Anneli tarvitsee julkisuutta pelastaakseen lapsensa viranomaisilta

Ihan syystäkin. Todennäköisesti murhaaja ja ainakin lasten hyväksikäyttäjä.

Ei liikene ymmärrystä Annelille. On tuhonnut lastensa elämän.

Tässä vielä tuo lokakuussa 2012 sosiaaliviranomaisille kirjoitettu kirje koskien Annelin nuorimpia lapsia. Siihen ei koskaan saatu vastausta:

Hyvä Arja Ahonen,                                                                                                  24.10.2012

Ohessa aiemmin lähettämäni muistio koskien Anneli Auerin lapsia. Xxxx Xxxx on ollut puhelinyhteydessä asiaan liittyen 05.10.2012 ja 15.10.2012.

Lähetin syyskuussa muistion myös Raisioon lastensuojelun sosiaalityöntekijälle Helsingistä saamieni ohjeiden mukaisesti. Raisiosta oli kuitenkin lokakuussa kerrottu Xxxx Xxxx:lle, että Turku hoitaa asian kokonaisuudessaan. Siksi käännynkin nyt uudelleen puoleenne.

Kuten kerroin, meitä on ryhmä ihmisiä, jotka olemme huolissamme Anneli Auerin nuorimmista lapsista, jotka ovat oireilleet psyykkisesti sijaiskodissaan. Olemme kaikki vakuuttuneita siitä, että nuorimmaisten lasten kauhutarinat äidistään ovat syntyneet erilaisten pelkotilojen seurauksena. Olemme kaikki yhtälailla vakuuttuneita siitä, että lapsia ei ole kohdeltu kaltoin tai raiskattu biologisen äidin kodissa.

Olemme myöskin huolissamme siitä, että poliisi pitää sosiaaliviranomaisia talutusnuorassaan pyrkiessään tuomitsemaan lasten äidin lasten isän murhasta. Toivomme, että sosiaaliviranomaiset ovat saaneet kaiken tarpeellisen information ja materiaalin haltuunsa voidakseen tehdä informoituja päätöksiä lasten sijoituksesta.

Vaasan hovioikeus vapautti Anneli Auerin yksimielisesti Jukka S. Lahden murhasta keväällä 2011. Tämän on täytynyt tulla täytenä yllätyksenä niin sijaisvanhemmille kuin myös heidän huollossaan olleille lapsille. On täysin luonnollista, että lasten menettämisen pelko, ja taloudellisen selviämisen pelko on voinut iskeä sijaisperheeseen. Tämä yhdessä lasten pelkojen kanssa siitä, että äiti tappoi isin on voinut johtaa kauhukertomusten syntymiseen.

Vapauduttuaan vankilasta Anneli Auer yritti saada yhteyttä lapsiinsa, mutta heidät vietiin enon toimesta pitkälle merimatkalle, jossa kauhutarinat saivat alkunsa. Anneli Auerin useat yritykset saada tavata lapsiaan on tallennettu filmille Hätäpuhelu-dokumenttia tehdessä, sekä se miten sosiaalityöntekijä siinä tilanteessa selitti lasten tapaamisen monimutkaisuutta äidille.

Pyydän seuraavia toimenpiteitä:

Tarkistetaan akuuttityöryhmän lausunnot sekä Xxxxx-kodin ohjaajien käsitykset lasten sijoituksesta enon luokse.

jatkuu......

JATKOA KIRJEESEEN SOSIAALIVIRANOMAISILLE LOKAKUUSSA 2012:

Selvitetään onko lasten annettu pelätä sijoitusvanhempien luona joutuvansa isosiskon Amandan lailla lastenkotiin?

Onko sijaisperheessä puhuttu pahaa äidistä ja sisaresta, ja näin annettu sijaa lasten pelkojen kasvulle?

Selvitetään ovatko lapset voineet altistua seksuaaliselle internetmateriaalille koulussa, kavereiden luona tai kotona?

Selvitetään sijaisvanhempien pelkoja lasten biologista äitiä ja omaa kummitytärtä Amandaa kohtaan.

Miksi lapset on eristetty kaikista sukulaisistaan? Tämä jos mikä kertoo siitä, että kaikki ei ole hyvin lasten elämässä.

Ovatko lapset saaneet hoitoa psyykkiseen oireiluunsa? (Paniikkikohtaukset, housuun pissaamiset, kauhutarinat jne).

Tutustutaan Suomen arvovaltaisimpien asiantuntijoiden professori Pekka Santtilan ja psykologian tohtori Katariina Finnilä-Tuohimaan lausuntoihin lasten tarinoiden luotettavuudesta. Xxxxxxxxx xxx xxxxxxxxxxx xx xxxx xxxxxxxxxx xxxxxxxxx xxxx xxx xxx xxx xxxxxxxxxx.

Nyt kun korkeinoikeus palautti Ulvilansurman käsittelyn käräjäoikeuteen on odotettavissa pitkä ja myös lapsille raskas oikeudenkäyntien sarja. On sitäkin tärkeämpää taata lapsille puolueeton, turvallinen ja kaikista peloista vapaa elinympäristö.

Sen takaavat ainoastaan alalle koulutetut, kokeneet ja asioihin neutraalisti suhtautuvat sijaisvanhemmat, tai mahdollisesti auktorisoitu valvottu hoitokoti. Sen vuoksi pyydämme lasten pikaista sijoittamista pois enon luota.

Tietooni on tullut myös seuraavaa:

Nyt uudelleen tutkintavankina ollessaan Anneli Auer on toistuvasti pyytänyt vankilaa järjestämään perhetapaamisia ilman pleksilasia esikoisensa Amandan kanssa. Nämä on järjestelmällisesti evätty vankilan johdon toimesta.

Asiasta keskusteltiin elokuussa Kriminaalihuollon tukisäätiössä ja Annelille toimitettiin kopio vankien oikeuksista. Hän oli tekemässä asianjohdosta valitusta Riseen vankilan johtajasta, jolloin joku vartijoista kanteli johtajalle. Vankila päätti tehdä pikaisesti lastensuojeluilmoituksen Amandasta, että Anneli muka painostaa lastaan. Jatkuu....

JATKOA SOS.VIRANOMAISILLE LOKAKUUSSA 2012 KIRJOITETTUUN KIRJEESEEN:

Amandan tilanne on ollut muutoinkin kohtuuton ja hän on saanut kärsiä aivan tarpeettomasti. Hänen isänsä on murhattu, sen lisäksi hänet on eristetty muusta perheestään. Pienimmät sisaret ovat alkaneet pelätä häntä sijaisvanhempien luona, ja Amanda on nyt murhasta epäiltynä, koska pikkuiset ovat sellaisia kauhutarinoita kertoneet. Tietojeni mukaan hänellä on kuitenkin ollut hyvät oltavat Xxxxxx-kodissa, jossa on ollut ammattinsa osaavia neutraaleja henkilöitä hänen tukenaan.

Toivomme, että vankila järjestäisi Amandalle ja Annelille lain suomia perhetapaamisia, joissa lapsella on mahdollisuus tuntea fyysistä läheisyyttä vanhempaansa ja sen mukanaan tuomaa turvallisuutta koskettaen ja halimalla.

Laki määrää, että perhesuhteet tulee pitää yllä, mikäli olosuhteet vain mitenkään sen sallivat. Suomi on saanut lukuisia tuomioita EIT:sta siitä, että näin ei ole menetelty. Esimerkkinä tapaukset K & T v. Finland, L v. Finland, H.K. v. Finland, T and others v. Finland, R. v Finland ja monta muuta. Toivomme, että aiemmin tehdyistä virheistä on otettu oppia, ja että tässä Suomen rikoshistorian oudoimmassa tapauksessa toimittaisiin maan parhaan osaamisen ja ammattitaidon mukaisesti.

Pyydän edelleen, että kaikkea kertomaani käsitellään luottamuksellisesti, eikä xxxxx xxx xxxx xxxxx xxxxx xxxxx xxx xxxxxxxxx xxxxxxxx xxxxxxxx xx xxxxxxxxxxxxxx.

Vastaan mielelläni kysymyksiin, mikäli sellaisia kertomastani ja kirjoittamastani syntyy. Liitän oheen rikostoimittaja MTV Jarkko Sipilän kirjoituksen. Helsingistä saamieni ohjeiden mukaan toimitan kopiot myös aluehallintoviranomaiselle.

Ystävällisin terveisin,

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Tuo kirje ja paljon muutakin infoa on julkaista Susanna Launeen blogissa tuolla http://anneliauer.com/

Sosiaaliasioista päättävät viranomaiset eivät saa kertoa julkisuudessa miksi ovat tehneet lastensuojeluun liittyvän päätöksen. Heitä on siis hyvä haukkua.

Sen toiseksi vanhin lapsi (nyt 17 v. poika) on varmasti laitettu suljetulle osastolle, kuten vanhin tytärkin aikoinaan, onneksi eivät saaneet vanhinta tytärtään vetämään takaisin tämän todistusta näkemästään "huppiksesta", vaikka kovasti poliisit painostivat.

Tämä vanhin lapsihan on tukenut äitiään koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Sen toiseksi vanhin lapsi (nyt 17 v. poika) on varmasti laitettu suljetulle osastolle, kuten vanhin tytärkin aikoinaan, onneksi eivät saaneet vanhinta tytärtään vetämään takaisin tämän todistusta näkemästään "huppiksesta", vaikka kovasti poliisit painostivat.

Tämä vanhin lapsihan on tukenut äitiään koko ajan.

Vanhin tytär on todistanut, että häntä ei ole koskaan raiskattu eikä viillelty, vaikka pikkulapset olivat väittäneet myös hänelle niin tapahtuneen. Tyttären tätä koskevaa todistusta eivät tuomarit ottaneet huomioon. Ilmeisesti tuomarit ajattelivat, että onhan tämä ollut suljetulla osastolla ja kaikkea, varmaan se on ihan hullu...

Anneli on siis tuomittu myös vanhimman tyttärensä raiskaamisesta, vaikka tämä on tasapainoinen, opiskeleva nuori nainen, joka on koko ajan todistanut äitinsä puolesta ja tukenut häntä,

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliasioista päättävät viranomaiset eivät saa kertoa julkisuudessa miksi ovat tehneet lastensuojeluun liittyvän päätöksen. Heitä on siis hyvä haukkua.

Varmaan monet sosiaalityöntekijät tekevät todella hyvää työtä ja onnistuvat auttamaan monia lapsia, mutta "nobody's perfect". Kyllä niitä mätämunia löytyy kaikista ammattikunnista. Annelin tapauksessa ovat haukut ansainneet, kuten tuosta kirjeestä ilmenee. Eivät ole pitäneet huolta siitä, että perheyhteyden säilyisivät, vaikka Annelilla ei tuossa vaiheessa ollu edes mitään tuomioita vielä. Prosessit olivat ihan auki.

Vierailija kirjoitti:

Ei liikene ymmärrystä Annelille. On tuhonnut lastensa elämän.

Nyt on pakko korjata: VIRANOMAISET ovat tuhonneet Annelin lasten elämän. Se on selvääkin selvempää.

Minä luotan Suomen oikeuslaitokseen. Murhasyytteistä oli pakko luopua tutkijoiden mokan takia.

En itseasiassa kohdista moitteitani niinkään sosiaalityöntekijöihin, vaan poliisiin ja syyttäjäpuoleen. He ovat antaneet sosiaaliviranomaisille "informaatiota", jonka pohjalta sosiaalityöntekijät ovat joutuneet tekemään Annelin ja hänen lastensa kannalta kohtalokkaat ratkaisut.

Näin se on. Anneli tarvitsee rahaa ja julkisuutta.

Suomessa viranomaisilla on immuniteetti: he eivät saa laiminlyönneistään tai virkarikoksistaan (vaikka olisivat kuinka selviä tahansa) mitään seuraamuksia. Saavat tehdä mitä vain pelkäämättä, että siitä koituisi heille pienintäkään haittaa. Tähän pitäisi kyllä saada muutos.

Annelikin yritti valittaa poliisin epäasiallisista toimista (=rikkoivat monessa suhteessa mm. esitutkintalakia), mutta lopputulema oli, että kyseisten virkamiesten toiminnasta "ei löytynyt mitään moitittavaa".

Annelin kirja on kiinnostava ja hyvin kirjoitettu. Kannattaa lukea. Hyvin yhdistyvät Annelin elämästä kertominen ja poliisin pahimpien kusetusten avaaminen lukijalle. Nämä jutut on tiedetty pelkästään oikeudenkäyntiaineistoja seuraamalla, mutta nyt saadaan Annelin kertomana lihaa luiden päälle.

Vierailija kirjoitti:

Näin se on. Anneli tarvitsee rahaa ja julkisuutta.

Anneli todellakin tarvitsee rahaa lastensa vuoksi. Minä näen asian niin, että hän haaveilee joskus saavansa lastensa tapaamisoikeuden ja toivoo tällöin voivansa tarjota heille kaikkea mukavaa, kuten rakastava vanhempi tekee. Voi hyvin kuvitella, että Anneli haaveilee isosta talosta, jossa hän voisi elää yhdessä lastensa kanssa... 

Annelihan on sanonut kaipaavansa nimenomaan sitä aikaa, jolloin hän vielä sai elää yhdessä lastensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Annelin kirja on kiinnostava ja hyvin kirjoitettu. Kannattaa lukea. Hyvin yhdistyvät Annelin elämästä kertominen ja poliisin pahimpien kusetusten avaaminen lukijalle. Nämä jutut on tiedetty pelkästään oikeudenkäyntiaineistoja seuraamalla, mutta nyt saadaan Annelin kertomana lihaa luiden päälle.

Komppaan. Ja lisäksi saadaan lisätietoja niiltä vuosilta, jolloin Anneli eli lastensa kanssa eikä voinut vielä aavistaa, että hän joutuisi vielä jonakin päivänä epäillyksi miehensä murhasta. Puhumattakaan niistä muista hirvittävistä syytöksistä.

Yleisöltä usein unohtuu se, että Porin poliisi alkoi hyvin määrätietoisesti kyhätä (kirjaimellisesti!) todisteita Annelia vastaan todisteita vasta kolmen vuoden päästä murhasta. Tätä edeltäneenä aikana Anneli yritti päästä lastensa kanssa ns. normaalielämään kiinni Jukan kuoleman jälkeen. Ja juuri kun asiat alkoivat sujua, hänet yllättäen pidätettiin miehensä murhasta epäiltynä.

Luin lehtijutun, jossa Anneli Auer itse kertoi esimerkiksi tapauksesta, jossa hän oli "läpsäissyt " tottelematonta lastaan molemmille poskille.  Seuraavana päivänä ei voinut päästää tätä kouluun, koska poskissa olleet mustelmat olisivat aiheuttaneet ihan turhaa kyselyä...   Miten niin ihan turhaa.  Jos aikuinen hutkii lastaan niin, että on posket mustelmilla, niin ei heru sympatiaa... vähääkään.