Seksin määrä ja sujuminen parisuhteessa ahdistaa

Miksi ihmiset ei harrasta seksiä menkkojen aikana, se on parasta kivunlievitystä. Pesu ennen ja jälkeen ja homma toimii. Iso pyyhe petiin jos pelkää sotkuja....minä ainakin erittäin halukas menkkojen aikaan.

No ei tuota kannata pelätä. Kunhan synnytät lapsen, niin huomaat, että on helpotus, jos mies ei ole joka ilta tunkemassa reidenjuureen. Hups heijaa puolikin vuotta menee helposti ilman, että seksi käy edes mielessä.[/quote]

Ei vaikuta lasten syntymät! Meillä monta lasta, nytkin 3 viikkoinen vauva. Kahdesti jo rakasteltu kunnolla, eka viikolla en vielä tohtinut itse, mutta hoidin miehen muulla tavoin. Koskaan 20 vuoden yhdessäoloaikana ei ole ollut yli parin viikon taukoa, yleensä kerta-kaksi viikossa.

Minkä verran mielenterveyden ongelmat tähän liittyvät? Hyperseksuaalisuus liittyy usein mielisairauteen ja nykyisinhän tiedetään, että todella monet ovat mieleltään sairaita. Onko siis niin, että liittoja hajoaa siksi, että on naimisissa mieleltään sairaan kanssa? Lääkityshän yleensä vie halut. Tulisiko tällaisten parien, joissa toinen on seksuaalinen ja toinen ei, seksuaalisen alkaa syömään masennuslääkkeitä? Olisiko tässä uusi keino lisätä lääkkeiden myyntiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan sovittu nyt joka torstai. Tätä jatketaan kunnes seksistä tulee taas rutiini.

Seksuaaliterapeutin neuvo.

-2 vuotta 2 kertaa seksiä. 2 kk 4 kertaa seksiä.

Kumpi on ollut haluton, mies vai nainen?

Mies. 1,5 vuoden jälkeen iski minuun täysi arvottomuudentunne. Olen kai jollain tapaa masentunut tästä tilanteesta. Yritän keksiä muuta tekemistä ja nauttia yhteisistä harrastuksista,mutta seksiä minä tarvitsen kuten niin moni muukin nainen.

Onko mies nyt yhtäkkiä pystynyt halukkaasti harrastamaan seksiä kerran viikossa terapeutin määräyksellä?!

On. Terapiassa paneuduttiin syihin ja poistettiin/minimoitiin ne tekijät mitkä aiheuttivat stressiä ja haluttomuutta. Tämä ei olisi onnistunut ilman ulkopuolista apua. Piti keskustella todella paljon ja pitkään.

Seksiin palaaminen tuntui hankalalta pitkän ajan jälkeen ja siksi siitä pitää tehdä rutiini. Joka kerta me molemmat nautimme, mutta piti löytää yhteys uudelleen ja avata solmut väliltämme. Ei se ollut vain simsalabim sänkyyn

Koetko joutuneesi panostamaan asiaan enemmän ja pelkäätkö miehen lopettavan seksin joskus uudestaan?

Terapiassa selvisi myös asioita, jotka eivät varsinaisesti liittyneet meihin, vaan miehen entiseen tyttöystävään, joka oli äärimmäisen mustasukkainen, kontrolloiva ja riippuvainen seksistä.

No tässähän tämä syy onkin. Olethan sinäkin riippuvainen seksistä, jos pelkäät pakonomaisesti viikon parin taukoa. Ei ihme että miestä ahdistaa, jos hänelle taas kerran tehdään seksiin liittyviä "pakotteita" ja tyttöystävä kärsii seksiin liittyvästä pakkomielteestä. (Ja kyllä, minusta se on pakkomielle, jos seksin vähyys pelottaa ja ahdistaa JO ETUKÄTEEN).

Meillä peitto heiluu suht harvoin ja se johtuu minusta. Ollaan puhuttu ja puhuttu ja tein itseni kanssa sopimuksen että seksiä on oltava kahdesti viikossa, jotta saadaan siitä taas rutiini. :) En miehelle ole hiiskunut mitään, vaan teen aloitteen/lähden mukaan vähintään sen kaksi kertaa. Eikä meidän seksissä ole mitään vikaa, molemmat tiedetään mistä toinen nauttii ja niin edelleen.

Meillä on pieni lapsi, mulla uusi työ ja lisäksi gradu työnalla. Harrastuksiin ehtii joskus ja jouluna, joten valitettavasti priorisoin seksin pois. Ja jos mies olisi asialla kiristänyt tai tehnyt siitä ison haloon, olisin varmasti vain ahdistunut. Nyt ollaan puhuttu ja se on saanut minut yrittämään. Tämä on niin herkkä aihe, että siinä ei kiristäminen tai uhkailu auta.

Kuukautisten aikana minulla ei ole haluja yhtään. Enkä silloin ottaisi edes suihin. Eli säännöllisesti ollaan viikon verran ilman seksiä (läheisyyttä silti on). Eikä kumpikaan meistä ota siitä mitään pelkotiloja, vaan se on ihan luonnollista meidän suhteessa.

Meitä on niin moneen junaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan sovittu nyt joka torstai. Tätä jatketaan kunnes seksistä tulee taas rutiini.

Seksuaaliterapeutin neuvo.

-2 vuotta 2 kertaa seksiä. 2 kk 4 kertaa seksiä.

Kumpi on ollut haluton, mies vai nainen?

Mies. 1,5 vuoden jälkeen iski minuun täysi arvottomuudentunne. Olen kai jollain tapaa masentunut tästä tilanteesta. Yritän keksiä muuta tekemistä ja nauttia yhteisistä harrastuksista,mutta seksiä minä tarvitsen kuten niin moni muukin nainen.

Onko mies nyt yhtäkkiä pystynyt halukkaasti harrastamaan seksiä kerran viikossa terapeutin määräyksellä?!

On. Terapiassa paneuduttiin syihin ja poistettiin/minimoitiin ne tekijät mitkä aiheuttivat stressiä ja haluttomuutta. Tämä ei olisi onnistunut ilman ulkopuolista apua. Piti keskustella todella paljon ja pitkään.

Seksiin palaaminen tuntui hankalalta pitkän ajan jälkeen ja siksi siitä pitää tehdä rutiini. Joka kerta me molemmat nautimme, mutta piti löytää yhteys uudelleen ja avata solmut väliltämme. Ei se ollut vain simsalabim sänkyyn

Koetko joutuneesi panostamaan asiaan enemmän ja pelkäätkö miehen lopettavan seksin joskus uudestaan?

Terapiassa selvisi myös asioita, jotka eivät varsinaisesti liittyneet meihin, vaan miehen entiseen tyttöystävään, joka oli äärimmäisen mustasukkainen, kontrolloiva ja riippuvainen seksistä.

No tässähän tämä syy onkin. Olethan sinäkin riippuvainen seksistä, jos pelkäät pakonomaisesti viikon parin taukoa. Ei ihme että miestä ahdistaa, jos hänelle taas kerran tehdään seksiin liittyviä "pakotteita" ja tyttöystävä kärsii seksiin liittyvästä pakkomielteestä. (Ja kyllä, minusta se on pakkomielle, jos seksin vähyys pelottaa ja ahdistaa JO ETUKÄTEEN).

Meillä peitto heiluu suht harvoin ja se johtuu minusta. Ollaan puhuttu ja puhuttu ja tein itseni kanssa sopimuksen että seksiä on oltava kahdesti viikossa, jotta saadaan siitä taas rutiini. :) En miehelle ole hiiskunut mitään, vaan teen aloitteen/lähden mukaan vähintään sen kaksi kertaa. Eikä meidän seksissä ole mitään vikaa, molemmat tiedetään mistä toinen nauttii ja niin edelleen.

Meillä on pieni lapsi, mulla uusi työ ja lisäksi gradu työnalla. Harrastuksiin ehtii joskus ja jouluna, joten valitettavasti priorisoin seksin pois. Ja jos mies olisi asialla kiristänyt tai tehnyt siitä ison haloon, olisin varmasti vain ahdistunut. Nyt ollaan puhuttu ja se on saanut minut yrittämään. Tämä on niin herkkä aihe, että siinä ei kiristäminen tai uhkailu auta.

Kuukautisten aikana minulla ei ole haluja yhtään. Enkä silloin ottaisi edes suihin. Eli säännöllisesti ollaan viikon verran ilman seksiä (läheisyyttä silti on). Eikä kumpikaan meistä ota siitä mitään pelkotiloja, vaan se on ihan luonnollista meidän suhteessa.

Meitä on niin moneen junaan.

Vaikutat tervepäiseltä. Nainen on ovulaation aikaan kiihkeimmillään. Sille on selvä biologinen syy. Tyhjennysvuodon aikaan ei ole mitään biologista syytä olla halukas. Mikäli on, kyse voi olla silloin mielenterveyden ongelmasta ts. pakkomielteestä tms.

Meillä myös haluton mies. Kesä meni niin että kesäkuussa seksiä oli kerran, heinäkuussa muutama yritys mutta ne lopahti kun miehellä ei seisonut ja minä romahdin niinä hetkinä. Elokuussa kerran, tässä kuussa kerran. Eikä ne kerrat olleet mitään intohimoisia rakasteluja vaan pakko-seksiä mikä kesti minuutin, pari.

Syy on minun. En osaa suhtautua tähän. Itken ja katselen ja inhoan peilikuvaani. Huudan ja painostan. Itken öisin että en koskaan tule enää samaan seksielämä, että kukaan ei tahdo panna ylipainosta, raskausarpista kolmen lapsen äitiä. Ei kukaan, kun ei edes oma mies. Itsetyydystä en pysty tekemään, alan itkeä että näin säälittävä olen että yksinäni räpellän ja haaveilen olevani jonkun intohimon kohde.

Terapiaan meno kaatui siihen, että meillä ei ole lapsenvahteja kuin harvoin käytössä, ja mies kerran suutuspäissään sanoi ettei halua maksaa sekä lapsenhoidosta että turhasta terapiasta.

Täytyisi varmaan erota, mutta se tietäisi huonompaa rahatilanetta ja lisää yksinäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Jessus mikä aihe taas. Seksiä on silloin kun tekee mieli, yleensä toinen lähtee mukaan helposti ja jos ei yksinkertaisesti jaksa, niin mikään ei estä sooloa. Menkkojeni ollessa pahimmillaan en avaa reisiäni, sen verran paljon sieltä tavaraa tulee etten edes halua ajatella sitä sotkua, mutta mies on hyvin tyytyväinen kun otan suihin. On pitkässä suhteessamme ollut seksistä taukoja, mutta pisimmillään ne ovat olleet vain pari viikkoa. Yleensä tahti on 1-4 kertaa viikossa. Olemme 40+ vuotiaita.

Entäs kun toisen ei tee mieli, koskaan. Meillä on ollut viimeksi seksiä kesäkuussa 2015. Sitä ennen seksiä oli harvakseltaan alle 10 kertaa vuodessa. Välillä kuukausien taukoj. Haluton osapuoli on mies. Tämä keskustelunaihe ei ole mitenkään turha, eikä sitä rajua silloin kun seksiä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan sovittu nyt joka torstai. Tätä jatketaan kunnes seksistä tulee taas rutiini.

Seksuaaliterapeutin neuvo.

-2 vuotta 2 kertaa seksiä. 2 kk 4 kertaa seksiä.

Kumpi on ollut haluton, mies vai nainen?

Mies. 1,5 vuoden jälkeen iski minuun täysi arvottomuudentunne. Olen kai jollain tapaa masentunut tästä tilanteesta. Yritän keksiä muuta tekemistä ja nauttia yhteisistä harrastuksista,mutta seksiä minä tarvitsen kuten niin moni muukin nainen.

Onko mies nyt yhtäkkiä pystynyt halukkaasti harrastamaan seksiä kerran viikossa terapeutin määräyksellä?!

On. Terapiassa paneuduttiin syihin ja poistettiin/minimoitiin ne tekijät mitkä aiheuttivat stressiä ja haluttomuutta. Tämä ei olisi onnistunut ilman ulkopuolista apua. Piti keskustella todella paljon ja pitkään.

Seksiin palaaminen tuntui hankalalta pitkän ajan jälkeen ja siksi siitä pitää tehdä rutiini. Joka kerta me molemmat nautimme, mutta piti löytää yhteys uudelleen ja avata solmut väliltämme. Ei se ollut vain simsalabim sänkyyn

Koetko joutuneesi panostamaan asiaan enemmän ja pelkäätkö miehen lopettavan seksin joskus uudestaan?

Terapiassa selvisi myös asioita, jotka eivät varsinaisesti liittyneet meihin, vaan miehen entiseen tyttöystävään, joka oli äärimmäisen mustasukkainen, kontrolloiva ja riippuvainen seksistä.

No tässähän tämä syy onkin. Olethan sinäkin riippuvainen seksistä, jos pelkäät pakonomaisesti viikon parin taukoa. Ei ihme että miestä ahdistaa, jos hänelle taas kerran tehdään seksiin liittyviä "pakotteita" ja tyttöystävä kärsii seksiin liittyvästä pakkomielteestä. (Ja kyllä, minusta se on pakkomielle, jos seksin vähyys pelottaa ja ahdistaa JO ETUKÄTEEN).

Meillä peitto heiluu suht harvoin ja se johtuu minusta. Ollaan puhuttu ja puhuttu ja tein itseni kanssa sopimuksen että seksiä on oltava kahdesti viikossa, jotta saadaan siitä taas rutiini. :) En miehelle ole hiiskunut mitään, vaan teen aloitteen/lähden mukaan vähintään sen kaksi kertaa. Eikä meidän seksissä ole mitään vikaa, molemmat tiedetään mistä toinen nauttii ja niin edelleen.

Meillä on pieni lapsi, mulla uusi työ ja lisäksi gradu työnalla. Harrastuksiin ehtii joskus ja jouluna, joten valitettavasti priorisoin seksin pois. Ja jos mies olisi asialla kiristänyt tai tehnyt siitä ison haloon, olisin varmasti vain ahdistunut. Nyt ollaan puhuttu ja se on saanut minut yrittämään. Tämä on niin herkkä aihe, että siinä ei kiristäminen tai uhkailu auta.

Kuukautisten aikana minulla ei ole haluja yhtään. Enkä silloin ottaisi edes suihin. Eli säännöllisesti ollaan viikon verran ilman seksiä (läheisyyttä silti on). Eikä kumpikaan meistä ota siitä mitään pelkotiloja, vaan se on ihan luonnollista meidän suhteessa.

Meitä on niin moneen junaan.

Sinulla meni ohi että heilahti vaan :D Luulen uskovani pitkän koulutuksen saanutta terapeuttia ennemmin kuin av-mammaa. On ihan normaalia, että toisen haluttomuus johtaa toisen turhautumiseen. Sellaisia ovat ihmiset joilla on tunteet. Harvassa on seksittömät pariskunnat, joista toinen osapuoli ei olisi turhautunut tilanteeseen. Haluttomuus kun ei ala niin, että molemmat ovat haluttomia yhtä aikaa. Joskus niinkin silloin ongelmat ovat varmaan syvemmällä ja elämäntilanteessa arvelisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan sovittu nyt joka torstai. Tätä jatketaan kunnes seksistä tulee taas rutiini.

Seksuaaliterapeutin neuvo.

-2 vuotta 2 kertaa seksiä. 2 kk 4 kertaa seksiä.

Kumpi on ollut haluton, mies vai nainen?

Mies. 1,5 vuoden jälkeen iski minuun täysi arvottomuudentunne. Olen kai jollain tapaa masentunut tästä tilanteesta. Yritän keksiä muuta tekemistä ja nauttia yhteisistä harrastuksista,mutta seksiä minä tarvitsen kuten niin moni muukin nainen.

Onko mies nyt yhtäkkiä pystynyt halukkaasti harrastamaan seksiä kerran viikossa terapeutin määräyksellä?!

On. Terapiassa paneuduttiin syihin ja poistettiin/minimoitiin ne tekijät mitkä aiheuttivat stressiä ja haluttomuutta. Tämä ei olisi onnistunut ilman ulkopuolista apua. Piti keskustella todella paljon ja pitkään.

Seksiin palaaminen tuntui hankalalta pitkän ajan jälkeen ja siksi siitä pitää tehdä rutiini. Joka kerta me molemmat nautimme, mutta piti löytää yhteys uudelleen ja avata solmut väliltämme. Ei se ollut vain simsalabim sänkyyn

Koetko joutuneesi panostamaan asiaan enemmän ja pelkäätkö miehen lopettavan seksin joskus uudestaan?

Terapiassa selvisi myös asioita, jotka eivät varsinaisesti liittyneet meihin, vaan miehen entiseen tyttöystävään, joka oli äärimmäisen mustasukkainen, kontrolloiva ja riippuvainen seksistä.

No tässähän tämä syy onkin. Olethan sinäkin riippuvainen seksistä, jos pelkäät pakonomaisesti viikon parin taukoa. Ei ihme että miestä ahdistaa, jos hänelle taas kerran tehdään seksiin liittyviä "pakotteita" ja tyttöystävä kärsii seksiin liittyvästä pakkomielteestä. (Ja kyllä, minusta se on pakkomielle, jos seksin vähyys pelottaa ja ahdistaa JO ETUKÄTEEN).

Meillä peitto heiluu suht harvoin ja se johtuu minusta. Ollaan puhuttu ja puhuttu ja tein itseni kanssa sopimuksen että seksiä on oltava kahdesti viikossa, jotta saadaan siitä taas rutiini. :) En miehelle ole hiiskunut mitään, vaan teen aloitteen/lähden mukaan vähintään sen kaksi kertaa. Eikä meidän seksissä ole mitään vikaa, molemmat tiedetään mistä toinen nauttii ja niin edelleen.

Meillä on pieni lapsi, mulla uusi työ ja lisäksi gradu työnalla. Harrastuksiin ehtii joskus ja jouluna, joten valitettavasti priorisoin seksin pois. Ja jos mies olisi asialla kiristänyt tai tehnyt siitä ison haloon, olisin varmasti vain ahdistunut. Nyt ollaan puhuttu ja se on saanut minut yrittämään. Tämä on niin herkkä aihe, että siinä ei kiristäminen tai uhkailu auta.

Kuukautisten aikana minulla ei ole haluja yhtään. Enkä silloin ottaisi edes suihin. Eli säännöllisesti ollaan viikon verran ilman seksiä (läheisyyttä silti on). Eikä kumpikaan meistä ota siitä mitään pelkotiloja, vaan se on ihan luonnollista meidän suhteessa.

Meitä on niin moneen junaan.

Luin uudestaan ja taisit sekoittaa minut ap.hen. Lue koko ketju. Minä olen suhteessa, jossa seksiä oli ennen kerran vuodessa ja hakeuduimme asian vuoksi terapiaan. Minua ei enää pelottanut viikon tai kuukauden seksittömyys, vaan vuoden..loppuelämän.

Huvittavia nämä ei olf biologista syytä olla halukas. Mä oon 48 v, eli mulla ei kai pitäisi olla biologista syytä olla halukas, koskaan. Minä vain nyt satun tykkäämään seksistä ja sen tuottamasta nautinnosta todella paljon. Nainen voi olla halukas ja se ei ole mitenkään epänormaalia. Haluan seksiä myös menkkojen aikaan. Kun laittaa tamponin ja ottaa sen juuri ennen pois ja peseytyy ei ole ongelmia. Nyt hormonikierukan kanssa vuodot ovat niin vähäisiä, ettei niillä ole mitään merkitystä.

Jos pitää itsensä kunnossa, niin silloin ei tarvii sopimuksia seksin määrästä. Terve ihminen tuntee vetoa hyvännäköiseen partneriin. Omassa ystävä ja kaveripiirissä homma on mennyt usein niin, että toinen osapuoli on lihonut (useimmiten mies) ja sen jälkeen on halut laantuneet. Pinnallistako? Ei, vaan ihan normaalia. Kaikki meistä katsoo mieluummin hoikkaa kumppania kuin läskimahaista ähisijää. Tiedän kyl pari miestäkin, joilla halut väheni kun suhteen vakiintumisen jälkeen nainen lihoi kuin ilmapallo. 

Toisen painostaminen seksiin on törkeää. Jos toisella osapuolella on aikaisemmin ollut haluja, mutta sittemmin ei, niin syy seksittömyyteen löytyy todnäk ihan peilistä. Kannattaa kysyä itseltään

A painostatko/uhkailetko?

B nalkutatko?

C oletko antanut itsesi lössähtää?

Jos a niin et ansaitse kumppaniasi. Suhteessa ei saa koskaan painostaa toista seksin avulla. Jos b niin silloin voi olla ehkä pientä toivoa. Kokeile olla vaihteeksi kiva ihminen. Jos c niin kantsis varmaan tehdä asialle jotain. Onhan näitä kuntosaleja ja vaikka mitä. 

Tietty jos olet tyyppiä joka itse haluaa saada mutta ei osaa antaa niin mee sit hakeen apua narsismiisi joltain kallonkutistajalta.

Perusitsekäshuomiohuora jota miehen pitää palvoa kuin jotain fucking ruhtinatarta? Pitää puhua etelää aina kun rouvan tekee mieli? Miehen pitää olla hyvässä kunnossa oleva alfauros ja samaan aikaan ruhtinatar voi olla sipsejä ahtava tuksu2? Sori vaan mut kuulostaa just siltä valitukselta kuin parilla akateemisella kaverilla joilla on aina valitettavaa miehistään ja pitävät itseään supertäydellisinä vaikka ovat tosi harmaavarpusia!

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuore parisuhde, vasta kolme vuotta yhdessä, joista yksi naimisissa. Mutta minulla on seksin suhteen jokin outo lukko. Tai lähinnä siis siinä että itse tekisin aloitteen. Lähes aina jos vaimo tekee aloitteen niin olen innolla mukana, mutta itse en jotenkin osaa. Aina takaraivossa sellainen olo että pitääköhän se minua nyt tyhmänä, tai onko nyt sopivaa. Vaimo on erittäin seksuaalinen, ja hänellä on hyvin värikäs menneisyys monien kumppanien kanssa. Ja itsekin pidän seksistä paljon. Itsessäni ärsyttää että olen liiankin huomaavainen ja mietin aivan liikaa. Haluaisin vain kaapata naiseni ja panna menemään täysillä, mutta jokin lukko päässäni on että olen todella huono tekemään aloitetta. Seksissä pitäisi mennä intohimolla ja tunteella, mutta minä mietin aina että enhän nyt tee mitään väärin ja että tuntuuhan nyt varmasti hyvältä. Vaikka ei pitäisi miettiä, vaan mennä tunteella.

Tästä on seurauksena se, että vaimoakaan ei oikein innosta enää, koska seksi on huonoa, ja intohimo puuttuu. Ja tiedän että johtuu minusta ja omista lukoistani. Tiedän että vaimoni olisi ns. 'hetimärkänä' jos kesken päivää kaappaisin rajusti - olemme tästä keskustelleetkin useasti - mutta mietin aivan liikaa että onkohan se nyt sopivaa ja näytänköhän nyt tyhmältä. Mitä luultavimmin tässä on jotain alemmuuskompleksia, ja päässäni vain mietin että vertaileekohan minua valtaviin hevoskulleihin ja himokkaisiin kohtaamisiin mitä on sinkkuaikoinaan kokenut, ja kuinka himokasta elämää on viettänyt.

Meillä on muilta osin todella onnellinen suhde. Keskusteluyhteys on todella hyvä, rakkautta riittää yli äyräiden ja olemme näistä asioista puhuneet paljon, mutta tämä oma aloitteentekokyvyttömyys ärsyttää ja ahdistaa molempia. Ja tiedän että ongelma on suurilta osin omassa päässäni.

Ehkä tänne kirjoittaminen rohkaisisi minua taas yrittämään. Ja sehän tässä älyttömintä onkin, että mitä ihmeen menetettävää minulla edes on? Tarkoitan siis sitä, että jos vain rohkeasti menisin ja viettelisin toisen, ja kun vielä tiedän että hän olisi täysillä mukana. Ja yhteisestä asiasta kuitenkin kyse.

Ärsyttäviä itsetunto- ja omanarvonongelmia. Tiedän että auttaisi varmasti jos menisin jollekin ammattilaiselle puhumaan, niin asia voisi ratketa paremmin. Mutta jääräpäisenä suomalaismiehenä haluan tämä ratkoa itse, kun vielä tiedän mistä tämä johtuu. Ja vaimokin kyllä tietää tästä minun aloitteenteko-ongelmastani, ja olen kertonut hänelle tästä rohkeuden puutteestani. En kylläkään ole tätä alemmuuskompleksia maininnut, enkä hänen suurempaa ns. kokemusten määräänsä. Eikä sekään sinänsä ole se ongelma, koska tiedän että hän haluaa olla nyt ja aina vain minun kanssani, eikä hän kaipaa sinkkuaikojaan yhtään.

Ja kun rakastan niin käsittämättömän paljon. Aivan upea nainen kaikilta osin. Molemmilla huonoja suhteita ja pettymyksiä takana menneisyydessä, ja vihdoinkin löysimme toisemme monien sattumusten kautta. En voisi olla onnellisempi.

Taas avasi silmiä hiukan, ja ehkä tästä taas yritän rohkaistua. Kiitos jos jaksoit lukea.

Ajattelinpa pistää päivitystä tähän ongelmaani, näinkin nopeasti. Rohkaistuin eilisen ajattelun tuloksena, ja mukavan kiihkeät päiväseksit saatiin sitten aikaiseksi. Rouva kyllä tuli hiukan vastaan siinä ehdottelutilanteessa, mutta hyvin kävi! Juttelimme myös lisää asiasta ja seksin määrästä, kuinka siitä ei pitäisi ottaa liikaa stressiä. Hän myös oli asiaa ajatellut, ja tullut ilmeisesti tässä viimeisten viikkojen aikana sinut sen asian kanssa että pitkässä suhteessa seksin määrä vaihtelee, eikä sitä välttämättä poljeta menemään kuin puput, kuten suhteen alussa. Toiset tietysti tekevät niin, ja sekin on hienoa. Meillä on valtavasti läheisyyttä joka päivä, eikä sen ole aina tarkoitus johtaa seksiin. Läheisyys ja hellyys arjessa on kuitenkin tosi tärkeä juttu, ja seksi on vain osa sitä kaikkea. Tottakai se on tärkeä osa, mutta ei ainoa.

Ehkä halusin vain sanoa, että kommunikointi on se ehdottomasti tärkein asia näiden asioiden käsittelemiseen. Ei sitä voi tietää mitä toisen päässä liikkuu jos puheyhteyttä ei kunnolla ole. Sehän ei tietenkään ole sanottua että kaikilla se olisi aina niin helppoa. Me teimme suhteen alkuvaiheessa jo selväksi että jos ongelmia on, tai jos jokin asia kaivaa, niin siitä puhutaan. Itse en voi sietää sitä että asioista ei puhuta, vaan kiehutaan ja ärsyynnytään jostain asiasta, mainitsematta siitä kumppanille, ja lopulta räjähdetään/katkeroidutaan/vihataan. Ja kaikki vain siksi että ei ole asiasta voitu puhua. Eihän se puhe aina mene perille, eikä ihmisiä voi muuttaa väkisin, mutta avoin kommunikointi ja rehellisyys on meidätkin monelta pelastanut.