Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita pyöreiden lapsien vanhempia?
19.09.2016 |
Googlettelemalla löytyy vaikka mitä keskusteluja, mutta kun ne saattavat olla vuodelta 2009 niin kommentoiminen tuntuu turhalta. Eli mulla on kolme lasta ja esikoiseni, 7-vuotias tyttö, on pullukka, kaksi nuorinta ovat todella hoikkia, esikoinen ollut aina pullukka. Tämä esikoistyttöni on jo vauvasta pitäen rakastanut syömistä ja liikunta on hänen inhokkinsa. Ei yhdessä silti käydään uimassa, kävelyillä ja polkemassa, ja koulumatkat (1,5km/suunta) kävelee ja hänellä on myös yksi liikunnallinen harrastus viikossa, mutta ei vaan hoikistu. Jatkuvasti lisään kasviksia hänen annoksiinsa ja yritän saada hänet ajattelemaan muutakuin ruokaa ja ihastumaan liikuntaan, mutta vielä en ole onnistunut. Hän on rauhallinen tapaus, ennemmin lukee ja katsoo tv:tä (ja kyllä, telkkarin katsomista meillä rajoitetaan) tai leikkii rauhallisesti istuen barbeilla yms kuin juoksentelee edestakaisin tai leikkisi nk.toiminnallisia leikkejä.
Kaipaisin vertaistukea. Minkälaisia teidän lapset ovat? Huomaan että olen alkanut seurailemaan muita pyöreitä lapsia ja kaikilla on samanlaisia ominaisuuksia kuin tytölläni, ovat rauhallisia ja herkkiä. Nämä villit ja äänekkäimmät lapset ovat yleensä laihoja, niinkuin nuorimmaiseni.
Kommentit (76)
En kestä, että lihavaa ihmistä sanotaan pyöreäksi tai isoksi. LIHAVA ON LIHAVA, vaikka kyseessä olisi lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi ahmii niin tärkeintä olisi varmaan selvittää syy siihen, koska jos lapsi vaikkapa pakenee ahdistusta syömällä niin tapa todennäköisesti jatkuu koko elämän, ellei ongelmaa osata hoitaa. Oletteko käyneet jo lääkärissä tai psykologilla selvittelemässä asiaa?
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi ahmii niin tärkeintä olisi varmaan selvittää syy siihen, koska jos lapsi vaikkapa pakenee ahdistusta syömällä niin tapa todennäköisesti jatkuu koko elämän, ellei ongelmaa osata hoitaa. Oletteko käyneet jo lääkärissä tai psykologilla selvittelemässä asiaa?
En ole ap, mutta lapseni on pullukka koska pitää ruuasta ja herkuista. Ei ahmi, pidetty ystäväpiirissä ja koulussa. Maailma on sairas, jos ruuasta pitäminen on mielisairautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi ahmii niin tärkeintä olisi varmaan selvittää syy siihen, koska jos lapsi vaikkapa pakenee ahdistusta syömällä niin tapa todennäköisesti jatkuu koko elämän, ellei ongelmaa osata hoitaa. Oletteko käyneet jo lääkärissä tai psykologilla selvittelemässä asiaa?
En ole ap, mutta lapseni on pullukka koska pitää ruuasta ja herkuista. Ei ahmi, pidetty ystäväpiirissä ja koulussa. Maailma on sairas, jos ruuasta pitäminen on mielisairautta.
No apn lapsi ilmeisesti salasi syömisiään ja söi salaa kodin kaapista makeiset, mikä ei kuulosta kovin terveeltä. Ja puhun omakohtaisesta kokemuksesta, itse olen pienestä pitäen ollut tunnesyöjä. Tein juuri tuota, että salasin syömisiäni, piilottelin ostamiani herkkuja ja pienempänä varastin esim keksejä kaapista. Tilanne riistäytyi käsistä, kun muutin kotoa pois, saatoin syödä esim kaksi suklaalevyä joka ikinen päivä tai hampurilaisen joka ikinen päivä viikkojen ajan. Saatoin illalla lähteä vartavasten kauöunkiin hakemaan jotain himoitsemaani. Liikuin kuitenkin paljon ja aineenvaihdunta on ilmeisesti nopea, koska en lihonut. Suhde ruokaan oli siis sairas. Eikä oma tilanteeni varmasti ollut edes pahin mahdollinen, sillä pikkuhiljaa tämä ominaisuus on nyt jäänyt taka-alalle, kun elämääni on tullut kaikkea muuta (mielenkiintoinen opiskelupaikka, työ jne).
Ei ruoasta pitäminen tietenkään tarkoita automaattisesti mielenterveyden ongelmia, kunhan vain kommentoin, koska tunnistin niin itseni tuosta apn kuvauksesta. Minua ei vain kukaan oikein osannut auttaa, koska salasin syömiset niin hyvin enkä lihonut.
Kouluikäiselle lapselle (6v->) olisi mielestäni hyvä keksiä useita harrastuksia. Esimerkiksi pari liikunnallisempaa, ja jos nuori ei liiemmin välitä liikunnasta, niin jotain muuta (musiikinsoitto, partio tms). Kun vapaa-aikaa on vähemmän, "unohtuu" ylimääräiset syömiset.
Jos lapsi on jo viikkorahaikäinen, huomioittehan, että rahat voivat mennä herkkujen osteluun? Itselläni oli tapana hakea kaupasta iso sipsipussi ja mussuttaa sitä omassa huoneessa. Jos jotain jäi yli, niin piilotin sen vaatelaatikkoon. Samaten tyhjä pussin piilotin ja vein itse ulos roska-astiaan. Söin pahimmillani pussin päivässä!!!
On siis hyvä pyrkiä selvittämään miksi lapsi syö. Syökö tylsyyteen tai suruun? Jos on koko ajan menossa niin aika ei mitenkään riitä mussutukseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi tarvitsee vähintään pari tuntia päivässä liikuntaa. Yksi tai kaksi harrastusta ei riitä.
Minulla ei ole pyöreätä lasta mutta minä olen ollut pyöreä lapsi, ajattelin kuitenkin kirjoittaa ajatuksia omasta kokemksesta.
Lapsena minä olin pyöreä, teininä lihava ja nyt aikuisena ylipainoinen. Tämä on johtanut siihen, että olen monta vuotta jojoillut painon kanssa eikä se ikinä ole pysynyt normaalin rajoissa, laihdutetut kilot tulevan aina takaisin. Tiedän itsekin, että suhde ruokaan on jotenkin pääni sisällä vinksallaan.
Minun tapauksessani tämä kaikki on alkanut kotoa. Koen, että lihavuuteeni ei koskaan yritetty puuttua asiallisesti, sain kuulla omilta vanhemmiltani, että olen lihava, siksi huonompi kuin sisarukseni. Sisarukset haukkuivat ja kiusasivat, vanhemmat antoivat tämän jatkua monta vuotta. Ihme kyllä, koulussa kukaan ei kiusannut lihavuuteni takia, tietenkin joku aina huusi läski mutta ainahan siellä huutelijoita riittää, ystäviä riitti vaikka olin lihava. Suhtautuminen ruokaan (ja kaikkeen muuhun) alkaa kotoa, lapsuudesta, sieltä kaikki on lähtöisin. En syytä vanhempiani tai ketään muutakaan, itsehän aikuisena olen vastuussa hyvinvoinnistani ja syömisistäni.
En oikeastaan tiedä miksi aloin syömään lapsena, sisarukseni ovat myös kaikki liikunnallisia ja hoikkia. Ovatko kaikki vaan erilaisia ja jotkut persompia ruualle? Mielestäni kotona minulle olisi pitänyt osoittaa tukea eikä haukkua läskiksi.
Tämä nyt oli tällainen avautuminen omasta kokemuksesta. Vaikka omat lapseni eivät ole pullukoita, niin omasta kokemusesta sanoisin, että on äärimmäisen tärkeää että olipa lapsi minkäkokoinen, häntä täytyy kohdella samalla tavalla kuin muita sisaruksia, lapselle ei ikinä saa kertoa että olisi muita huonompi koska syö enemmän. Lapsen kanssa täytyy yrittää keskustella asiasta, ilman huutoa ja syyttelyä. Ei tarvitse missään pumpulissa kasvattaa mutta täytyy olla jokin muu keino kuin haukkua lihavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin kuopus on pyöreä. Minusta nimenomaan pyöreä, ei lihava. Paino noin pituus miinus sata, minkä minun lapsuudessani koulussa opetettiin olevan ihannepaino. Hän on juuri tuollainen rauhallinen ja liikuntaa nykyään jopa inhoava (koululiikunta) kuten ap:n lapsi. Harrastukset ovat enemmän taiteellisia. Ruokaa ja herkkuja hän rakastaa vaikka ei varsinaisesti ahmi. Hän on minusta ihana sellasena kuin on, ja liikkumaan patistaminen on hankalaa kun on paljon läksyjä ja rakkaita harrastuksia. Käymme kyllä yhdessä uimassa säännöllisesti, mistä hän pitää. Kaikki on minusta muuten ok, mutta teini-iän lähestyessä alkaa huolestuttaa teinityttöjen kohtaama alituinen ulkonäön perusteella arvostelu. Ja tuollainen 'läski on läski eikä pyöreä' -huutelu aikuistenkin keskudessa, kun läskin raja monella tuntuu olevan aika kohtuuton.
Lisäät kasviksia, mutta vähennätkö muuta ruokaa? Onko ateria annokset liian isot tuon ikäiselle tytölle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin pyöreä/lihava lapsi nuorena, johon vanhempani eivät kiinnittäneet lainkaan huomiota. Se johti teini-iästä lähtien kiusaamiseen, syömishäiriöihin ja itsevihaan. Ehkä äidit näkevät lapsensa pyöreinä ihana, mutta ajatelkaa lapsen näkökulmasta. Jos lapsi on huomatavasti pyöreämpi kuin muut lapset, niin miksi ei yrittää löytää syytä ja mahdollisesti löytää lapselle terveellinen ruokavalio ja täten antaa parempi alusta aikuistumiseen, kuin vain toivoa, että toivottavasti kaikki menee ok?
Tiedän että tämä kuulostaa pahalta sanoa, mutta juuri ne kiusatut lapset ovat niitä, joilla on todella iso riski tehdä esimerkiksi itsemurha tai muuten satuttaa itseään. Lihavuus ei ole mikään leikin asia, eivätkä kaikki pärjää tässä maailmassa luovalla mielellä sekä hyvällä persoonallisuudella.
Mä olisin toivonut, että omat vanhempani olisivat jotain tehneet. Menetin kaikki teinivuoteni ja nuoren aikuisen ajat masennukselle ja syömishäiriölle.
Ulkopuolisen on aika helppoa huomata miksi lapsi on pullukka. Tuttu perhe, jossa kaikilla paino-ongelmia on kylässä syömässä meillä kun tarjolla on meille epätyypillisen paljon epäterveellistä: sairaalloisen pullukkalapsi syö vain sokerista ja rasvaista, pistelee kesägrillauspöydässä kaksi grillimakkaraa kun oma kaksi kertaa suurempi haluaa vain puolikkaan, ei ota lainkaan salaattia kun lapseni syö sitä paljon, syö jälkiruuaksi tehtyjä lättyjä kasapäin kun oma lapseni ottaa vain pari ja sanoo olevansa ihan täynnä. Eivätkä nuo vanhemmat myöskään koske mihinkään "terveelliseen". Tuo lienee se selkein syy lasten ylipainolle, perheen epäterveelliset ruokailutottumukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap n kirjoitus on kuin meidän tytöstämme. Vähän hän on hoikistunut kun on tehnyt isoveljen kanssa pitkiä pokemon retkiä. Mistä terveellisestä lapsesi tykkää? Meillä on usein välipalalla suosikkeja hapankorppuja ja viinirypäleitä ja ruuan kanssa raejuustoa ja maissia. Jäden sijaan mehujää, sipsin poppari. Varsinaisia karkkeja ei kinua, eikä meillä leivotakaan. Ihan ruualla on tyttö pulskistunut. Tajuaa ettei ole ketterä eikä siksi halunnut tanssiin tai jumppaan. Neuvola on aina sanonut ettei ole ylipainoinen. Pituus+2 käyrällä, samoin paino.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän kuopus on melko pyöreä, kaksi muuta lasta hyvin hoikkia.
Lääkäri ei vielä luokitellut ylipainoiseksi (vankka ja vahva, ei mitenkään taikinamainen), mutta on minun mielestäni, koska pituutta 140 cm ja painoa 40 kg. On hyvin vahva, harrastaa liikuntaa seurassa neljä kertaa viikossa, sen lisäksi tietysti pihapelit ym. Liikkuu paljon, on sosiaalinen, on paljon kavereita.
Syö tavallista kotiruokaa ja koulussakin normaalisti. Mutta pöllii herkkuja salaa, siis kotona. En ole aiemmin tajunnut että sitä tekee, koska toiset lapset eivät koskaan moista ole harrastaneet. Ottavat muutaman karkin / donitsin ja siinä se, ei enempää. Siksi niitä ei ole laitettu lukkojen taakse.
Tämä yksi siis saattaa vetäistä litran sokeroitua mehua, syödä paketin keksejä jos saa käsiinsä. Nyt olen joutunut poistamaan kaiken sokeripitoisen talosta, vierasvarat on viety piiloon lukkojen taakse.
Toisinaan saattaa syödä välipalaksi yhden kokonaisen kauraleivän, viimeksi olin itse ulkona pihatöissä ja kun tulin sisälle poika oli vetäissyt koko kiekon.
On surullista katsoa kun on noin pyöreä, ei pysty tekemään kärrynpyöriä, kun kädet ei jaksa kannattaa kroppaa.
Mutta olemme nyt asian kanssa vakavissamme ja ruokailua valvotaan enemmän.
Ei se varastelu lopu piilottamalla herkut vaan opettamalla että varastaminen, kotonakin, on väärin. Kai saa edes rangaistuksen?
Rangaistuksilla lapsen syömishäiriö tulee vaan pahenemaan.
Kannattaisi mieluummin kääntyä syömishäiriöitä tuntevan terapeutin puoleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap n kirjoitus on kuin meidän tytöstämme. Vähän hän on hoikistunut kun on tehnyt isoveljen kanssa pitkiä pokemon retkiä. Mistä terveellisestä lapsesi tykkää? Meillä on usein välipalalla suosikkeja hapankorppuja ja viinirypäleitä ja ruuan kanssa raejuustoa ja maissia. Jäden sijaan mehujää, sipsin poppari. Varsinaisia karkkeja ei kinua, eikä meillä leivotakaan. Ihan ruualla on tyttö pulskistunut. Tajuaa ettei ole ketterä eikä siksi halunnut tanssiin tai jumppaan. Neuvola on aina sanonut ettei ole ylipainoinen. Pituus+2 käyrällä, samoin paino.
Aika usein lapsien painon nousu johtuu ihan ruuan laadusta, ei karkeista tai muusta roskaruuasta. Liian paljon lapsille syötetään kermaa, perunoita, spagettia, jauheliha kastiketta ja ym. ja aivan liian vähän hedelmiä ja kasviksia. Myös ruoka-annoksien koot ovat liian isoja. Ehkä teidän kannattaisi ruveta kiinnittämään huomiota ruuan laatuun?
Minä olin lapsena pyöreä ala-asteen lopussa ennen murrosikää ja kasvupyrähdystä. En nyt mikään kovin lihava, mutta sellainen vähän pullea. Sain kuulla asiasta aika ilkeitä kommentteja sukulaisilta, jotka vertailivat minua todella pieneen ja hoikkaan siskooni. Lisäksi koulun terveydenhoitaja painosti minua kiinnittämään huomiota ruokailuihin ja hoikistumaan. Harrastin liikuntaa paljon ja kilpailinkin yhdessä lajissa, joten harjoittelin 12-vuotiaana muistaakseni useita kertoja viikossa ja kisoja oli viikonloppuisin. Painoa vaan alkoi kertyä vauhdilla murrosiän alussa, enkä oikeastaan voinut asialle mitään. Aloin vaan inhota itseäni, sillä olin luokan lyhyimpiä, pyöreä ja ikäistäni nuoremman näköinen. Yläasteella alkoi kasvupyrähdys ja kasvoin pituutta nopeasti eikä paino noussut samalla ollenkaan. Siinä vaiheessa, kun pituuskasvu loppui olinkin jo sopusuhtainen ja hoikka. Itseinho vaan jäi, kuvittelin koko teini-iän, ettei kukaan voi ikinä ihastua minuun jne. koska olen läski... Omalla tarinallani haluan kertoa sen, että lapset kasvavat eri tahtia ja pulleudesta ei kannata huolestua, jos lapsi syö tavallista terveellistä ruokaa ja liikkuu riittävästi. Ei kannata ryhtyä aiheuttamaan lapselle huolta ja murhetta asiasta, joka tulee korjaantumaan mahdollisesti omia aikojaan. Tärkeintä on opettaa, että kaikki ovat arvokkaita ihmisiä omanlaisinaan ja että terveelliset elämäntavat ovat hyväksi jokaiselle.
Alue: Aihe vapaa
Mikä vastauksessa on huonoa? Jos perheessä on ahmimiseen syystä tai toisesta taipuvaisia henkilöitä, miksi ruokaa pitäisi olla tarjolla ylenmäärin? Ahmija ei pysty rajoittamaan syömistään, kuten viestien vanhemmat kertovat. Silloin ruoan saatavuutta on pakko rajoittaa. Tätä jatketaan siihen asti kunnes ahmimisen syy (aineenvaihdunnan häiriö, ahdistuneisuus, masennus jne.) on saatu hoidettua.