Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko henkisestä pettämisestä päästä yli?
22.09.2016 |
Mieheni petti henkisesti minua n. Puoli vuotta sitten nuoremman naisen kanssa. Lähetteli muutaman viikon ajan viestejä ja kertoi jopa tälle tunteistaan (omasta mielestään tosin siksi, että pääsi tilanteesta helpommin yli). Jätti kaiken tämän kertomatta minulle ja sain asiat selville vasta myöhemmin.
Rakastan miestäni syvästi ja hän minua. On kertonut tuosta ihadtusajastaan ja siitä, kuinka sekaisin hän silloin oli. Omasta mielestään oli masentunut ja haki hyväksyntää tältä nuoremmalta naiselta. Tällä hetkellä mieheni ei ymmärrä mitä on koskaan nähnyt tässä nuoressa naisessa ja miksi hänestä tuli ihastuksenkohde miehelleni. On myös myöntänyt, että pakeni tuolla toiminnallaan omia, oikeita ongelmiaan.
Mieheni katuu viestittelyä ja sitä, että on valehdellut minulle. On valmis tekemään mitä vain, jotta jatkaisin suhdetta hänen kanssaan. On sanonut ettei kukaan koskaan voisi ottaa minun paikkaani ja tuo nainen sattui olemaan vaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Eivät ole enää tekemisissä naisen kanssa.
Mies kertoi ettei tajunnut viedtitellessään naisen kanssa pettyneensä minua. Ja on aina ollut minulle uskollinen eikä koskaan voisi minua pettää. Hän ei vaan tajunnut että oma toimintansa oli juurikin henkistä pettämistä.
Olemme käyneet parisuhdeterapiassa, mutta siitä ei ole ollut hyötyä. Koem surua jatkuvasti ja pelkään, että jos jään suhteeseen, en pääse asiasta koskaan yli.
Mitä minun pitäisi tehdä? Mieheni on elämänirakkaus, mutta tuntuu että rakkautemme on pilattu 😢
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
voisitko miettiä asiaa siltä kannalta että miehesi onkin osoittanut suurta luottamusta sinuun sillä ettei antanut ihastukselle valtaa, vaan valitsi juuri sinut. Toista ihmistä ei voi omistaa eikä kontrolloida. pettämisiä tapahtuu, lähes kaikille, vähintään ajatustasolla (jos siis harhailevat ajatuksetkin lasketaan pettämiseksi).
Jos molemmilla on halua, voi päästä yli melkein kaikesta. Itse mietin että jos puoliso pettää, en minä voi tälle mitään. Mietitään asian tullessa ajankohtaiseksi, että mitä tehdään. Siihen saakka lähtökohtana on että olemme kaksi eri ihmistä, jotka nyt ovat valinneet toisensa ja minä haluan että hän valitsee minut huomennakin joten omalta osaltani yritän kaikkeni että edelleen olen hänen valintansa.
Et välttämättä ajattele noin sitten kun/jos noin tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huokaus. Miehesi EI pettänyt sinua. Ihastuksia tukee ja menee, pitkässä liitossa jokaisella.
Ainoa, mikä ratkaisee on, toipuu siitä ihastuksesta - joka yleensä liittyy enemmän omiin tarpeisiin saada ihailua ja romantiikkaa - JA TEKEEKÖ JOTAKIN VAI EI.
Miehesi valitsi sinut. Muista se. Jos haluat romuttaa suhteenne, muistuttele koko ajan miestäsi tapahtuneesta, leiki marttyyria ja lopeta seksi. Sinun valinta.Mistä oi mistä varsinkin naisille on syntynyt kuvitelma, että rakkaus jatkuu parisuhteessa aina samanlaisena, romanttisen kiihkeänä kuten suhteen alussa? Ja että jos viehättyy toisesta, paluuta ei ole?
Parisuhde on ennen kaikkea tahdon asia.
T. 29 vuotta saman miehen kanssa ilman, että kumpikaan olisi pettänyt. Tunnetasolla varmasti on ollut ihastumisia, mutta niin kauan kuin meillä suhde toimii ja päätämme pysyä yhdessä, minua ei edes kiinnosta tietää, onko mies ehkä joskus ollut ihastunut johonkin toiseen.
Onko sun miehes kertonut sulle ihastuneensa johonkin toiseen, tunteistaan toiseen naiseen? Jos ei, niin et osaa asettua ap:n asemaan.
Aivan eri juttu jos ihastuu, mutta antaa tunteen haihtua itsekseen, eikä ala sitä jakamaan ihastuksen ja puolison kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nyt para-aikaa ajautunut tilanteeseen, mitä voisi varmaan jonkinlaisena henkisenä pettämisenä pitää. Mielestäni raja kulkee siinä, että mitään asiatonta ja epätavanomaista, mitä ei voisi kenentahansa kaverinkin kanssa tehdä, ei tapahdu. Olen tuntenut ihastukseni jo vuosia ja jotenkin koen, että olemme nonverbaalisti toisillemme välittäneet, vaikkei ääneen ollakaan mitään puhuttu. Minä en aio pistää välejä poikki tai lopettaa kaveeraamista tämän takia. Jollain tapaa tunnistan itseni ap:n kuvatessa hänen miestään, minäkin varmaan tällä ihastumisellani pakenen omia ongelmiani ja hyvän kaveruuden pilaamisen sijaan yritän pitää tämän asian mielessäni ja toimia asiallisesti, sekä keskittyä niiden todellisten ongelmieni ratkomiseen. Olen muutenkin sellainen ihminen, että jätän, ennenkuin petän, mutta tässä kohtaa en koe tähdelliseksi repiä kahta toimivaa avoliittoa palasiksi, vaan pyrin suhtautumaan kunnioituksella ihastukseni ja hänen kumppaninsa parisuhteeseen ja olemaan omankaan kumppanini luottamusta pettämättä. Tunteilleen ei nyt ihminen voi mitään, mutta olen tässä elämässä nähnyt, mihin se niiden perässä päättömästi juokseminen johtaa ja ennemmin kaipaan elämääni vakautta ja pysyvyyttä - etenkin, kun koen, että nykyinen mieheni on minulle se oikea. Alkuvaiheen leiskuntaa nyt saa välillä hakemalla hakea, pitää kai yrittää panostaa suhteeseen vähän enemmän.
Välillä olisi kyllä houkutus pistää poikki ja haisemaan, mutta onneksi on nyt useampi seikka pitelemässä minua aisoissa, etten siihen ehkä kuitenkaan sorru. (Olen aiemmin niin tehnyt, eli tiedän siihen kykeneväni, muttei siitä lopultakaan ole koskaan seurannut mitään hyvää.)
Mutta välittääkö ihastuksesi kohde siitä, repeääkö toimivat avoliitot?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nyt para-aikaa ajautunut tilanteeseen, mitä voisi varmaan jonkinlaisena henkisenä pettämisenä pitää. Mielestäni raja kulkee siinä, että mitään asiatonta ja epätavanomaista, mitä ei voisi kenentahansa kaverinkin kanssa tehdä, ei tapahdu. Olen tuntenut ihastukseni jo vuosia ja jotenkin koen, että olemme nonverbaalisti toisillemme välittäneet, vaikkei ääneen ollakaan mitään puhuttu. Minä en aio pistää välejä poikki tai lopettaa kaveeraamista tämän takia. Jollain tapaa tunnistan itseni ap:n kuvatessa hänen miestään, minäkin varmaan tällä ihastumisellani pakenen omia ongelmiani ja hyvän kaveruuden pilaamisen sijaan yritän pitää tämän asian mielessäni ja toimia asiallisesti, sekä keskittyä niiden todellisten ongelmieni ratkomiseen. Olen muutenkin sellainen ihminen, että jätän, ennenkuin petän, mutta tässä kohtaa en koe tähdelliseksi repiä kahta toimivaa avoliittoa palasiksi, vaan pyrin suhtautumaan kunnioituksella ihastukseni ja hänen kumppaninsa parisuhteeseen ja olemaan omankaan kumppanini luottamusta pettämättä. Tunteilleen ei nyt ihminen voi mitään, mutta olen tässä elämässä nähnyt, mihin se niiden perässä päättömästi juokseminen johtaa ja ennemmin kaipaan elämääni vakautta ja pysyvyyttä - etenkin, kun koen, että nykyinen mieheni on minulle se oikea. Alkuvaiheen leiskuntaa nyt saa välillä hakemalla hakea, pitää kai yrittää panostaa suhteeseen vähän enemmän.
Välillä olisi kyllä houkutus pistää poikki ja haisemaan, mutta onneksi on nyt useampi seikka pitelemässä minua aisoissa, etten siihen ehkä kuitenkaan sorru. (Olen aiemmin niin tehnyt, eli tiedän siihen kykeneväni, muttei siitä lopultakaan ole koskaan seurannut mitään hyvää.)
Mutta välittääkö ihastuksesi kohde siitä, repeääkö toimivat avoliitot?
Ja lähdetkö kenties mukaan rikkomaan?
Alue: Aihe vapaa
Kiitos kommenteista. Mä ihan vilpittömästi uskon että se oli joku miehen outo hairahdus vaikeassa elämäntilanteessa. Kysyin häneltä vielä miksi kertoi tunteistaan ja vastasi, että hän oli alkanut aistimaan siinä toisessa naisessa, että hän arvaisi mieheni tunteet. Ja miestäni oli alkanut ahdistamaan ajatus siitä, että jos se nainen luuleekin, että mieheni haluaa pettää minua tämän naisen kanssa. Halusi tehdä naiselle selväksi että on ollut häneen ihastunut, mutta ei todellakaan halua häneltä mitään ja toivoi myös, etteivät joutuisi olemaan enempää tekemisissä. Niitä viestejä ei tosiaan paljon ollut eikä ne koskaan olleet mitenkään romanttissävytteisiä.
Nyt onkin sitten minun työ päästä kaikesta tästä sotkusta yli ja luottaa mieheeni jälleen. Hän on kuitenkin salaillut asioista ja valehdellut minulle.
Ap