Kamala vauvakuume, mies ei halua
Olen 27-vuotias nainen ja elän avoliitossa mieheni kanssa.
Ongelmani on hirveä vauvakuume.
Miten tätä pystyy lievittämään?
Olen töissä päiväkodissa ja tuntuu että se ei "lievennä" millään tavalla tätä kuumetta, päinvastoin.
Ongelmana on vastahakoinen mieheni. Rakas mieheni on sitä mieltä että kolmen vuoden seurustelun jälkeen ei ole aika hankkia vielä lapsia. Täytyisi odottaa vielä ainakin pari vuotta. En tiedä siitä, mutta tuntuu että räjähdän!! Olen odottanut parikymppisestä saakka äidiksi tuloa ja tuntuu ettei unelmista tule ikinä totta. Miten pääsen eroon tästä lapsen kaipuusta?
Näen unia vauvoista, olen vaivanpalstalla, katselen vauvojen vaatteita jne.
Haluaisin nauttia puolisoni kanssa kahdenkeskisestä ajastamme, mutta sisintäni vaivaa pelko lapsettomaksi jäämisestä ja siitä etten saa kokea äitiyttä.
Nyt kaikki mammat (ja miksei muutkin) neuvoja kehiin ja antakaa mulle jotain hyväksi havaittuja neuvoja tähän tilanteeseen.
Kommentit (67)
Onneksi minun miestäni ei kukaan neuvonut jättämään minua (tai ei ainakaan sitten onneksi ottanut onkeensa noista neuvoista),kun hän halusi lasta jo muutaman vuoden seurustelun jälkeen ja minä taas tahdoin elää ilman lasta melkein kolmekymppiseksi.
En nähnyt mitään syytä pitää kiirettä, nautin kovasti kahdenkeskisestä arjestamme ja onneksi mies uskoi minua, että lastenkin aika tulisi kyllä.
Toivottavasti te löydätte keinon nauttia kahdenkeskisestä ajastanne ja sitten myöhemmin lapsiperhe-elämästä.
Ihanaa, että on olemassa vielä ihmisiä, jotka eivät ala levittää geenejään heti kahden kuukauden seurustelun jälkeen ja sitten viimeistään sen vuoden jälkeen piltti menettää äidin tai isän. Sitten sillä piltillä onkin jo puolentoistavuoden iässä mukava uusperhe ympärillään ja here we go again.
Miehesi kuulostaa järkevältä. Odota nyt vaan rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, että mies ylipäätään haluaa lapsia? Valitettavasti joillain tyypeillä on tapana vedättää naistaan lupailemalla, että "sitten joskus", vaikka mitään aikomusta perheellistyä (ko. Naisen kanssa) ei ole.
No. Jotkut naiset nyt ei vaan ole millään mittarilla mitattuna valmiita äideiksi, mutta niin vaan näkyvät äideiksi päätyvän. Lapsia ei nyt ihan kevyin perustein kannattais hankkia, jos niitä ei osaa kasvattaa.
Iso osa juurikin lisääntyy, joiden ei pitäis lisääntyä, tai ainakin kannattais harkita sitä lapsen tekemistä vähän tarkemmin.
Pelkkä "halu" saada lapsi, ei ole mielestäni kovin järkevä perustelu lapsen saannille.
Mua ei kiinnosta biletys, matkustelu, salilla käynti tms.
Haluaisin vain mieheni kanssa lapsia ja perustaa perheen. Elää lapsiperhe-elämää omassa kodissa :)
Tuntuu, että maailman yksinkertaisin asia tuntuu niin vaikealta.
Ja hyvähän se on odottaa lasten hankkimista, mutta kyllä 3v seurustelua on jo musta ainakin tarpeeksi. Tunnen mieheni erittäin hyvin ja rakastamme toisiamme.
Kun otan asian puheeksi niin mies "suutahtaa" ja sanoo ettei ole valmis VIELÄ.
En haluaisi vaihtaa muuten niin täydellistä miestäni tämän takia.
- aloittaja
Olen 25 eli siinä mielessä aikaa on vielä hyvin, mies on vanhempi.
Mun mielestä odottaminen kyllä kannattaa, mutta tietyissä rajoissa. Meillä auttoi se, kun saatiin sovittua päivä, milloin aloitetaan yritys. Mies sai vielä sopeutua ajatukseen ja mulla oli tietty päämäärä. Vaikka tämä ei nyt sitten sujunut ihan mun odotusten mukaan ja olen kieltämättä vähän katkera siitä, että odotin niin pitkään ja nyt lasta ei edes yrityksestä huolimatta kuulu, olen siinä mielessä onnellinen, että tiedän varmaksi, että mies haluaa myös lasta ja on sitoutunut asiaan. Hän tarvitsi vain huomattavasti enemmän aikaa kuin minä asian miettimiseen.
Tsemppiä!
-2
Vierailija kirjoitti:
Olen 25 eli siinä mielessä aikaa on vielä hyvin, mies on vanhempi.
Mun mielestä odottaminen kyllä kannattaa, mutta tietyissä rajoissa. Meillä auttoi se, kun saatiin sovittua päivä, milloin aloitetaan yritys. Mies sai vielä sopeutua ajatukseen ja mulla oli tietty päämäärä. Vaikka tämä ei nyt sitten sujunut ihan mun odotusten mukaan ja olen kieltämättä vähän katkera siitä, että odotin niin pitkään ja nyt lasta ei edes yrityksestä huolimatta kuulu, olen siinä mielessä onnellinen, että tiedän varmaksi, että mies haluaa myös lasta ja on sitoutunut asiaan. Hän tarvitsi vain huomattavasti enemmän aikaa kuin minä asian miettimiseen.
Tsemppiä!
-2
Kauan odotitte? Tai sovitteko miten ton yrittämisen? Tyyliin kahden vuoden päähän?vai?
- aloittaja
Mikä kiire ap.lla on? Keski-ikä ensisynnyttäjillä on 29, jotain.
Mitä se "ei vielä valmis" tarkoittaa? Onko opiskelut kesken tai vastaavaa. Haluaa bilettää? Voi olla että miehesi ei kolmenkaan vuoden kuluttua koe olevansa "valmis".
Jos talous ja parisuhde on kunnossa, olette valmiita.
Vierailija kirjoitti:
Mitä se "ei vielä valmis" tarkoittaa? Onko opiskelut kesken tai vastaavaa. Haluaa bilettää? Voi olla että miehesi ei kolmenkaan vuoden kuluttua koe olevansa "valmis".
Jos talous ja parisuhde on kunnossa, olette valmiita.
En osaa sanoa. Talous ja parisuhde on kunnossa. Sanoo vain ettei ole valmis...
-aloittaja
Sano miehellesi että haluat lapsen etkä aio enää ehkäisyä käyttää. Eli mies on jatkossa se joka ehkäisee
Vierailija kirjoitti:
Sano miehellesi että haluat lapsen etkä aio enää ehkäisyä käyttää. Eli mies on jatkossa se joka ehkäisee
Me tehtiin näin. Pillerit eivät sopineet minulle, vaan tekivät minusta hormonihirviön. Erityisen ikävältä pillerien syönti ja sivuvaikutusten sietäminen tuntui sen takia, että oikeasti olisin jo halunnut lapsen. Tuntui hullulta kestää pillereitä vain toisen takia. Pohdin muita vaihtoehtoja pillereiden sijalle, mutta kaikki vaihtoehdot olivat kovin pitkäkestoisia. En halunnut asennuttaa kierukkaa tai kapselia. Niinpä sanoin miehelle, että minä jätän nyt pillerit pois ja me käytämme kondomia jos sinä niin haluat. Jätin ehkäisyn miehen päätökseksi. No eipä miestä huvittanut kortsun kanssa pelata, ja kahden kuukauden päästä meille syntyy lapsi. :D
En huijannut miestä isäksi, vaan kerroin että minä jätän nyt pillerit pois ja vaihtehtoina on kondomi, seksistä pidättäytyminen ja todennäköisesti tätä seuraava ero, tai sitten seksi ilman ehkäisyä.
Vierailija kirjoitti:
Sano miehellesi että haluat lapsen etkä aio enää ehkäisyä käyttää. Eli mies on jatkossa se joka ehkäisee
Meillä on ollut nyt näin 16 vuotta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano miehellesi että haluat lapsen etkä aio enää ehkäisyä käyttää. Eli mies on jatkossa se joka ehkäisee
Me tehtiin näin. Pillerit eivät sopineet minulle, vaan tekivät minusta hormonihirviön. Erityisen ikävältä pillerien syönti ja sivuvaikutusten sietäminen tuntui sen takia, että oikeasti olisin jo halunnut lapsen. Tuntui hullulta kestää pillereitä vain toisen takia. Pohdin muita vaihtoehtoja pillereiden sijalle, mutta kaikki vaihtoehdot olivat kovin pitkäkestoisia. En halunnut asennuttaa kierukkaa tai kapselia. Niinpä sanoin miehelle, että minä jätän nyt pillerit pois ja me käytämme kondomia jos sinä niin haluat. Jätin ehkäisyn miehen päätökseksi. No eipä miestä huvittanut kortsun kanssa pelata, ja kahden kuukauden päästä meille syntyy lapsi. :D
En huijannut miestä isäksi, vaan kerroin että minä jätän nyt pillerit pois ja vaihtehtoina on kondomi, seksistä pidättäytyminen ja todennäköisesti tätä seuraava ero, tai sitten seksi ilman ehkäisyä.
Tää kuulostaa musta jotenkin vaan aika julmalta :D
-aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Eipä tähän muuta neuvoa ole kuin, että juttelette, juttelette ja juttelette. Ehkä teette kompromissejä.
Palstamamman kompromissi = mies pakotetaan isäksi.
Aloittaja on hyvä ja etsii miehen joka haluaa lisääntyä holtittomasti. Kolmen vuoden seurustelu on niin lyhyt aika, että ei ole mitään järkeä tehdä lapsia siinä vaiheessa.
On aivan käsittämätöntä kuinka itsekkäitä minäminäprinsessoja naiset ovat.
Kolme vuotta tapaamisesta me olimme ehtineet avioitua ja odotin toista lastamme :). Nyt vuosia tullut lisää ja ollaan kolmen lapsen vanhempia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tähän muuta neuvoa ole kuin, että juttelette, juttelette ja juttelette. Ehkä teette kompromissejä.
Palstamamman kompromissi = mies pakotetaan isäksi.
Aloittaja on hyvä ja etsii miehen joka haluaa lisääntyä holtittomasti. Kolmen vuoden seurustelu on niin lyhyt aika, että ei ole mitään järkeä tehdä lapsia siinä vaiheessa.
On aivan käsittämätöntä kuinka itsekkäitä minäminäprinsessoja naiset ovat.
Sinäkö sen määrittelet, mikä on lyhyt tai pitkä aika? :) musta 3v on juuri hyvä aika. Olemme siis seurustelleet ja asuneet yhdessä juuri tämän 3-vuotta. (Muutin siis heti mieheni luokse, kun aloimme seurustelemaan, jos se on nyt olennaista) :P
- aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tähän muuta neuvoa ole kuin, että juttelette, juttelette ja juttelette. Ehkä teette kompromissejä.
Palstamamman kompromissi = mies pakotetaan isäksi.
Aloittaja on hyvä ja etsii miehen joka haluaa lisääntyä holtittomasti. Kolmen vuoden seurustelu on niin lyhyt aika, että ei ole mitään järkeä tehdä lapsia siinä vaiheessa.
On aivan käsittämätöntä kuinka itsekkäitä minäminäprinsessoja naiset ovat.
Sinäkö sen määrittelet, mikä on lyhyt tai pitkä aika? :) musta 3v on juuri hyvä aika. Olemme siis seurustelleet ja asuneet yhdessä juuri tämän 3-vuotta. (Muutin siis heti mieheni luokse, kun aloimme seurustelemaan, jos se on nyt olennaista) :P
- aloittaja
Ja miehesi mielestä se on lyhyt aika.
Kehotan jokaikistä lasta haluavaa naista olemaan itsekäs tässä lapsiasiassa!
Kuten sanottua, mies voi rauhassa miettiä perheellistymistään vaikka 50 -, 60 - tai vaikka 70 -vuotiaaksi. Sitten hän voi nuoremman naisen kanssa hankkia lapsen jos rahkeet riittää. Sama ei koske meitä naisia.
Otat asian reilusti puheeksi miehen kanssa. Tuo myös esille, että lastensaanti ei ole fyysisesti mikään itsestäänselvyys ja vaikka olet vasta 27, hedelmällisyys laskee vuosi vuodelta. Vaadit suoraa vastausta siihen haluaako mies lapsia sinun kanssasi. Sanot ettei ole reilua joutua elämään epäluulossa. Jos mies myöhemmin päättää että ei haluakaan lapsia sinun kanssasi, hän voi helposti siittää niitä vielä jollekin nuoremmalle naiselle, mutta sinulla on aikaa vain rajoitetusti. Nyt on ehdottomasti keskustelun paikka, kun et kerran ole miehen mielenliikkeistä mitenkään varma.