Psykologi ei usko, etten väsy lapsista

Joo se on kanssa ihmisten vaikea uskoa.

Itsellä mulla kuoli just isä ja järkkäsin sen persaukisen hautajaiset ym. paskat ja surinkin vielä päälle,äiti sairas ja tuen sitä ja autan taloudellisesti.Hoidan sen sossut ja kelat.Itsellä 4 lasta ja kotona hoidetaan,teen iltatöitä.No tästä kaikesta vähän väsyneenä sairastuin fyysisesti,ihan flunssa ja vatsatauti onneksi vaan ja muutoin olo aika paska!

No lapsistahan se johtuu tottakai sanottiin mulle.No kun ei johdu...

Tekeydy terveeksi ja älä enää ikinä valita,sen vinkin voin antaa!;)

Tsemppiä,toivottavasti asiat hoituu.Ymmärrän sua kyllä..

Jos terapeuttisi ei kuuntele sinua, pitäisikö vaihtaa terapeuttia?

Vierailija kirjoitti:

Joo se on kanssa ihmisten vaikea uskoa.

Itsellä mulla kuoli just isä ja järkkäsin sen persaukisen hautajaiset ym. paskat ja surinkin vielä päälle,äiti sairas ja tuen sitä ja autan taloudellisesti.Hoidan sen sossut ja kelat.Itsellä 4 lasta ja kotona hoidetaan,teen iltatöitä.No tästä kaikesta vähän väsyneenä sairastuin fyysisesti,ihan flunssa ja vatsatauti onneksi vaan ja muutoin olo aika paska!

No lapsistahan se johtuu tottakai sanottiin mulle.No kun ei johdu...

Tekeydy terveeksi ja älä enää ikinä valita,sen vinkin voin antaa!;)

Tsemppiä,toivottavasti asiat hoituu.Ymmärrän sua kyllä..

Niin ja mulla kyllä ihana mies ja lasten isä mut muutoin elämä vähän testaa..

Vierailija kirjoitti:

Jos terapeuttisi ei kuuntele sinua, pitäisikö vaihtaa terapeuttia?

Käyn psykiatrian polilla, en voi valita itse terapeuttia. Alkuun kävin toisella, joka oli psykiatrinen sairaanhoitaja ja hänen kanssaan yhteistyö sujui paljon paremmin, valitettavasti tämä henkilö siirrettiin toiseen paikkaan töihin. Lääkärikin on vaihtunut neljässä vuodessa viiteen kertaan 😕

Kukaan ei voi pakottaa tukiperhettä hankkimaan koska niistä on niin HUUTAVA pula ja pahimmillaan vuosia jonossa.

Jospa kirjoittaisit psykologille iimeilin ja kertoisit että voisiko oikeasti lopettaa tuon kuluttavan jankkaamisen?

Myönsit kylläkin ette pura väsymystäsi lapsiin... 

Monesti neuvotaan, että lapset hoitoon jne. vaikka monille ne lapset kuitenkin on se, mikä saa jaksamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo se on kanssa ihmisten vaikea uskoa.

Itsellä mulla kuoli just isä ja järkkäsin sen persaukisen hautajaiset ym. paskat ja surinkin vielä päälle,äiti sairas ja tuen sitä ja autan taloudellisesti.Hoidan sen sossut ja kelat.Itsellä 4 lasta ja kotona hoidetaan,teen iltatöitä.No tästä kaikesta vähän väsyneenä sairastuin fyysisesti,ihan flunssa ja vatsatauti onneksi vaan ja muutoin olo aika paska!

No lapsistahan se johtuu tottakai sanottiin mulle.No kun ei johdu...

Tekeydy terveeksi ja älä enää ikinä valita,sen vinkin voin antaa!;)

Tsemppiä,toivottavasti asiat hoituu.Ymmärrän sua kyllä..

Niin ja mulla kyllä ihana mies ja lasten isä mut muutoin elämä vähän testaa..

Toivottavasti sullakin helpottaa. Millaista työtä pystyt tekemään jos lapset on pieniä? Vai hoitaako lasten isä kun olet töissä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei voi pakottaa tukiperhettä hankkimaan koska niistä on niin HUUTAVA pula ja pahimmillaan vuosia jonossa.

Jospa kirjoittaisit psykologille iimeilin ja kertoisit että voisiko oikeasti lopettaa tuon kuluttavan jankkaamisen?

Myönsit kylläkin ette pura väsymystäsi lapsiin... 

En pura, enkä ole väsynyt lapsiin. Jos joku tässä väsyttää, se on taloudellinen tilanne ja työt mitä joudun tekemään, vaikka en ole työkunnossa. Se myös kuluttaa, että terapiassa missä pitäisi käsitellä traumaattista lapsuutta, jankataan kerrasta toiseen samaa asiaa.

Ap

Nyt äkkiä lopetat tuollaiset käynnit ja tulet terveeksi. Saat vain ongelmia jos jatkat käyntejä.

Sinä et väsy lapsiin, hyvä niin. Mutta onko lapsilla tarvetta olla välillä muualla? Jos et oikeasti usko että lapset hyötyisivät tukiperheestä, niin sitten voit minusta hyvillä mielin sanoa ei. Mutta siis minusta tässä pitää miettiä myös lasten etua.

Vierailija kirjoitti:

Nyt äkkiä lopetat tuollaiset käynnit ja tulet terveeksi. Saat vain ongelmia jos jatkat käyntejä.

Niin se kai täytyy tehdä, ennen kuin on lastensuojelu ovella. En yhtään ihmettele, että tukiperheistä on pulaa, jos niitä käyttää ihmiset, jotka eivät kyseistä apua tarvitse.

Ap

OT, olet kyllä onnekas, vaikka sairastat vaikeaa masennusta, että jaksat hoitaa kaikki hommasi. Mulla ei ole kuin keskivaikea, enkä jaksa tehdä ruokaa, siivota yms. Töissä sentään pystyn käymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo se on kanssa ihmisten vaikea uskoa.

Itsellä mulla kuoli just isä ja järkkäsin sen persaukisen hautajaiset ym. paskat ja surinkin vielä päälle,äiti sairas ja tuen sitä ja autan taloudellisesti.Hoidan sen sossut ja kelat.Itsellä 4 lasta ja kotona hoidetaan,teen iltatöitä.No tästä kaikesta vähän väsyneenä sairastuin fyysisesti,ihan flunssa ja vatsatauti onneksi vaan ja muutoin olo aika paska!

No lapsistahan se johtuu tottakai sanottiin mulle.No kun ei johdu...

Tekeydy terveeksi ja älä enää ikinä valita,sen vinkin voin antaa!;)

Tsemppiä,toivottavasti asiat hoituu.Ymmärrän sua kyllä..

Niin ja mulla kyllä ihana mies ja lasten isä mut muutoin elämä vähän testaa..

Toivottavasti sullakin helpottaa. Millaista työtä pystyt tekemään jos lapset on pieniä? Vai hoitaako lasten isä kun olet töissä?

Ap

Juu näin tehdään et mies hoitaa.

Oon ottanu vaan ihan liikaa kaikkee ylimääräistä itselleni vaikka jo neljä pientä riittää..

En tosiaan uskalla kelleen enää kertoa et väsyttää tai masentaa koska syy on aina lapsissa.Ne kuitenkin on se miksi jaksan ja viimeinen josta (ainakaan tää äiti) luopuisi.

Vierailija kirjoitti:

Sinä et väsy lapsiin, hyvä niin. Mutta onko lapsilla tarvetta olla välillä muualla? Jos et oikeasti usko että lapset hyötyisivät tukiperheestä, niin sitten voit minusta hyvillä mielin sanoa ei. Mutta siis minusta tässä pitää miettiä myös lasten etua.

Lapset ovat välillä yökylässä kavereilla, kuten myös kaverit ovat meillä. Kesällä molempien kaverit olivat minun ja lasten kanssa yhdessä ulkomailla. Isäni ja hänen vaimonsa ottavat lapsia välillä viikonlopuksi, samoin siskoni, jotka ovat lasten kummeja (ja läheisiä lasten kanssa). Lapset ovat jo 10v ja 11v, joten olemme keskustelleet myös yhdessä tästä asiasta. Lasten mielestä olisi omituista mennä vieraaseen paikkaan viikonlopuksi. Heidän kanssaan on myös sovittu, että jos heillä herää huoli minun voinnistani, kenelle siitä puhuvat, kenelle voivat soittaa mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Lasten kanssa on siis terapian perhekäynnillä keskusteltu asiasta avoimesti. Meillä ei ihan oikeasti ole hätää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

OT, olet kyllä onnekas, vaikka sairastat vaikeaa masennusta, että jaksat hoitaa kaikki hommasi. Mulla ei ole kuin keskivaikea, enkä jaksa tehdä ruokaa, siivota yms. Töissä sentään pystyn käymään.

Älä kanna huonoa omaatuntoa vaikka kotihommat jää välillä rempalleen. Minä taas en jaksa käydä koulussa/töissä muuta kuin sen verran, että pärjäämme taloudellisesti, sen siis mitä on pakko. Välillä on niitä kausia, etten pysty töihin ollenkaan. Minulle on sosiaaliset tilanteet tosi kuormittavia. Olen siis ollut kuntoutustuella jo pitkään. Ap

AP, on hienoa, että jaksat huolehtia lapsista ja he taitavat tuottaa sinulle paljon iloakin.

Ootko kuitenkaan ajatellut, sitä että tukiperheestä voisi olla apua paranemisessa? vaikka se nyt tuntuisi turhalta tai jopa itsekkäältä ratkaisulta, pidemmän päälle siitä voisi olla apua.

Tässä näyttäisi ulkopuolisena olevan se riski, että lapset ovat sinulle eräänlainen pakopaikka ja tukipuu, joiden avulla voit vältellä sitä omaa pahaa oloa ja sen käsittelyä.

Jos kaikki lapset olisivat viikonlopun poissa, mitä tekisit? Itkisit pahaa oloasi? Ikävöisit heitä? Makaisit sängyn pohjalla? Jos näin, niin muista että lapset ei voi olla ainoa syy elää, ainakaan pitemmän päälle. Se ei ole kovin reilua lapsia kohtaan. Tavallaan se on hienoa, että puhutte asioista avoimesti, mutta se on lapsille varmasti myös pelottavaa.

Miettisin ehkä sinuna vielä rehellisesti niitä syitä, miksi se tukiperhe tuntuu niin vastenmieliseltä asialta ja sitä, edesauttaisiko oma aika ja vaikeiden asioiden käsittely ihan rauhassa paranemistasi. Välillä saa olla myös itsekäs ja toisaalta lapsille olisi parasta, jos äiti saisi sairautensa nujerrettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt äkkiä lopetat tuollaiset käynnit ja tulet terveeksi. Saat vain ongelmia jos jatkat käyntejä.

Niin se kai täytyy tehdä, ennen kuin on lastensuojelu ovella. En yhtään ihmettele, että tukiperheistä on pulaa, jos niitä käyttää ihmiset, jotka eivät kyseistä apua tarvitse.

Ap

Miksi pelkäät lastensuojelua? Voidaanhan sinusta tehdä ilmoitus myöskin sen perusteella että et halua selvitellä ongelmiasi. Tosiasia on että kunnalliselta nyt tuskin mitään kovin kummallista tai käänteentekevää apua tuosta vain saa. Syitä on monia. Useimmat koulutetut sosiaalityöntekijät osaavat tehdä työtään ihmistä kunnioittaen ja ratkaisuja arkeen etsien. Lasten hyvinvointi kun nyt kuitenkin ikäänkuin kuuluu heidän työsarkaansa.

Lapsuuden traumojen takia tuskin kukaan tulee kotiinne lapsia huostaanottamaan. Traumoja kun on kovin monilla. Jos hoitaa hommat suht mallikkaasti niin tuskinpa siihen kauheasti on sanottavaa. 

Pelko syö energiaa ja vääristää asioita. 

Toki jos apua oikein kauniisti tarjotaan niin ei mikään kai estä ottamasta vastaan. Kovin moni pitää kulisseja yllä ja pelon, ylpeyden tms syyn takia ja apu torjutaan vaikka siitä saattaisi olla loppupeleissä hyötyä.

Onhan niitä vaihtoehtoja. Vaikka sitten pyytää sitä lähetettä itse valitsemallesi tuettuun terapiaan. Psykpoleilla, Ray:llä ja kirkolla on myös kaikenlaisia ryhmiä joista voi saada vertaistukea. Jos tunnet vetoa taiteisiin, tanssi, maalaa, kirjoita. 

Ihmisiä tässä ollaan, jokseenkin.

Koen, ettei meistä kukaan hyödy siitä, että lapset ovat vieraassa paikassa viikonlopun kerran kuussa. En näe, että meillä olisi lastensuojelun tarvetta, vaikka olen masentunut. Perheitä joissa lasten kanssa ei jakseta, on vaati oikeasti paljon. Meillä on pappa, mummi ja kummit jotka pitävät lapsia luonaan välillä. Joku kysyi mitä tekisin jos lapset olisivat poissa. Varmaan samaa kuin silloinkin, kun lapset ovat kotona. Ruokaa, kotona oloa, koiran hoitoa, töitä.

Jos meistä tehdään esimerkiksi koulusta lastensuojeluilmoitus niin tottakai teen yhteistyötä, terapeutille olen sanonut monta kertaa, että minulle sopii kotikäynnit ja lapset voivat tulla terapiaan mukaan, mikäli hän näkee sen tarpeelliseksi. Mutta kai ilmoitukseen täytyy olla joku peruste ?

Pysy kaukana noista lastensuojeluviranomaisista. Moni on aiheuttanut itselleen vaan enemmän hankaluuksia sillä, kun mitä alkujaan oli. Tukiperheitä on vaikka kuinka paljon, kuten itsekin kerroit, että lapsesit yökyläilevät joskus kavereidensa luona jne. Ajattele noita juttuja tukenasi, jos tukea tarvitset. Pidä lapsesi erossa ongelmistasi tai kohta heistä tehdään sinulle ongelma. Jos olet väsynyt palkkaa vaikka sitten lastenhoitaja, ihan itse ja omilla rahoilla. Ottamalla vastaan lastensuojelun apua, myyt yksityisyytesi ja päätäntävaltasi halvalla. Kun lastensuojelu on ovellasi, et enää ole vapaa päättämään kenet sisälle lasket.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt äkkiä lopetat tuollaiset käynnit ja tulet terveeksi. Saat vain ongelmia jos jatkat käyntejä.

Niin se kai täytyy tehdä, ennen kuin on lastensuojelu ovella. En yhtään ihmettele, että tukiperheistä on pulaa, jos niitä käyttää ihmiset, jotka eivät kyseistä apua tarvitse.

Ap

Miksi pelkäät lastensuojelua? Voidaanhan sinusta tehdä ilmoitus myöskin sen perusteella että et halua selvitellä ongelmiasi. Tosiasia on että kunnalliselta nyt tuskin mitään kovin kummallista tai käänteentekevää apua tuosta vain saa. Syitä on monia. Useimmat koulutetut sosiaalityöntekijät osaavat tehdä työtään ihmistä kunnioittaen ja ratkaisuja arkeen etsien. Lasten hyvinvointi kun nyt kuitenkin ikäänkuin kuuluu heidän työsarkaansa.

Lapsuuden traumojen takia tuskin kukaan tulee kotiinne lapsia huostaanottamaan. Traumoja kun on kovin monilla. Jos hoitaa hommat suht mallikkaasti niin tuskinpa siihen kauheasti on sanottavaa. 

Pelko syö energiaa ja vääristää asioita. 

Toki jos apua oikein kauniisti tarjotaan niin ei mikään kai estä ottamasta vastaan. Kovin moni pitää kulisseja yllä ja pelon, ylpeyden tms syyn takia ja apu torjutaan vaikka siitä saattaisi olla loppupeleissä hyötyä.

Onhan niitä vaihtoehtoja. Vaikka sitten pyytää sitä lähetettä itse valitsemallesi tuettuun terapiaan. Psykpoleilla, Ray:llä ja kirkolla on myös kaikenlaisia ryhmiä joista voi saada vertaistukea. Jos tunnet vetoa taiteisiin, tanssi, maalaa, kirjoita. 

Ihmisiä tässä ollaan, jokseenkin.

Näin ohiksena kysyisin vaan, että miksi ihmettelet miksi ihmiset pelkäävät lastensuojelua, kun itsekin kirjoitat, ettei heidän systeemeihin joutuminen ole "uhrin" vallassasi? Joku päättää tehdä lasun (terapeutti, naapuri, opettaja, kiusaava eksä, kuka tahansa) ja sitten oveasi kolkutetaan. Pakotetaan vieras ihminen päästämään sisään. Täysin mielivaltaisesti arvioimaan kyvykkyytesi olla äiti ja saatetaan jopa viedä lapset mukanaan, ilman mitään mahdollisuutta kun ryhtyä jopa kuukausien valitusrumbaan. Eikä mitään mahdollisuuksia ehkä edes nähdä kuka sinua syyttää tai itsellesi jätetään vastuu siitä, että todistat syytteet vääriksi.

Jokainen turhaan tehty ilmotus on esimerkki siitä kuinka viattomat ihmiset ovat joutuneet systeemin uhreiksi. Osa tietenkin puolustaa tätä toimintaa ajatusmallilla "tarkistetaan kaikkien kassit mielivaltaisesti, koska joukossa voi kuitenkin olla joku jolla on varastettua tavaraa siellä. Emme ole kaukana poliisi ja viranomaisvaltiosta kohta jos siitäkin tehdän viranomaisilmoitus jos et anna tutkia asioitasi.