Miksi nykynuorilla on niin paljon mielenterveysongelmia?

Mä en ois ikinä uskonu ne se iskee muhunkin ja kovaa. Siis mielenterveysongelmat. Miksi, miksi minäkin...

~15v

Luonnonvalinta

Todella monet lapset joutuvat elämään alkoholi- ja väkivaltaongelmaisissa perheissä, joka taas aiheuttaa mielenterveysongelmia.

Luin artikkelin siitä miten nuorella/nuorella aikuisella on jo ikäänkuin keski-iän kriisi. Kun on liikaa valintoja elämän suunnan suhteen siinä masentuu. Jo parikymppisenä voi tuntua siltä että elämä valuu ohi. Pitäisi saavuttaa kaikenlaista ja olla täydellinen jokaisella elämän osa-alueella. Some vain pahentaa tätä.

Meillä on liikaa aikaa miettiä asioita ja kova informaatiomelu ei auta asiaa. Minun kohdallani masennuksen aiheutti identiteettikriisi ja liiallinen ajattelu, ei koulukiusaaminen tai vaikea äitisuhde (niinkuin terapeutti yritti tuputtaa). Mulla on kyllä myös tuo aiemmin parjattu adhd mikä ei varsinaisesti ole helpottanut elämää.

Olen reilu parikymppinen. Kauhulla seuraan nuorten hapuilua, koska tiedän miltä se tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Osaatteko selittää? Pelkäättekö omien lapsienne mielenterveyden puolesta? Miksi?

Viineissä ja ihmisissä tulee joskus huonoja vuosikertoja.

Ei pelota koska en aio hankkia lapsia koska omat mielenterveysongelmat.

Koska nykyisin on sallittua vaan nyyhkytellä sängyssä ja polkea jalkaa itkuraivarin säestämänä ja huutaa että mulla on mielenterveysongelmia, ymmärrä mua!

Silloin ennen vanhaan sanottiin että turpa kiinni ja töihin tai et saa ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Koska maailma pyörii kovien arvojen ympärillä.

Tämä on kyllä niin täyttä soopaa, kuin olla voi ja näköjään ihmiset tällä foorumilla eivät sitä ymmärrä. Nythän nimenomaan eletään pehmeämpien arvojen yhteiskunnassa kuin koskaan ennen. Mitään kuria ei saa olla, mistään ei saa tulla paha mieli ja yhteiskunta pitää huolen jos ei huvita.

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska nuorille on asetettu niin suuret paineet nykyään. Olisitko sinä valmis päättämään mitä teet 16 vuoden ikäisenä lopun elämäsi? Onko yksikään nais-tai miesmalli vartaloltaan tavallisen keskivertoihmisen näköinen? Saako töitä mistään?

Tytöille varsinkin asetetaan ulkonäköpaineita liikaa, ''olenko tarpeeksi hyvän näköinen?'' ''Tuolla mallilla ei ole yhtäkään finniä ja kaikki pojat pitävät hänestä, ei tällainen finninaama kelpaa kenellekään.'' Pojille sen sijaan sosiaalisia paineita, ''Miten uskallan tehdä aloitteen Sannille? Entä jos se pitää mua ihan luuserina ku mulla ei ole varaa maksaa meidän treffeistä? Äiti kuoli viime viikolla, utta isä opetti mulle että miehet ei itke!''.

Ennen peruskoulun tuloa se piti päättää jo 10-11-vuotiaana. Ei toki vielä sitä, että mille alalle aikoo, mutta siis sen, että haluaako käytännönläheiseen ammattiin vai opiskella mahdollisesti pitemmälle.

Media lietsoo ulkonäköpaineita ja sukupuolten eriarvoistumista naisia ja nuoria miehiä halventamalla.Nuorisotyöttömyys aiheuttaa masennusta ja omanarvon tunteen menetystä.

Koska pitää olla niin kova kuori eikä saa olla heikko.

Vasemmistolaisella politiikkalla on tuhottu ja poistettu yhteiskunnastamme kaikki ne arvot jotka ovat perustukset terveelle psyykkeelle, moraalille ja ihmisen henkiselle hyvinvoinnille.

Ole tehokas. Älä itke. Häpeä. Pakene nettiin.

Kulttuurin individualistuminen. Kilpailu lisääntyy ja yksinäisyys lisääntyy, jee

Nuorten elämä on liian helppoa ja aiheuttaa masennuksia ja muita muotijuttuja kahdella tavalla.

Vanhemmat ovat kasvattaneet nykyajan pennut pumpulissa, eivätkä he ole joutuneet kohtaamaan minkäänlaisia vaikeuksia, vaan ovat saanet kaiken mitä ovat kehdanneet haluta. Sitten kun aikuisiän kynnyksellä tuleekin ensimmäinen vastoinkäyminen, vaikka ihmissuhteissa, niin sen ylipääsemiseen ei ole valmiuksia vaan asiasta kehittyy elämää suurempi masennus.

Toisaalta myös elimistö reagoi voimakkaammin alakuloon. Aivan sama ilmiö kuin allergioiden kanssa, allergiathan ovat yleistyneet liian hygieenisessä ympäristössä. Mielen sairauden yleistyvät koska elämä on liian helppoa ja normaali alakulo koetaankin syvänä masennuksena.

Mun sisko sai lapsensa nuorena ja tyhmänä teininä 90-luvulla. Poltti molempien raskausajan ja jätti imettämättä, koska poltti. Olin silloin itse ala-asteella ja muistan ihmetelleeni sitä tupakointia raskaana. Muistan senkin miten sisko hehkutti, kun sai terveitä lapsia tupakoinnista huolimatta. No, nyttemmin molemmilla hänen lapsistaan on vaikeita mielenterveysongelmia, ahdistuneisuushäiriötä ja masennusta. Osa saattaa toki johtua siitä, että heillä on kusipää äiti. Mutta onhan sitä tutkittu, että raskausajan tupakointi lisää riskiä mielenterveysongelmiin. Tässä pari hyvää esimerkkiä siitä.

Vierailija kirjoitti:

Kai se on tää nykyaika kun pitää olla niin paljon ja elämä on hektistä. Toisaalta taas erilaisuutta siedetään entistä enemmän.

Enkä pelkää enää, nuoreni masennus ja ahdistus on jo väistynyt ja viiltelystä muistuttaa vain vanhat arvet. Siitä selvittiin.

Ei todellakaan pidä paikkaansa, että erilaisuutta siedettäisiin enemmän. Tää aika on käsittämättömän suvaitsematonta verrattuna esimerkiksi 80- tai 90 -lukuun. Näkyvästi kuuluu suvaita mustia ja homoja, mutta todellinen suvaitsevaisuus puuttuu kokonaan.

Omia näkemiäni syitä:

- lapset kasvatetaan pumpulissa, äidit ja isät curlaa edestä esteet, ei saa tulla koskaan pahamieli, ei saa vaatia ja ison sisarusparven kovettava vaikutus jää pois. Sisaruksethan on oivia paksuntamaan nahkaa, kun ne ei hyssyttele.

- toisaalta pehmeän kasvatuksen kääntöpuolena on entistä kovempi aikuisuus: pitää olla kaikessa hyvä, ei saa olla laiska tai hiljainen tai herkkä tai mitään. Erilaisuutta ei siedetä, paineet on kovat. Pehmeän lapsuuden jälkeen heitetään tosi kovaan maailmaan.

- näköalaton tulevaisuus, työttömyys, globalisaation aiheuttamat pelot

Vierailija kirjoitti:

Mun sisko sai lapsensa nuorena ja tyhmänä teininä 90-luvulla. Poltti molempien raskausajan ja jätti imettämättä, koska poltti. Olin silloin itse ala-asteella ja muistan ihmetelleeni sitä tupakointia raskaana. Muistan senkin miten sisko hehkutti, kun sai terveitä lapsia tupakoinnista huolimatta. No, nyttemmin molemmilla hänen lapsistaan on vaikeita mielenterveysongelmia, ahdistuneisuushäiriötä ja masennusta. Osa saattaa toki johtua siitä, että heillä on kusipää äiti. Mutta onhan sitä tutkittu, että raskausajan tupakointi lisää riskiä mielenterveysongelmiin. Tässä pari hyvää esimerkkiä siitä.

juu, ei selitä tätä. Nyt keski-ikäisten äitejä ei pahemmin edes varoteltu tupakoinnista ja mt-ongelmia aika vähän. JA ennen joka huusshollissa sai haistella tupakansavua vähintään. Pienissä koppihuoneistoissa elettiin savun keskellä välillä niin, että silmiä kirveli, vaikkei äiti olisikaan tupakoinut.

Tupakka aiheuttaa mt-ongelmia, mutta lisääntyneisiin ongelmiin se ei ole syy.

Ei nykyaikana ole nuorilla juuri positiivista kuvaa omasta tulevaisuudesta.

Miten olisikaan, kun elämme pätkätyön luvatussa maassa, jossa ei enää pääse suoraan ammattikoulun tai yliopiston kautta työhön kiinni, työhön jossa ollaan n. 30-40v ja jäädään sitten eläkkeelle.

Kaikki se stressi jatkuvasta sirpaleisesta cv:stä, jossa on pieniä pätkiä töitä erilaisilta aloilta, tai ei välttämättä töitä olenkaan - vain jotain työharjoitteluja....

Miten siinä sitten käy kun stressi pitkittyy, oma elämä ei tunnu eikä näytä tasapainoiselta ja vakaalta sekä turvatulta, eikä nuori tai nuori aikuinen ole päässyt luomaan ammatti-indentiteettiä niin, että olisi itsevarmuutta ja onnistumisen iloa työstä jonka oppii ja osaa hyvin ja jossa voi työskennellä monta vuotta.

Pitkään samassa firmassa olevilla on usein se työyhteisö/osa työkavereista läheisiä ja pitkäaikaisia ystäviä... myös tällaisen työyhteisön ja työkaverienkin puute mm. työttömällä on vain haave. (toki ei kaikki työyhteisöt ole toimivia ja hyviä, mutta kuitenkin toin tämän näkökulman esille.)

Olen seurannut oman isäni kaveripiiriä, ja monet hänen läheisistä kavereista ovat tulleet nimenomaan työnkautta. isäni oli 40-vuotta tehdastyössä.

Itse olen reilu 30 vuotias, enkä ole päässyt työelämään kunnolla käsiksi. pätkiä töitä sieltä täältä ja parit ammattit takataskussa - suomeksi: en osaa mitään työtä/alaa hyvin, vaan osaan heikosti montaa eri alaa vähän sieltä sun täältä. ja näin se on varmasti monella muullakin.

Notkutaan päivä puhelimen kanssa somessa. Laitetaan kuvia nettiin joita kaikki arvostelee. Syödään sokeria ja energiajuomia, valvotaan yöt vaihtoehtoisesti ei syödä mitään ja huhkitaan päivittäin salilla. Päivät siis täyttyy olemisesta ja toisten nälvimisistä tai sen kohteena olemisesta. Pitää olla suosittu ja kerätä tykkäyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Se on se hengen köyhyys nykynuorten vanhemmissa...

Luulen ongelmien lähteneen kasvatuksesta. Nykyisin voi olla enemmän kilpailua ja paineita joillakin elämän osa-alueilla, mutta eivätkö vanhemmat opeta jo lapsena, että olet arvokas ja muita itsetuntoa ja elämänhallintaa rakentavia asioita? 

Instagram on täynnä täydelliseltä vaikuttavia nuoria, jotka ovat kuvien perusteella saaneet kaiken, mutta täytyykö jokaisen verrata itseään muihin? Ei kukaan kaada kenenkään syliin paineita elää äärimmäisen materialistista tai pinnallista elämää. Se on valinta.