Kun lapsi ei tykkää muista halailevista lapsista?

Oikeus omaan tilaan tietenkin! Voi jopa estää sen, ettei joudu hyväksikäytön uhriksi, vaan uskaltaa sanoa ei. Jos taas pakotetaan ottamaan läheisyyttä vastaan, niin siinä ajautuu helposti epämiellyttäviin tilanteisiin, kun joku alkaa lähentelemään, mutta ei kehtaa sanoa ei.

No tietenkin tuossa tilanteessa opetat omalle lapsellesi yksityisyyden rajoja. Jos tilanne tuntuu hänestä epämiellyttävältä, lapsen iästä riippuen kysyt: "Nelli, huomaan että tuo halailu tuntuu sinusta epmiellyttävältä. Silloin voit sanoa Pekalle, että ei saa halata" Ja ohjaat toisen lapsen pois lapsesi luota sanoen hänelle, että  halailu on kivaa, mutta kaikki lapset eivät pidä halailusta. 

Itse esim. bussissa olen omalle lapselleni ääneen sanonut, että sinä voit itse sanoa, ettei sinuun saa koskea. (kun toinen lapsi rattaista kurkotellut)

On oikeus sanoa ei. Mulla on halailevat lapset jotka eivät kuitenkaan ole sosiaalisesti kovin aktiivisia eli halaavat lähinnä kaverinsa. Olemme opetelleet kysymään luvan, saako halata, yhtä on muistutettava muita enemmän. Olen puhunut, että kaikki eivät pidä iholle tulemisesta vaikka olisikin ystävä eikä pidä loukkaantua jos kaikki eivät halua koskea. Riemukkaat jälleennäkemiset kirvoittavat omilta lapsilta sen halauksen aika spontaanisti, mikä on kyllä kotoa opittua eli me aikuisetkin halataan ystäviä ja sukulaisia. Joskus mietin mitä opettaja ajattelee kun koululainen halaa hänetkin ennen viikonloppua tms. Halailukulttuuri on itselleni hieman vieras vaikkei siltä ehkä kuulostakaan, olen aikuisiällä vapautunut tässä eikä minua lapsena halattu koskaan. Lasten välisiä halausrajoja on siis pitänyt miettiä. Aikuisena voit sanoa ystävällisesti liian iholle tulevalle lapselle, että sinun lapsesi ei oikein tykkää halauksesta, mutta hän voisi tykätä vaikka mennä keinumaan kanssasi. Ja minä täällä kotona yritän muistuttaa luvan kysymisestä. :)

Olen samaa mieltä teidän kanssa 1 ja 2, että jos lapsi kerran ei selkeästi tykkää, niin pitäisi olla oikeus olla rauhassa. Siksi tää kiinnosti mua, kun neuvolassa juttelin asiasta sekä kerho-ohjaajan kanssa ja nämä olivat sitä mieltä, että pitäisi vain oppia noihin tilanteisiin ja että kannattaisi olla vierellä selittämässä, että "poika vain haluaa silittää sua, aii". Samoin noiden halailevien lasten äidit vaan aina päästää lapsensa "kimppuun", "kun meidän lapsi niin tykkää halata ja on niin sosiaalinen...". Tuo vain niin sotinut omaa mielipidettä vastaan.

Ikävä kyllä oon sit kuitenkin toiminut noin kun neuvottu. :-( Lapsi on nyt 1,5-vuotias ja aiemmin vauvana tuli aina itku, jos joku tuli muskarissa lääppiin naamaa. Silloin koitin vielä estää tilanteita olemalla välissä tms., mut nyt isompana oon sit selittänyt ja ollut vierellä, vaikka se on tuntunut väärältä. :-( Jos joku on päässyt halaan, oon selittänyt että se halus halata ja tykkää susta, sit oon myös toiselle sanonut, että se halasi nätisti, mutta X ei oikein tykkää halaamisesta. Enää ei itku tule, mutta usein jähmettyy paikoilleen sen näköisenä, että tulkaa ottaan toi pois! Nyt on myös oppinut lähteen tilanteesta joskus itse pois, kun kävelee jo sujuvasti.

Onkohan tuosta aiheutunut paljon haittaa? :-(

Mun halailijat eivät olleet sellaisia ihan pieninä, enemmänkin vetäytyviä ja niitä jotka ahdistuivat koskettamisesta, meillä tämä alkoi tosiaan isompana. Kenenkään kimppuun en tietenkään lapsia päästä ja valvon silmä kovana jos tapaamme vauvoja tai taaperoita, ettei tapahdu mitään ahdistavia kosketuksia. Ja tässäkin opetellaan sitä luvan kysymistä, opetan myös kehonkieltä, vauvastakin näkee ja etenkin taaperosta jos hän esim. kääntyy poispäin eikä ole vastaanottavainen, silloin hän ei halua halaamista. Tämän voi halaajalapselle sanoittaa myös toisen lapsen vanhempi! :) Jos omansa ei ymmärrä puuttua asiaan. Ajattelen niin päin, että suurempi vastuu on minulla enkä saa antaa lasten lääppiä ketään naamaan ja ahdistella, tietenkään. Tasapainoilua sen kanssa ettei tunkeudu toisen reviirille, mutta toivon myös että heillä säilyy myös lempeä ja välitön halaus tervehtimistapana silloin kun se molemmille osapuolille sopii. Etten kitke vahingossa sitä kokonaan pois ja anna lasten ymmärtää, että tekevät väärin.

läheisyyslapset kirjoitti:

On oikeus sanoa ei. Mulla on halailevat lapset jotka eivät kuitenkaan ole sosiaalisesti kovin aktiivisia eli halaavat lähinnä kaverinsa. Olemme opetelleet kysymään luvan, saako halata, yhtä on muistutettava muita enemmän. Olen puhunut, että kaikki eivät pidä iholle tulemisesta vaikka olisikin ystävä eikä pidä loukkaantua jos kaikki eivät halua koskea. Riemukkaat jälleennäkemiset kirvoittavat omilta lapsilta sen halauksen aika spontaanisti, mikä on kyllä kotoa opittua eli me aikuisetkin halataan ystäviä ja sukulaisia. Joskus mietin mitä opettaja ajattelee kun koululainen halaa hänetkin ennen viikonloppua tms. Halailukulttuuri on itselleni hieman vieras vaikkei siltä ehkä kuulostakaan, olen aikuisiällä vapautunut tässä eikä minua lapsena halattu koskaan. Lasten välisiä halausrajoja on siis pitänyt miettiä. Aikuisena voit sanoa ystävällisesti liian iholle tulevalle lapselle, että sinun lapsesi ei oikein tykkää halauksesta, mutta hän voisi tykätä vaikka mennä keinumaan kanssasi. Ja minä täällä kotona yritän muistuttaa luvan kysymisestä. :)

Ihana kuulla, että on sinunlaisiasikin äitejä, jotka ymmärtää, että kaikki ei pidä halailusta ja opettaa sitä lapsilleen! Kiitos! :-) Tuo kuulostaa tosi hyvältä, miten toimit. Moni halailevan lapsen äiti usein on sellaisen oloinen, että meidän lapsessa on jotain pahasti vialla, kun on tällainen... :-( Voi, nyt harmittaa kyllä kovasti, kun olen tähän asti toiminut noin tyhmästi sisäistä ääntäni vastaan...

Kai tää on muuten ihan normaalia, että toiset ei vain tykkää vieraiden halailusta? Ettei johdu siitä, että oltais nähty liian vähän muita lapsia tai vastaavaa? On muutenkin ollut vierastava ja muskarissa alettiin käydä vasta 9kk iässä. Kotona kyllä halaa.

No tietenkin lapsella saa olla omat rajat ja mä varmaan opettaisin pitämään niistä kiinni. En minä itsekkään halua tulla kenen tahansa ihmisen halaamaksi, enkä usko olevani kovinkaan harvinainen siinä suhteessa.

Jatka vielä tuosta haitallisuudesta, en ole huomannut että omille lapsille olisi aiheutunut traumoja vaikka heitä halattiin kysymättä ollessaan pienempiä, muut aktiivisemmat lapset kävivät välillä rutistamassa. Minä puutuin ja muiden vanhemmat puuttuivat ohjaamalla ja selittämällä ettei toinen välitä nyt halaamisesta, tekisittekö yhdessä jotain muuta kivaa. Sinuna en olisi huolissani pyytämättä saaduista kosketuksista mutta totta kai on pidettävä huoli siitä etteivät ne satuta tai jatku lapsen sietokyvyn yli, voit toki "pelastaa" lapsesi sivummalle jos kemiat ei pelaa muiden lasten tai vanhempien kanssa. Se on sinun oikeutesi ja myös velvollisuutesi, pitää lapsi mukavuus- ja rentousalueella jossa hänen on hyvä olla eikä tarvitse jähmettyä tai ahdistua. On täysin ok olla pidemmän välimatkan ihminen.

Sinänsä jännä juttu että vauvoina ja pikkulapsina arat, säpsähtelevät ja ujot lapset ovat nyt isompina niitä jotka tykkäävät halata. Mulle se tuli aikamoisena yllätyksenä, olen pitänyt meitä geneettisesti juroina. :D Mutta tukemalla oman lapsen persoonallisuutta ja suojaamalla hänen oikeuksiaan ja rajojaan, ei voi mennä kauheasti metsään. (Sun tehtävä ja saat tehdä näin.) Lapsesta kasvaa siten oma itsensä, on se sitten hajuraon tarvitseva tai kaulaan kapsahtelija.

Läheisyyslapset, sä kirjoitat kyllä niin hyvin ja asiaa, kiitos vielä. :-) Pakko kysyä, toimitko työksesi lasten kanssa?

Se muuten vielä, että siksikin olin tainnut ajautua toimimaan tavallani, kun pohdin joskus, että oppiiko lapsi entisestään pelkäämään noita tilanteita ja pahimmassa tapauksessa vallan muita lapsia, jos menen väliin pelastamaan häntä? Voiko siitä tulla myös haittaa sosiaalisille suhteille, jos se oppii, että muissa lapsissa on jotain epäilyttävää, kun ne "häädetään" pois? Tai mä taidan kyllä miettiä nyt ihan liikaa...

Hmm, ehkä kannattaa seurata mikä oman lapsen sietokynnys tarkalleen ottaen on, jähmettyykö hän hetkeksi ihmettelemään että mitäs nyt tapahtuu kun toinen halaa, vai onko enemmän pelästynyt tai jää pitkäksi aikaa jähmeäksi. Ohimenevät, nopeasti sulavat hämmästykset ei minusta haittaa, kunhan niitä ei tule liikaa eikä lapsi säikähdä ja saa jatkaa omilla ehdoillaan toimintaansa. Säilyy sellainen positiivinen perusvire toiminnassa. En tiedä onko hän sun eka lapsi tai voi olla että luin huonosti, mutta mä olin ekan kanssa aika varuillani ja mietin paljon, juuri sitä miten pitäisi toimia ja aiheutanko haittaa toimimalla jotenkin. Ajattelisin että jos häädät varmuuden vuoksia toisia pois, ylisuojelisit etkä antaisi edes mahdollisuutta luonnollisen vuorovaikutuksen kehittymiselle jonkun mukavan lapsen kanssa, olisi se huono. Jos huomaat heti että toinen on rasavilli ja lähestyy sun muksua kädet levällään sata lasissa eikä vanhempi ohjaa, on paikallaan oman lapsen puolien pitäminen, tietenkin.

Kiitos kovasti kehuista, kiva kuulla että pidät jorinoistani. :) Valmistun sosiaalityöntekijäksi, varsinainen pedakooki en siis ole mutta ihmisläheinen ala vahvasti tämäkin.

Ensimmäinen lapsi on kyseessä ja taidan olla aika paljon juuri tuollainen esikoisen äiti kuin kuvailit... :-)

Noita tilanteita on tullut aika vaihdellen. Joskus joku vanhempi lapsi saattaa ihan ykskaks pyrähtää ohi ja ohimennessään äkkiä silittää tms., kerran taisi yksi vähän nopeasti pussatakin. Silloin hän jää nykyään vähän pöllämystyneenä katsomaan perään, että mitäs ihmettä tuo nyt oli ja sit olen selittänyt, että se tykkäsi (hän osaa itse sen sanan ja käyttää sitä) susta ja silitti vähäsen. Eipä noissa oikein muutakaan ehdi reagoida ja nuo varmaan on just ok. Joskus tosin on saattanut itku tulla noista, kun on ilmeisesti pelästynyt sitä äkkiä kohti tulemista. Sit joskus taas saattaa tulla joku pidemmäksi aikaa siihen eteen seisomaan ja koittaa kosketella tai halata, niissä tilanteissa oon seurannut vierestä ja joko selittänyt, että X tykkää susta (jos ilme ollut vielä suht peruslukemilla, tosin aika jähmettynyt on noissakin) ja sit jos joku oikein meinaa ripustautua ja alkaa suu mennä alaspäin ja ilme olla hätää kärsivä, oon mennyt enemmän väliin ja selittänyt, että kun X ei oikein taida nyt tykätä ja on sieltä sit yleensä äiti kiiruhtanut paikalle hakeen omaansa pois.

Täytyy myöntää, että oon ollut vähän yllättynyt siitä kuinka paljon toiset lapset tulee luokse halailemaan ihan pienistä 1-vuotiaista isompiin 4-5-vuotiaisiin. Onko kaikilla tällaista vai onko meidän lapsi joku lapsimagneetti? :-D Kun yleensä joka kerho-, muskari- ja puistokäynnillä joku tulee. Toisaalta tietty kiva, että toiset lapset tykkää. :-) Kiva on ollut huomata sekin, että lasta on nyt alkanut kiinnostaa muiden touhut enemmän ja puistossa lähtee viipottamaan vähän isompien perään joskus ja menee välillä toisten suht saman ikäisten luokse katsomaan.