Oletko koskaan löytänyt kuollutta ihmistä?

Olen. Pohjattoman surullista.

Olin noin kuusivuotias ja kaupungilla isoäitini kanssa. Käveltiin porttikongin ohi ja nenään tuli outo haju. Isoäiti työskentelee hoitoalalla ja tajusi heti mistä kyse. Käski minun odottaa nurkan takana kun kävi katsomassa missä vika. Pian tuli ambulanssi paikalle ja paareilla vietiin pois. En silmilläni nähnyt mitään ruumista, siis kunnolla. Sitä hajua en unohda koskaan.

Jep. Ei se tuntunut oikein miltään. Ruoka ei maistunu samana päivänä.

En yhtään. Ajatuskin siitä että löytäisi jonkun tuntuu kauhealta. Silloin kun se Nela löytyi Nuuksiosta olin edellisenä päivänä kävellyt alle 500metrin päässä löytöpaikasta, kyllä ahdisti kun kuulin mistä se oli löydetty.

Muutaman kerran töissä ja kerran siviilissä.

Toi vapaa-ajalla löytynyt oli hypännyt 4-kerroksisen talon katolta. Kuoli tapahtumapaikalla mutta ei välittömästi maahan osuessaan.

Näin tuon hypyn itse ja olin ensimmäisenä paikan päällä.

Opiskelujen puolesta olen käynyt katsomassa ruumiinavauksen, se oli hurja mutta mielenkiintoinen kokemus, eikä siinä osaa ajatella ruumiin olevan oikea ihminen.

Toisen kerran näin kuolleen työssäoppimisjaksolla, se kosketti enemmän koska olin kyseisen henkilön tavannut muutaman päivän aikasemmin.

Kuvatkaa tarkemmin, miltä ruumis näytti, mihin oli kuollut, mistä löytyi?

Monia mutta kuuluu työnkuvaani. Ensimmäisen kuolleen muistan kyllä harjoitteluajaltani kuin eilisen.

Olen pitäny äitiäni kädestä kiinni hänen kuollessaan, juttelin hänelle, en tietenkään tiedä kuuliko hän, mutta tuntui hyvältä, kun sain puhua hänelle. Olen myös ollut pukemassa häntä arkkuun. Äidin kuoleman jälkeen istuin pitkään hänen vieressään, pidin edelleen kädestä kiinni ja hyvästelin.

Kuolema tuntui hyvin luonnolliselta, en pelännyt, oli helpottavaa, kun äidin pitkä kamppailu sairautta vastaan päättyi, hän sai levon.

Parikymppinen poikani oli paikalla myös, hän sanoi myöhemmin ettei kauhistuttanut, ja sanoi, että "kuolemanpelko" jäi pois, kun näki, kuinka luontevasti kuoleminen kuuluu ihmisen elämään.

Nro 9 pahoittelee, luin otsikon väärin.