Lue keskustelun säännöt.
Pöpökammo pilaa elämän
21.09.2016 |
Mulla on varmaan joku pakko-oireinenhäiriö tms.
Eli noin vuosi sitten musta tuli todella neuroottinen/bakteerikammoinen, ilmenee lähinnä ihan yltiöpäisenä käsienpesuna ja ahdistuksena, jos koskee johonkin "saastuneeseen" tms. Nykyään en pysty esim. syömään leipää, karkkia, hedelmiä yms. joita syödään käsin eikä haarukalla ja veitsellä, jos en ole juuri ennen syömistä pessyt käsiä ja tiedän varmasti, etten pesun ja syömisen välillä ole koskenut _mihinkään_. Jos vaikka teen aamupalaa niin pesen kädet ennen aamupalan laittoa ja sitten vielä uudestaan kun kaikki ruoat on laitettu ja pitäisi alkaa syödä.
Tuo käsienpesu on muutenkin ihan ylineuroottista eli aina on pestävä kolmeen kertaan ja, jos omasta mielestä pesin ne "väärin", niin eikun uudestaan vaan. Kaupassa, töissä ja ylipäätään ulkona käydessä on aina aistit jotenkin ylivirittyneet ja mietin kokoajan mihin kosken ja paljon tuossakin oli bakteereja ja miten on vaan pakko päästä pesemään kädet, enkä ennen sitä voi koskea kasvoihin (nenä, suu, silmät), ettei vaan tartu mitään.
Käsienpesun lisäksi syynään kaupassa ja sitten vielä uudestaan kotona, että kaikki ruokapakkaukset on oikeasti ehjiä ja kunnossa, eikä niissä ole mitään pieniä reikiä tai että ilmatiiviissä pakkauksissa se liimapinta on varmasti ehjä yms. Olen heittänyt esim. kokonaisia leipäpusseja roskiin, koska siinä pussissa on ollut minireikiä/nirhaumia, siis sellaisia, ettei normaalit ihmiset edes huomaisi saati tarkastaisi tuollaista asiaa joka leipäpussista. Joskus ruokien kanssa on mennyt niinkin naurettavaksi, että heitän pois jonkun tuotteen vain siksi, koska ajattelen, että mitä jos tämän tuotteen kylmäketju on katkennut jossain vaiheessa kaupassa tms. ja se on pilalla. Joo ihan sairasta tiedän.
Kaiken tämän päälle ahdistaa ihan jatkuvasti, kun miettii mihin on päivän aikana koskenut tai jos on syönyt jotain muka "epämääräistä" tai koskenut likaisilla käsillä vahingossa naamaan tms. ja sitten koko loppupäivän ahdistaa ja miettii vain, että minkäköhän taudin siitäkin ehkä saan.
Eilenkin kesken ruoanlaiton aloin vain itkeä, kun olin pessyt käsiä jo 5-10 kertaa tuon ruoanlaiton aikana ja heittänyt jotain tuotteitakin roskiin ja ajattelin, etten koskaan pääse syömään. Tästä syystä syömisestä/ruoanlaitosta on tullut tosi hankalaa ja ahdistaa aamuisin jo valmiiksi, koko "operaatio", mitä se vaatii.
Itkettää, tämä kaikki haittaa jo niin paljon elämää, etten oikeasti enää tiedä miten päin olla. Yli vuosi sitten oli vielä ihan "normaali", eikä ollut mitään tällaista. Pystyin vaikka menemään elokuviin ja ostamaan irtokarkkeja ja vielä syömään niitä leffan aikana niillä likaisilla käsillä (!). Ei tullut edes mieleen ajatella mitään tällaista. Käsien ihokin lähtee kohta irti, kun pesen niitä koko ajan. Välillä yritän ottaa itseäni ns. niskasta kiinni ja päätän, etten ahdistu tai vaikka ahdistuisinkin, niin en käy pesemässä käsiä vaan syön vaikka sen leivän niillä samoilla käsillä, joilla koskin voipakettiin tms. Lopulta kuitenkin palaan aina näihin neurooseihin, kun alkaa kuitenkin ahdistaa sitten liikaa.
En tiedä, mitä oikein hain tällä purkautumisella. Haluaisin vaan olla ja elää normaalisti taas. Hävettää muutenkin kaikki nämä neuroosit. Oon ihan pipi päästä, enkä tiedä miten pääsen tästä yli. :(
Kiitos, jos jaksoit lukea, tosi sekava teksti tiedän.
Kommentit (27)
Ainakin meidän terveysasemalla voi varata ajan itse suoraan psykologille. Psykologi pyysi minulle myös reseptin lääkkeeseen, joten kysymällä omasta terkkarista asia varmaan selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla pieni lapsi? Mulla on kanssa pakko-oireinen häiriö (taustalla myös erilaisia traumaattisia asioita vuosien varrelta) ja pääsin neuvolan kautta eka psykologille ja se laittoi mulle lähetteen sellaiseen lyhyt psykoterapiaan. Hae vain rohkeasti apua, se kannattaa! Tai oletko opiskelija tai töissä? Pääsisitkö esim. koulu- tai työterveydenhuollon kautta eteenpäin? Tai sit ihan terveyskeskuksen kautta. Näitä juttuja ei kannata hävetä. Aika monella kait on pakko-oireinen häiriö, mut just sen aiheuttaman häpeän tunteen takia moni kärsii itsekseen oireista saamatta apua. :-(
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla pieni lapsi? Mulla on kanssa pakko-oireinen häiriö (taustalla myös erilaisia traumaattisia asioita vuosien varrelta) ja pääsin neuvolan kautta eka psykologille ja se laittoi mulle lähetteen sellaiseen lyhyt psykoterapiaan. Hae vain rohkeasti apua, se kannattaa! Tai oletko opiskelija tai töissä? Pääsisitkö esim. koulu- tai työterveydenhuollon kautta eteenpäin? Tai sit ihan terveyskeskuksen kautta. Näitä juttuja ei kannata hävetä. Aika monella kait on pakko-oireinen häiriö, mut just sen aiheuttaman häpeän tunteen takia moni kärsii itsekseen oireista saamatta apua. :-(
Ei ole lapsia (onneksi, tiedä miten tämä vaikuttaisi heidänkin psyykeeseen, jos en pysty edes itsestäni huolehtimaan). Voisin tuota työterveyttä ehkä sitten kokeilla näin ensi alkuun tai ihan terveyskeskusta, jos en uskalla työterveyteen mennä. :/
joo kirjoitti:
Lääkäriin menemällä myös voidaan rule out onko mitään elimellistä ongelmaa,
Apua kyllä löytyy!
Sinullekin löytyy varmasti jostain apua suomen kielen hallintaan.
Itse hakeuduin ensin terveyskeskukseen, josta sain lähetteen psykiatriselle polille. Siellä kävin muutaman kerran psykologin luona ja kaksi kertaa psykiatrin luona, joka teki lausunnon Kelalle. Sen jälkeen etsin itse sopivan terapeutin, ja hain Kelalta tukea kuntoutuspsykoterapiaan, se kun on aika kallista itse kokonaan maksaa.
Muistan kun itseäni helpotti paljon jo tuo ensimmäinen terveyskeskuskäynti, vaikka jännittikin etukäteen. Kerta kerralta oli kuitenkin helpompi avautua asioista. Hyvin se menee!
-18
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin tänään, että mikä on sitä ns. normaalia käsienpesua? Toki kun tullaan ulkoa sisään, wc-käyntien jälkeen ja ennen ruoanlaittoa, mutta jos olette vaikka kotona koko päivän, niin pesettekö kätenne ennen kun teette vaikka leivän tai syötte karkkia ym?
En tiedä onnistuisiko pikkuhiljaa opettelulla ja itsensä altistamisella normaaleille tavoille saada taas elämä hallintaan.
Toki pitää silti hakea ihan lääkäristäkin apua niin paljon elämää haittaavaahan tämä on, mutta jos ennen sitä jo saisi vähän jotain itsekin yritettyä.
-AP (joka kirjoitti myös viestit 11, 20, 21 ja 24)
Voi olette ihania, kiitos kaikista vastauksista. Jotenkin helpotti oloa vähän jo pelkästään se, että sai sanottua ääneen näitä asioita, anonyymisti mutta silti. Itkettää, kun tiedän etten voi elää tällaistä elämää, mutten saa riuhtaistua itseäni irti näistä tavoista.
Ehkä nyt yritän kerätä kaiken rohkeuden ja hakeutua lääkärille. Varmaan ihan yleislääkärille ensin vai pitäisikö suoraan hakeutua psykologille/psykiatrille?