Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko henkisestä pettämisestä päästä yli?
22.09.2016 |
Mieheni petti henkisesti minua n. Puoli vuotta sitten nuoremman naisen kanssa. Lähetteli muutaman viikon ajan viestejä ja kertoi jopa tälle tunteistaan (omasta mielestään tosin siksi, että pääsi tilanteesta helpommin yli). Jätti kaiken tämän kertomatta minulle ja sain asiat selville vasta myöhemmin.
Rakastan miestäni syvästi ja hän minua. On kertonut tuosta ihadtusajastaan ja siitä, kuinka sekaisin hän silloin oli. Omasta mielestään oli masentunut ja haki hyväksyntää tältä nuoremmalta naiselta. Tällä hetkellä mieheni ei ymmärrä mitä on koskaan nähnyt tässä nuoressa naisessa ja miksi hänestä tuli ihastuksenkohde miehelleni. On myös myöntänyt, että pakeni tuolla toiminnallaan omia, oikeita ongelmiaan.
Mieheni katuu viestittelyä ja sitä, että on valehdellut minulle. On valmis tekemään mitä vain, jotta jatkaisin suhdetta hänen kanssaan. On sanonut ettei kukaan koskaan voisi ottaa minun paikkaani ja tuo nainen sattui olemaan vaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Eivät ole enää tekemisissä naisen kanssa.
Mies kertoi ettei tajunnut viedtitellessään naisen kanssa pettyneensä minua. Ja on aina ollut minulle uskollinen eikä koskaan voisi minua pettää. Hän ei vaan tajunnut että oma toimintansa oli juurikin henkistä pettämistä.
Olemme käyneet parisuhdeterapiassa, mutta siitä ei ole ollut hyötyä. Koem surua jatkuvasti ja pelkään, että jos jään suhteeseen, en pääse asiasta koskaan yli.
Mitä minun pitäisi tehdä? Mieheni on elämänirakkaus, mutta tuntuu että rakkautemme on pilattu 😢
Kommentit (45)
Mä en ymmärrä sitten ollenkaan tuollaista, että ajatuksillaankin jo petetään. Ihastuksia tulee ja menee ja juttelun ei luulisi ketään haittaavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä! Itse olen toiminut vähän samalla tavalla tässä keväällä. Nyt, tunteiden hälvennyttyä, ymmärrän kuinka sekaisin sillon olin. Ajattelin ihastustani yötä päivää. Minulla tämä ihastuminen ja henkinen pettäminen liittyi suoraan siihen, että minulla oli elämässäni yksi vaikea tilanne ja tämä auttoi saamaan sen pois mielestäni. Uskon siispä, että myös miehellesi tämä nainen oli "korvike".
Jos haluaa ajatella positiivisesti, niin miehesi petti "vaan" henkisesti. Itse olisin varmaan sortunut pettämään muutenkin kun henkisesti, jos tämä minun ihastukseni olisi halunnut. Miehesi siis pysyi vahvana, se ei ole helppoa kun on ihastuksissaan aivan pyörällä päästään..
Eihän se mitään vahvana pysynyt, kun kerta otti ihastukseen kontaktia ja avautui sille, eli oli hänelle lojaali, ja tiesi sen siinä mielessä vääräksi, että tajusi salata kumppaniltaan.
No mä kyllä sydämessäni tiedän miehen rakastavan minua ja hän ei todellakaan ole mitään pettäjätyyppiä. Voi olla että teillä muilla on toisenlaisia kokemuksia. Tarkoitukseni ei ollut hakea miehestäni lisää negatiivisia piirteitä vaan saada enemmänkin apua siihen, miten pääsen asiasta yli. Tiedän että kuulostaa hullulta ja monen on vaikea tätä uskoa, mutta en ikinä uskoisi että mieheni olisi ihastunut täysjärkisenä tähän toiseen naiseen. Nainen oli kuin toiselta planeetalta, vähän pissistyyppinen ja lapsellinen ihminen. Tiedän myös sen, että olen mieheni elämänrakkaus. Olen tiennyt sen siitä hetkestä alkaen kun 10 vuotta sitten kohtasimme. Vaikka jättäisin mieheni niin tiedän, että minulla tulee olemaan aina erityinen paikka mieheni sydämessä.
En halua katkerien elämänkohtaloidenne vaikuttaa omaan päätökseeni vaan toivon vinkkejä siihen, miten käditellä asia jotta pääsen yli asiasta. Kiitos niille, jotka asiallisia viestejä kirjoittivat. Tiedän tällä palstalla olevan paljon sellaisia ihmisiä, jotka haluavat toisille vain pahaa ja se kyllä paistaa viestien läpi. Ap
Ja se että jonkun teidän mies on ollut patologinen valehtelija ei tarkoita, että mieheni sellainen ollisu. Hän kuitenkin kertoi minulle ihastuksestaan sillä hetkellä kun tilanne oli päällä ja se kertoo, että hän on halunnut olla minulle rehellinen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Onpa siinä miehellä jotenkin todella manipuloiva ja kliseenomainen tapa puhua, aiheuttaa inhon puistatuksia. Olin niin sekaisin, en tiedä mitä näin siinä, kukaan ei voisi ottaa paikkaasi, se vain oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan, en enää ole missään yhteyksissä... Hyrrrrr.... Oletko varma, että tuo nyt on se elämäsi rakkaus, mitä se sitten tarkoittaakaan?
Vedät mutkat nyt aika suoriksi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mä kyllä sydämessäni tiedän miehen rakastavan minua ja hän ei todellakaan ole mitään pettäjätyyppiä. Voi olla että teillä muilla on toisenlaisia kokemuksia. Tarkoitukseni ei ollut hakea miehestäni lisää negatiivisia piirteitä vaan saada enemmänkin apua siihen, miten pääsen asiasta yli. Tiedän että kuulostaa hullulta ja monen on vaikea tätä uskoa, mutta en ikinä uskoisi että mieheni olisi ihastunut täysjärkisenä tähän toiseen naiseen. Nainen oli kuin toiselta planeetalta, vähän pissistyyppinen ja lapsellinen ihminen. Tiedän myös sen, että olen mieheni elämänrakkaus. Olen tiennyt sen siitä hetkestä alkaen kun 10 vuotta sitten kohtasimme. Vaikka jättäisin mieheni niin tiedän, että minulla tulee olemaan aina erityinen paikka mieheni sydämessä.
En halua katkerien elämänkohtaloidenne vaikuttaa omaan päätökseeni vaan toivon vinkkejä siihen, miten käditellä asia jotta pääsen yli asiasta. Kiitos niille, jotka asiallisia viestejä kirjoittivat. Tiedän tällä palstalla olevan paljon sellaisia ihmisiä, jotka haluavat toisille vain pahaa ja se kyllä paistaa viestien läpi. Ap
Ainahan täällä aletaan jättämistä huudella, kun vähänkin jotain ongelmia suhteessa..
Sä pääset yli ajan kanssa. Älä turhaan vatvo ja mieti, kun mitään oikeasti pahaa ei ole sattunut. Pitkissä suhteissa väkisinkin tulee ihastumisia vastaan, mutta se kenen kanssa se ihastunut jatkaa ja haluaa jatkaa on se ratkaiseva tekijä. Miehesi haluaa olla sun kanssa. Se rakastaa sua vaikka välillä on viestitellyt toisen kanssa. Sun viereltä haluaa herätä ja olla. Jos näin ei olisi, niin ei hän niin huonoa omaatuntoa tuntisi.
Sinä kuitenkin tunnet miehesi parhaiten, kun olet hänen kanssaan jo vuosia ollut. Ei me häntä tunneta, joten luota omaan vaistoosi ja miehen puheisiin, jos ne tuntuvat tulevan sydämestä.
Huokaus. Miehesi EI pettänyt sinua. Ihastuksia tukee ja menee, pitkässä liitossa jokaisella.
Ainoa, mikä ratkaisee on, toipuu siitä ihastuksesta - joka yleensä liittyy enemmän omiin tarpeisiin saada ihailua ja romantiikkaa - JA TEKEEKÖ JOTAKIN VAI EI.
Miehesi valitsi sinut. Muista se. Jos haluat romuttaa suhteenne, muistuttele koko ajan miestäsi tapahtuneesta, leiki marttyyria ja lopeta seksi. Sinun valinta.
Mistä oi mistä varsinkin naisille on syntynyt kuvitelma, että rakkaus jatkuu parisuhteessa aina samanlaisena, romanttisen kiihkeänä kuten suhteen alussa? Ja että jos viehättyy toisesta, paluuta ei ole?
Parisuhde on ennen kaikkea tahdon asia.
T. 29 vuotta saman miehen kanssa ilman, että kumpikaan olisi pettänyt. Tunnetasolla varmasti on ollut ihastumisia, mutta niin kauan kuin meillä suhde toimii ja päätämme pysyä yhdessä, minua ei edes kiinnosta tietää, onko mies ehkä joskus ollut ihastunut johonkin toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mä kyllä sydämessäni tiedän miehen rakastavan minua ja hän ei todellakaan ole mitään pettäjätyyppiä. Voi olla että teillä muilla on toisenlaisia kokemuksia. Tarkoitukseni ei ollut hakea miehestäni lisää negatiivisia piirteitä vaan saada enemmänkin apua siihen, miten pääsen asiasta yli. Tiedän että kuulostaa hullulta ja monen on vaikea tätä uskoa, mutta en ikinä uskoisi että mieheni olisi ihastunut täysjärkisenä tähän toiseen naiseen. Nainen oli kuin toiselta planeetalta, vähän pissistyyppinen ja lapsellinen ihminen. Tiedän myös sen, että olen mieheni elämänrakkaus. Olen tiennyt sen siitä hetkestä alkaen kun 10 vuotta sitten kohtasimme. Vaikka jättäisin mieheni niin tiedän, että minulla tulee olemaan aina erityinen paikka mieheni sydämessä.
En halua katkerien elämänkohtaloidenne vaikuttaa omaan päätökseeni vaan toivon vinkkejä siihen, miten käditellä asia jotta pääsen yli asiasta. Kiitos niille, jotka asiallisia viestejä kirjoittivat. Tiedän tällä palstalla olevan paljon sellaisia ihmisiä, jotka haluavat toisille vain pahaa ja se kyllä paistaa viestien läpi. Ap
Aika, aika ja aika. Puhukaa miehen kanssa rehellisesti ja kysy mieheltäsi, haluaako hän tosissaan yrittää vielä. Sitten te yritätte. Muistelkaa vaikka yhdessä noita alkuaikojen tunteita ja teidän hyviä hetkiä. Jutelkaa sun luottamuspulasta ja miehen masentuneisuudesta. Pitäkää kädestä, olkaa yhdessä.
Ei siitä silti välttämättä pääse yli, ja voi olla että mies taas ei tule kestämään asioiden käsittelyä. Mutta yrittää aina voi, ja parempi muistaa ettei se käy hetkessä.
Vierailija kirjoitti:
No mä kyllä sydämessäni tiedän miehen rakastavan minua ja hän ei todellakaan ole mitään pettäjätyyppiä. Voi olla että teillä muilla on toisenlaisia kokemuksia. Tarkoitukseni ei ollut hakea miehestäni lisää negatiivisia piirteitä vaan saada enemmänkin apua siihen, miten pääsen asiasta yli. Tiedän että kuulostaa hullulta ja monen on vaikea tätä uskoa, mutta en ikinä uskoisi että mieheni olisi ihastunut täysjärkisenä tähän toiseen naiseen. Nainen oli kuin toiselta planeetalta, vähän pissistyyppinen ja lapsellinen ihminen. Tiedän myös sen, että olen mieheni elämänrakkaus. Olen tiennyt sen siitä hetkestä alkaen kun 10 vuotta sitten kohtasimme. Vaikka jättäisin mieheni niin tiedän, että minulla tulee olemaan aina erityinen paikka mieheni sydämessä.
En halua katkerien elämänkohtaloidenne vaikuttaa omaan päätökseeni vaan toivon vinkkejä siihen, miten käditellä asia jotta pääsen yli asiasta. Kiitos niille, jotka asiallisia viestejä kirjoittivat. Tiedän tällä palstalla olevan paljon sellaisia ihmisiä, jotka haluavat toisille vain pahaa ja se kyllä paistaa viestien läpi. Ap
Aivan, SINÄ olet poikkeus, miehesi on oikeasti hyvä ja ihana ihminen. ...Kep telling that to yourself. Voit vakuutella hamaan tappiin itsellesi noita höpöhöpöjuttuja ylemmyydentuntoisesti ja kiukutella muille keskustelijoille jotka eivät komppaa sinun silminnähden naiivia ajatusmaailmasi. Totuushan on että jos oikeasti uskoisit siihen että olet miehesi elämänrakkaus ja blaablaablaa, hän ei olisi pettänyt. Ihminen joka rakastaa ja kunnioittaa toista EI petä. Mutta ainiin joo, sinun miehesi olikin erilainen, sinä olet hänen elämänsä rakkaus.
Se pääsetkö yli tuosta riippuu ihan siitä jatkatko itsellesi valehtelua vai kohtaatko asiat kuten ne on. Minä olen tehnyt puolisoni kanssa selväksi että jos toista pettää, se on automaattisesti ero. Mielestäni tämä on itsestään selvää, sillä kun valitsee pettää, valitsee olla kunnioittamatta toista eikä ilman kunnioitusta ole rakkautta. Mutta teillähän se menee tietysti eri tavalla, olette kaikin tavoin special case kun olet se miehesi "elämänrakkaus" .. Sorry v*ttuilu, viestistäsi paistaa vaan niin älytön itsepetos läpi että morjens.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen nyt para-aikaa ajautunut tilanteeseen, mitä voisi varmaan jonkinlaisena henkisenä pettämisenä pitää. Mielestäni raja kulkee siinä, että mitään asiatonta ja epätavanomaista, mitä ei voisi kenentahansa kaverinkin kanssa tehdä, ei tapahdu. Olen tuntenut ihastukseni jo vuosia ja jotenkin koen, että olemme nonverbaalisti toisillemme välittäneet, vaikkei ääneen ollakaan mitään puhuttu. Minä en aio pistää välejä poikki tai lopettaa kaveeraamista tämän takia. Jollain tapaa tunnistan itseni ap:n kuvatessa hänen miestään, minäkin varmaan tällä ihastumisellani pakenen omia ongelmiani ja hyvän kaveruuden pilaamisen sijaan yritän pitää tämän asian mielessäni ja toimia asiallisesti, sekä keskittyä niiden todellisten ongelmieni ratkomiseen. Olen muutenkin sellainen ihminen, että jätän, ennenkuin petän, mutta tässä kohtaa en koe tähdelliseksi repiä kahta toimivaa avoliittoa palasiksi, vaan pyrin suhtautumaan kunnioituksella ihastukseni ja hänen kumppaninsa parisuhteeseen ja olemaan omankaan kumppanini luottamusta pettämättä. Tunteilleen ei nyt ihminen voi mitään, mutta olen tässä elämässä nähnyt, mihin se niiden perässä päättömästi juokseminen johtaa ja ennemmin kaipaan elämääni vakautta ja pysyvyyttä - etenkin, kun koen, että nykyinen mieheni on minulle se oikea. Alkuvaiheen leiskuntaa nyt saa välillä hakemalla hakea, pitää kai yrittää panostaa suhteeseen vähän enemmän.
Välillä olisi kyllä houkutus pistää poikki ja haisemaan, mutta onneksi on nyt useampi seikka pitelemässä minua aisoissa, etten siihen ehkä kuitenkaan sorru. (Olen aiemmin niin tehnyt, eli tiedän siihen kykeneväni, muttei siitä lopultakaan ole koskaan seurannut mitään hyvää.)
Ei tuo ole pettämistä, saa kai miehellä olla naispuolisia ystäviä, vaikka peräti sydänystäviä. Voisit tietysti pohtia miksi mies tarvitsee perheen ulkopuolisen sydänstävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on juuri menossa tuollainen suhde. Tapailen perheellistä miestä mutta suhteemme ei ole missään vaiheessa ollut fyysinen. Käymme kahvilla ja lounaalla näemme silloin tällöin myös kotonani. Emme ole edes suudelleet kertaakaan, sillä mies ei omien sanojensa mukaan voisi antaa sitä itselleen anteeksi.
Mitä minä sitten tästä saan? Tunteen että joku välittää, jotain kiinnostaa ja lisäksi aivan loistavaa juttuseuraa. Ymmärrän että teemme väärin, mutta en vain pysty ainakaan vielä luopumaan tuosta miehestä. Ehkä juuri tuo fyysisen kontaktin puuttuminen saa minutkin pitämään tätä jotenkin viattomampana ja siten hyväksyttävämpänä. Mutta eihän tämä sitä ole.
Sinä siis toivot fyysistä kontaktia? Mies ei. Hyväksy asia.
Minullakin on vastaava suhde, mutta pidän sitä ihan kaveruutena. Karu totuus on se, että miesten ja naisten ystävyydessä on AINA jonkin asteista seksuaalista vetovoimaa. Yleensä miehen puolelta, ei välttämättä naisen. Se ei silti tarkoita, että tekisi jotakin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä kyllä sydämessäni tiedän miehen rakastavan minua ja hän ei todellakaan ole mitään pettäjätyyppiä. Voi olla että teillä muilla on toisenlaisia kokemuksia. Tarkoitukseni ei ollut hakea miehestäni lisää negatiivisia piirteitä vaan saada enemmänkin apua siihen, miten pääsen asiasta yli. Tiedän että kuulostaa hullulta ja monen on vaikea tätä uskoa, mutta en ikinä uskoisi että mieheni olisi ihastunut täysjärkisenä tähän toiseen naiseen. Nainen oli kuin toiselta planeetalta, vähän pissistyyppinen ja lapsellinen ihminen. Tiedän myös sen, että olen mieheni elämänrakkaus. Olen tiennyt sen siitä hetkestä alkaen kun 10 vuotta sitten kohtasimme. Vaikka jättäisin mieheni niin tiedän, että minulla tulee olemaan aina erityinen paikka mieheni sydämessä.
En halua katkerien elämänkohtaloidenne vaikuttaa omaan päätökseeni vaan toivon vinkkejä siihen, miten käditellä asia jotta pääsen yli asiasta. Kiitos niille, jotka asiallisia viestejä kirjoittivat. Tiedän tällä palstalla olevan paljon sellaisia ihmisiä, jotka haluavat toisille vain pahaa ja se kyllä paistaa viestien läpi. Ap
Aivan, SINÄ olet poikkeus, miehesi on oikeasti hyvä ja ihana ihminen. ...Kep telling that to yourself. Voit vakuutella hamaan tappiin itsellesi noita höpöhöpöjuttuja ylemmyydentuntoisesti ja kiukutella muille keskustelijoille jotka eivät komppaa sinun silminnähden naiivia ajatusmaailmasi. Totuushan on että jos oikeasti uskoisit siihen että olet miehesi elämänrakkaus ja blaablaablaa, hän ei olisi pettänyt. Ihminen joka rakastaa ja kunnioittaa toista EI petä. Mutta ainiin joo, sinun miehesi olikin erilainen, sinä olet hänen elämänsä rakkaus.
Se pääsetkö yli tuosta riippuu ihan siitä jatkatko itsellesi valehtelua vai kohtaatko asiat kuten ne on. Minä olen tehnyt puolisoni kanssa selväksi että jos toista pettää, se on automaattisesti ero. Mielestäni tämä on itsestään selvää, sillä kun valitsee pettää, valitsee olla kunnioittamatta toista eikä ilman kunnioitusta ole rakkautta. Mutta teillähän se menee tietysti eri tavalla, olette kaikin tavoin special case kun olet se miehesi "elämänrakkaus" .. Sorry v*ttuilu, viestistäsi paistaa vaan niin älytön itsepetos läpi että morjens.
Voi miten kyynistä puhetta. Älä usko tätä ap. Usko omiin tunteisiisi. Sinun viesteistäsi ei paista itsepetos vaan ihminen, joka osaa ajatella asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä kyllä sydämessäni tiedän miehen rakastavan minua ja hän ei todellakaan ole mitään pettäjätyyppiä. Voi olla että teillä muilla on toisenlaisia kokemuksia. Tarkoitukseni ei ollut hakea miehestäni lisää negatiivisia piirteitä vaan saada enemmänkin apua siihen, miten pääsen asiasta yli. Tiedän että kuulostaa hullulta ja monen on vaikea tätä uskoa, mutta en ikinä uskoisi että mieheni olisi ihastunut täysjärkisenä tähän toiseen naiseen. Nainen oli kuin toiselta planeetalta, vähän pissistyyppinen ja lapsellinen ihminen. Tiedän myös sen, että olen mieheni elämänrakkaus. Olen tiennyt sen siitä hetkestä alkaen kun 10 vuotta sitten kohtasimme. Vaikka jättäisin mieheni niin tiedän, että minulla tulee olemaan aina erityinen paikka mieheni sydämessä.
En halua katkerien elämänkohtaloidenne vaikuttaa omaan päätökseeni vaan toivon vinkkejä siihen, miten käditellä asia jotta pääsen yli asiasta. Kiitos niille, jotka asiallisia viestejä kirjoittivat. Tiedän tällä palstalla olevan paljon sellaisia ihmisiä, jotka haluavat toisille vain pahaa ja se kyllä paistaa viestien läpi. Ap
Aivan, SINÄ olet poikkeus, miehesi on oikeasti hyvä ja ihana ihminen. ...Kep telling that to yourself. Voit vakuutella hamaan tappiin itsellesi noita höpöhöpöjuttuja ylemmyydentuntoisesti ja kiukutella muille keskustelijoille jotka eivät komppaa sinun silminnähden naiivia ajatusmaailmasi. Totuushan on että jos oikeasti uskoisit siihen että olet miehesi elämänrakkaus ja blaablaablaa, hän ei olisi pettänyt. Ihminen joka rakastaa ja kunnioittaa toista EI petä. Mutta ainiin joo, sinun miehesi olikin erilainen, sinä olet hänen elämänsä rakkaus.
Se pääsetkö yli tuosta riippuu ihan siitä jatkatko itsellesi valehtelua vai kohtaatko asiat kuten ne on. Minä olen tehnyt puolisoni kanssa selväksi että jos toista pettää, se on automaattisesti ero. Mielestäni tämä on itsestään selvää, sillä kun valitsee pettää, valitsee olla kunnioittamatta toista eikä ilman kunnioitusta ole rakkautta. Mutta teillähän se menee tietysti eri tavalla, olette kaikin tavoin special case kun olet se miehesi "elämänrakkaus" .. Sorry v*ttuilu, viestistäsi paistaa vaan niin älytön itsepetos läpi että morjens.
Niin siis ap:n mieshän EI pettänyt. Hän ihastui ja flirttaili, mutta veti siihen rajan.
Sinä tässä nyt kyllä olet se kiukuttelija. Projisoit ilmeisesti omia petetyksi tulemisen tunteitasi ap:n tapaukseen. Lopeta se. Älykäs ihminen EI kuvittele kaikkien ihmisten ja parisuhteiden olevan samanlaisia. SINUN kuvitelmasi on naiivi, ei ap:n.
Kuinka kauan olette olleet yhdessä? Ymmärrän, että sinuun sattuu kovasti, ja miehesi on tehnyt minusta väärin tunnustaessaan ihastuksensa tuolle naiselle ja "lietsottuaan" sitä. Jos olette olleet jo kauan yhdessä, ja tavoitteena on elämän mittainen parisuhde, niin muista kuitenkin suhteellisuudentaju. Moni on täällä sanonut, että tuollainen tuntuisi ahdistavalta ja luottamus menisi, joten suhde olisi siinä. Sanoisin näille ihmisille, että miettikää kiikkustuoleissa vieretysten istuvia mummoja ja pappojanne. Luuletteko, että jos yhdessä ollaan 50-60 vuotta, etteikö noihin vuosiin mahtuisi myös kaikenlaista paskaa? Täydellisiä ihmisiä ei ole. Jokainen tekee virheitä, kun aikavälinä on puoli vuosisataa. Virheiden vakavuus toki vaihtelee ja väkivallasta, alkoholista, pettämisestä yms. voi tulla sellaisia mörköjä, etteivät yhteiset vuodet enää merkitse niiden rinnalla tarpeeksi. Mutta en olisi varma, onko tässä tapauksessa kyse niin ylitsepääsemättömästä asiasta, vaikka töitä se varmasti vaatiikin. Mutta jos kaikki luovuttaisivat tuon mittaluokan vastoinkäymisten jälkeen, niin tuskin olisi olemassakaan esim. mummoloita, joista löytyy sekä mummo että pappa saman katon alta.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nyt para-aikaa ajautunut tilanteeseen, mitä voisi varmaan jonkinlaisena henkisenä pettämisenä pitää. Mielestäni raja kulkee siinä, että mitään asiatonta ja epätavanomaista, mitä ei voisi kenentahansa kaverinkin kanssa tehdä, ei tapahdu. Olen tuntenut ihastukseni jo vuosia ja jotenkin koen, että olemme nonverbaalisti toisillemme välittäneet, vaikkei ääneen ollakaan mitään puhuttu. Minä en aio pistää välejä poikki tai lopettaa kaveeraamista tämän takia. Jollain tapaa tunnistan itseni ap:n kuvatessa hänen miestään, minäkin varmaan tällä ihastumisellani pakenen omia ongelmiani ja hyvän kaveruuden pilaamisen sijaan yritän pitää tämän asian mielessäni ja toimia asiallisesti, sekä keskittyä niiden todellisten ongelmieni ratkomiseen. Olen muutenkin sellainen ihminen, että jätän, ennenkuin petän, mutta tässä kohtaa en koe tähdelliseksi repiä kahta toimivaa avoliittoa palasiksi, vaan pyrin suhtautumaan kunnioituksella ihastukseni ja hänen kumppaninsa parisuhteeseen ja olemaan omankaan kumppanini luottamusta pettämättä. Tunteilleen ei nyt ihminen voi mitään, mutta olen tässä elämässä nähnyt, mihin se niiden perässä päättömästi juokseminen johtaa ja ennemmin kaipaan elämääni vakautta ja pysyvyyttä - etenkin, kun koen, että nykyinen mieheni on minulle se oikea. Alkuvaiheen leiskuntaa nyt saa välillä hakemalla hakea, pitää kai yrittää panostaa suhteeseen vähän enemmän.
Välillä olisi kyllä houkutus pistää poikki ja haisemaan, mutta onneksi on nyt useampi seikka pitelemässä minua aisoissa, etten siihen ehkä kuitenkaan sorru. (Olen aiemmin niin tehnyt, eli tiedän siihen kykeneväni, muttei siitä lopultakaan ole koskaan seurannut mitään hyvää.)
Olen tästä tietoinen ja vähän surullinen kuten varmaan huomasit.. Parhaani yritän kuitenkin.
Voi henkinen pettäminen.. Jo on niin paskan lässytystä että mäkin haluan pettää sua. Ei se parisuhde oli mitään vitun ydinfysiikkaa. Jos on kiva olla yhdessä niin kiva juttu, jos ei niin sit kannattaa erota.
No onks sust kiva olla mun kaa? Vai onko kivempaa olla kiukkunen voorumilla?
Alue: Aihe vapaa
Minun exäni petti myös "henkisesti" , vedoten täsmälleen samoihin asioihin kuin sinun miehesi, nuoremman työkaverinaikkosen kanssa. Oli stressiä, oli sekaisin, masennusta jadajadajada. Ja aivan kuten sinun miehesi, sanoi minulle että olen hänen elämänsä rakkaus, kukaan ei voisi ottaa paikkaani, eikä hän koskaan voisi fyysisesti pettää minua. Melkein uskoin.
Annoin asian anteeksi ja koitin _ihan vitusti_ päästä yli vuosia tästä. Ikuinen epävarmuus jäi ja täydellinen rakkautemme meni pilalle. Minusta tuli epäilevä, kylmä ja sulkeutunut, miehestä ilkeä ja viinaan ongelmiaan pakeneva, lopulta väkivaltainen. Ja todellinen ero tuli lopulta kun mies jäi kiinni uudelleen pettämisestä. Ensin yritti taas selitellä että kyse oli -kuten ekalla kerralla- stressin pakenemisesta. Oli taas sekaisin jotenkin, kaipasi huomiota, hyväksyntää ja kun mä olin niin kylmä.. No enää ei mennyt läpi, soitin tuolle toiselle naiselle joka oli tälläkin kertaa työkaveri, ja nainen kertoi että kyseessä oli ollut puolen vuoden ajan jatkunut todella fyysinen ja henkinen suhde. Mies oli vakuutellut tälle naiselle kokoajan että on eroamassa minusta, perhe-elämämme on helvettiä minun päihdeongelman takia (olen täysin raitis, aina ollut), ja tämä toinen nainen on hänen elämänsä suuri rakkaus. Oli helppo erota kun miehen paras ystäväkin lopulta tuki tämän naisen kertomusta, miehen viimeiseen asti kiistäessä kaiken. Lopulta mies tunnusti mutta syitä oli taas miljoona ja anteeksi olisi pitänyt antaa, olinhan OIKEASTI hänen elämänsä suuri rakkaus.
Hullu tai ei, eron jälkeen otin yhteyttä tuohon ekaan naiseen jonka kanssa mies muka pelkästään henkisesti minua petti.Nainen kertoi että heillä oli ollut ihan fyysinen suhde, mies oli selittänyt ummet ja lammet tällekin naiselle hirveistä kotioloistaan kanssani. Vannonnut rakkautta, suunnitellut tulevaisuutta, puhunut jumalauta yhteisten lasten hankinnasta.
Elämäni paras päätös oli jättää tuo kusipää mies. Patologinen valehtelija, joka eromme jälkeen (siitä 5 vuotta) on pettänyt naisiaan, vikitellyt mua jatkuvasti takaisin, täysin alkoholisoitunut ja työtön paska koko ukko, pitäköön joku tuon "henkisen" pettäjän jatkossa hyvänään.