Lapset häpeävät TEINIvanhempia, ei 35-vuotiaana lapsen saaneita!
Ai kuin niin?
No, lapset häpeävät - jos häpeävät lainkaan - poikkeavia juttuja.
Ja kun nykyään ENSIsynnyttäjienkin keski-ikä on liki 28 vuotta, ja yli 40-vuotiaita ensisynnyttäjiä on ENEMMÄN kuin alle 20-vuotiaita, niin ne NUORET ÄIDIT OVAT POIKKEAMA KESKIARVOSTA, EI NE YLI 35-VUOTIAAT!
Tätä on monen teinimamman vaikea myöntää itselleen, mutta teitä ne muksut nolostelee, eikä menevää nelikymppistä, joka on kuten muillakin tarha- ja päiväkotilapsilla...
No joo. Oikeasti olen vankasti sitä mieltä, että lapset eivät häpeä vanhempiaan heidän ikänsä vuoksi. Jos häpeävät, niin käytöksen ja elämäntyylin vuoksi.
-33 ja 34-vuotiaana lapsia saanut-
Kommentit (68)
Vierailija:
Olen itsekin vanha äiti ja kadun sitä suuresti.
Minä olen 23 vuotta ja koen olevani aika outo lintu esmes pk:n vanhempain illoissa. Just syksyn tilaisuuden jälkeen naureskelin miehelle, että olin pukenut sinne tosi tantat vaatteet ollakseni uskottava.
Ei voi muuta kuin ihmetellä, millä asteella ajatuksen juoksusi kulkee.
Parikymppinen bailaajamutsi sen sijaan nolottaa ja isosti. Varsinkin kun sillä ei ole koskaan fyrkkaa mihinkään ja se on puolet ajasta työttömänä ja parisuhdekriisissä.
Vierailija:
Lakatkaa kusettamasta itseänne.
Minä joskus mainitsin äidilleni, että on hassua kun äiti on noin 10 vuotta nuorempi kuin monien luokkakaverieni äiti (huom. ei mitään arvovarausta suuntaan tai toiseen). Sattui vain niin että äitini oli saanut minut kaksikymppisenä, mutta useat kaverini eivät olleet esikoisia ja heidän syntyesssään äiti oli ollut noin kolmikymppinen. Sisaruksellani taas meni toisin päin.
Jos iästä aletaan haukkumaan, syrjimään tms. niin kyseessä on vanhempien muuten oudot tavat tai aikuisilta opitut mielipiteet.
Vierailija:
Samaa mieltä olen. Ja taatusti alakouluikäisten mielestä kaikki yli kaksvitoset naiset - ainakin äidit - ovat samaa ikäihmisten massaa.Muistan itsekin, kun yhdellä ala-asteen luokkakaverillani oli äiti, joka oli saanut kaverini 18-vuotiaana, ja ihan aikuiselta tädiltä hän minun silmissäni näytti siinä missä muidenkin äidit, jotka monet olivat kymmenisen vuotta vanhempia.
Vierailija:
No joo. Oikeasti olen vankasti sitä mieltä, että lapset eivät häpeä vanhempiaan heidän ikänsä vuoksi. Jos häpeävät, niin käytöksen ja elämäntyylin vuoksi.
Minä kirjotan. Mulla on 2,7 vuotias poika pk:n pienten ryhmässä. Tuntuu siltä että siellä on muut vanhemmat kymmenen vuotta vanhempia.
(28)
Vierailija:
Parikymppinen bailaajamutsi sen sijaan nolottaa ja isosti. Varsinkin kun sillä ei ole koskaan fyrkkaa mihinkään ja se on puolet ajasta työttömänä ja parisuhdekriisissä.Vierailija:
Lakatkaa kusettamasta itseänne.
Siinä vaiheessa kun esim. 21-vuotiaana lapsensa saaneen lapsi menee kouluun, on äiti jo 28-vuotias ja mitä todennäköisimmin ehtinyt hankkimaan koulutuksen ja työpaikan. Ei siis mitään hävettävää senkään suhteen.
Mikä siinä on että nykyään alle 30-vuotiaista puhutaan teini-vanhempina? Käsittämätöntä.
Minä olen 21-vuotias äiti. Emme kuitenkaan ole sen köyhempiä kuin muutkaan perheet. Ihan normaalituloisia :)
Ja ei meidän kaveripiirissä ainakaan lapsena valittu kavereita sillä perusteella kellä on hieno auto tai mökki, vaan ihan sillä perusteella kenestä satuttiin tykkäämään.
Ja toivottavasti niin on myös tulevaisuudessa.
essä? Ihmiset eivät nykyään tunnu ymmärtävän vanhenemistaan.
Taikka meillä äitini oli 23v kun minä synnyin siitä 4.5v synty sisko ja siitä5v synty veli. Eli äiskä oli yli 30 kun veli synty ja kun äitimme kävi veljen vanhempainilloissa ala-asteella sanoi olevansa vanhimmasta päästä.
Mutta taas oman ikäisteni vanhemmat jotkut täyttivät 50v kun me olimme ala-asteella ja näillä oli vanhempia sisaruksia. Joten meistä kukaan ei kyllä ikinä vinoon katsonut toisten vanhempia.
Ap ja minäkin olemme puhuneet teinimammoista=alle 20-vuotiaana lapsensa saaneista. Joita siis on nykyään jo vähemmän kuin yli 40-vuotiaana synnyttäneitä.
Vierailija:
Siinä vaiheessa kun esim. 21-vuotiaana lapsensa saaneen lapsi menee kouluun, on äiti jo 28-vuotias ja mitä todennäköisimmin ehtinyt hankkimaan koulutuksen ja työpaikan. Ei siis mitään hävettävää senkään suhteen.Mikä siinä on että nykyään alle 30-vuotiaista puhutaan teini-vanhempina? Käsittämätöntä.
Mutta oli se elämä erilaista heillä sitten muutenkin. Ei ollut televisiota. Kuunneltiin radiosta vain uutiset ja kirkonmenot sunnuntaisin. Lapset kävi pyhäkoulussa ja hoitivat koulunsa ensiluokkaisesti. Teini-ikää heillä ei koskaan ollutkaan. Sellaista hiljaiseloa se oli. Ei heillä juuri popmusiikkia kuunneltu ja mitään bändejä fanitettu.
Vaikka ap onkin oikeassa siinä, että ajat muuttuvat, niin muistan sellaisen perusasian itse lapsuudesta ja nuoruudesta, että hienona pidettiin menestystä. Oli se sitten menestystä uralla tai harrastuksissa tai taloudellista menestystä. Yhden kaverin isä oli rallikuski ja sitä kadehdittiin. Toinen äiti oli töissä radiossa ja se oli meistä hurjan hienoa.
Ja sitten toisaalta oudoksuttiin erilaisuutta. Yhden vanhemmat oli mormoneja ja sitä kiusattiin siitä, kurja myöntää.
Meidän vanhempien pitää sen vuoksi opettaa lapsillemme suvaitsevaisuutta, muuten käy elämä monelle pienelle aika kamalaksi.
Miten matala itsetunto on ihmisellä, joka etukäteen pohtii, häpeääkö lapsi häntä? Ei vanhemman kuulu sitä miettiä, eikä välittää.
Itse tunnen eniten myötähäpeää, kun ajattelen näitä " nuoria" vanhempia mukamas teini-ikäistensä kanssa yhdessä ajan hermolla. Kyllä jo 15 vuotta ikäeroa tekee toisen auttamatta tädiksi ja toisen lapseksi, ainakin kun se lapsi on alle 20 v. Itse olen ajatellut olla ihan reilusti eri sukupolvea lasteni kanssa.
Isä tuntui aika vanhalta, äiti ei ollenkaan. Mutta siihen aikaan oli ajat toiset. Nyt ei 42-vuotias mieheni ole mitenkään olennaisesti erilainen kuin kolmikymppiset miehet. Kuuntelee samaa musiikkia, harrastaa urheilua, kulkee farkuissa.
Vierailija:
Itse tunnen eniten myötähäpeää, kun ajattelen näitä " nuoria" vanhempia mukamas teini-ikäistensä kanssa yhdessä ajan hermolla. Kyllä jo 15 vuotta ikäeroa tekee toisen auttamatta tädiksi ja toisen lapseksi, ainakin kun se lapsi on alle 20 v. Itse olen ajatellut olla ihan reilusti eri sukupolvea lasteni kanssa.
-ap-
Vierailija:
A) Äitisi on sukupolvea, jolla ei ollut nuorisokulttuuria. Rock rantautui Suomen maaseudulle lähempänä 70-lukua. Sinä (ja minä, 40-vuotias) kuuntelemme sen sijaan ihan sitä samaa musiikkia kuin lapsemme. Olemme kaikki rock/populaarikulttuuri/tv/tietokonesukupolvea. Tuollaista harrastuskuilua ei ole 40- eikä 20-vuotiaiden äitien välillä eikä edes äitien/lasten välillä.
B) Nyt on äitien keski-ikä täysin eri kuin meidän äitiemme.
C) lapsi ei häpeä asiaa, joka on yleinen kaverien parissa. Hän häpeää sellaista, joka on kavereille outoa.