Vastaisitko sinä, noin 50 vuotias nainen.
MIten suhtautuisit jos jonain päivänä aivan yllättäen nuoruusvuosien seurustelukumppani, josta et ole kuullut mitään 30 vuoteen, ottaisi sinuun yhteyttä? Ihan vilpittömästi vain haluaisi kuulla kuulumiset eikä mitään sen enempää?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap, olet pumpuloinut tuon ensirakkautesi sellaisella hellyydellä, että tällä hetkellä hän täyttää pääsi sekä sydämesi valtoimenaan :) Et voi arvatakaan, miten herkästi vanha suola janottaa, kun toisesta kuulla saa ;)
Ap, olet nyt astumassa herkille jäille. By the way, onko nykyinen naisystäväsi tietoinen tästä sinun mielenkiinnosta nuoruuden rakkauttasi kohtaan vai onko tämä pikku salaisuus, mikä pitää pimittää nykyiseltä puolisolta?
Sitä juuri mietinkin että olenko vain jotenkin "pumpuloinut" (hauska sana) tai romantisoinut asiaa. Mietin myös perimmäisiä syitä miksi ottaisin yhteyttä.
Joskus sitä vaan kaipaa kolmannen, riippumattoman osapuolen mielipidettä asioihin jotta saa asiat oikeaan perspektiiviin. Siksipä mielipiteitä kyselinkin.
Nyt tiedän kuinka menettelen.
Kiitos kaikille vastaajille ja kommentoijille.
ap
Älä edes mieti tuollaista. Kuten vastauksistakin pystyy päättelemään, niin naiset inhoavat takiaisen lailla kiinni tarrautuvia miehiä ja unohtavat vanhat jutut välittömästi. Toiseksi, onko varmasti hyvä ajatus antaa tuolle ensirakkaudellesi uusi tilaisuus hylätä sinut nöyryyttävästi. Ja kolmanneksi, on hyvin mahdollista että nainen ei edes muista sinua, jolloin yhteydenotosta tulee melko kiusallinan, 'ai jaa, kai me sitten oltiin yhdessä'.
Tämä näin miesnäkökulmasta. Olen itsekin haikaillut ensirakkauteni perään yli 40 vuotta, mutta siihen se jääkin koska minä en tule tekemään aloitetta. Hänhän se jätti ja tietää tunteeni, jos muistaa.
Yllättyisin kovasti, jos joku exäni löytäisi minut nyt, mutta olisihan se ihan hauska vaihtaa kuulumisia. Nuo suhteet hiipuivat aikanaan etäsuhteiksi, koska siinä iässä opiskeltiin ja mentiin työn perässä milloin minä, milloin kaveri, ja tiet veivät vieraille maille asti. Jokunen kysymys jäi avoimeksi, ja vaikka en niitä ole miettinyt vuosikymmeniin, niin nyt voisin kysyä asioita, joita silloin ei tullut mieleen/en kehdannut kysyä. Se olisi kyllä ihan selvää, että mitään uusia virityksiä ei tuosta nyt enää syntyisi, ei ainakaan someystävyyttä kummempaa.
Entinen poikakaveri 25vuoden takaa otti yhteyttä muutama vuosi sitten. Lähinnä kokemus oli outo, koska minä olin jo unohtanut sen noin 6 kk seurustelun ja hänelle se tuntui olevan yhä todella paljon mielessä. Kumpikin tahollaan aviossa jne. ja sitten tämä soitto, että mitä kuuluu. Puhelu loppui aika lyhyeen.
Riippuu tyypistä, mutta ihan kivahan se olisi. Nykyäänhän muutenkin Facebookin ym. kautta ollaan yhteydessä kaikenlaisiin vanhoihin tuttavuuksiin. Siis olen saanut kaveripyyntöjä joiltain lapsuudenajan naapureilta ym. Eli en edes ihmettelisi.
Exän setä vaihtoi 70+ vuotiaana pitkäaikaisen vaimonsa nuoruuden ihastukseen kun tuo ihastus otti yhtäkkiä yhteyttä. Tämä setä oli lopulta hyvin elämässään menestynyt ja ilmeisesti nyt vanhempana sitten kelpasi oikein mainiosti. Miehille nuoruuden rakkaudet voivat olla hyvinkin pahoja torjua.
Eiköhän se ole nykyistä kumppaniani kohtaan reilua etten entisiin ihastuksiin yhteyttä ota.
Oli aikeet sitten kuinka vilpittömät tahansa.
ap
Minusta exät ovat exiä ja siinä suhteessa verrattavissa ihan keneen hyvänsä entiseen tuttavaan, naapuriin tai työkaveriin. Pidän kehittymättömänä sellaista ihmistä, joka taantuu vuosikymmenien takaiseksi itsekseen välittömästi jonkun entisen heilan kohdatessaan. Jos nyt joku entiseni ottaisi yhteyttä, olisin yllättynyt, mutta en usko, että se kovin ihmeellisiä tunnereaktioita aiheuttaisi, eikä vaikuttaisi parisuhteeseeni millään tavalla. Menneisyys on menneisyyttä ja se suhde on jäänyt ihan selkeästi sinne ja kuopattu aikanaan. Kuka tahtoisi sellaista zombia elämäänsä - ja tarkoitan tällä zombilla nyt itse suhdetta, en suhteen osapuolia.
Ex-mies piti yhteyttä kymmenien vuosienkin jälkeen tyttökavereihin, lapset kyllästyivät ja käskivät lähteä, hän loukkaantui, outoa se mielestäni oli. En itse olisi voinut kuvitellakaan. Kun sanoo olevansa vapaamielinen ja silti oli sidottu.
Jättäisin vastaamatta, ei vaan kiinnosta jotkut vuosikymmenten takaiset poikaystävät. Olisi aika epämiellyttävä yllätys.