Ei se ulkonäöstä huolehtiminen niin vaivalloista voi olla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä alapeukku? Mikä ongelma?

En ole alapeukuttaja, mutta kait tiedät, että ihmiset arvostavat eri asioita ja laittavat kaikki tarmonsa ja liikenevän ajan niihin arvoihin mikä on intohimo ja kiinnostus.

Sinulle se on ulkonainen olemus ja liikunta, joka on ok. mutta toiselle se voi olla musiikki, taide, kirjallisuus, käsityöt, ruoka jne. eivätkä ole pätkääkään kiinnostunut ulkonaisesta olemuksesta.

Mun kumppani ei varmasti edes huomaisi rakennekynsiäni tai uutta kampausta, mutta on äärettömän kiinnostunut oletko jo lukenut jonkun kirjan tai katsonut elokuvan ja mitä mieltä siitä olen ja millaisia elämyksiä olen saanut. Sama myös musiikin suhteen. Ja silloin kun lapset oli pieniä, elämä pyöri heidän ympärillään.

Enkä usko, että jäisimme jostakin paitsi, kun meistä kumpikaan ei ole erityisen kiinnostunut miltä näytämme, vaan elämän iloa ja mielihyvää tuovat muut arvot ja asiat.

Sinusta siis ulkonäöstä ja "henkisistä" arvoista huolehtiminen ovat toisensa poissulkevia asioita?

Kuten yritin aloituksessa korostaa, ulkonäön ei tarvitse olla elämän keskipiste, vaan jotain josta huolehditaan kuten omasta terveydestä tai kodista. Ilman tolkuttomia ponnisteluja.

Mutta ilmeisesti musta-valkoasettelu selkeyttää ajattelua silloin, kun kolahtaa omaan nilkaan.

ap

Makunsa kullakin.

Minusta taas säälittävää ja naurettavaa on

- trendikkäät keski-ikäiset

- pukeutumisneuvojan höynäyttämät, joilla on monella sadalla ei-omantyylistä vaatetta

- korkeat korot arjessa

- meikki urheillessa ja ulkoillessa

- voimakkaat hajuvedet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinua kiinnostaa muiden ulkonäkö noin paljon. Siis varsinkin jotkut alapääkarvat? Vittuakos ne sinulle kuuluu?

Mielenkiintoni ei varsinaisesti kohdistu kenenkään henkilön alapääkarvoihin tai muihinkaan ulkomuodon yksityiskohtiin vaan laajemmin ilmiöön, jossa naiset eivät osoita tervettä kiinnostusta ulkomuotoaan kohtaan vaan laiminlyövät TOTAALISESTI siitä huolehtimisen. Hämmentävää siksi, koska ulkonäöstä huolehtiminen ei todellakaan vaadi ylivoimaisia ponnistuksia.

ap

Miksi pitäisi yhtään ponnistella vaikkapa karvojensa suhteen kun kukaan ei niitä näe?

Kampaajakäynti vaatii minusta ponnisteluja. Pitää hankkia lapsenvahti ja yrittää sitten saada vahdille sopivaan aikaan kampaamoaika. Ei ole helppoa.

Eikä taatusti tule koskaan näkemäänkään jos suhtaudut omasta itsestä huolehtimiseen noin.

ap

Käyttäjä2628 kirjoitti:

Makunsa kullakin.

Minusta taas säälittävää ja naurettavaa on

- trendikkäät keski-ikäiset

- pukeutumisneuvojan höynäyttämät, joilla on monella sadalla ei-omantyylistä vaatetta

- korkeat korot arjessa

- meikki urheillessa ja ulkoillessa

- voimakkaat hajuvedet

En ymmärrä miten tämä liittyy aloitukseen.

ap

Entäs jos ei kiinnosta huolehtia ulkonäöstä?

No, kyllä liikun aika aktiivisesti. En ulkonäön vuoksi, vaan puhtaasti terveyssyistä. Syön terveellisesti, samasta syystä. Käyn kampaajalla joskus, kun tuntuu siltä että nyt on aika mennä. Omaksi ilokseni. 

Vierailija kirjoitti:

Ja minä en ymmärrä miten joku jaksaa salilla käydä, tai jossain jumppatunneilla.

Ennen iltavuoroa ei huvita, haluan olla lasten kanssa.

Illalla tulen kotiin yhdeltätoista, aamulla herään kuudelta ja menen töihin.

Kotona neljältä, syödään, touhutaan lasten kanssa, iltapala ja -pesut ja sitten olenkin itse niin väsynyt että käyn suihkussa ja menen sänkyyn lukemaan.

Vapaapäivinä pyrin vierailemaan vanhempieni tai mieheni vanhempien luona, tai tehdä lasten kanssa jotain mukavaa, tai hoitaa pakollisia juttuja.

Ei vain huvita lähteä vapaapäivänä salille, kun ei se yksi vapaa edes oikein vapaalta tunnu jos sitä ennen ollut neljä vuoroa ja sen jälkeen tulossa taas viisi. Ja usein juuri näitä hemmetin ilta-aamuhyppyjä.

Ei huvita, ei kiinnosta, ei jaksa välittää.

Ai niin ja se ruoka, varsinkin iltavuorossa kun ei edes tiedä ehtiikö syömään niin sinne varaa vain jotain einestä mitö syö äkkiä eikä haittaa jos jää kaappiin.

Tekosyitä ja selityksiä varmaan jonkun mielestä.

Olet kuin malliesimerkki aloituksessa kuvatusta naistyypistä.

Huolehtisit ihan vain omista asioistasi. Omaa terveyttään kannattaisi kaikkien toki ajatella, mutta laittautuminen ei ole mikään velvollisuus. Kiva pukeutuminenkin on täysin makuasia.

Miksi jotkut ei viitsi laskea päivittäin ääneen 1-100? Eihän se vaadi mitään ponnisteluja.

Huoh, et sinä päätä, ajanko ihokarvojani vai ei. Eikä ne edes näy vaatteet päällä tuolla mennessä :-D Huono provo

Koska olen masentunut. Jaksan juuri käydä töissä ja hoitaa perheen. Meikkaan kyllä yleensä päivittäin ja harjaan hiukset, ei vaan jaksa mitään ekstraa. Esim. Säärikarvojen ajelua, hammaslankaa, laihdutusta tai liikkumista. Olen koko ollut keskinkertainen kaikessa. Vanhemmat ei opettaneet kunnolla hygieniaa eikä myöskään oikein syömistä tai liikkumista tai oikein pukeutumista. Vaikeaa minulle kaikki tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja minä en ymmärrä miten joku jaksaa salilla käydä, tai jossain jumppatunneilla.

Ennen iltavuoroa ei huvita, haluan olla lasten kanssa.

Illalla tulen kotiin yhdeltätoista, aamulla herään kuudelta ja menen töihin.

Kotona neljältä, syödään, touhutaan lasten kanssa, iltapala ja -pesut ja sitten olenkin itse niin väsynyt että käyn suihkussa ja menen sänkyyn lukemaan.

Vapaapäivinä pyrin vierailemaan vanhempieni tai mieheni vanhempien luona, tai tehdä lasten kanssa jotain mukavaa, tai hoitaa pakollisia juttuja.

Ei vain huvita lähteä vapaapäivänä salille, kun ei se yksi vapaa edes oikein vapaalta tunnu jos sitä ennen ollut neljä vuoroa ja sen jälkeen tulossa taas viisi. Ja usein juuri näitä hemmetin ilta-aamuhyppyjä.

Ei huvita, ei kiinnosta, ei jaksa välittää.

Ai niin ja se ruoka, varsinkin iltavuorossa kun ei edes tiedä ehtiikö syömään niin sinne varaa vain jotain einestä mitö syö äkkiä eikä haittaa jos jää kaappiin.

Tekosyitä ja selityksiä varmaan jonkun mielestä.

Olet kuin malliesimerkki aloituksessa kuvatusta naistyypistä.

Ja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se varmaan ole mutta kaikki lähtee yhdestä asiasta leviämään lumivyöryn lailla. On ihmisiä joilla on lapsesta asti ollut niin huono ltsetunto että tuntuu ettei mikään kaunista kumminkaan vaikka mitä tekisi ja kaunistamisen yritykset näyttäisi vaan epätoivoisilta. Sama on niillä jotka on lihavia ja ajattelevat että on ihan sama mitä päälle laittaa kun kaikki näyttää huonolta lihavassa vartalossa. Sitten se lopulta johtaa siihen ettei mistään muustakaan kannata yrittää huolehtia koska on kumminkin lihava.

Terveet ihmiset joilla on aina mennyt hyvin eivät tietenkään ymmärrä näitä sairaita ajatuskulkuja. Ja siis huomionarvoista on että useinkaan henkilö ei edes ole oikeasti ällöttävä tai toivoton muuta kuin oman päänsä sisällä. On monia ihan hoikkiakin ihmisiä jotka kokevat olevansa ylitsepursuavan lihavia ja ällöttäviä vaikka niin ei olisi kenenkään mielestä.

Eli oman ulkonäön laiminlyönti on vähän niin kuin sairaalloinen ylipaino: hiipii hiljaa ja huomaamatta, ja sitten kun siinä tilanteessa ollaan, ei sitä edes tajua itsekään.

ap

Kyllä näin on. Ulkoinen olemus monesti kertoo jotain sisäisestä maailmasta. Jos ennen laiha ja hyvin pukeutunut alkaa äkkiä lihomaan kovin ja ei enää mahdu kuin johonkin verkkareihin eikä uusien vaatteiden hankkiminen nappaa niin se kertoo todennäköisesti aika pahasta sisäisestä kriisistä eikä ole vain normaalia rupsahtamista.

En sheivaa alapääkarvoitustani, koska inhoan sitä, kun karvat alkaa kasvaa ihon sisään. Säärikarvoja epiloin joskus, nekin tahtovat kasvaa ihon sisään, mutta tottakai kesäsääret pitää laittaa kuntoon, jos on shortsikelejä.

Kävin kampaajalla viimeksi syksyllä 2014 ja kampaaja leikkasi niin vitun törkeän lyhyen tukan, ei vastannut vähääkään mallia, mitä hain, joten sen jälkeen olen saksinut vaan otsatukkaani ja hiukan latvoja. Nyt se kananpersesänkitekkalesbotukka on kasvanut lähes puoleen selkään asti lainehtivaksi tukaksi ja hyvä näin. Värjään sitä pari kertaa vuodessa. 

Olen laihduttanut ja sekös vasta käykin kukkaron päälle, kun pitää uusia vaatevarastot ja sitten oikeasti tekeekin mieli hankkia kaikkia ihania juttuja, kun näyttää niin helvetin hyvältä ;) Harmi, etten ole enää se kulahtanut verkkarimutsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi? Pidän huolta hygieniastani, kampaan hiukseni, käytän dödöä eli en haise hieltä, vaatteeni ja kotini ovat puhtaat. Huolehdin myös perusterveydestäni. En näe mitään syytä, miksi minun pitäisi käyttää aikaa, rahaa ja energiaa täysin toisarvoiseksi pitämiini asioihin. Jos et kestä katsoa minua, katso poispäin.

Juuri se kun se ei vaadi paljoa aikaa, rahaa tai energiaa ja tuottaa iloa sekä itsellesi, kumppanillesi ja kanssaihmisille. Mistä tiedät miten mielellään kumppanisi sinua katselee? Tai miten mielellään hän katselee niitä naisia, jotka viitsivät vähän vaivautua?

ap

Kun ottaa huomioon että olen ollut tälläinen jo ennen kuin edes tapasimme mieheni kanssa, eivät rehottavat karvat tai meikkaamattomuus haittaa häntä. Jos olisi haitannut, hän tuskin olisi mennyt naimisiin kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Koska olen masentunut. Jaksan juuri käydä töissä ja hoitaa perheen. Meikkaan kyllä yleensä päivittäin ja harjaan hiukset, ei vaan jaksa mitään ekstraa. Esim. Säärikarvojen ajelua, hammaslankaa, laihdutusta tai liikkumista. Olen koko ollut keskinkertainen kaikessa. Vanhemmat ei opettaneet kunnolla hygieniaa eikä myöskään oikein syömistä tai liikkumista tai oikein pukeutumista. Vaikeaa minulle kaikki tämä.

tottakai sen ymmärtää, että sairastaessa ulkonäkö on viimeinen asia josta jaksaa huolta kantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinua kiinnostaa muiden ulkonäkö noin paljon. Siis varsinkin jotkut alapääkarvat? Vittuakos ne sinulle kuuluu?

Mielenkiintoni ei varsinaisesti kohdistu kenenkään henkilön alapääkarvoihin tai muihinkaan ulkomuodon yksityiskohtiin vaan laajemmin ilmiöön, jossa naiset eivät osoita tervettä kiinnostusta ulkomuotoaan kohtaan vaan laiminlyövät TOTAALISESTI siitä huolehtimisen. Hämmentävää siksi, koska ulkonäöstä huolehtiminen ei todellakaan vaadi ylivoimaisia ponnistuksia.

ap

Miksi pitäisi yhtään ponnistella vaikkapa karvojensa suhteen kun kukaan ei niitä näe?

Kampaajakäynti vaatii minusta ponnisteluja. Pitää hankkia lapsenvahti ja yrittää sitten saada vahdille sopivaan aikaan kampaamoaika. Ei ole helppoa.

Eikä taatusti tule koskaan näkemäänkään jos suhtaudut omasta itsestä huolehtimiseen noin.

ap

Lähdet olettamuksesta, että jokainen haluaisi näytellä  karvojaan tai karvattomuuttaan jollekin. Kaikki eivät halua. 

En sheivaa tai käy kampaajalla. Hiukseni ovat hyvät luonnostaan ja mieheni ilmoitti että häntä ei voisi vähempää kiinnostaa missä mulla kasvaa karvaa. :D En myöskään meikkaa, apua! Mitenhän toi ukko ei ole vielä lähtenyt lätkimään.

Miksi on niin vaikea ymmärtää, että toisilla on täysin eri prioriteetit? Kaikille ei vain ulkonäkö ole niin tärkeää. Siisteys on sitten jo eri juttu.

Elämä on valintoja. Tänäänkin olisin voinut ajella häpykarvojani, jotka pursuavat alushousuistani, mutta heti töiden jälkeen keitin kahvit ja pakkasin repun ja suunnistin lintutornille tarkkailemaan muuttolintujen puuhia.

Ja oli todella antoisampaa ja mukavampaa, kuin ähistä kylpyhuoneessa häpykarvojeni seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi on niin vaikea ymmärtää, että toisilla on täysin eri prioriteetit? Kaikille ei vain ulkonäkö ole niin tärkeää. Siisteys on sitten jo eri juttu.

Sinustako sekin on vielä siistiä että naisella rehottaa 2cm mustat säärikarvat ja pullea tuhero pöksyissä? Eikö ihan siisteyden nimissä kannattaisi siistiä vähän?