Lue keskustelun säännöt.
Lapset häpeävät TEINIvanhempia, ei 35-vuotiaana lapsen saaneita!
05.03.2006 |
Ai kuin niin?
No, lapset häpeävät - jos häpeävät lainkaan - poikkeavia juttuja.
Ja kun nykyään ENSIsynnyttäjienkin keski-ikä on liki 28 vuotta, ja yli 40-vuotiaita ensisynnyttäjiä on ENEMMÄN kuin alle 20-vuotiaita, niin ne NUORET ÄIDIT OVAT POIKKEAMA KESKIARVOSTA, EI NE YLI 35-VUOTIAAT!
Tätä on monen teinimamman vaikea myöntää itselleen, mutta teitä ne muksut nolostelee, eikä menevää nelikymppistä, joka on kuten muillakin tarha- ja päiväkotilapsilla...
No joo. Oikeasti olen vankasti sitä mieltä, että lapset eivät häpeä vanhempiaan heidän ikänsä vuoksi. Jos häpeävät, niin käytöksen ja elämäntyylin vuoksi.
-33 ja 34-vuotiaana lapsia saanut-
Kommentit (68)
kolmekymppisia tai viiskymppisia, Kyllahan sita kai itekkin ajatteli joskus kymmenen vuotiaana etta elama loppuu siina 25 vuoden paikkeilla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapseni eivät ainakaan häpeä minua. Kavereitaan tuovat onnellisina kotiin.
On muuten hauska tuntea itsensä nuoreksi vanhempain illoissa. Siellä ne vanhat kurpat valittavat joka asiasta :)
itse häpesin aina vanhempiani kolun vanhempainilloissa sekä kaupungilla.En tule ollenkaan vanhempieni kanssa toimeen koska he ovat niin vanhoja ja vahollisia.
Kyllä minusta on jotenkin järkyttävää jos joku saa lapsensa 35v+.mietti jotakin 40vuotiasta lapsen saannutta äitiä jolla 50v ukko.lapsi saattaa olla vielä alaikäinen kun jompikumpi tai molemmat vanhemmat kuolee :< onko se sitten ok?
Minä olen saanut poikani 20-vuotiaana ja hänen koulunsa vanhempainilloissa en tuntenut itseäni vanhaksi, mutta en kyllä mitenkään erityisen nuoreksikaan. Poikaani ei ole ikinä kiusattu hänen äitinsä eli minun iästä. Poikani on saanut kaksi lasta, 19- ja 21-vuotiaana. Minä täytän kohta 54 vuotta ja lapsenlapseni (s. 1991 ja 1993) asuvat luonani. Voisin siis hyvinkin olla heidän äitinsä, silloin olisin saanut heidät 39- ja 41-vuotiaina. Olen selvästi huomannut, että lapset välillä häpeilevät, sillä minä olen vanhempi kuin muiden lasten huoltajat.
Kyllä minä olen selvästi huomannut jo aiempina vuosina kuin myös nykylasten kautta, että kyllä vanhoja vanhempia hävetään enemmän kuin nuoria.
Ainoa asia mistä olen " kärsinyt" on joidenkin vanhempien äitien ennakkoluuloista koska olen hyvin nuoren näköinen vielä näin 32-vuotiaanakin. Nyt minulla on myös 2-vuotias ja joskus kun esikoinenen on mukanamme puistossa niin suut loksahtaa auki, että mitä onko tuokin sinun? Joskus eräs lapsen kaverin vanhempi on kysynyt ikääni lapseltani ja se on mielestäni ollut hyvin ikävää.
En kuitenkaan esiinny mitenkään tahallisesti nuoren näköisenä, päinvastoin voisin sanoa. Mielestäni riittävän hyvä vanhemmuus ei ole iästä kiinni vaan asenteesta,arvoista ja elämäntyylistä ne tulisi olla lapsilähtöisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vaihe kuuluu tiettyyn ikävaiheeseen.
Minä en ainakaan koskaan lapsena miettinyt kavereiden vanhempien ikää.
Jälkeenpäin ajateltuna yhdellä taisi olla aika vanhat vanhemmat,mutta he olivat erittäin mukavia.
Eli mielessäni jaoin vanhemmat vain mukaviin ja vähemmän mukaviin(näitäkin siis ikävä kyllä muutamia oli),en todellakaan iän mukaan.
Omat vanhempani olivat suht nuoria,mutta silti murroiässä he tuntuivat NIIN kalkkiksilta!
Itse sain esikoiseni 19 vuotiaana(hui kauhistus!)ja olen kyllä nuorin aina vanhempain yms illoissa,mutta tulen toimeen kaikenikäisten ihmisten kanssa ja suurin osa äitiystävistäni on 30-40v välillä.
Minut on otettu aina hyvin porukkaan ja meillä on ollut hauskaa.
Lapsellani on kavereita ja " vanhat äidit" uskovat lapsensa meille(itsekseen)kylään,minua ei siis varmaankaan pidetä teiniluuserina :)
Yksi ammattitutkinto on,toinen pian valmistuu ja seuraavaksi ammattikorkeaan tai yliopistoon.
(Sanottakoon nyt vielä etten ole lähihoitaja,vaikka heidän työtään erittäin paljon arvostankin ja toivoisin heidän palkkojensa nousevan)
Naimisissa olemme olleet 4v ja omistusasunto löytyy,mies on 2v vanhempi ja suht hyvässä asemassa.
Reimaankin olisi varaa :)) mutta olen tykästynyt Remuihin.
Niin ja meillä on myös kaksi nuorempaa lasta.
Ehkä jonkun mittapuun mukaan olemme " kurja teiniperhe" ,mutta mielestäni meillä on asiat hyvin.
Lapsia rakastamme ja tuemme heidän kasvuaan omiksi ihaniksi yksilöikseen.
Teiniässä voi olla itsetunto-ongelmia ja hormoonit muutenkin myllertää,joten jos lapset minua silloin häpeävät iän puolesta(mihin en kyllä usko)tiedän sen menevän aikaa myöten ohi.
Lähinnä kyllä luulen,että he häpeävät minua jonkun muun vuoksi,esim.jos sanon kavereiden kuullen jotain " väärää" ,en ole perillä jostakin muotijutusta tms.
Herää kysymys,miten on kasvatettu lapsi,joka haukkuu toista sen vuoksi että tällä on " väärän ikäiset" vanhemmat???
73 tarkoitti heittonsa kakkoselle