Lue keskustelun säännöt.
Lapset häpeävät TEINIvanhempia, ei 35-vuotiaana lapsen saaneita!
05.03.2006 |
Ai kuin niin?
No, lapset häpeävät - jos häpeävät lainkaan - poikkeavia juttuja.
Ja kun nykyään ENSIsynnyttäjienkin keski-ikä on liki 28 vuotta, ja yli 40-vuotiaita ensisynnyttäjiä on ENEMMÄN kuin alle 20-vuotiaita, niin ne NUORET ÄIDIT OVAT POIKKEAMA KESKIARVOSTA, EI NE YLI 35-VUOTIAAT!
Tätä on monen teinimamman vaikea myöntää itselleen, mutta teitä ne muksut nolostelee, eikä menevää nelikymppistä, joka on kuten muillakin tarha- ja päiväkotilapsilla...
No joo. Oikeasti olen vankasti sitä mieltä, että lapset eivät häpeä vanhempiaan heidän ikänsä vuoksi. Jos häpeävät, niin käytöksen ja elämäntyylin vuoksi.
-33 ja 34-vuotiaana lapsia saanut-
Kommentit (68)
Vierailija:
Isä tuntui aika vanhalta, äiti ei ollenkaan. Mutta siihen aikaan oli ajat toiset. Nyt ei 42-vuotias mieheni ole mitenkään olennaisesti erilainen kuin kolmikymppiset miehet. Kuuntelee samaa musiikkia, harrastaa urheilua, kulkee farkuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
;=D niin totta, niin totta... kaikki yli 20-vuotiaat ovat lapsesta ja koululaisesta auttamatta kalkkiksia.
Sen sijaan tuo alle 30-vuotiaiden riski joutua pätkätyöhön/työttömäksi tai erota on huomattavasti suurempi kuin nelikymppisen, eikös se muka yhtään lasta pelota, jos lapsi muka kamalasti murehtii vanhempiensa kuolemista....
;=DDDD
Vierailija:
vanhempiensa kuolemaa korkean iän ja mahdollisen huonon kunnon vuoksi.
Kaikki isät ja äidit pitäisi olla eri planeetoilta, kuin lapset!! Ei vanhemmat ole lapsien kavereita vaan vanhempia. Oma äitini sai minut 22 vuotiaana, silti häpesin häntä ja hän OLI MIELESTÄNI IHAN ERI PLANEETALTA. Eiköhän tuo ole normaalia, että lapset häpeävät vanhempiaan
Mutta siihen aikaan muiden isät todellakin olivat 10 vuotta nuorempia. Nyt on ihan toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Sen sijaan tuo alle 30-vuotiaiden riski joutua pätkätyöhön/työttömäksi tai erota on huomattavasti suurempi kuin nelikymppisen, eikös se muka yhtään lasta pelota, jos lapsi muka kamalasti murehtii vanhempiensa kuolemista....;=DDDD
Vierailija:
vanhempiensa kuolemaa korkean iän ja mahdollisen huonon kunnon vuoksi.
mutta jos ajattelee tätä asiaa etukäteen lapsen kannalta, niin ainoaksi vaihtoehdoksi kai jää, että kyseinen lapsi ei tule koskaan olemaan olemassa? Siis jos ei ala ajatella näitä juttuja jo teini-iässä... Aika rankka mielipide, että lapsen on parempi olla syntymättä kuin että hän syntyy ja saattaa ehkä joskus tuntea häpeää, kun hänen äitinsä on saman ikäinen kuin kaikkien muidenkin äidit? Onko se häpeä NOIN hirveä asia?
Ja kuulo-ongelmat sitten... ei niitä kyllä nelikymppisillä ole kovin yleisesti, eikä viisikymppisilläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Kaikki isät ja äidit pitäisi olla eri planeetoilta, kuin lapset!! Ei vanhemmat ole lapsien kavereita vaan vanhempia. Oma äitini sai minut 22 vuotiaana, silti häpesin häntä ja hän OLI MIELESTÄNI IHAN ERI PLANEETALTA. Eiköhän tuo ole normaalia, että lapset häpeävät vanhempiaan
Miksi ihmeessä lapsi pelkäisi asiaa, joka on erittäin kaukainen? Siis enemmän kuin jotakin, joka on paljon todennäköisempi (työttömyys ja avioero) omassa perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
mutta jos ajattelee tätä asiaa etukäteen lapsen kannalta, niin ainoaksi vaihtoehdoksi kai jää, että kyseinen lapsi ei tule koskaan olemaan olemassa? Siis jos ei ala ajatella näitä juttuja jo teini-iässä... Aika rankka mielipide, että lapsen on parempi olla syntymättä kuin että hän syntyy ja saattaa ehkä joskus tuntea häpeää, kun hänen äitinsä on saman ikäinen kuin kaikkien muidenkin äidit? Onko se häpeä NOIN hirveä asia?
.
Ja kuten sanottua, luulen kenen tahansa lapsen enemmän häpeävän äitiä, joka luulee olevansa " melkein lapsensa sisar/kaveri" eikä osaa käyttäytyä aikuismaisesti. Kuin äitiä, joka ymmärtää nuorisokulttuurin päälle kyllä, koska on itsekin sitä harrastanut, mutta elää selvästi aikuisen elämää.
Ei olisi minun silmissäni yhtään sen huonompi äiti kuin muutkaan. En käsitä, mitä se ulkopuolisia häiritsee, minkäikäisenä kukakin synnyttää. Taitaa olla samanlaista pohdintaa kuin se synnytystapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaat kaiketi laskea? Nelikymppisenä lapsensa saava elää keskimääräisen elinikäodotteen mukaan niin vanhaksi, että oma lapsi on keski-ikäinen nelikymppinen hänen kuollessaan.
Sen sijaan todennäköisyydet parikymppisenä äidiksi tulevan avioerolle jne. ovat huomattavan isot. Niistä on lapselle paljon konkreettisempaa haittaa ja pelonaihetta.
Vierailija:
Pointti olikin, että jos vanhemmat ovat vanhoja niin se kuolema ei ole niin kovin kaukainen asia, vaan paljon todennäköisempi kuin nuoren vanhemman kuolema
Vierailija:
Taitaa olla samanlaista pohdintaa kuin se synnytystapa.
*vitsivitsi*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
No jos viisikymppisenä saa lapsen, niin voi-voi...
Sulta mitä ilmeisimmin loppuivat paukut jo tyystin. Mene nukkumaan, tarttet kauneusunesi.
Sitten heille lopulta kuitenkin myönnetään ne pelkosektiot, eikä yhteiskunta lopulta säästä yhtä missään yhtään mitään. Jos olisivat myöntäneet sektiot aiemmin, ei olisi tarvinnut tehdä muita iän vuoksi tehtäviä lisätutkimuksia.
Luepa vaikka tämä, Hesarista kopsattu pätkä:
" Nuori rakkaus on satumaista ja näyttää ihanalta, mutta sen tulevaisuudennäkymät eivät ole kovin hyvät. Mitä nuorempana rakastavaiset virallistavat liittonsa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä he myös eroavat. Kypsällä iällä solmitun liiton kestävyyden ennuste on parempi. Silloin jo tiedetään, että vielä tulee vaihe, jolloin lihonut kumppani pyörii jaloissa rikkinäisissä alusvaatteissaan ja lapset pitävät hereillä yötä päivää. Osataan valmistautua pahimpaan eli arkeen.
Jos haaveilee liitolleen pitkää kestoa, kumppani kannattaa valita omasta ikäryhmästä. Suuri ikäero tarkoittaa suurempaa eron mahdollisuutta, varsinkin jos vanhempi osapuoli on nainen. (3.)
Viisi vuotta kestettyään liitto tulee kriittiseen pisteeseen. Silloin eron mahdollisuus kasvaa. Mutta jos kuprun yli päästään, kortit paranevat. Mitä pidempään ollaan kimpassa, sitä epätodennäköisempää on, että erotaan. Vanhukset eivät juuri jätä toisiaan. Miksiköhän - eivätkö he enää jaksa? Vai näyttävätkö he 87-vuotiaina tosiaan siltä, mitä vastarakastuneina kuvittelivat?
Parisuhteen yhteydessä ei oikein viitsisi puhua rahasta ja maineesta. Eihän mikään maallinen vaikuta rakkauteen, lempiväiset ajattelevat.
Vaan kylläpä vaikuttaa.
Jos mielii pitkää parisuhdetta, kannattaa menestyä työelämässä ja omistaa asunto. Mitä parempi parin taloudellinen ja sosiaalinen asema, sitä paremmin menee kotona. Koulutus on sijoitus tulevaisuuteen. Jo keskiasteen koulutus vähentää eroriskiä huomattavasti, puhumattakaan korkeakoulutuksesta. Työttömyys taas kuluttaa rakkautta. Ei ole rahaa lemmenlomille, ja rahojen laskeminen kiristää välejä: tuhlasiko toinen taas enemmän kuin toinen?"
taas kavereiden kolmikymppiset teiniäidit oli rupsahtaneita, tyylittömiä ja ylipainoisia. Oma äitini ehkä näytti vanhemmalta, mutta varmasti kaikkien mielestä paremmalta...
Ja kyllä ne teinivanhemmat on usein kouluttamattomia. Poikkeuksia toki, mutta kyllä teinivanhemmuus yleensä kertoo elämän hallinnan puutteesta ja kunnianhimottumuudesta. Yhtään fiksua teinivanhempaa ei tule mieleeni. Kaikki ovat niitä luokan lusmuja, koulut minimiin jättäviä laiskureita. Lapset tapa paeta vastuuta...
Vierailija:
mikään raha, koulutus tai kuntoilu ei muuta äitiäsi nuoremmaksi. en yksinkertaisesti usko tarinaasi.puhut nuorista vanhemmista " teini" vanhempina, köyhinä ja kouluttamattomina, mikä ei aina pidä paikkaansa. ikä ei myöskään automaattisesti tarkoita sitä, että vanhemmilla olisi rahaa tai korkea koulutus.
misiä?
Nyt puhuit kolmikymppisistä äideistä teini-äiteinä.. hoh-hoijaa.
voin täydestä sydämestäni sanoa, että haluaisin enemmän kuin 16 vuotta minun ja vanhempien ikäeroksi. Eikä kysymys ole mistään purkkaa jauhavasta teinimammasta, vaan ihan muusta. mieti itse.
vanhempiensa kuolemaa korkean iän ja mahdollisen huonon kunnon vuoksi.