Mun mies ei ymmärrä minua
Eikä äitikään ymmärtänyt minua. En mäkään sitten halunnut ymmärtää äitiä. Enkä miestäkään, kun ei minua kerran tartte yrittääkään ymmärtää. Tai siis mies on jaksanut yrittää, mutta ei se silti ymmärrä, mutta äiti ei ole ikinä edes yrittänyt ja saa nyt kärsiä siitä sen muodossa, että mun elämä menee pilalle. Kun äidithän aina toivovat lapsillensa parasta. No, miksi toivot kun et halunnut edes omaa lastasi ymmärtää. Vittuako siinä hänelle hyvää elämää toivoit.
Kommentit (68)
Äitien pitäisi ensimmäisenä yrittää ymmärtää lapsiaan. Jos se ei onnistu, niin syyttäkää äidit vain itsänne lastenne ongelmista. Kaikista niistä, jotka liittyvät siihen, ettette ole ymmärtäneet lastanne.
Vierailija kirjoitti:
Ja ymmärtämättömyys johtuu mistä?
Luuli olevansa oikeassa, luuli tietävänsä paremmin. Luuli varmaan olevansa oma lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Äitien pitäisi ensimmäisenä yrittää ymmärtää lapsiaan. Jos se ei onnistu, niin syyttäkää äidit vain itsänne lastenne ongelmista. Kaikista niistä, jotka liittyvät siihen, ettette ole ymmärtäneet lastanne.
Tai siis korjaan: niistä, joissa ette ole edes yrittäneet ymmärtää lastanne. Tällaisia vanhempia on varmaan aika harvassa, mutta kuitenkin.
Se on ikävää ja surullista, ellei lapsen äiti kykene ymmärtämään lainkaan lastaan. Mutta ellei oma -kaiketi itse vapaaehtoisesti valittu ja hyväksytty; ihastuttu ja rakastuttu - niin, ellei mies ymmärrä lainkaan ja kutsut häntä edelleen omaksi mieheksesi, niin onko kyseessä silloin jonkinlainen masokismi vai kyvyttömyys olla ja elää yksin. Tai kai saa muutoin tämän jälkeen kysyä, että mikä teitä oikeastaan yhdistää ja parisuhteenne pitää koossa?
Vierailija kirjoitti:
Se on ikävää ja surullista, ellei lapsen äiti kykene ymmärtämään lainkaan lastaan. Mutta ellei oma -kaiketi itse vapaaehtoisesti valittu ja hyväksytty; ihastuttu ja rakastuttu - niin, ellei mies ymmärrä lainkaan ja kutsut häntä edelleen omaksi mieheksesi, niin onko kyseessä silloin jonkinlainen masokismi vai kyvyttömyys olla ja elää yksin. Tai kai saa muutoin tämän jälkeen kysyä, että mikä teitä oikeastaan yhdistää ja parisuhteenne pitää koossa?
Luulen, että aika moni asia juontaa juurensa siitä, ettei äiti edes yritä ymmärtää omaa lastaan.
ap
Jos ei ymmärrä, niin ei ymmärrä. Tän perusteella vika voisi olla sussa, todennäköisesti jopa näin. Koska aloitus on vaikeaselkoinen, et vaikuta ihmiselle jota ymmärretään helposti. Aloituksen perusteella susta saa tosi omituisen kuvan, jotenkin vinkujan.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ymmärrä, niin ei ymmärrä. Tän perusteella vika voisi olla sussa, todennäköisesti jopa näin. Koska aloitus on vaikeaselkoinen, et vaikuta ihmiselle jota ymmärretään helposti. Aloituksen perusteella susta saa tosi omituisen kuvan, jotenkin vinkujan.
Pitääkö aina etsiä syyllisiä? Sanoin vain, että mies ei ymmärrä minua, totta kai se tuntuu pahalta, varsinkin kun pohjalla on äiti, joka ei edes yrittänyt ymmärtää lapsen olemusta. Mietin tässä, että mistä se häpeä oikein syntyykään lapsessa, oliko se se, ettei lasta nähdä? Eikö se, ettei lasta ymmärretä tarkoita juuri samaa? Saan mä olla helvetin vihainen siitä, ettei minua ole ymmärrett eikä edes yritetty! Siis siitä lähinnä olen vihainen! Miksi hankkia lapsia, jos ei ole minkään maailman kiinnostusta haluta lasta ymmärtää edes? Syyllistän mäkin vähän äitiäni, mutta siis...lasta jos ei lähin aikuinen ymmärrä, niin se on helvetti sille lapselle. Pidetään pienenä aikuisena ja vaatimustaso sen mukainen.
ap
Meinaan vaan tuolla häpeän esiinottamisella sitä, että kun minussa on aika paljon häpeää, joka estää elämää... Että voiko johtua ihan vain siitä, ettei minua ole ymmärretty?
ap
Ja siis se ymmärtämättömyys on alkanut jo siinä vaiheessa, kun lapselta ei voi edellyttääkään vielä sellaista ymmärtämistä, mitä vaaditaan. Nykyäänkin kuulee äitien vaativan jo 1-vuotiasta ymmärtämään asioita. Voi halojata hallooo.
ap
kun ei voi kauhalla antaa, on lusikalla vaadittu
Mietin vain, että hyvähän se on huomata, että mies ei ymmärrä minua, eikä ajatella niin, että minussa on vikaa, kun asiat ei suju ja masentua ja syrjäytyä sen takia.
ap
Enkä minä miehestä ole riippuvainen, minulla voi olla halutessani omakin elämä. Mutta haluaisin ehkä eniten oppia ymmärtämään itseäni kauhean vanhemman jäljiltä, joka ei opettanut sitä minulle, koska se oli mahdottomuus, koska hän ei itse edes ymmärtänyt lapsia ja lasta.
ap
Otsikko nyt on ihan huono, en tarkoita että mies voisikaan ymmärtää minua. Mietin vain, miten hirveän katkera sitä on siitä, että oma äiti ei käyttänyt äitiyttään, aikaansa ja energiaansa oman lapsensa ymmärtämiseen, vaan olemiseen lapsensa vastustajana kaikessa. Opetti lapsesta itsestäänkin oman vastustajansa ja vihollisensa. Aivan hirveä katkeruus, sillä kyseinen äitini vielä oli mielestään hieno kasvattaja. Vaikka aika perusasiassa heti munasi.
Että kuinka kauan minä voin kostaa sille taholle, joka ei ymmärtänyt minua eikä opettanut minua ymmärtämään itseäni ennen kuin alan itse ymmärtää itseäni? Kostanko minä hänelle ymmärtämällä itseäni, mutta en häntä? Vai liikuttaako se häntä edes? Jos minun kostoni ei haittaa, niin se ei haittaa; sain kostettua, eikä se edes haitannut ketään. Koska en halua satuttaa, haluan oikeuteni.
ap
Kiva tilanne; äidistä johtuvasti kukaan mies ei edes voisi ymmärtää minua. Etsi vittu siinä nyt sitten puolisoa saatana.
ap
Hei kivikissaäiti -
oot kertonut, että käyt terapiassa. Tietääkö sun terapeutti, että sulla on tapana tehdä av:lla päivittäisiä avauksia omasta surkeudestas? Pitäisköhän sun kertoa sille? Tää harrastus tuskin tekee hyvää sulle tai kenelle muullekaan.
Ovatko äitisi ja miehesi kuuromykkäsokeita?
Ihan hyvä, ettei miehesi lähde mukailemaan sinua tuohon paskanpyörittelyyn. Hänhän olisi sairas, jos tekisi niin. Hän ymmärtää, ettet ole terve. Ei sairasta sisältöä tarvitsekaan ymmärtää, koska siitä pitäisi pyrkiä eroon.
Ja ymmärtämättömyys johtuu mistä?