Palaa hermo saamattoman miehen kanssa!
Voi hevon ahteri tätä tilannetta. Mä en jaksa olla ainoa aikuinen meidän taloudessa!!
Luulisi, siis huom. *luulisi* että jos auton ikkunan mekanismi reistaa, se korjattaisiin.. Tai jos ei oma knowhow riitä, vietäisiin huoltoon.. Eikä ajettaisi sillä kahta kuukautta toivoen että kyllä se vika korjaantuu jotenkin mystisesti itsekseen? Ja sitten itketään kun ikkuna oli tipahtanut oven sisään työmatkalla vesisateessa..
Jos mä kysyn, että onko ookoo jos teen tänään pidemmän lenkin, eli oon pois kotoa noin kaksi tuntia, saan vastaukseksi tottakai. Takaisin tullessa mua odottaa pienet kaksoset nälkäisinä ja täysissä vaipoissa, esikoinen huutamassa hysteerisenä kun isä oli suuttunut hänelle.. Tyttö ei ollut uskaltanut käydä yksin pimeässä vessassa, isänsä ei ollut jaksanut tulla laittamaan valoja ja lopulta oli hermostunut tytön huutoon. Lopputulos: tyttö jäähyllä ja mies makaa sohvalla. (wtf?!))
Samalla kun jättää lapset hoitamatta, voi jättää myös pöydän siistimättä.. Siis kun mä lähdin lenkille, mies ja esikoinen jäivät vielä syömään. Takaisin tullessani pöydällä oli kaikki ruokatarpeet maidosta ja margariinista lähtien. Uutena kokoelmaan oli lisätty likainen kahvikuppi ja aukinainen pullapussi. Mähän leivon niitä ihan siitä ilosta, että ne saa jättää pöydälle kuivumaan. Samoin ne on pussitettu just siksi, että pussin voi jättää auki.
Kaikki jää miehen käsistä kuin p*ska takapuolesta, tippuu siis just siihen mihin on tippuakseen.. Eikä todella korjaa jälkiään. Ei oikeastaan tee yhtään mitään jos sille ei nalkuta, ja mä nyt inhoan jo itseänikin kun olen muuttunut ihan kamalaksi ämmäksi, joka vain ulisee tekemättömistä töistä..
Nämä siis viimeisen vuorokauden aikana.. Ja tämä on tätä joka jumalan päivä! Mä kyllä tykkään tuosta miehestä, on oikeinkin kiltti ja mukava, ja hyvää seuraa silloin kun mitään ei tarvitse tehdä.. Mutta mä en jaksa!! Musta tuntuu että olen sillekin äiti.. Enkä todella osaa pitää miehenä noin s*tanan saamatonta vätystä. Mä en enää arvosta sitä.. :(
ÄRSYTTÄÄ!! ..anteeksi huutaminen ja kiitos kun sain purkautua..
Kommentit (45)
Mutta tyyli ei muutu. Oma jaksaminen loppuu yks-kaks-nyt!
-ap-
ootteko jutelleet asiallisesti ja rakentavassa hengessä aiheesta vai onko se jäänyt vain sun nalkutuksen varaan. Semmonenhan menee miehiltä usein sujuvasti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos...
Se on ihan totta että mä saan jutella itsekseni vaikka kuinka, mun jutut ei jää muhimaan miehen korvien väliin läpikulkumatkallaan..
Mä olen sanonut olevani väsynyt, no, mies lupaa mulle omaa aikaa. Jos sitten jossain käyn (lenkillä, kaupungilla tms ihan itsekseni) niin kotona on kahta kauheampi kaaos.. Useimmiten sitä siivotessa multa tulee itku ja tilanne on entistä enemmän solmussa.
Me ollaan kertaalleen käyty yhdellä parisuhdeleirillä, ja se oli oikein mukavaa.. Tuntui että ollaan lähempänä toisiamme kuin ikinä.. Olenkin kysellyt että lähdettäisiinkö uudestaan, miestä ei kuulemma kiinnosta. Pariterapiaan ei halua. Mun kanssa ei istu saman pöydän ääressä kolmea sekuntia kauempaa ilman jotain luettavaa tms.. Musta tuntuu että mulla on konstit ihan loppu!
-ap-
Joku parisuhdeneuvoja tms.?
Raivostuttava mies, täällä on ollut vähän samaa vikaa, mutta ei noin pahasti ehkä kuitenkaan.
miehelle että sulla on näköjään jäänyt nuo sotkut tuohon, siivoaisitko ne pois. Ja kertoisit että sulle ei ole siitä omasta ajasta mitään iloa jos sen jälkeen pitää alkaa siivoamaan toisten silläaikaa aikaansaamat sotkut.Että se ikäänkuin tekee tyhjäksi koko sen "Oman ajan" jonka mies ystävällisesti sulle lupasi.
Tuo sun mies on kuin mun vaimo. Yhtä saamaton..
kotiäitinä niin se tarkoittaa että kaikki kotityöt kuuluu sulle.
Perinteinen malli, mies tuo leivän taloon ja nainen hoitaa kodin ja lapset?
miehelle että sulla on näköjään jäänyt nuo sotkut tuohon, siivoaisitko ne pois. Ja kertoisit että sulle ei ole siitä omasta ajasta mitään iloa jos sen jälkeen pitää alkaa siivoamaan toisten silläaikaa aikaansaamat sotkut.Että se ikäänkuin tekee tyhjäksi koko sen "Oman ajan" jonka mies ystävällisesti sulle lupasi.
Esim. eilen tulin kotiin kahdeksalta illalla, mies lähtee töihin yhdeksän jälkeen. Ihmettelin siinä sitä kaaosta, niin hän oli sitä mieltä ettei kuulu hänelle, eikä hän ehdi niihin puuttua.
Hän sentään käy ansiotöissä, mä syljeskelen kotona kattoon.. Ilmeisesti.
-ap-
Sinuna vaihtaisin miestä kiireen vilkkaa. Jos on laiska ja saamaton, niin sitähän saa patistaa koko ajan. Eikä mitään tee omatoimisesti. Hermot menisi..
"Äitini elänyt saamattoman miehen kanssa 25 vuotta. on nyt katkeroitunut vanha ihminen."
Meillä on takana kohta kymmenen yhteistä vuotta, joista viisi naimisissa.. Mä tunnen itse olevani katkera ja vanha.. Enkä haluaisi olla, en herrantähden alle kolmikymppisenä!!
-ap-
Vinkki:
Typistä sanottavasi niin lyhyeen muotoon että sen voi lähettää tekstiviestinä. Toista vaikka sama lause kolme kertaa niin että mies ehtii sen sisäistää. Käytä niin radikaaleja ilmaisuja että uneliaampikin kaveri herää.
Älä vaan jää odottamaan ihmettä tapahtuvaksi vaan kommunikoi miehellle ymmärrettävällä tavalla.
Paitsi että kolams syntyy vasta kohta. Ja mies ei tee mitään. Mä olen nyt duunissa ja mies kahden lapsen kanssa kotona kesälomalla. Koko tämän viikon olen pyytänyt imuroimaan kämpän. Keskuspölynimuri kilometriletkuineen on ollut maanantaista asti levällään eteisen lattialla. Mutta ei tee mitään, aikaa siihen menisi 20 min kun huolella imuroisi koko kämpän. Mutta en mäkään rupea väsyneenä pitkän päivän jälkeen imuroimaan, kun herra on koko päivän kotona!
Tänä aamuna sanoi tosi napakasti, että 'on se nyt h*lvetti jos tänään ei ole imuroitu kun tulen duunista'. Mies vastasi, että 'älä sä kuule anna mulle aikatauluja, niitä on mulla töissä tarpeeksi'. Voi juma! Ihan niinkun mä voisin jättää kodin ja lapset hoitamatta mihen lomakauden ulkopuolella samalla verukkeella!
Syy tähän miehen laiskuuteen on anoppi, joka ei koskaan vaatinut pojaltaan mitään kotihommia. Kaiken teki valmiiksi, jopa lounaan annosteli lautaselle.
Mutta mitäpä tässä enää voin. Kuka huolisi kohta kolmen lapsen yh-äitiä?
niiden olla siinä. Vaikka kuinka ottaisi pattiin. Älä suostu työnjohtajaksi joka tietää, mikä on tekemättä ja mikä ei.
Anna miehelle vastuuta eli sovitte mitkä hommat kuuluu hänelle ja mitkä sinulle ja sitten annat hänen hoitaa ne hommansa oman aikataulunsa mukaisesti vaikka kestäisi vuosi.
Lasten kohtelu on perseestä, mutta sekin paranee, jos mies saa oikeasti vastuuta ja saa tehdä asiat niin kuin haluaa.
kuka haluaisi 3 lapsen yh:n? -kysymykseesi. Kyllähän moni voi sellaisenkin haluta. Tuntuu, että sinulla on kolme lasta ja miehesi huollettavana, vähenisi ainakin yhdellä. En kannusta eroamaan, mutta itse muutamia saamattomia elämässäni nähneeni epäilen heidän reipastumistaan suuresti.
Tuli kans ekana mieleen, että näytä sille toi viesti. Eli kissa pöydälle.
monille naisille näyttää kelpaavan. Ei oikeasti voi olla niin, että saamattomuus tulee ihan puun takaa siinä vaiheessa, kun kotona on kolme alle neljävuotiasta lasta.
Minä olisin juossut pakoon ja kovaa jo seurusteluvaiheessa, jos olisi noita peräkammarin mammanpoikaominaisuuksia ollut miehessä havaittavissa.
keinot käyttöön. Lapsesi toki hoidat, mutta lopeta miehesi palveleminen. Jos likapyykki ei ilmesty koriin asti, et sitä pese. Ja jos likaiset ruokalautaset eivät mene pesukoneeseen, jätä miehen kamat miehen paikalle haisemaan. Lakkaa tekemästä kaikki se näkymätön "eimikään" homma, mitä päivät pitkät miehesi hyväksi teet.
Vietettiin varsin boheemia elämää. Siivottiin kun jaksettiin, yhdessä. Lasten myötä tyylin oli pakko muuttua mutta kas kummaa, se muutos koski vain mua. Mistä tämä olisi pitänyt etukäteen tietää?
Meillä miehen käytös tippui asiattomaan sillä hetkellä, kun lapsi syntyi. Kaikkeen käytti häntä tekosyynä ja löhösi vapaa-aikansa sohvalla, minun siivotessa yksin hiki hatussa. Ei voinut viedä roskia koska "piti katsoa lapsen perään", korjata jälkiään koska "lapsi heräsi juuri silloin" jne. Tekosyitä riitti. Eilen pakotin viemään roskat viikon tauon jälkeen ja siitä kostoksi mies katkaisi sähköt koko taloudesta.
Jepjep...huoh. Se siitä sielunkumppanuudesta!
Noin niinkuin keskustelunavauksena.