei ole kyllä varaa leijailla lastensa kotihoidolla.

Me nimenomaan ajattelemme vain ja ainoastaan lapsen parasta kotihoidolla, emme omaa intoamme olla töissä. Se on 3v kumpaisellekin pojalle, loppuelämän ehtii juosta kyllä. Olemme molemmat koulutettuja, tykkääme työstämme ja opiskeluitakin olisi. Silti lapsia hoidetaan vuorotellen ja vielä viikotkin lyhennetään niin kauan kun lakisääteisesti mahdollista. Luulisi nimenomaan koulutettujen ymmärtävän tämän sijoituksen arvon ja satsaavan täysillä lapsiinsa henkiselläkin puolella. Ja kyllä, siis molemmat vanhemmat meillä toimivat lasten edun mukaisesti.

Jaa. Minua huvittaa ap:n määritelmä hyvälle ja huonolle äidille. Mistä ihmeestä olet ap tuollaiseen päätynyt? Oikeasti sinusta äiti on HUONO, kun tarjoaa lapselleen joskus eineslihapullia ja siivoaa laiskasti?

Minusta lapsi ei kärsi siitä, että syö silloin tälläin eineslihapullia. Tai siitä, että kotona on sotkuista. Tai siitä, että samalla kun lapsi leikkii, äiti siinä sivussa lukee nettiä.

Sen sijaan pidän isompana haittana lapselle sitä, jos äiti uupuu ja kokee kotona olemisen rasittavaksi ja riesaksi. Sellainen äiti kun ei liiemmin kotihoitoa arvosta, eikä jaksa.

Mitäpä luulette, onko todennäköisempää, että kotona lasten kanssa hoitovapaalla olo tuntuu raskaalta sellaisesta naisesta, jonka mielestä Hyvä Äitiys tarkoittaa sataprosenttisesti itse valmistettua luomuruokaa, tahratonta kotia ja virikkeitä koko hereilläoloajan KUIN sellaisesta äidistä, joka ottaa rennosti, on lapselleen läsnä, mutta kehtaa myös välillä sanoa lapselle, että leiki nyt hetki itseksesi, äiti lukee tämän lehtijutun loppuun.

Mä melkein väittäisin, että rennosti ottava äiti jaksaa lapsiaan paremmin ja kokee kotihoidon mielekkäämmäksi kuin sellainen äiti, joka suorittaa äitiyttä verenmaku suussa.

Ja juu, olen oikeasti sitä mieltä, että alle kolmevuotiaalle paras hoitopaikka on oma koti, vaikka sotkuinenkin koti.

Samalla kannatan ehdottomasti subjektiivista päivähoito-oikeutta, olen akateeminen ja hyväpalkkainen uraäiti ja vein lapset päivähoitoon vasta, kun nuorinkin oli melkein kolmevuotias. Älytöntä julistaa, että kotihoito muka olisi arvokasta vain niistä naisista, joilla ei OLE vaihtoehtoja.