Työnjako kotona, kun äiti kotona ja isä töissä
Tämä on varmasti ikuisuusaihe, mutta nostanpa esille, jos joku vaikka tarttuisi.
Meillä on neljä lasta ja olen nuorimmaisesta hoitovapaalla. Mies tekee pitkää päivää töissä enkä ole vaatinut kotitöihin osallistumista. Silti olen välillä aika väsynyt, kun teen kaikki kotityöt yksin. Toki vanhemmilta lapsilta tulee joskus apuja. Aika paljon kuljettelua kouluun (mies hoitaa puoliksi) ja harrastuksiin lisää työtaakkaa.
Mies ei pyytämälläkään tee mitään. Hän perustelee tekemättömyyttään väsymyksellä. Käytännössä hän tulee kotiin silloin kun nuorimmainen on jo menossa yöunille. Ei siis juuri ehdi olla lasten kanssa. Se surettaa.
Ehkä eniten väsymystä tuo ajatus yksinäisyydestä ja siitä, että minun on vain pakko tehdä kotihommat, vaikka välillä kuinka väsyttäisi. En voi koskaan vedota rankkaan päivään kuten mies tekee.
Olen silti kiitollinen perheestä ja kauniista kodista. Joskus mietin, että miten kauan oikeasti jaksan. Pelkään uupumusta.
Kommentit (17)
mene töihin kans? ja neljä lasta kuulostaa todella rankalta hommalta huh
Meillä melkein sama tilanne, paitsi mies tulee aikaisemmin kotiin. Töiden jälkeen joskus menee nukkumaan ja joskus menee tekemään omia juttujaan. Ei kuulema jaksa olla lastenkaan kanssa, vaikka kuitenkin jaksaa niitä omia tussauksiaan tehdä. Mies sanoo, että hänen ei tarvitse tehdä mitään koska käy töissä. En sitten tiedä miten hän selviäisi jos yksin asuisi, koska ei korjaisi edes omia sotkujaan. Saa nähdä kun minäkin lähden töihin, että osallistuuko sittenkään vai saanko tehdä kaiken yksin.
Miten olisi keskustelu miehen kanssa rauhallisella hetkellä. Kertoisit että olet huolissasi teidän tilanteesta koska mies on niin väsynyt töistä ja sinä alat uupua kotitöiden alle. Ehdota että miettisitte mitä asialle voisi tehdä.
- voiko mies lyhentää työpäiviään ja osallistua enemmän kotitöihin
- onko teillä varaa palkata esim siivooja
- voitteko vähentää kotitöiden määrää (kuljetuksia vähemmäksi, piha helppohoitoisemmaksi, siivouksen tasoa laskea)
- lapset enemmän mukaan kotiaskareisiin. Meillä teen aina välillä lapsille listan kotitöistä jotka tekevät sinä päivänä. Saavat valita kuka tekee ja milloin kunhan hommat on tehty illalla.
- jos lapset haluavat uusia leluja tai esim kuljettamista kouluun sellaisella säällä kun mielestäni voisivat mennä pyörillä niin voivat saada haluamansa kunhan tekevät riittävästi extra kotitöitä.
Itsekin harmittelen välillä kuinka vähän mies on lasten kanssa. Koetan sitten pyytää että ottaisi aina välillä yhden lapsista kerrallaan mukaan menee sitten kauppaan, autoa katsastamaan jne. Näin lapsilla ainakin välillä kahden keskistä aikaa iskän kanssa.
Meillä mies on aina tehnyt kotitöitä pyynnöstä vaikka minä olen ollutkin kotona lasten kanssa. Ja onhan mies oma-aloitteisesti siivonnut ja laittanut ruokaakin jos on huomannut että olen oikeasti väsynyt. Ja lapsia hoiti kun he olivat pienempiä ja meillä paljon sairauksia lapsilla silloin jotka vaativat hoitoa. Mutta pääosin olen hoitanut itse perinteiset naisten kotityöt kuitenkin. Mutta paljon auttaa kun tietää että mieskin tarvittaessa osallistuu eikä ole vapaa-matkustaja perheessä. Ja meillä miehellä työpäivien jälkeen paljon "miesten töitä" joista osan kyllä voisi laskea harrastamiseksi.
Silloin kun olin kotona niin minä tein tietty sen mitä ehdin silloin 8-17 ja sitten yhdessä. Kokonaisuudesta ( kotiasiat) vastasin minä, koska olin paremmin perillä. Kyllä se perhe on yhteisyritys, jossa on kaksi työntekijää ( jos sattuu olemaan olemassa). Noille miehille tekisi hyvää jos vaimon pitäisi lähteä parin kuukauden työmatkalle.
Newsflash: niitä lapsia ei kannata oikeasti hankkia enempää kuin jaksaa hoitaa.
No jos esim. päivätyön verran kotitöitä ei riitä, niin ehkä pitäisi pohtia muutoksia elämäntyylissä?
Eli jos teet 8h päivässä töitä, jotka keskittyy lapsiin ja kodinhoitoon, eikä se riitä mihinkään, niin teidän elämäntyyli on aivan liian uuvuttava.
Mistä voisit luopua? Missä voisi tasoa laskea ilman että on vahingollista oikeasti?
Jos on myöhään töissä ja hoitaa vielä lasten kuljetuksia, niin en nyt tiedä mitä vielä lisää se mieskään ehtii tehdä? Vapaapäivinä ehkä, mutta eikös silloinkin ole lapsilla harrastuksia?
Jos ette jaksa niin jotain on liikaa?
Harrastuskuskaukset eivät ole pakollisia.
Miksi kouluun pitää kuljettaa?
Puhukaa, puhukaa, puhukaa. Mies voi tehdä pitkää päivää paetakseen kotioloja (väsynyttä ja nalkuttavaa vaimoa?) tai hän voi kokea koko perheen yksin elättämisen tosi raskaaksi taakaksi. Toisinaan ei välttämättä ole mahdollista tehdä lyhempiä päiviä, mutta eivät ne pitkät päivät ylitöineen vuositolkulla voi jatkua.
Jos pelkäät omaa uupumusta, niin suosittelisin hakemaan kotiapua vaikka kunnalta, mll, mitä näitä nyt onkaan. Neuvolasta varmasti osaavat antaa yhteystietoja ja maksut noille ovat paljon siivoojaa matalammat. Isommille lapsille ehdottomasti pakollisia kotitöitä, on lapsille karhunpalvelus jos eivät ollenkaan joudu osallistumaan. Harrastuksiin ja kouluun voisi kimppakyytiä sopia muiden vanhempien kanssa, jos asuvat suurinpiirtein lähellä.
Koittakaa järjestää myös kahdenkeskistä aikaa toisillenne, parisuhdetta täytyy vaalia ja hoitaa tai se kuihtuu.
Kiitos teille vastauksista. Olen kyllä yrittänyt muutaman kerran avata keskustelua, mutta mies ei ehkä oikeasti ymmärrä, että olen aika väsynyt. En ehkä itsekään aina halua myöntää sitä itselleni. Olen ajatellut, että iso perhe on oma valintani ja pitäisi vain jaksaa.
- Työpäivien lyhentäminen ei ehkä onnistu, sillä töitä vain on paljon. Joskus mies kyllä pääsee aiemminkin, mutta tekee sitten jotain oman harrastustensa parissa. Minä en pääse omiin menoihin oikeastaan ollenkaan. Nuorimmaisen (11kk) syntymän jälkeen olen vain kaksi kertaa käynyt jossain ilman vauvaa.
- Voisi olla varaa siivoojaan, mutta mies on tarkka rahoista enkä usko että suostuisi.
- Kotitöiden vähentäminen voisi tietysti olla ratkaisu, mutta itse tykkään olla siistissä kodissa, koska muuten ahdistun. Tietysti voisin nakittaa isommille lapsille vielä enemmän kotitöitä kuin tähän mennessä olen tehnyt.
- Kuljetuksia ei pysty vähentämään, koska lasten koulu ja harrastukset on kaukana.
Ehkä minun pitää vain sinnikkäästi jaksaa pyytää, vaikka turhauttavaa se onkin. Tietysti mies hoitaa perinteiset miesten työt, autojen huollot ja pihatyöt, mutta kaipaisin täällä seinien sisällä vähän apuja. Onneksi nyt sentään joskus oma-aloitteisesti laittaa tiskit. Viime aikoina kyllä enemmän hän köllähtää sohvalle kuin tarttuu toimeen.
Samaa olen itsekin miettinyt, että mitä sitten kun joskus palailen töihin?! Nyt jo teen jonkun verran kotoa käsin töitä (teen niitä öisin), joten mielenkiinnolla odotan miten jatkuu. Toki univelka aiheuttaa tätä väsymystä osaltaan, kun nuorimmainen roikkuu öisin tississä kiinni. Kun saisi yöt ehjiksi, niin alkaisi valoa näkyä tunnelin päässä. ap
ettekö voi muuttaa lähemmäs koulua?
No neljä lasa on paljon työtä, ei varmaan yllätyksen tullut sinulle? Ja niistä tulee paljon kustannuksia, joten miehen tulot varmaan ovat tarpeen? Nuorimmainen ei enää tissiä tarvitsisi, vuoden vanha saa jo ravintonsa muutenkin. Elämästään saa juuri niin hankalaa kuin itse haluaa. Jos haluaa helpompaa tekee vähemmän lapsia (meillä kaksi meni helposti), yrittä vaikuttaa arjen sujuvuuteen ja omaan jaksamiseen muutenkin (ei liikaa harrastuksia lapsille, asuinpaikka läheltä lasten kouluja ja harrastuksia jne). Se oma jaksaminen on tärkeää, ala kulkea lenkeillä, nosta kuntoasi ja mene takaisin töihin jossa työyhteisössä saa muutakin haastetta kuin kodin siivousta ja nenien niistämistä.
Vierailija kirjoitti:
ettekö voi muuttaa lähemmäs koulua?
Talo on myynnissä. Se on yksi lisästressi tässä paketissa. Esittelyihin pitää taloa puunata hiki hatussa. ap
Vierailija kirjoitti:
ettekö voi muuttaa lähemmäs koulua?
Talo on myynnissä. Se on yksi lisästressi tässä paketissa. Esittelyihin pitää taloa puunata hiki hatussa. ap
Lisäännyin holtittomasti, loisin kotona ja mies painaa niska limassa töitä. Itkettää.
Aikaa on kuitenkin av-palstailla.
Ap
Jos ollaan yhteisellä päätöksellä perustettu perhe ja hankittu koti ja lapsia, silloin myös yhteisesti kannetaan niistä vastuu ja jaetaan niistä koituneet työt. Jos toinen on kotona, hän hoitaa päivän aikana ne työt, mitä ehtii ja jaksaa. Kun molemmat ovat kotona, ovat työt yhteisiä. Kummallakaan ei ole oikeutta maata sohvalla, jos toinen edelleen puurtaa kotihommissa. Molempien työt ovat yhtä arvokkaita ja molemmilla on oikeus yhtäläiseen vapaa-aikaan. Tästä ei tingitä.
Vierailija kirjoitti:
No neljä lasa on paljon työtä, ei varmaan yllätyksen tullut sinulle? Ja niistä tulee paljon kustannuksia, joten miehen tulot varmaan ovat tarpeen? Nuorimmainen ei enää tissiä tarvitsisi, vuoden vanha saa jo ravintonsa muutenkin. Elämästään saa juuri niin hankalaa kuin itse haluaa. Jos haluaa helpompaa tekee vähemmän lapsia (meillä kaksi meni helposti), yrittä vaikuttaa arjen sujuvuuteen ja omaan jaksamiseen muutenkin (ei liikaa harrastuksia lapsille, asuinpaikka läheltä lasten kouluja ja harrastuksia jne). Se oma jaksaminen on tärkeää, ala kulkea lenkeillä, nosta kuntoasi ja mene takaisin töihin jossa työyhteisössä saa muutakin haastetta kuin kodin siivousta ja nenien niistämistä.
Eihän se minulle yllätyksenä tullut, ja sanoinkin että iso perhe on oma valintani. Tiedän, että nuorimmaisen vierotus olisi tehtävä, nyt ei vain ole siihen voimavaroja. Tuo asuinpaikka-asia ei ole aina omissa käsissä! Tottakai ymmärrän, että elämä helpottuu kun pääsemme lähemmäs ja kuljetukset jäävät pois. Mietin vain, että miten lenkkeilen vauvan ja 3-vuotiaan kanssa - en ainakaan hikeen pääse sillä vauhdilla. Töihin ei ole vielä kiirettä, en halua viedä lasta pienenä hoitoon. Tiedän, että minun on vain jaksettava näiden valintojeni kanssa, mutta pitipähän nyt vähän saada purkaa. ap
Ja lapsia on neljä koska?
Ja mies muuttui tuollaiseksi salamaniskusta kun neljäskin oli saatu?