Lue keskustelun säännöt.
Palaa hermo saamattoman miehen kanssa!
03.07.2008 |
Voi hevon ahteri tätä tilannetta. Mä en jaksa olla ainoa aikuinen meidän taloudessa!!
Luulisi, siis huom. *luulisi* että jos auton ikkunan mekanismi reistaa, se korjattaisiin.. Tai jos ei oma knowhow riitä, vietäisiin huoltoon.. Eikä ajettaisi sillä kahta kuukautta toivoen että kyllä se vika korjaantuu jotenkin mystisesti itsekseen? Ja sitten itketään kun ikkuna oli tipahtanut oven sisään työmatkalla vesisateessa..
Jos mä kysyn, että onko ookoo jos teen tänään pidemmän lenkin, eli oon pois kotoa noin kaksi tuntia, saan vastaukseksi tottakai. Takaisin tullessa mua odottaa pienet kaksoset nälkäisinä ja täysissä vaipoissa, esikoinen huutamassa hysteerisenä kun isä oli suuttunut hänelle.. Tyttö ei ollut uskaltanut käydä yksin pimeässä vessassa, isänsä ei ollut jaksanut tulla laittamaan valoja ja lopulta oli hermostunut tytön huutoon. Lopputulos: tyttö jäähyllä ja mies makaa sohvalla. (wtf?!))
Samalla kun jättää lapset hoitamatta, voi jättää myös pöydän siistimättä.. Siis kun mä lähdin lenkille, mies ja esikoinen jäivät vielä syömään. Takaisin tullessani pöydällä oli kaikki ruokatarpeet maidosta ja margariinista lähtien. Uutena kokoelmaan oli lisätty likainen kahvikuppi ja aukinainen pullapussi. Mähän leivon niitä ihan siitä ilosta, että ne saa jättää pöydälle kuivumaan. Samoin ne on pussitettu just siksi, että pussin voi jättää auki.
Kaikki jää miehen käsistä kuin p*ska takapuolesta, tippuu siis just siihen mihin on tippuakseen.. Eikä todella korjaa jälkiään. Ei oikeastaan tee yhtään mitään jos sille ei nalkuta, ja mä nyt inhoan jo itseänikin kun olen muuttunut ihan kamalaksi ämmäksi, joka vain ulisee tekemättömistä töistä..
Nämä siis viimeisen vuorokauden aikana.. Ja tämä on tätä joka jumalan päivä! Mä kyllä tykkään tuosta miehestä, on oikeinkin kiltti ja mukava, ja hyvää seuraa silloin kun mitään ei tarvitse tehdä.. Mutta mä en jaksa!! Musta tuntuu että olen sillekin äiti.. Enkä todella osaa pitää miehenä noin s*tanan saamatonta vätystä. Mä en enää arvosta sitä.. :(
ÄRSYTTÄÄ!! ..anteeksi huutaminen ja kiitos kun sain purkautua..
Kommentit (45)
ettei miehellä ikinä sitä aloitekykyä ja viitsimistä kotihommissa koskaan ollutkaan. Lapsuudenkodissa äiti ja siskot hoitivat hommat, lapsettomana parina eletään usein melko pellossa ja lasten synnyttyä mies vaan jää entiseen rooliinsa mutta naisen on pakko ryhdistäytyä. Löysäily siis on ensin ja nalkutus tulee hiljalleen vuosien kuluessa, kun mitään järkevää liikettä ei miehen suunnalta ala tapahtua.
Ja jotenkin kummassa nämä miehet kuitenkin pystyvät suoriutumaan palkkatyöstään. Kyse on siis aivan puhtaasti viitsimisestä. Kotihommat ei ole vaikeita, ne sujuvat kaikilta, jotka vain haluavat. Mutta jos ei halua, niin mies viiksiinsä naureskellen kyllä hyväksyy naisten selitykset siitä miten "ei se mies näemmä millään vaan kykene, voivoi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta minä päätin lähteä osa-aikaisesti töihin ja mies hoitaa lapsia kotona silloin. Mies on ihan itse honannut ettei kakkavaipat kävele housuista pois, eikä se haiseva pussi ulos. Ja ruokaakin on saanut kaupasta, lapset vie ulos kun on tajunnut kuinka helpolla pääsee ulkona. Imurin ottaa käteen, koska 1-vuotias syö kaiken lattialta muuten.
vaatekasoista en jaksa välittää, pyykit pesen minä ja silitänkin. Mutta minä myös olen lopettanut pingottamisen, ei se elämä siihen kaadu jos tavarat on vähän levällään. Mutta omat jäljet on opittava siivoamaan. Meillä lapsetkin osaavat korjata astiansa pöydästä, no ei tuo 1-vuotias. Mutta mun ohje onkin, älä pingota ja lakkaa olemasta äiti miehellesi. Älä passaa, älä nalkuta. Jos ei tajua niin se on sitten menetetty peli.
Saa vieressä käskyttää jos haluaa että jotain tapahtuu. Hänen ajatuksensa ovat epäkäytännöllisiä ja joskus mies saattaa käyttää typeriä selityksiä tekemisilleen.
aikuinen kyllä näkee, mitä töitä on tehtävä. Ja jos ei näe niin voi voi.
Mene töihin ja jätä ukko hoitamaan lapsia siksi aikaa, esim. viikonloppuisin. Kyllä se siitä virkistyy, kun tajuaa, että hän on ihan itse vastuussa asioiden sujumisesta,
ma olin aika jarkyttynyt kun olimme tuttavaperheen luona vieraisilla juhannuksena. Vaimo on aina kertonut kuinka saamaton mies hanella on ja kaikki joutuu han tekemaan. no, totuus oli etta kun mies teki jotain niin s eoli aina VAARIN! Ihan vaarat vaattet lapsille, aamiainen katettu vaarille lautasille ja nalkutus oli niin kamalaa etta m,a halusin jo juhannusaattona pois. Kahden paivan jalkeen en makaan enaa kuunnllut tuon taivaallista mita rouva sanoi kun jo se "ma en kesta, miksetsa....."valitus kavi hermoon.
Eli kuka tahansa kyllastyy nalkutukseen eika silla mitaan saa aikaan.
Mun strategia olisi seuraava: tehkaa perheesta yritys. Jokaiselle laaditaan lista vastuista, johon kirjataan myos miehen tekemat tyot (eika vaan niita kotihommia). Sen jalkeen kukin vastaa omista alueistaan eika niihin puututa ennenkun on aika arvion esim kuukauden paasta. Kiitosta saa molemminpuolin antaa.
Listatkaa myos tarkasti mita(a) pitaa tehda (esim makaronilaatikko maanantaisin, kauppareissu torstaina) (b) koska ne tehdaan (c) kuka tekee ja (d) koska on kummankin oma aika (esim aiti maananatina 2 h kaupungilla, isa torstaina 2 h jalkapallomatsia). Vapaa-ajan osalta kirjataan mita toivotaan toisen silla aikaa tekevan, eli tavaroitten korjaus pois, tiskit koneeseen yms.
Ja lopuksi, alkaa nalkuttako tai olko miestenne aiteja! Ilman kunnioitusta ei ole tervetta suhdetta. Varatkaa vaikka viikon loma yksin ja katsokaa miten kay:)