Miehiä viehättää naisessa eniten kauniit kasvot - vartalo ei niin tärkeä
Olen huomannut, että miehiä usein kokemukseni mukaan viehättää naisessa eniten kauniit kasvot. Minulla on kauniit, persoonalliset, pyöreähköt kasvot ja olen aina ollut suosittu miesten keskuudessa. Minua lähestyvät ja minusta kiinnostuneet miehet ovat olleet komeita, älykkäitä ja hauskoja tyyppejä. Olen 167 senttiä pitkä ja painoni on vaihdellut vuosien varrella kovasti välillä 62-89 kiloa. Kaikissa painoissa ollessani miehet ovat ihastuneet minuun ja osoittaneet muutenkin kiinnostusta. Olen aina saanut sen miehen, jonka olen halunnut.
Olenkohan ihan yksin tämän huomioni kanssa? Vai onko tämä vain sattumaa?
Tietenkään ulkonäkö ei ole ainoa asia, joka naisessa miestä kiinnostaa. Tämä avaus nyt koskee vain ulkonäköä. :)
Kommentit (67)
Tämä on totta. Minulla on hoikka tiimalasivartalo ja miehet hakevat minusta vain seksiä. Itseäni taas irtosuhteet ei kiinnosta. Kasvoissani taas sitten on pari rumuuspiirrettä (esim nenä on tosi pysty) ja eipä niitä miehiä sitten parisuhdemielessä lähestykään... On se vaan hyväksyttävä tämä fakta, että sinkuksi jään.
Suomessa on vain rumia miehiä, muistakaas poijjaat tää. Tänäänkin yliopistolla olen nähnyt vain rumia sikoja ja ruipeloita hinttareita, pottunaamasia urpoja. Mutta minähän olen kaunis niin mun ei tarvi jokaiselle erikseen sanoa että "En panis." No vittu ku en pane, niin en pane.
Ei kai tällaisia asioita voi yleistää, nämähän ovat makuasioita? Mikä kenellekin sitten on kaunista jne.
Itselläni on perinteisen kauniit kasvot (olenpa aikoinaan jopa kasvomallin töitäkin tehnyt), mutta kropaltani olen kapea ja kuiva eli melkoisen poikamainen. Olen saanut miehiltä niin huomiota kuin ihan suoria pakkejakin, jälkimmäiset liian pienten tissien ja olemattoman perseen takia. Eräskin ihastukseni sanoi suoraan, että kasvoiltani olen tosi nätti mutta tissit puuttuu, ja käski palata asiaan jos joskus otan silikonit (tämä siis sanottiin puoliksi huumorilla, mutta pointti lienee selvä). Muut naiset sen sijaan usein kehuvat minua kauniiksi ja kadehtivat piirteitäni - harmi kun en osaa kiinnostua omasta sukupuolestani. ;)
Ja eikös se Ensitreffit alttarilla -ohjelmankin yksi pari eronnut lähinnä fyysisen kemian puutteen takia, kun nainen ei ollut tarpeeksi muodokas miehelle ts. "oikeaa tyyppiä"? Muistaakseni naisen kasvot eivät olleet rumat.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tällaisia asioita voi yleistää, nämähän ovat makuasioita? Mikä kenellekin sitten on kaunista jne.
Itselläni on perinteisen kauniit kasvot (olenpa aikoinaan jopa kasvomallin töitäkin tehnyt), mutta kropaltani olen kapea ja kuiva eli melkoisen poikamainen. Olen saanut miehiltä niin huomiota kuin ihan suoria pakkejakin, jälkimmäiset liian pienten tissien ja olemattoman perseen takia. Eräskin ihastukseni sanoi suoraan, että kasvoiltani olen tosi nätti mutta tissit puuttuu, ja käski palata asiaan jos joskus otan silikonit (tämä siis sanottiin puoliksi huumorilla, mutta pointti lienee selvä). Muut naiset sen sijaan usein kehuvat minua kauniiksi ja kadehtivat piirteitäni - harmi kun en osaa kiinnostua omasta sukupuolestani. ;)
Ja eikös se Ensitreffit alttarilla -ohjelmankin yksi pari eronnut lähinnä fyysisen kemian puutteen takia, kun nainen ei ollut tarpeeksi muodokas miehelle ts. "oikeaa tyyppiä"? Muistaakseni naisen kasvot eivät olleet rumat.
Mikähän pari mahtaa olla kyseessä?
Pelkillä kasvoilla kuuhun mennä... Toki siis jos jätkät on samanlaisia mätisäkkejä ni paha on kroppaa sillo vaatia heidänkään ;) Kokonaisuus ratkaisee ja mun mielestä itsestä kunnolla huolehtiminen on myös todellakin kumppanin huomioimista eikä suinkaan vaan narsismia. Vaikka sitäkin toki on :) Mut siis miksi ei tekisi kaikkea toisen eteen jos rakastaa? Minä ainakin koitan itse pitää itsesi myös kunnossa juuri siksi että haluan rakkaalleni vain parasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tällaisia asioita voi yleistää, nämähän ovat makuasioita? Mikä kenellekin sitten on kaunista jne.
Itselläni on perinteisen kauniit kasvot (olenpa aikoinaan jopa kasvomallin töitäkin tehnyt), mutta kropaltani olen kapea ja kuiva eli melkoisen poikamainen. Olen saanut miehiltä niin huomiota kuin ihan suoria pakkejakin, jälkimmäiset liian pienten tissien ja olemattoman perseen takia. Eräskin ihastukseni sanoi suoraan, että kasvoiltani olen tosi nätti mutta tissit puuttuu, ja käski palata asiaan jos joskus otan silikonit (tämä siis sanottiin puoliksi huumorilla, mutta pointti lienee selvä). Muut naiset sen sijaan usein kehuvat minua kauniiksi ja kadehtivat piirteitäni - harmi kun en osaa kiinnostua omasta sukupuolestani. ;)
Ja eikös se Ensitreffit alttarilla -ohjelmankin yksi pari eronnut lähinnä fyysisen kemian puutteen takia, kun nainen ei ollut tarpeeksi muodokas miehelle ts. "oikeaa tyyppiä"? Muistaakseni naisen kasvot eivät olleet rumat.
Mikähän pari mahtaa olla kyseessä?
Tanja ja Roni
Omalta osaltani myöskin allekirjoitan em. väitteen. Olen nimittäin aina ollut hyväkroppainen (pitkäsäärinen, hoikan muodokas ja sopusuhtainen), mutta kasvoni ovat parhaimmillaankin rumankauniit (iso, hieman vino nenä ja liian siro leuka jne.) ja mulla ei ole ollut kuin pari seurustelusuhdetta koko elämäni aikana. Normaalit, mukavat miehet eivät ole juuri ikinä olleet kiinnostuneita minusta seurustelumielessä, vaikka olen ystävällinen ja kilttiluonteinen "naapurintyttö".
Sen sijaan seksistä kiinnostuneita on kyllä riittänyt, mutta itseäni ei pelkkä seksisuhde kiinnosta. Nuorempanakin huomasin, että nimenomaan kauniskasvoiset naiset seurustelevat takuuvarmasti. Myös ne reilusti ylipainoiset ja kropaltaan vähemmän kauniit.
varmaan semmonen yleisilme vaikuttaa enemmän kuin yleinen kauneus.tosin kyllä luulis olevan turn off jos on hirveesti ylipainoa, mutta ei miehet varmaan kovin tarkkoja ole kropan suhteen.harvalla on edes varaa vaatia.
Jos puhutaan pelkästä ulkonäöstä, niin hyvä pylly on tärkein. Toki luonne ja äly ovat tärkeimmät, mutta en alkaisi seurustella naisen kanssa jolla ei ole kapea lantio ja pyöreä pylly, koska ne on niin naisellisia ja kiihottavia.
Tämä on vain yhden miehen mielipide.
Mulla täsmälleen sama kuin muillakin hyvän kropan ja rumat kasvot -combon omistajilla: eipä oo miehiä ympärillä liiemmin pyörinyt. Sen sijaan kauniskasvoisilla vientiä riittää, oli paino sitten mikä vaan. Kyllä mä itsekin mieluiten ottaisin ne kauniit kasvot, ei tarttisi kauheasti miettiä. Seksisuhteisiin kelpaan mutta siihen se jää. Olen mukava, kiltti ihminen mutta ei se vaan riitä seurusteluun kun kasvot on kuin suohirviöllä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvällä rungolla paikkaa vähän rumempaakin naamaa.
t.M
Selvä. Hyvä tietää...
Vierailija kirjoitti:
Mulla täsmälleen sama kuin muillakin hyvän kropan ja rumat kasvot -combon omistajilla: eipä oo miehiä ympärillä liiemmin pyörinyt. Sen sijaan kauniskasvoisilla vientiä riittää, oli paino sitten mikä vaan. Kyllä mä itsekin mieluiten ottaisin ne kauniit kasvot, ei tarttisi kauheasti miettiä. Seksisuhteisiin kelpaan mutta siihen se jää. Olen mukava, kiltti ihminen mutta ei se vaan riitä seurusteluun kun kasvot on kuin suohirviöllä.
Sama. Kroppa hyvä ja sitä on kehuttu - aina olisi ollut tarjolla seksiseuraa ja häirityksikin tulin baareissa siihen tahtiin, että lopetin niissä käymisen. Mua ei koskaan kiinnostanut olla vain seksisuhteessa, mutta se on "parhain" mihin päädyin. Kasvoni ovat rumahkot/korkeintaan tavalliset ja luonteeni on kunnossa (tai näin ainakin päättelen siitä, että ihmiset viihtyvät yleisesti seurassani) mutta olen ikisinkku :D
No, onpahan ainakin ura johon keskittyä...
Jep. Totta tuo. Olen itse kasvoiltani todella ruma mutta vartalo ihan ok (miinus pienet tissit). Miehiä saan seksiin vaikka kuinka mutta suhteeseen en kelpaa enkä ole koskaan kelvannut :( Tosin en itsekään haluaisi suhdetta ruman miehen kanssa joten ymmärrän miehiä kun eivät halua suhdetta mun kanssa.
Totta. Mulla on tosi ruma kroppa: persjalkainen, latta- ja riipputissinen, kömpelön kolhon näköinen yleisolemus. Mutta miehiä on aina riittänyt, ja johtunee siitä että olen naamasta varsin hyvin näköinen, kuulemma eksoottisen seksikkään näköinen.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Totta tuo. Olen itse kasvoiltani todella ruma mutta vartalo ihan ok (miinus pienet tissit). Miehiä saan seksiin vaikka kuinka mutta suhteeseen en kelpaa enkä ole koskaan kelvannut :( Tosin en itsekään haluaisi suhdetta ruman miehen kanssa joten ymmärrän miehiä kun eivät halua suhdetta mun kanssa.
Kyllähän se korpeaa, että ihmiset ihmettelevät sinkkuuttani vastaamalla "miten tolla vartalolla ei oo miestä?". Tai kun tajuaa, että on saanut eniten kehuja perseestään eikä kasvoistaan. Tai kun saa säännöllisesti mieshuomiota sitä pyytämättä, mutta se koostuu iltamyöhällä miesten vihellyksistä tai omituisistä lähestymisyrityksistä hämärän aikaan kun kasvoja ei voi nähdä kunnolla.
t. 60
Mua kiinnostaa enemmän naisen vartalo, kuin kasvot. Tykkään enemmän tavallisen näköisistä naisista. Liian hyvännäköiset ei kiihota ollenkaan. Ne ovat itseään täynnä ja tottuneet että, pääsevät läpi kaikesta, kun ovat niin hyvännäköisiä ja monesti hyvännäköinen on huono sängyssä. Sisäinen kauneus on seksikästä. Nainen kun on ihanan mukava, niin se herättää halut.
Minulla on hyvä vartalon, mutta kasvoilta olen aika perustavallinen. Kadulla en herätä mitään huomiota tai missään harrastuksissa, koska pukeudun peittävästi. Jos laitan päälleni vartalonmyötäisen mekon, hiukset kauniisti ja hymyilen aurinkoisesti, saan erittäin paljon huomiota. Onhan se toisaalta kivaakin, mutta kivaa olisi olla arjessa kaunis ihan tällaisena kuin olen eli bändipaita päällä ja farkut jalassa, koska arki kuitenkin kattaa 99% ajasta.
Minä olen aina ollut hetken huvi naamani takia. Miehiä ja aiemmin poikia on aina ollut riittämiin, mutta siinä vaiheessa kun minun kanssani pitäisi oikeasti olla vuorovaikutuksessa ihmisenä, on minut mieluummin lempattu kuin yritetty ymmärtää luonnettani, sanomaani ja minua ihmisenä. Mielenkiinnolla tässä katson, kelpaanko nykyiselle ihan oikeasti ihmisenä vai taasko olen vain hetkellinen silmänilo.
Olisihan se mahtavaa, jos tämä suhde etenisi elämäni ensimmäiseen kihlaukseen ja myöhemmin avioliittoon :)
Tosin, ajatus avioliitosta hieman kauhistuttaa sitoutumiskammoista minua, mutta ehkä se siitä joskus . . .