Lue keskustelun säännöt.
Pidettiin lapsen kaverisynttärit kotona
21.09.2016 |
Nyt koulussa naureskellaan kuinka lapsi asuu köyhästi ja ahtaasti. Onko teillä tapana opettaa lapsenne käyttäytymään noin huonosti?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
On kyllä äärettömän tyhmää porukkaa täällä. Sillä merkkivaatteiden ostelulla ette opeta lapsellenne kuin huonon itsetunnon. Itse en ole köyhä, koskaan ollut, eikä lapsenikaan, mutta en ikinä alentuisi ostelemaan luotolla jotain merkkituotteita ala-asteikäisten lasten iloksi. Kyllä, niitä on meillä, mutta ei niihin kiinnitetä huomiota. Se on se ylpeys omasta itsestä ja nöyrtymättömyys, joka lapselle tulee opettaa. Ei mitään muiden miellyttämistä ja jonkin sellaisen esittämistä, mitä ei ole. Kun on, ei tarvitse esittää.
Aamen. Ei lisättävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti, ihan kauheaa ajatella, että Suomessa on vanhempia, jotka yrittävät ostaa lapselle suosiota tai ihmisarvoista kohtelua. Mielestäni tämä on käsittämätöntä, ja opettaa lapselle vain, että hänen pitäisi olla jotain muuta kuin on ja omaa itseä pitää hävetä. Ei noin kasvateta menestyvää lasta. Kultainen keskitie riittää - kivat vaatteet ja normaalit tavarat.
Moni nykyajan vanhemi kasvattaa lapsensa (ehkä huomamatta) merkkitietoiseksi kuluttajaksi. Jo vauva puetaan jo kalliisiin merkkivaatteisiin ja kiinnitetään huomiota sävy sävyyn valittuun asuun ja kauniiseen ulkonäköön. Kodit ovat kuin suoraan Elloksen kuvastosta. Pintaan satsataan (vaikka varaa ei olisikaan oikeasti). Nämä on arvovalintoja, mutta miksi nättiä pintaliitoa pidetään niin tärkeänä??
Ei ne lapset oikeesti välitä muusta kuin että on herkkuja ja kavereiden kanssa kivaa. Sen sijaan jotkut vanhemmat osaavat olla todella törkeitä ja lapset sitten ehkä toistelevat, mitä vanhempien suusta ovat kuulleet.
Lapset nyt sanovat, mitä sattuu, ja ovat joskus tosi ilkeitä sitä pahemmin miettimättä. Isoissa uusissa omakotitaloissa asuville lapsille on todella opettavaista nähdä, miten esim. pienessä vuokra-asunnossa tai vanhassa mökissä eletään. Teillä varmasti oli siivottu ja kakku leivottu eikä vanhemmat olleet kalsarikännissä. Sen lisäksi, että ymmärtävät maailman moninaisuutta, niin saavat tärkeän esimerkin, kuinka vähemmälläkin voi elää hyvin. Älä missään tapauksessa lopeta lapsen kavereiden kutsumista teille. Kun minä oli koulussa, kaverit kävivät meillä juurikin siksi, ettei ollut niin hienoa kuin monissa muissa kodeissa ja saatiin olla vapaasti. Lapsille ja muutenkin vieraille on tärkeämpää, että tuntevat itsensä tervetulleiksi, kuin parketin puulaji.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset nyt sanovat, mitä sattuu, ja ovat joskus tosi ilkeitä sitä pahemmin miettimättä. Isoissa uusissa omakotitaloissa asuville lapsille on todella opettavaista nähdä, miten esim. pienessä vuokra-asunnossa tai vanhassa mökissä eletään. Teillä varmasti oli siivottu ja kakku leivottu eikä vanhemmat olleet kalsarikännissä. Sen lisäksi, että ymmärtävät maailman moninaisuutta, niin saavat tärkeän esimerkin, kuinka vähemmälläkin voi elää hyvin. Älä missään tapauksessa lopeta lapsen kavereiden kutsumista teille. Kun minä oli koulussa, kaverit kävivät meillä juurikin siksi, ettei ollut niin hienoa kuin monissa muissa kodeissa ja saatiin olla vapaasti. Lapsille ja muutenkin vieraille on tärkeämpää, että tuntevat itsensä tervetulleiksi, kuin parketin puulaji.
Jotenkin en itse osaa edes tähän samaistua, sillä pääkaupunkiseudulla ihan tavallisella lähiöalueella ne 3h kerrostaloasunnotkin maksavat helposti sen 200-300 tuhatta. Samalla hinnalla saa usein rivarin vähän kauempaa. Ei näissä asunnoissa varsinaisesti "köyhiä" elä. Kaikki eivät halua elää ja asua omakotitaloissa tai rivareissa, esim. minä.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä äärettömän tyhmää porukkaa täällä. Sillä merkkivaatteiden ostelulla ette opeta lapsellenne kuin huonon itsetunnon. Itse en ole köyhä, koskaan ollut, eikä lapsenikaan, mutta en ikinä alentuisi ostelemaan luotolla jotain merkkituotteita ala-asteikäisten lasten iloksi. Kyllä, niitä on meillä, mutta ei niihin kiinnitetä huomiota. Se on se ylpeys omasta itsestä ja nöyrtymättömyys, joka lapselle tulee opettaa. Ei mitään muiden miellyttämistä ja jonkin sellaisen esittämistä, mitä ei ole. Kun on, ei tarvitse esittää.
No hyvä, että teillä on merkkituotteita. Mutta miksei ihan ruotsalaisketjujen vaatteet kelpaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ihmetyttää, miten nykylapset tietävät, että joku asuu köyhästi ja ahtaasti? Toki jos roinaa on nurkat täynnä, niin asuu ahtaasti, vaikka olisi millainen lukaali tahansa. Mutta onko köyhästi asumista, jos koti on sisustettu vanhoilla tavaroilla? Jos on, niin mistä lapsi tietää, onko kyse jostain kierrätyskeskustavarasta vai antiikista? Tarkoitan, että mistä lapsi tietää minkäkin esineen hinnan? Ja mitä väliä on, jos asuu "köyhästi"? Tuskin vieras lapsi - tai edes omakaan - tietää, miten paljon vanhemmilla on esim sijoituksia ja säästöjä. Tai mistä lapsi tietää, asuuko perhe "köyhästi" jonkin ideologian vuoksi? En muista, että oma lapseni olisi koskaan kertonut tulleensa kiusatuksi siksi, että äitinsä on kirppis- ja kierrätysfriikki. Sitä tosin jotkut kaverit olivat ihmetelleet, kun ostin lapselleni oman asunnon hänen täytettyään 18 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta tuli mieleen ammattivalittaja. Aina sama jankutus synttäreistä, synttärilahjoista, lapsen kiusaavista kavereista ja liian pienestä ja rumasta talosta.
Avasin ketjun ja meinasin heti kommentoida että "t.ammattivalittaja" :D Mutta sä kerkesit jo mainita sen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset toistavat sitä, mitä kodin aikuiset sanovat. Ei lapsi osaa sanoa hinnoista tai laadusta mitään, ellei kotona opeteta ja puhuta siitä koko ajan.
Lapseni luokalla (3.) on poika, jolla on kaiken maailman merkkituotteet. Hän on erittäin merkkitietoinen ja kyselee toisten kännykkämalleja ym. ja kertoo joka asiasta, onko se kallis vai halpa. Halpa on tietenkin yhtä kuin huono. No, tämän pojan vanhemmatkin ovat saman tyyppisiä, kaikessa on aina se hintalappu. Kovasti kuljetaan merkit esillä eikä Tokmannille mentäisi kirveelläkään uhaten, koska samat tavarat saa Stockaltakin. Koska häpeä ja alemmuuskompleksi.
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää, miten nykylapset tietävät, että joku asuu köyhästi ja ahtaasti? Toki jos roinaa on nurkat täynnä, niin asuu ahtaasti, vaikka olisi millainen lukaali tahansa. Mutta onko köyhästi asumista, jos koti on sisustettu vanhoilla tavaroilla? Jos on, niin mistä lapsi tietää, onko kyse jostain kierrätyskeskustavarasta vai antiikista? Tarkoitan, että mistä lapsi tietää minkäkin esineen hinnan? Ja mitä väliä on, jos asuu "köyhästi"? Tuskin vieras lapsi - tai edes omakaan - tietää, miten paljon vanhemmilla on esim sijoituksia ja säästöjä. Tai mistä lapsi tietää, asuuko perhe "köyhästi" jonkin ideologian vuoksi? En muista, että oma lapseni olisi koskaan kertonut tulleensa kiusatuksi siksi, että äitinsä on kirppis- ja kierrätysfriikki. Sitä tosin jotkut kaverit olivat ihmetelleet, kun ostin lapselleni oman asunnon hänen täytettyään 18 vuotta. [/quote Näkee sen kun paikat lahoaa käsiin että köyhää on.
No mitä luulet? Kuinka tyhmä olet? Kiusaavatko aikuiset toisiaan noista asioista? Eivät. Valtaosa lapsista asuu ihan tavallisissa kodeissa, eikä Suomessa monia oikeita luksusasuntojakaan ole. Ihan samalla tavalla Helsingin eliittikouluissa se keskituloisen humanistin lapsi, jolla ei ole varaa au pairin tuoda hänet joka päivä bemarilla kouluun, voi ajatella olevansa köyhä. Köyhyys on suhteellista. Aina löytyy joku paremmin ansaitseva ja paremmin menestynyt. Lapselle tulee opettaa, että omaa itseä ei tarvitse hävetä - opettaa aitoa itsekunnioitusta, eikä mitään "esittämistä" ja oman ihmisarvon ostamista.