Pidettiin lapsen kaverisynttärit kotona

Monesti on lapsen kaverit maininneet "onpa teillä pieni koti", "onpa teillä sotkuista" (ei aina ole mutta joskus on ollut sekainen koti kun olen ollut kipeä tms), "miksi täällä x ja x", "en tykkää tollasesta ruuasta"... ihmettelen kyllä, että käytöstapoja tuntuu puuttuvan monelta. Lapsi on tokalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä ainakin puhuttiin. Olin yksityiskoulussa ja "mun isi on vahvempi ku sun isi" vaihtui hyvin aikasin "mun isi tienaa enemmän ku sun isi". Vanhempien amisammatteja pilkattiin samoin kuin huonolla alueella, pienessä kämpässä ja jopa kerrostalossa asumista

Miten tämän nyt ottaisi.. Suomessa ei ole kuin muutama maksullinen yksityinen koulu - jos sinne on varaa lapsensa maksaa, niin ei varmaan ole ihan köyhimmästä päästä. Ja tosiaan, köyhyyttä on pilkattu aina, mutta ei normaaleissa kouluissa normaaleja, työssäkäyviä (saati sitten amiksen käyneitä) vanhempia karsasteta. Vaan niitä elämäänsä hallitsemattomia toimeentulotukilaisia.

Ei ollut maksullinen koulu. Opiskelu oli ihan ilmaista kunhan selvitti pääsykokeen. Toki suurin osa oli akateemisten vanhempien lapsia mutta mukaan mahtui myös muutama muukin

Sun kannattaa ap kiinnittää nyt huomio siihen, millasia kavereita lapsellas on ja onko ne edes kavereita. Kaverit ei mollaa, pilkkaa ja väheksy.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapset voi ihan hyvin puhua tuollaisia. Meille tuli kolmasluokkalaisen kaveri koulusta suoraan kun vein heidät yhteiseen harrastukseen. Tyttö sanoi että onpa teillä kiva talo, ihan samanlainen kun meidän kesämökki :D He asuvat sellaisessa sokeripalan näköisessä jättimäisessä valkeassa kuutiossa, miellä talo tyyliin rintamamiestalo. Ja heillä tosiaankin on talomme kokoinen kesämökki. No, eipä tyttö sillä pahaa tarkoittanut.

Juurikin näin. Kaikki riippuu millä korvilla niitä muksuja kuuntelee. Tässä pyörähti joukko 11 vuotiaita tyttöjä juomassa, kun pihalla Kirkkistä menivät.

Tarjosin juotavaksi vettä, ihan kraanavettä. Yksi tytöistä kysäs: "oottexte köyhiä, kun teillä ei ole mehua?" rupes naurattaa ja totesin, että nähtävästi me sitten ollaan. Eikä siitä sitten sen enempää.

20, ehkä kannattaisi puuttua tuohon kiusaamiseen eikä opettaa lapsi myötäilemään pilkkaajia opiskelemalla merkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Sun kannattaa ap kiinnittää nyt huomio siihen, millasia kavereita lapsellas on ja onko ne edes kavereita. Kaverit ei mollaa, pilkkaa ja väheksy.

Yksinkö sitten lapsen pitäisi olla? kuitenkin kaikki ovat samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun kannattaa ap kiinnittää nyt huomio siihen, millasia kavereita lapsellas on ja onko ne edes kavereita. Kaverit ei mollaa, pilkkaa ja väheksy.

Yksinkö sitten lapsen pitäisi olla? kuitenkin kaikki ovat samanlaisia.

Kaikki lapset ei todellakaan ole samanlaisia ja kyllä vielä löytyy vanhempia, jotka kasvattaa lapsensa hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät, että naureskellaan? Yleensä lapset ei edes huomaa ympäristöä, vaan nauttii juhlista.

Kun ovat lapselle sanoneet kuinka vanhaa ja risaa meillä on.

Höpö höpö. Kuvittelet vaan. Ei lapset sellasista puhu.

Voi puhuakin jos lapsen vanhemmat näyttäneet mallia puhumalla niin. Moni vanhempi unohtaa aivan täysin miten paljon lapsi vanhempiaan matkiikaan.

Itse tietämässäni tapauksessa lapsen kotona puhuttiin ihan avoimesti tummaihoisista rasistisin nimityksin. Ei käynyt näillä loistovanhemmilla mielessäkään, että mitähän se lapsi mahtaa oppia, kun kotona käytetään ihan arkipäiväisesti n -alkuista sanaa.

No, lapsihan sitten meni päiväkodissa mitään pahaa tarkoittamatta sanomaan tummaihoisia lapsia tällä nimityksellä (eihän lapsi sitä tiennyt, että nimitys on rasistinen ja loukkaava). Ei ollutkaan enää sen jälkeen yhtään niin hauskaa vanhempien mielestä.

Joo, amisammatteja pilkattiin. Tärkeää oli että, "mun isä tekee töitä koneella", tarkoittaen, että iskä istuu tietokoneen ääressä töitä tehden. Jo varhain lapset oppivat häpeämään, jos vanhemmat ovat työttömiä. Se työttömyys kierretään sanoin kaikin keinoin. Työtön äiti on helppo sanoa, että äiskä on kotiäiti.

Kaupungin vuokrataloissa asumista pilkattiin. Tosiasia on, että iso osa pilkkaamisesta tulee vanhempien asenteesta ja puheista kotoa. Vanhemmat opettavat suoraan lapsilleen, mitkä asiat ovat hyväksyttäviä, mitkä pilkattavia, naureskeltavia. Jne.

Kukaan ei opeta toisen ihmisen ja kodin kunnioittamista. Koti on koti, olipa se miten pieni, tai  "vaatimaton". Kuka sen "vaatimaton-ei vaatimaton" -tason asettaa? Aikuiset talousoppineet! Oman kodin arvostus on hävinnyt. On väärin, että vain raharikkaiden varakkaat, suuret kodit olisivat niitä "oikeita" koteja.

Suomalaiset arvot ovat kovia. Toki kovuutta on kaikkialla maailmassa, mutta silti pitäisi suureen ääneen antaa arvo kaikille, pienimmillekin.

"Monesti on lapsen kaverit maininneet "onpa teillä pieni koti", "onpa teillä sotkuista" (ei aina ole mutta joskus on ollut sekainen koti kun olen ollut kipeä tms), "miksi täällä x ja x", "en tykkää tollasesta ruuasta"... ihmettelen kyllä, että käytöstapoja tuntuu puuttuvan monelta. Lapsi on tokalla."

Juuri samanlaista käytöstä olen minäkin kohdannut. Lapsen kaveri tuli kerran suoraan koulusta. Tarjosin välipalaa, leipää, juustoa, maitoa. "Eiks oo muuta, eikö ole kinkkua..". Eräs kaveri käski minua: "...anna banaani!". Erään kerran isossa talossa asuva tyttö kierteli kodissamme. "Eikö ole enemmän huoneita, tässäkö te asutte..".

Olen ihmetellyt aina, miksi tytöt saavat sanoa mitä mieleen juolahtaa, päästellä sammakoita suustaan. (Työelämässä olen kohdannut mukareiluja naisia, jotka ovat suorapuheisuudessaan vain ja ainoastaan ilkeitä. Mutta saavat arvostusta, koska uskaltavat sanoa mitä sylki suuhun tuo. Ei mitään väliä, millaista piilopiikittelyä viesti sisältää).

Suomessa ei ole tapana ojentaa vieraita lapsia huonokäytöksisyydestä. Syytä olisi sanoa, että "nyt käytöksesi oli epäkunnioittavaa ja -kohteliasta".

Muistan vieläkin, kun autoin kaveria kyyditsemään hänen poikansa synttärivieraita ja yksi kyydissäni olleista alkoi kyydin jälkeen suureen ääneen pilkata autoani ja sanoa, ettei mene paluumatkalle siihen rämisevään kotteroon ja matki muiden nauraessa autoni muka päästämiä ääniä. Auto oli tavallinen ja ihan kunnossa oleva ja siisti, vartavasten jopa pesty ja imuroitu noin 10-vuotias perusauto. Poika oli 9-vuotias jonkun ison tirehtöörin vesa. Hän tartutti muihinkin tämän autoni halveksunnan, eikä kukaan olisi halunnut tulla rämään autooni paluumatkalle.

Vierailija kirjoitti:

Muistan vieläkin, kun autoin kaveria kyyditsemään hänen poikansa synttärivieraita ja yksi kyydissäni olleista alkoi kyydin jälkeen suureen ääneen pilkata autoani ja sanoa, ettei mene paluumatkalle siihen rämisevään kotteroon ja matki muiden nauraessa autoni muka päästämiä ääniä. Auto oli tavallinen ja ihan kunnossa oleva ja siisti, vartavasten jopa pesty ja imuroitu noin 10-vuotias perusauto. Poika oli 9-vuotias jonkun ison tirehtöörin vesa. Hän tartutti muihinkin tämän autoni halveksunnan, eikä kukaan olisi halunnut tulla rämään autooni paluumatkalle.

Olisit kysynyt jässikältä, että minkäslainen hänen autonsa on. Ei siis vanhempiensa, vaan hänen autonsta, onko hienokin kun on varaa muita pilkata ;)

Apua.

Me asutaan kerrostalossa, just meille passelissa kämpässä. Alueella asuu pääasiassa tosi varakasta porukkaa ja paljon löytyy varmaan hulppeita lukaaleja kun lapsi kohta koulun aloittaa.

Ei me olla edes köyhiä, lähes velattomasti elellään mutta kun tykätään tästä sen tuomasta vapaudesta. Ei ole aikomustakaan ostaa niin hienoa asuntoa, johon olisi varaa. Saati merkkivaatteita ja tavaroita, vaikka voisimmekin.

Ihanko totta normaalilasta aletaan kiusaamaan tavallisista vaatteista ja tavallisesta kodista?

Vierailija kirjoitti:

Apua.

Me asutaan kerrostalossa, just meille passelissa kämpässä. Alueella asuu pääasiassa tosi varakasta porukkaa ja paljon löytyy varmaan hulppeita lukaaleja kun lapsi kohta koulun aloittaa.

Ei me olla edes köyhiä, lähes velattomasti elellään mutta kun tykätään tästä sen tuomasta vapaudesta. Ei ole aikomustakaan ostaa niin hienoa asuntoa, johon olisi varaa. Saati merkkivaatteita ja tavaroita, vaikka voisimmekin.

Ihanko totta normaalilasta aletaan kiusaamaan tavallisista vaatteista ja tavallisesta kodista?

Ole huoleti. Neljän lapsen äitinä en oo ikinä törmännyt tän ketjun ongelmiin. Aina on lapsilla ollut fiksu kaveripiiri.

Vierailija kirjoitti:

Apua.

Me asutaan kerrostalossa, just meille passelissa kämpässä. Alueella asuu pääasiassa tosi varakasta porukkaa ja paljon löytyy varmaan hulppeita lukaaleja kun lapsi kohta koulun aloittaa.

Ei me olla edes köyhiä, lähes velattomasti elellään mutta kun tykätään tästä sen tuomasta vapaudesta. Ei ole aikomustakaan ostaa niin hienoa asuntoa, johon olisi varaa. Saati merkkivaatteita ja tavaroita, vaikka voisimmekin.

Ihanko totta normaalilasta aletaan kiusaamaan tavallisista vaatteista ja tavallisesta kodista?

Näin mekin asumme, eikä koskaan ole jälkikasvuani koulussa kiusattu vaatteista, kotiamme tai muita varusteita kommentoitu. Vaikka koulukavereiden kodit lukaaleja ovatkin, ei ainakaan ala-asteella kukaan pröystäile merkeillä. Ennemmin huvittaa sellaiset mukahienot vanhemmat, jotka ko. asiaa alleviivaavat. Jotkut epävarmat kanniskelivat ekoissa vanhempainilloissa merkkilaukkuja ja kalliinnäköiseen habitukseen oli panostettu, mutta ajan mittaan tällaisesta teeskentelystä on päästy.

Mitä lasten huonokäytöksisyyteen tulee, niin jotkut vanhemmat eivät tajua kasvattaa lapsiaan siten kohteliaiksi, ettei toisten jääkaapille saa mennä tai tarjoomuksia ole sopiva kommentoida. (Taitavat itsekin käyttäytyä yhtä moukkamaisesti...) Minäkin olen todennut, että eräs lapseni kaveri kehtaa suoraan tulla kurkkimaan, mitä ruokaa minä laitan: "MÄ en sit tykkää makkarakeitosta! Onks tota pakko syödä?" Tai jättää aina puolet välipalasta syömättä, koska tarjoan leipää leikkeleillä, hedelmiä enkä jäätelöä, sipsejä ja karkkia.

Mun pojalla oli kaveri, jonka kotona oli tosi likaista. Siis keittiö täynnä banaanikärpäsiä, haisevat tyynyt ja peitot, paljon tavaraa ja lemmikkejä. Kuulin miten lapset puhui pahasti tästä pojasta ja koitin omalle pojalle puhua, että tuollaiset puheet voivat tuntua pahalta ja kiusaamiselta. Ei lapsi voi kodilleen mitään.

kiersi huhua myös, että tän pojan isä olisi alkoholisti ja äiti pahasti masentunut. Aina yöpaidassa telkkarin ääressä.

Mutta en tajua miten köyhyys pelkästään vaikuttaa kotiin? Itse teen pätkäduuneja ja oon opiskelija. Pitkä työttömyys takana. Olen yh. Ja paljon myös näitä "köyhiä" kavereita joka ikähaarukasta nuorista vanhuksiin. Jos ei hamstraa tavaraa, niin pienelläkin saa nätin asunnon vaikka pikkuhiljaa. Itse esim en syö paljon herkkuja. Olen ostanut olohuoneeseen Vallilan verhot 3-vuotta sitten (50€), sohvan käytettynä (100€), tv tason käytettynä (30€), lapsen sänky 100€, pöytä ikeasta 40€, käytetyt keittiönpöytä 20€ ja tuolit ilmaiseksi tutulta, ikean kallax hylly ~50€, pari ikean kenkähyllyä 40€. Mattoja meillä ei ole. Tekstiileistä suosin ajatonta. Pussilakanoita/lakana/tyyny on jokaisella perheenjäsenellä 2kpl ja pyyhkeitä saman verran. En hamstraa alesta kaikkea halpaa. Saatan vaikka joululahjaksi ostaa mieleisen pyyhkeen kotiin. Pikkuhiljaa onkin kertynyt laadukasta astioista lähtien. Ja uskallan väittää ettei näihin mene sen enempää rahaa kuin naapurin roiskeläppäpizzoihin ja kaljoihin.

On kyllä äärettömän tyhmää porukkaa täällä. Sillä merkkivaatteiden ostelulla ette opeta lapsellenne kuin huonon itsetunnon. Itse en ole köyhä, koskaan ollut, eikä lapsenikaan, mutta en ikinä alentuisi ostelemaan luotolla jotain merkkituotteita ala-asteikäisten lasten iloksi. Kyllä, niitä on meillä, mutta ei niihin kiinnitetä huomiota. Se on se ylpeys omasta itsestä ja nöyrtymättömyys, joka lapselle tulee opettaa. Ei mitään muiden miellyttämistä ja jonkin sellaisen esittämistä, mitä ei ole. Kun on, ei tarvitse esittää.

Lapset saattavat olla ajattelemattomia. Aikuisen pitää olla se fiksumpi osapuoli ja ystävällisen tyyliin korjata lasta, joka vahingossa tai tahallaan sanoo jotain loukkaavaa. Olen itse ollut tällainen ajattelematon lapsi: Ekaluokalla kävin kaverin luona ja muistan hämmennykseni kun tajusin, että viisihenkisen perheen asunto oli kaksi huonetta ja keittokomero. Sanoin aidon hämmästyneenä keittokomerossa hääräävälle perheenäidille että onpa teillä pieni keittiö. Hän vastasi iloisesti että kyllä, tässä on kaikki kätevästi lähellä. :) Nyt kun aikuisena ajattelen asiaa pidän hänen reaktiotaan erittäin fiksuna. Enhän minä tarkoittanut mitään pahaa ja hänen vastauksensa sai minutkin tajuamaan että asiat voivat olla monella eri tavoin ja että toinen tapa ei ole toista parempi.

Vierailija kirjoitti:

Mun pojalla oli kaveri, jonka kotona oli tosi likaista. Siis keittiö täynnä banaanikärpäsiä, haisevat tyynyt ja peitot, paljon tavaraa ja lemmikkejä. Kuulin miten lapset puhui pahasti tästä pojasta ja koitin omalle pojalle puhua, että tuollaiset puheet voivat tuntua pahalta ja kiusaamiselta. Ei lapsi voi kodilleen mitään.

kiersi huhua myös, että tän pojan isä olisi alkoholisti ja äiti pahasti masentunut. Aina yöpaidassa telkkarin ääressä.

Mutta en tajua miten köyhyys pelkästään vaikuttaa kotiin? Itse teen pätkäduuneja ja oon opiskelija. Pitkä työttömyys takana. Olen yh. Ja paljon myös näitä "köyhiä" kavereita joka ikähaarukasta nuorista vanhuksiin. Jos ei hamstraa tavaraa, niin pienelläkin saa nätin asunnon vaikka pikkuhiljaa. Itse esim en syö paljon herkkuja. Olen ostanut olohuoneeseen Vallilan verhot 3-vuotta sitten (50€), sohvan käytettynä (100€), tv tason käytettynä (30€), lapsen sänky 100€, pöytä ikeasta 40€, käytetyt keittiönpöytä 20€ ja tuolit ilmaiseksi tutulta, ikean kallax hylly ~50€, pari ikean kenkähyllyä 40€. Mattoja meillä ei ole. Tekstiileistä suosin ajatonta. Pussilakanoita/lakana/tyyny on jokaisella perheenjäsenellä 2kpl ja pyyhkeitä saman verran. En hamstraa alesta kaikkea halpaa. Saatan vaikka joululahjaksi ostaa mieleisen pyyhkeen kotiin. Pikkuhiljaa onkin kertynyt laadukasta astioista lähtien. Ja uskallan väittää ettei näihin mene sen enempää rahaa kuin naapurin roiskeläppäpizzoihin ja kaljoihin.

Tekstiilit ja huonekalut on helppo vaihtaa mutta kun asuu lahoavassa asunnossa niin sitä on vaikeampaa peitellä.

36 jatkaa

Mulla on eräs tuttu joka aina ostaa kaikkea halpaa. Jos vaikka tyynyjä saa 0,70€ kpl, niin niitä sitten kuus kappaletta tai pyyhkeitä eurolla, niin niitä kymmenen. Asuvat miehen kanssa kahdestaan ja koti on ihan täynnä tavaraa. Jos ostaa uuden huonekalun, niin ei raaski vanhastaan luopua. Esim kuvaputkitelevisio on niillä edelleen "varatelkkarina" vaikka taulutv löytyy. Iittalan ja Arabian astiat on "hui miten kalliita!", mut tupakkaan menee ainakin vitonen päivässä, janojuomana kokis ja muutenkin tuollaisiin hyödykkeisiin rahaa riittää. Ei se koti köyhyyden takia siltä näytä. Vaan koska valinnat on semmoisia. Itse kuluttaisin eri tavalla ja käyttäisin saman määrän rahaa. Esim kymmenen pyyhkeen sijaan ostaisin kaksi kaunistatai neljän sohvatyynyt tilalle yhden mieleisen jne. Myisin vanhat pois uusien tieltä. Kyllä köyhälläkin voi olla kaunis koti, jos pikkuhiljaa tähtää siihen.