KESÄKERTUT maanantaita!
Kommentit (23)
Kylläpä säikähdin viime yönä... Herätin jo miehenkin ja yhdessä mietittiin, mitä tehdään... Heräilin vähän väliä yöllä pahoinvointiin ja ylävatsan " outoon oloon" . Yläselkääkin jomotti. Olo oli samanlainen kuin esikoistamme odottaessa rv37 ja rv37+1. (Poikahan syntyi kiireellisellä sektiolla rv37+1 mun pre-eklampsiani vuoksi...) Lopulta oksensin klo 3.30 mahan tyhjäksi ja mittasin verenpaineet, jotka olivat mun kotona mittaamiini lukemiin verrattuna HUOMATTAVAN korkealla. Kipitin olon hiukan helpotuttua miehen luo ja kerroin tilanteen. Hänkin huolestui, mutta päätimme tarkastella tilannetta vielä ja pohdimme ruokamyrkytyksen mahdollisuutta. Olimme syöneet illalla yhdestä pizza-mestasta haettua pizzaa, joka mun mielestä ei maistunut samalata kuin ennen. Mies ei juuri ko pizzaan koskenut, koska hänellä oli oma pizza.
Pian nukahdin ja herätessäni pojan itkuun klo 5.30 oloni oli hyvä. Mietin sitten, että taisi olla väärä hälytys onneksi... Mutta säikähdin jo todella. Jälkikäteen olen tajunnut, että kyllä mulla oli jotakin outoa olotilassani silloin pari pv juuri ennen kuin poikamme syntyi... Rv37 oli supistuksia ja hiukan närästystä. Rv37+1 huolestui, koska vauva ei liikkunut ja oloni oli " outo" , aavistelin, että jotakin on hullusti. Soitin sairaalaan kätilölle, joka käski tulla heti tarkistukseen. (Hän muistaa huolestuneensa vauvan liikkumattomuudesta ja siitä, että sanoin oloni olevan outo.) Olin käynyt pre-eklampsia-epäilyn vuoksi kontrolleissa rv34+4 lähtien. Poika syntyi 3h kuluttua sairaalaan menostani la ja ma selvisi verikokeista, että mulla oli pre-eklampsia. Mitään erityisiä oireita mulla ei ollut, vain paineet korkealla myös kotona.
Nyt kuitenkin viime yönä yhdistin tuntemukseni viime kevääseen, olo oli samalla tavalla outo. Mutta, kuten sanottu, se taisi olla väärä hälytys. Päätin kuitenkin mitata paineita useammin ja tarv. ottaa yhteyttä neuvolaan tai sairaalaan, kuten ed. käynnillä neuvolalääkäri ohjeisti tän pre-eklampsian varalta.
Joo, sellasta vuodatusta, ittensä toistamista ja sekavaa tekstiä... SORRY. Johonkin piti vaan purkaa kun en viitsi kertoa tutuille... Sitten se hössötys vasta alkaa, kun kaikki alkavat varoitella paineiden kohoamisesta.
Eipä nyt muuta, pölpötinpä säikähdyksestäni...
Charlotte ja poika 9kk ja rv27+3
laitoin sen toisen pojan äidille viestin, jossa tiedustelin tuota aikaa. mieheni mielestä se oli ihan turhaa, koska kuulemma ihan selvää on, että aikaisempi aika tarkoittaa meitä. minusta se ei niin selvä ollut, niin saapahan varmuuden sitten.
kiitos teille varsinkin lahjan hintavinkeistä. lähetin just pojan ja miehen kauppaan, sanoin että n. 5e lahjan hinta, korkeintaan alle 10. jospa ne jotain kivaa löytää.
ajattelin, että menen pojan kanssa, jään jos tuntuu, ettei poika uskalla yksin jäädä. jos tuntuu että viihtyy, niin lähden sitten. meidän poika on usein aika arka ja ujo oudoissa tilanteissa ja paikoissa, siksi sitä mietin niin kovasti.
gabriela
Summersnow: MUlla on ihan samoja pelkoja et jos järjestän kovasti kaikkea valmiiksi ni mitä jos vaaville sit tapahtuukin jotakin :( Äitiyspakkauksen oon viikannu kaappiin ja pikkubodeja pitäs pestä mut ajattelin ootella lämpimämpiä kelejä, sit kun voi pihalla kuivata...Mut kaikenlaiset pelot jyystää mieltä. Mä pelkään kamalasti just kohtukuolemaa, varmaan siksi et se ois pahinta mitä vois sattua ja se että vauva kuolis synnytyksessä...:( :( Miten ihmeessä vois ajatella ilosempia asioita/positiivisemmin?
Mä otan tuon raudan aina joka aamu aamupalan kanssa. Syön lihapasteijan tms ja juon meha, maitotuotteita sit myöhemmin päivällä vasta ja hyvin on toiminu! Maha nyt on hiukan kovalla sen takia, mikä on ikävämpi juttu mut muuten menee ok toi rauta...
Masuasukki on taas ollu vaisu, mutta viime yönä kuulemma jytisteli kunnolla! Mies herää aina kun on käsi masun päällä ja vaaveli jynttää! Ihme etten ite herää....Mut välillä aina mietityttää kun vauva on niin rauhallinen...
Huh, jalat on taas ihan puutuneet ja turvoksissa vaikken mielestäni oo edes kovasti touhuillu...Iltasin aina sama vika ja selkä todella kipee. Närästää hirveesti ja oon koittanu lopettaa kahvinjuonnin kokonaan.Tosin ei sitä paljon muutenkaan mene.
Odotan jo keskiviikon neuvolakäyntiä, miten paljon on taas painoa kertyny ja kuinka paljon se masu oikeen on kasvanu. Nyt neidin kanssa leikkimään ettei täysin hermostu :)
queen 27+3rv
Jos ittekin pinoutuis, vaikka ei oikein mitään ihmeempiä olekaan...
Mulla on kanssa joku bluesvaihe menossa, mutta mulle se tulee kyllä joka kevät valon lisääntyessä. Tää raskausaika vaan hormooneineen korostaa tunnetta. Uskoisin että kyllä se meillä kaikillakin helpottaa kuukauden sisään. Kunhan nää lumet lähtee ja kevätaurinko oikein alkaa mollottaa :)
Mariadee taisi kysellä unista. Mulla oli kamalia painajaisia viime raskaudessa ja nyt tämän kanssa on ollut parina yönä oikein sellaista horroria, että huh huh. Se on kamalaa kun yöllä herää, eikä oikein tiedä onko hereillä vai unessa, vai mitä oikein tapahtuu. Onneksi kuitenkin senkin tietää, että ne unet loppuu kun vauvan saa maailmaan.
Parisuhteen tila on puhuttanut paljon. Meillä oli todella suuri parisuhdekriisi tuossa vuosi sitten. Just kun oltiin selvitty tytön vauva-ajasta. Jotenkin molemmista tuntui että seinät kaatuu päälle, toinen ärsytti, ahdisti, masensi jne. Puhuttiin vain huutaen ja eroa puuhattiin kovaa vauhtia. Kihlauksemme silloin purimmekin, ja oltiin onkin aikaa ihan erillämme.
Ilmeisesti tuo etäisyys oli sitten just se, joka kuitenkin ajoi meidät takaisin yhteen. Tajuttiin ettei olla mitään ilman toisiamme ja perhettämme. Keskusteltiin asioista ja tehtiin erinäsiä sopimuksia puolin ja toisin.
Nyt meillä menee oikeesti ihan todella hyvin :) Reilun kuukauden päästä minusta tulee rouva ja tuntuu että en ole ikinä ollut onnellisempi!
Pesänrakennusvimma mulla on hirmuinen. Mutta valitettavasti noiden supistelujen takia se rajoittuu tällä hetkellä sisustuslehtien lukemiseen ja miehen opastamiseen siivousasioissa :) Ehkä mäkin jossain vaiheessa pääsen ihan konkreettisesti tekeen jotain...
No ei mulla nyt oikeen muuta, vaikka tulihan tuossakin :)
Helmis ja Onsku 24+3
Tulin vaan lukemaan muiden kirjoituksia, kun en ole taaskaan ehtinyt tänne tänään..*huoh*
Joku oli eronnut miehestään..pahoitteluni, tosin en tiedä mikä oli syy eroon. Joskus ero voi olla hyväkin juttu!
Mulla on alkanut nyt vasta se ' pesänrakennus' ..Aloin imuroimaan heti aamusta ja siis oikeen kunnolla ja vatsaa kivisti *auts* Oli pakko aina välillä keskeyttää. Sitten sen jälkeen alkoi leipominen esikoisen kanssa. Ja muutenkin olen siivonnut kuin hullu (samanlaista kun odotin esikoista). Olen jo aikaa sitten käynyt esikoisen vanhat vauvanvaatteet läpi ja laittanu valmiiksi vauvaa varten.
Masussa kovin potkitaan ja odotan innolla keskiviikkoa. Kuulee sydänääniä neuvolassa yms. Ainut on se sok.rasituskoe joka jännittää tosi paljon. Kun omalla äidillä on se diabetes..
Ei kyllä nyt on iskenyt dementia, niinkuin jollain muulla..piti kommentoida jotain, mut en muista enään mitä. Ehkä on parempi et meen nyt vaan kiltisti nukkumaan.
Ai niin..unista sen verran, et mä näen kans paljon unia ja aina niitä pettämisunia ja niitä et mies lähtee. Joku muukin näki niitä..ja nyt on muutamia vauvaunia ollu joukossa, mut nekin outoja.
Huomenna mennäänkin illalla leffaan kattoo kummeli jackpot :) Jee saa nauraa kunnolla! Ne on ihan parhaita :D
Hyvät yöt..jos tämä yö menis paremmin. Viime yönä en sanu unta, enkä nukuttua. Eikä saanu mieskään. Noustiin yöllä juomaan vähän mehua ja sellasta. Kyl se uni sit lopulta tuli. Jalat särki koko yön.
Hanna*
Mulla on iskenyt ihme ahdistus päälle. Monena aamuna jo heti herätessä jotenkin ahdistaa... Juontaa juurensa vissiin (älkää ihmetelkö, nyt tulee omituinen sepustus) tohon pesänrakennusviettiin, jonka myötä oon todennut, ettei mulla oo paljon mittään tallessa enää, ja että oon antanu ja lainannu pois lähes kaiken rahanarvoisen tavaran... Ja kun oon kyselly niitä lainaamiani takaisin, niin näyttää siltä, ettei lainaajia haluttais niitä takaisin antaakaan... Kuin voi noin pieni asia harmittaa niin paljon!? Ja sitten on se jäytävä pelko jossain taustalla, et jos nyt rupeen hommaileen tavaraa/laitteleen paikoilleen/pyytämään takas, niin mitäs jos vauvalle sattuukin jotain... Muutaman vaatteen toin lipastoon (löyty niitä pieniä vaatteita sentään vähän varastosta), ja kauheesti mietin, tuonko liian aikasin.
Ja aika väsynykin taidan olla. Oonkin ihmetelly, et jos hemppari on alle 100, et yllättävän hyvin oon toistaseksi jaksanut. Mut kun on monenlaista pikkuvaivaa, alkaa nekin yhteensä stressata. Närästys, revähtänyt kylkivälilihas(vaikee mennä sänkyyn pitkälleen ja sattuu joka kerta kun aivastaa),jalkojen kihelmöinti iltaisin niin ettei meinaa unta saada, suonenvetojakin ollut välillä-auts,kun ne kestää yms. Eilisillalla meinas jo itkettää, oli niin kurja olo. Ja vielä ennen nukkumaan menoa sain ihan typerän heppulikohtauksen miehellekin... Sanoinkin hänelle sängyssä tuskaillessani, etten ymmärrä itsekään itseäni... Hän sentään tuntui ymmärtävän, olevan anteeksiantavaisella tuulella. Ehkä tää väsymys ja nää hormonit tekee kuitenkin tällasia kiukkukohtauksia? Tai sitten ois pureuduttava tarkemmin oman puseron sisään ja mietittävä, mikä mättää, kun ei osaa olla tyytyväinen, vaikka kaikki elämässä on tällä hetkellä niin hyvin! Ja murehtia jotain vauvan varusteita; tiedän tasantarkkaan, et oon tosi onnellinen, kun saan sen vauvan! Voinhan työnnellä sitä vaikka kottikärryissä, kunhan kaikki menee hyvin. Anteeksi tämä marina, mutta ehkä joku ymmärtää.
Onko kellään muulla ongelmia närästyksen ja lisäraudan syömisen kanssa? Miten saa ajoitettua, ettei ota yhtäaikaa maitotuotteiden kanssa? Mulla jää nykyisin turhan usein väliin sen takia, et juon pitkin päivää maitoa, eikä sit tuu otettua sen enempää tablettia kuin sitä Blut-Saftiakaan. Torstaina oiskin taas kontrolli neuvolassa. Nythän alkaa olla ne viikot, et hemppari on alimmillaan. Muistelenkin, että aiemminkin juuri tässä vaiheessa se armoton väsymys on alkanut iskeä. Mut ei mulla koskaan noin alhaisia lukemia oo ollu.
Piti vastata aiempiin pinoihin liittyen jotain, mut unohdin... Annan nyt vuoron mahdollisesti piristävämmille kirjoituksille... Mut huolettaa, josko tää on jotain raskausaikaista masennusta, mikä siis mahdollisesti saattaa enteillä jotain kunnon synnytyksenjälkeistä masennusta. Vai mikä ihme mulla on? Ehkä vaan väsymys...
Summersnow rv25+jotain
Onko kellään muulla ollut yksipuoleista liikkujaa? (Nyt ymmärrän, miks joka oppaassa sanotaan, ettei sais vertailla muiden äitien tuntemiin liikkeisiin...) Tuttavaäidin kanssa juteltuani ja näitä juttuja luettuani oon alkanu huolestua, onko vauvalla kaikki hyvin, kun potkut tuntuu lähes aina vaan toisella puolella tai alhaalla.. No, eilisiltana onneks tuntui sit selkeesti navan yläpuolellakin just ennenkuin nukahdin. Olen jo miettinyt niinkin hassuja, et entäs jos sen napanuora on niin lyhyt tai jotenkin sotkussa, ettei pääse liikkumaan kuin tietyllä akselilla... :-$ Kaikkeen sitä mielikuvitus yltääkin... Saa taas vähän yllykettä noi palstailijoiden haukkujat, jos joku sellanen ilkeämielinen sattuu tänpäiväsiä sepustuksiani lukemaan. Mut siitä vaan, ei oo mun ongelma, jos jollakulla ei oo elämässään muuta tekemistä kuin istua lukemassa toisten pinoja, vaikkei aiheet itteä mitenkään sivuais... (hassua, et joillakin riittää aikaa tuhlattavaksi sellaiseenkin! itestä tuntuu, et menee ihan liikaa aikaa välillä tähänkin, et lukee ja kirjoittelee kesäkerttujen pinoon)
Nyt vois vaikka yrittää vielä vähän nukkua, jos kuopus sen vaan sallii...
Summersnow
Summersnow, et ole lainkaan outo, sinä olet raskaana! :)
Itse asiassa mulla on myös noita ihan outoja mietteitä. Tuntuu etten kahden ekan kanssa miettinyt lainkaan näin paljon ja näin outoja asioita...
Esim. mäkään en uskalla laittaa yhtään mitään vauvalle valmiiksi koska pelkään että jotain sattuu sitten vauvalle. Olen ensikertaa myös päättänyt ettei vaunuja osteta ennenkuin vauva on jo syntynyt! Esikoiselle ostettiin muistaakseni jo rv 20 uudet vaunut odottamaan. Olen ajatellut että pärjään kyllä ekat päivät ilman vaunuja ja että mies saa sitten käydä ostamassa kunhan vauva on turvallisesti maailmassa.
Ja yks tosi tyhmä ajatus on nyt, eli haluaisin kovasti mennä yksityiselle 4d- ultraan missä näkee vauvan kuvanomaisesti ja saa dvd: n jne...niin en meinaa uskaltaa mennä koska mietin että josko se tuo " pahaa onnea" , siis että yrittäisin sen kautta selvittää asioita vauvasta joita ei kuulukaan tietää ennen kuin vauva on syntynyt! Siis tajusiko kukaan mitä tarkoitan? Ihan vauhkoja ajatuksia mulla tällä hetkellä.
Muutenkin tuntuu etten uskalla kiintyä tähän vauvaan niin kuin edellisiin. Pelkään käsittämättömän paljon että jokin menee vielä huonosti. Yksin sitten iloitsen ja itkenkin usein onnesta kun vauva potkii ja hikottelee mutta " ääneen" en uskalla iloita tästä. Outoa..En vaan jotenkin pysty kuvittelemaan itseäni kolmen lapsen äitinä, siis että mullako olisi kesällä ihana pieni vauva sylissä? Ajatus tuntuu absurdilta!
Mies onneksi jaksaa ymmärtää...mihin joutuisinkaan ilman ukko-kultaa!
Tosin eilen mies hieman jo vihjaili pesänrakennusviettini (siivouksien) menevän liian pitkälle kun näki mut pyyhkimässä pölyjä kaapissa olevilta ananas-ym. säilykepurkeilta :D.
Pesänrakennusvietti siis toimii muuten kyllä vallan mainiolla teholla mutta vauvalle en siis uskalla laittaa mitään.
Gabrielako se taisi eilisessä pinossa mainita parisuhdeongelmista? Meillä myös oli pari vuotta sitten tosi vaikeita aikoja, parisen vuotta meni tosi heikosti, tuntui etten tuon miehen kanssa kyllä enää kauan jaksa jatkaa, lähinnä ajattelin että lasten takia katselen vielä pari vuotta ja sitten harkitsen eroa, mutta niinpä se vaihe vaan meni ohi. Toki se vaati työtä ja kasvua meiltä molemmilta. Kumpikaan ei halunnut erota, varsinkaan lasten takia, joten töitä piti tehdä. Pidimme kait liian itsestään selvyyksinä toisiamme ja arki kahden pienen lapsen kanssa ei ollut aina niin helppoa kun minä lähdin töihin. Mulla oli myös samaan aikaan kait joku 30v kriisi päällä kun ahdisti tosissaan että tässäkö tämä elämä sitten oli? Voin vain sanoa että kannattaa kuitenkin yrittää tosissaan ja sanoa suoraan sille miehellekin mikä mättää! Vaikka se aikaa vie saada asiat kuntoon niin kyllä se on sen arvoista. Meillä ainakin menee nykyään paljon paremmin kuin koskaan aiemmin! Ja eikös parisuhteessaki tule aina niitä " kasvukausia" ...
t. mariadee 23+3
Vielä noista liikkeistä. Mun toinen lapsi tömisteli vain ja ainoastaan oikealla puolella koko raskauden ja ihan normaalisti kaikki kuitenkin oli :). Ja napanuoraki oli tuon kanssa vielä normaalia pidempi.
Mä taas murehdin tämän kolmannen liikkeistä kovin, kun se liikkuu kokoajan! Aiemmat lapset ovat liikkuneet jotenkin sykleissä, eli liikkeitä jonkin aikaa sitten hiljaista jonkin aikaa. Mutta tämä liikkuu mun mielestä ihan kokoajan!? Aluksi vain iloitsin että vauva likkuu jatkuvasti niin tiesin että kaikki hyvin, mutta nyt siitäkin on tullut huolenaihe.
Vau´kirjassakin mainittiin että näillä viikoilla vauva jo hallitsee liikkeensä ja alkaa liikkua jonkinlaisessa rytmissä mutta tämä vauva kyllä ei tee niin, eli eikö se sitten hallitse liikkeitä? Höh, tiedän, ihan hölmöjä mun ajatukset, huoh!
Onneksi en näköjään ole yksin näiden pöllöjen ajatusteni kanssa!
t. mariadee edelleen
Summrsnow, mä ota rautatabun aina heti aamusta kera monivitamiinipillereiden ja ison lasillisen mehua kyytipojaksi. Samalla miltei syön aamupalan ja oottelen sen 2h ennen ku syön maitotuotteita.
Esim jogurttikin menee sitte vasta myöhemmin, ei aamupalan yhteydessä.
Hyvin on toiminu. Viimein alkaa tuo ulostepuolikin (anteeksi kakka-asiat ;D) olemaan normaali. TÄhän asti on kuin tapettiliisteriä, ei lopu koskaan =/
Meillä Pallero potkuttelee masussa kans aika paljon yhteen kohtaan. Iltaisin ja joskus harvoin pvällä hieman muuallekin. Mutta siis taitaa istua pepullaan/perätilassa ja potkuttaa aina tuonne alas jonnekin.
Pesänrakennusviettiä ei mulla muuten huomaa kuin että siivoan tasaisesti että koti pysyy kunnossa. Mitään en ole vauvalle ostanut tai lasten vanhoja vauvanvaatteita edes esiin vielä kaivanut. Jotenkin vaatteet ehtii 4 kk pölyyntyä ja haista takas ei raikkaalle jne, joten en viitsi vielä niihin paneutua edes.
Meidän isoimmat hankinnat tulee olee vaunut/rattaat ja sitteri. Meillä oli esikoisesta ja kuopuksesta sitteri mutta se on rikki. JA uudet vaunut ollaan ostettu kaikille uudet ja omat. Mutta nyt päätettiin et kts 2 parasta mitä tahdotaan -> työlle ja pojalle, ja sitte kumpi syntyy niin haetaan vasta sitte kun on syntynyt. Rakenneultrasta jos olis selvinny kumpi tulee niin ostettas ne vaunut jo etukäteen mutta kun oli ujo vauveli niin ootellaan sitte rauhassa kesään asti ;)
Mutta tämän pidemmittä löpinöittä matkaan itseni ehostamiseen tai pikemminkin ihmisemmäks laittamiseen ja sitte puistolemaan pojan kanssa!!
Marieela kera Palleron 24+1 (turvalliset vkot saavutettu täälläkin, jeee!!!)
summersnow:
Mulla on iskenyt ihme ahdistus päälle. Monena aamuna jo heti herätessä jotenkin ahdistaa... Juontaa juurensa vissiin (älkää ihmetelkö, nyt tulee omituinen sepustus) tohon pesänrakennusviettiin, jonka myötä oon todennut, ettei mulla oo paljon mittään tallessa enää, ja että oon antanu ja lainannu pois lähes kaiken rahanarvoisen tavaran... Ja kun oon kyselly niitä lainaamiani takaisin, niin näyttää siltä, ettei lainaajia haluttais niitä takaisin antaakaan... Kuin voi noin pieni asia harmittaa niin paljon!? Ja sitten on se jäytävä pelko jossain taustalla, et jos nyt rupeen hommaileen tavaraa/laitteleen paikoilleen/pyytämään takas, niin mitäs jos vauvalle sattuukin jotain... Muutaman vaatteen toin lipastoon (löyty niitä pieniä vaatteita sentään vähän varastosta), ja kauheesti mietin, tuonko liian aikasin.Ja aika väsynykin taidan olla. Oonkin ihmetelly, et jos hemppari on alle 100, et yllättävän hyvin oon toistaseksi jaksanut. Mut kun on monenlaista pikkuvaivaa, alkaa nekin yhteensä stressata.Ehkä tää väsymys ja nää hormonit tekee kuitenkin tällasia kiukkukohtauksia?
Mut huolettaa, josko tää on jotain raskausaikaista masennusta, mikä siis mahdollisesti saattaa enteillä jotain kunnon synnytyksenjälkeistä masennusta. Vai mikä ihme mulla on? Ehkä vaan väsymys...
Summersnow rv25+jotain
[color=red]
Huomenet :) tästähän tulis ihan romaani kanssa jos alkaisin oikeen kunnolla tätä mietiskelemään...aamupuuro vaan puskee päälle...niin yritän vastailla nyt jotain vähän lyhyemmin...
Täälläkin on masennusta päällä :( Ja tuntuu että aina näin kevät talvella on aina kaikilla tutuillakin huomattavissa sellaista " pientä" muutoksen halua... juuri eilen puhuin tästä tuttavan kanssa, kun tuntuu että aina keväällä harkitaan eroa,muuttamista,työpaikanvaihtoa ymym...
ja mullakin on ollut se olo että tuleeko tästä meidän suhteesta yhtään mitään :(( ja kuinka pärjään 3n pienen lapsen kanssa kohta kun tuntuu jo nyt että olen yksinhuoltaja...(ei kiva)
Tavaroiden lainaamisesta: en kyllä voi ymmärtää miksi et saisi lainaamiasi tavaroita takaisin?? mitä ole saanut vastaukseksi kun niitä olet kysellyt?? minä ainakin antaisin takuulla jos olisin jotain saanut lainaan! itekkin lainasin rintapumppuni sukulaiselle, kun tiedän että sitä tarvii kuitenkin niin vähän aikaa mutta on kuitenkin tarpeellinen. enkä saanut mitään nikotteluja takaisin saannista...(enkä varmasti sellaista olisi sulattanutkaan!
Älkää stressatko rakkaat kanssaodottajat vaavejanne niin paljon! (helppohan se on sanoa) mutta oikeasti, mikä sen ihanampaa kuin valmistella pienelle tavarat paikoilleen ja ihastella niitä ennen vaavia.
minunkin anoppi on joskus ihan liian taikauskoinen näitten juttujen kanssa mutta en itse ymmärrä sitä että mitään ei voisi laittaa valmiiksi jos vaikka vauvalle sattuukin jotain...kun eihän se meistä kuitenkaan ole mitenkään kiinni...(eihän?)
Väsymys:täällä kans ollaan mielettömän väsyneitä...ite en oo nyt tässä raskaudessa tarvinnut lisä rautaa,ja nyt onkin sellainen olo että nyt varmaan tarttis. iltasella sen huomaa hyvin kun lemppari ohjelmat alkaa niin ei pysy silmät auki vaikka kuinka haluais kattoo ohjelman
parina viime päivänä ottanut sen verran koville että itkua oon vääntänyt täällä kans...istuskellut vaan lattialla...ja vaikka tytöt on olleet aivan ihania leikkiessä keskenään niin minä oon vaan tuijottanut heitä lasittuneen katseeni kanssa ja tippa lississä kun on niin paha olla...
mutta hei nyt laitetaan tämä kevät masennuksen piikkiin ja ajatellaan että tämä menee ihan pian ohi! Vai mitä?!
äh nyt on pakko mennä puurolle...enkä saanut edes vastattua kaikkeen mihin piti...joten palailen aamupuuhien jälkeen
päivän jatkoa to all :)
krisse,tytöt ja Aurora/Allu rv25+2
harrastin extreme-urheilua, ja vein pojan KÄVELLEN päiväkotiin. varmaan ihan hyvää teki mullekin vähän liikkua, mutta heti alkoi supistelut :( täytyy vain nyt luottaa siihen, että ne on yhtä harmittomia kuin aikaisemmatkin. huomenna taidan laittaa miehen viemään pojan sinne...
monet tuntuu olevan masentuneita... mä en onneksi nyt ole, mutta viime vuonna olin kyllä tosi masentunut. että tuttua hommaa... nyt olen vähän itkuinen, mutta se ei nyt viime vuoteen verrattuna tunnu kovinkaan suurelta. mies vaan aina huolestuu, että muutunko mä taas samanlaiseksi, ettei eläminenkään kiinnosta. yritän sit sille selittää, että raskaana vaan on niin herkillä. eilen mies sanoi, että aina mä olen sellainen. taidanpa olla, mutta itsestä ainakin tuntuu, että nyt jotenkin on vielä herkempi.
summersnow: et sinä turhasta valita, jos tutut ei sun lainaamia tavaroita haluais palauttaa. ihan oudolta musta kuulostaa, ettei joku palauttaisi. itsellä ei tulisi mieleenkään olla palauttamatta, varsinkin kun ne sunkin tutut ihan varmasti tietää, että sä tarviit niitä.
jotain muutakin piti varmaan kommentoida, mutta iski dementia :)
mukavaa päivää kaikille!
gabriela rv 25+3
poika sai tänään kutsun tarhakaverin 4-vuotissynttäreille. poika ei ole ennen ollut kavereiden synttäreillä (paitsi niin, että itsekin ollaan hyviä kavereita vanhempien kanssa). kertokaa mulle, että onko tarkoitus, että mekin mennään sinne synttäreille, vai viedäänkö poika vaan sinne?
kutsussa lukee näin: " lapset ja lapsenmieliset ovat tervetulleita klo 13-15. " isommat" kaverit voisivat tulla klo 16 jälkeen."
ollaanko me nyt noita isoja kavereita jo? tai siis meidän poika. kun musta meidän 3,5-vuotias on kuitenkin vielä aika pieni, ja varmaan ujostelee aluksi tosi paljon. en tiedä haluaisiko hän jäädä sinne yksin ilman vanhempia, kun on kuitenkin outo paikka...
ja sit lahjapolitiikka... minkä hintainen olisi sopiva lahja päiväkotikaverille? oisko se tyyliin joku pikkuauto vai joku isompi? on tää niin vaikeeta ensikertalaiselle...
auttakkee...
gabriela
Täälä voidaan aivan mainiosti ja olen iloinen kuin mikä. Mistähänpäin nyt tuulee?
Mulla on ollut ihan mahdoton ruokahalua koko viikonlopun. Eilenkään mikään ei riittänyt,piti koko ajan mössätä jotain. Ei niinkään väliä mitä se oli kun sai vaan jotain. Olen ihan ihmeellinen :) Kaupassa kun odotin miestä alkosta niin tuli kauhea himo porkkanoihin (naposteluporkkanat) oli pakko avata pussi kun se oli siinä ruokakassin päällä TYRKYLLÄ. Oli siinä ohikulkijoilla hymy herkässä kun yks vetää kaksin käsin porkkanoita pussista ;) No sitten mun seuraan lyöttäytyi toinen odottava äiti joka veti kaksin käsin karkkia, mies sanoin että oltiin huvittavan näköisiä,ettei ihme että ohikuljoilla oli hauskaa.
Eilen haettiin sitten pitkästä aikaa pizzaa. Siinä leipojatädillä oli kans hauskaa kun pyysin oreganon tilalta sipulia pizan päälle. No hymyillen se sen siihen laittoi. Tais ymmärtää,että odottavalla äidillä on kaikenlaista ihmeellistä mielihalua. Mulla on myös aika huonokin mieliteko,meinaan kahvi. Tekee koko ajan kahvia mieli,eikä sitä voi juoda kuin kupillisen tai alkaa närästään :( Tee ei ole sama asia eikä kaakao. Pitää nyt vain sinnitellä ilman ekstrakuppeja kahvia.
Olen ihan yllättynyt kun kauppareissu meni noin hyvin lauantaina. Ei tullut edes kipuja. Ehkä mä voinkin alkaa pian huokaisemaan helpotuksesta.
Krisselle: Jaksamista parisuhteen kiemuroissa. Jos yhtään lohduttaa niin mun työkaverilla on kaksostytöt ja se joutui lähtemään kotoa. Se on tosi rankaa mutta se sanoi,että silti helpompaa kun olla parisuhteessa jossa pitää koko ajan pelätä. (Sillä oli väkivaltainen alkoholistimies) Mitä ikinä päätättekin niin se tarvitsee tukea. Koita jaksaa ja keskustelkaa asioista.
Hyvä tietää,että siä synnytyksessäkin voi pärjätä yksin. Kiitti komentista. Pitää kait vaan ajatella myös tuo vaihtoehto valmiiksi.
Mariadee:Mulla ei niinkään ole pesänrakennusviettiä siinä mielessä että pitää siivota koko ajan.Varmaan johtuu siitä kun en saa siivota. Mutta mulla on pakottava tarve pestä vauvalle vaatteita valmiiksi.
Summersnow:Mua kans närästää vähän kaikki. Se on tosi inhottavaa kun vatsahapot nousee ylös.Neuvolatäti sanoi,että apteeksta saa jotain närästyslääkettä mitä saa raskaana olevatkin syödä. En ole vain itse vielä hakenut niitä. Pitää varmaan hakea varastoon :)
Meillä vaavi piti taas lauantain ja sunnuntain välisen yön potkumaratonia. Oli sen jälkeen niin hellänä paikat,että ihan sattui joka puolella. Sunnuntainakin se oli vielä ihan ylienerginen. Nyt tänään se on potkinut pikkuisen,mutta ei siihen tahtiin kuin silloin yöllä.
Tuleeko teidän vaaveille välillä tollaisia uskomattomia potkumaratoneja?Miten saatten sen yleensä rauhoittumaan?
No joo taas on nälkä,pitää lähteä loihtimaan jotain syötävää!
Lilli81 28+0 (jes uus viikko)
Mariadee ja Marieela ja muut. Mulla kun tuo pesänrakennusvietti ei riitä kauheesti vielä siivoiluihin vaan on enemmän ajatusten tasolla, et pitäis saada siivottua ja järjestettyä ja hommattua tavaroita vauvalle, mut vähän saan päivisin aikaseks. Joku ihme kestoväsymys ja energian puute. Tuntuu et tota ruuanlaitto- ja perussiivous ja järjestelyhommaa riittää muutenkin, mut kyl aion vaatekaapit yms. järjestää vielä tässä - hmm - pian - aika pian...
krisse
Tavaroiden lainaamisesta: en kyllä voi ymmärtää miksi et saisi lainaamiasi tavaroita takaisin?? mitä ole saanut vastaukseksi kun niitä olet kysellyt?? minä ainakin antaisin takuulla jos olisin jotain saanut lainaan! itekkin lainasin rintapumppuni sukulaiselle, kun tiedän että sitä tarvii kuitenkin niin vähän aikaa mutta on kuitenkin tarpeellinen. enkä saanut mitään nikotteluja takaisin saannista...(enkä varmasti sellaista olisi sulattanutkaan!
Vähän jo mielialakin alkaa kohota, kun aurinkokin paistaa. Ja kuulin, et kyl ilmeisesti jotain vauvakamojani sit kuitenkin takaisin saan, on vaan tuntunu niin nihkeeltä, kun on kyselly. Ihan eri innolla ja kiireellä ne tavarat multa päin on häipynyt kuin nyt olis takas tulossa... Itse yleensä kans palauttelin tavaroita heti kun en enää itse tarvinnut, mut täytyypä katsoa omankin puseron sisään, et joku käsipumppu ja kengät tais jäädä palauttamatta (joista tosin en ole varma, oliko tarkoituskaan palauttaa). Osasta antamistani tavaroista sanoin, et ne saa pitää, jos me ei tarvita, mut jos tarvitaan, kyselen takaisin. Ehkä sit saaja asennoitui saavansa pitää joka tapauksessa? Eipä tee mieli enää olla niin antelias, harmi sinänsä, kun tavaroita ois järkevä lainailla ja kierrättää.
parina viime päivänä ottanut sen verran koville että itkua oon vääntänyt täällä kans...istuskellut vaan lattialla...ja vaikka tytöt on olleet aivan ihania leikkiessä keskenään niin minä oon vaan tuijottanut heitä lasittuneen katseeni kanssa ja tippa lississä kun on niin paha olla...
mutta hei nyt laitetaan tämä kevät masennuksen piikkiin ja ajatellaan että tämä menee ihan pian ohi! Vai mitä?!
Itku on herkässä tosiaan välistä. Kai se väsymyskin sitä lisää. Ja tulee niin ristiriitainen olo, kun haluais olla lapsille niin hyvä äiti, ja sit väsyneenä on poissaoleva tai kireä. Näkymmä kuuluu myös vaiheesseen, kun niinkin monella on samansuuntaisia fiiliksiä. Ja tuo yksinhuoltajatunne- ei ole todellakaan uutta! Jotenkin olen oppinut (tosi hitaasti) tajuamaan, että mies tosiaan tuo perheelle " elannon" ja hoitaa monta muuta asiaa (autot ym miesten työt), joten ei hänelläkään kauheasti enää energiaa riitä kotihommiin yms. mitä vaimo toivoisi. Levättävähän hänenkin olisi. Toivottavasti teilläkin tilanne selkeentyy. Monesti se loppujen lopuksi tapahtuu oman pään sisällä, onkin ehkä tarvittu vain enemmän omaa sopeutumista, ehkä. Toivoisin ainakin, ettei kyseessä olisi niinkään toisen piittaamattomuus, vaan ajan ja energian vähyys tai vain se, ettei vaan ole tullut ajatelleeksi tai ei ymmärrä, vaikka halua olisi.
Niin... annetaan itsellemme lupa olla myös väsyneitä ja tehottomiakin... Helpottaa paljon, kun ei itse itseään piiskaa suotta. (Ymmärsiköhän tuota kukaan?)
Kiitos, kun lohdutitte ja kuuntelitte taas! Helpottaa niin kummasti, kun on joku joka ymmärtää tai tuntee samoin.
summersnow
en osaa näitä fonttijuttuja. Edellisessä oli siis kolme Krissen tekstistä lainattua kappaletta, toim.huom.
.... Olen ollut todella laiska olemaan kirjoituksissa ja lukemisessa mukana. Mutta täällä tuntuu kaikki olevan ennallaan. Lukuunottamatta ed. viikon tapahtumia, jolloin yksi jäi listoilta pois. Se pistää aina miettimään, mitä jos...:-( Olen sen kerran itsekkin kokenut viikoilla 33 ja risat. Mutta ei siitä enempää. Osanottoni suruun.
Sitten olisin kysellyt teiltä onko teistä ketkä ottanut syntymättöman lapsen vakuutusta ja jos on niin mistä yhtiöstä. Itse otin sen Pohjantähdeltä. Se astuu voimaan kun lapsi syntyy elävänä, mutta korvaa kuulemma esim. maitoallergian jota ei muut vakuutus yhtiöt enään kuulemma kovin mielellään korvaa?
Onko se muka liian yleistä nykyään vai miksi?
Tämän päivän viesteistä päätellen osa on kaiketi alkanut jo väsyä " odottamiseen " ja minä yhdyn heihin. Pesänrakennus viettinä olen alkanut maalata koko asuntomme uuteen uskoon. Kamala homma mutta koska aloitin niin kestettävä se on :-)
Ei muuta kuin pirteätä pakkas päivää ja siivousintoa kaikille :-)
Rv 25 + 2 (kai)
Töitä pitäisi yrittää vääntää, mutta ajatus on jo torstaissa ja laivaristeilyssä. Nettisivuija Tukhoman nähtävyyksistä ja shoppailumahdollisuuksita tulee katseltua.
Meille tulee kyllä tuo pieni loma pätkä tarpeeseen, ja varsinkin parisuhteen kannalta. Yhteinen aika on kyllä kortilla ja esikoinen vaatii oman huomionsa. Miehen työ on tällä hetkellä raskasta (on melkein bornoutin partaalla), joten se verottaa ison palan miehen energiasta.
Parisuhteen hoito käy kyllä työstä ja helposti repsahtaa. Kahdenhetkiset pienet matka tekee kyllä terää. Ja ennen kaikkea keskustelu ongelmista.
Vauva möyrii kivasti masussa. Viime yönä, kun olin muuten vain valveilla, vauvakin liikuskeli ahkeraan. Yleenäs en kyllä heräile liikkeisiin. Onkohan sitä niin sitkeä uninen, tai sitten vauva heräilee, kun itse pyöriskelee sängyssä kyljeltä toiselle ja yrittää saada unen päästä kiinni.
Mulla on jo huomenna lääkärineuvola. Terveydenhoitaja kai katsoi väärin pvm, kun sanoi että mulla ois sitten 28 viikkoa kasassa, se tulee kyllä täyteen vasta ens sunnuntaina. En sitten soitellut perään, kun torstaina ja sunnuntaina lennetään Oulu-Helsinki väliä ja Finnair vaatii 28 viikon jälkeen lääkärintodistuksen. Ajattelin nyt sitten laittaa varuiksi, vaikka ei sitä ehkä tarttis. Ja onpahan itestä kivempi lähteä reissuun, kun kaikki on kunnossa.
Minä olen jos ostanut vaikka kuinka tytön vaatteita. Ens kesäksi ei tarttis kyllä enää yhtään mitään ostella. En osaa pelätä huonoa onnea,jos jotain sattuu, niin se ei johdu siitä että olen ostanut valmiiksi muutaman mekon. Turvakaukalo on ehkä ainut iso ostos mikä pitää tehdä ennen vauvan syntymään (senhän jo tarttee synnärille mukaan). Tuttipullojakin jo ostin, kun tehtiin töistä tilaus ja sattui olemaan tarjouksessa : )
Nyt pitää oikeasti jatkaa töitä, jotta saan jotain aikaiseksi ennen torstaita : 0
sokuri 27+2ja poika 06/03
summersnow:
Onko kellään muulla ollut yksipuoleista liikkujaa? (Nyt ymmärrän, miks joka oppaassa sanotaan, ettei sais vertailla muiden äitien tuntemiin liikkeisiin...) Tuttavaäidin kanssa juteltuani ja näitä juttuja luettuani oon alkanu huolestua, onko vauvalla kaikki hyvin, kun potkut tuntuu lähes aina vaan toisella puolella tai alhaalla.. No, eilisiltana onneks tuntui sit selkeesti navan yläpuolellakin just ennenkuin nukahdin. Olen jo miettinyt niinkin hassuja, et entäs jos sen napanuora on niin lyhyt tai jotenkin sotkussa, ettei pääse liikkumaan kuin tietyllä akselilla... :-$
Summersnow
[color=red]mulla on mennyt ihan samalla tavalla kuin (olikohan se mariadee) eli kahdessa aiemmassa raskaudessa on pikkuiset liikkuneet masussa juuri silleen että pääsääntöisesti potkut tms on tuntuneet vaikka alhaalla oikealla...ja nyt sitten tässä kolmannessa raskaudessa liikkeet tuntuu melkein kokoajan ja joka puolella :D
siinä mielessä joka raskaus on ollut tosi erilainen...
sekin on nyt ollut erona että jostain syystä mun ei tarvii vieläkään rampata vessassa öisin (alkuvaihetta lukuunottamatta) ja mun mielestä aiemmissa raskauksissa tuokaan ei helpottanut missään vaiheessa
niin ja sekin vielä että nyt oon pystynyt nukkumaan selällään, aiemmissa en.
no nyt täytyy mennä valmistelemaan kamppeita kauppa ja kylä reissua varten joten kahtellaan myöhemmin :)
krisse rv 25+2
Gabrieelalle joo unohdin mainita et meil kaverilahjan katto hinta tosiaan on tuo 10 euroo, mielummin aina alle jos mahdollista.
MEidän tytöllä ainakin niiiiin paljon synttärikutsuja (huomen taas yhdet) et menee pienoinen omaisuus vuodessa sanoisin ;D
Neelalle pahoittelut erosta!! Olen itse joskus vuosia sitten eronnut, ja voin sanoa et se oli kamalaa, ihan ilman raskautta ja lapsiakin!!
Toivottavasti olet jo elämässä kuitenkin helpottavan puolella vaikka tosiaan synnytys ja vauvan kanssa vielä kaikki edessä yksin on sulla koettavana!!
Nyt takas hommiin!