Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Muita pyöreiden lapsien vanhempia?

Vierailija
19.09.2016 |

Googlettelemalla löytyy vaikka mitä keskusteluja, mutta kun ne saattavat olla vuodelta 2009 niin kommentoiminen tuntuu turhalta. Eli mulla on kolme lasta ja esikoiseni, 7-vuotias tyttö, on pullukka, kaksi nuorinta ovat todella hoikkia, esikoinen ollut aina pullukka. Tämä esikoistyttöni on jo vauvasta pitäen rakastanut syömistä ja liikunta on hänen inhokkinsa. Ei yhdessä silti käydään uimassa, kävelyillä ja polkemassa, ja koulumatkat (1,5km/suunta) kävelee ja hänellä on myös yksi liikunnallinen harrastus viikossa, mutta ei vaan hoikistu. Jatkuvasti lisään kasviksia hänen annoksiinsa ja yritän saada hänet ajattelemaan muutakuin ruokaa ja ihastumaan liikuntaan, mutta vielä en ole onnistunut. Hän on rauhallinen tapaus, ennemmin lukee ja katsoo tv:tä (ja kyllä, telkkarin katsomista meillä rajoitetaan) tai leikkii rauhallisesti istuen barbeilla yms kuin juoksentelee edestakaisin tai leikkisi nk.toiminnallisia leikkejä.

Kaipaisin vertaistukea. Minkälaisia teidän lapset ovat? Huomaan että olen alkanut seurailemaan muita pyöreitä lapsia ja kaikilla on samanlaisia ominaisuuksia kuin tytölläni, ovat rauhallisia ja herkkiä. Nämä villit ja äänekkäimmät lapset ovat yleensä laihoja, niinkuin nuorimmaiseni.

Kommentit (76)

Vierailija
21/76 |
19.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä ruokaa syötte? Mitä herkkuja, kuinka usein? Tarvitaanko jälkiruokia? Kuka ostaa perheen ruokaostokset ja herkut kotiin? Osaatko äitinä itse kieltäytyä herkuista?

Vierailija
22/76 |
19.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hmm...kaikki tuntuu olevan niin tapauskohtaista. Meillä poika täytti juuri 5v. Pituus 118,5 cm ja paino 28,5 kg. Kyllähän tuo on iso, skrode vaan ei "höttöinen". On ollut syntymästään asti saman mallinen. Muut lapset ennemminkin hoikkia ja pitkäraajaisia. Omat mittani 169 cm ja 58 kg. Mies myös normaalivartaloinen. Neuvolassa eivät sanoneet mitään. Ihan normaalisti syö. Ruokaa ei edes paljon ja herkkujaan meillä ei juuri jaella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/76 |
19.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna sen olla, älä nyt ainakaan ala paasaamaan sille mitä se ei saa syödä ja mitä saa.

Siis MITÄ?! Ei saisi puuttua läskin lapsen syömisiin? Siinä taas meillä vuoden vanhempi. Voi jeesus. Tietysti pitää puuttua ja vaikka sitten paasata. Lapsuusiän lihavuus johtaa valitettavan usein aikuisiän lihavuuteen ja siitä on tosi vaikea päästä eroon. Lisäksi kaikki terveysongelmat, kiusaaminen ym. probleemat. Lapsen ylipainoon saa ja PITÄÄ puuttua eikä todellakaan "antaa olla". Ote pitää tietysti olla ei-syyllistävä, kannustava ja rakastava, mutta ei voi vaan antaa lihota rauhassa lisää.

Tietyn rajan jälkeen minusta lapsen syömisiin voi olla vaarallista puuttua, vaaditaan ainakin vakaata harkintaa ja varovaisuutta. Jos lasta viedään liikuntaharrastuksiin ja herkuttelu rajoitetaan esim. karkkipäivään, ovat keinot aika vähissä. Miten sanot lapselle aiheuttamatta itsetunto-ongelmia tai syömishäiriöitä, että sinä et saa hakea lisää soppaa, tai sinun ei kannata juoda toista lasia maitoa tyhjien kalorien vuoksi? Entä, jos hoikat sisarukset saavat santsata? Tai jos äiti ja isä hakevat lisää? Lapsen tunneäly ei ole vielä kovin kehittynyt, ja hän tulkitsee, että minä olen huono ja vääränlainen, vanhemmat haluavat minun muuttuvan. Lapsi ei pysty käsittelemään asiaa puhtaasti ja rationaalisesti siitä näkökulmasta, että se olisi terveydelleni parhaaksi - onhan se monelle aikuisellekin hankalaa, jos saa joltain palautetta lihavuudestaan. Iso lapsi huomaa kyllä aivan varmasti itsekin olevansa muita isompi. Minusta riittää, jos lapsi tietää, että ylensyöminen ja liikkumattomuus lihottaa, ja lihavuus on epäterveellistä. Jos siis kyse ei ole mistään vaarallisesta ääripäästä, vaan jostain 140 cm / 40 kg. Mitään aivan järjettömiä kilomääriä tuskin edes pystyy lapsi pelkällä kotiruoalla kerryttämään, jos vieläpä viedään liikuntaharrastuksiin. Kumpi aiheuttaa enemmän vahinkoa, nuo mitat lapsena, vai se, mitä vanhempien laihdutuspainostus tekee mielenterveydelle?

Vierailija
24/76 |
19.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä ajattelin, että tähän olisi muiden pyöreämpien lasten äidit tulleet keskustelemaan arjestaan, miten puuttuvat lastensa ruokailuun tai miten saada liikunnasta mieleisemmän, en kaivannut "vinkkejä" ihmisiltä jotka eivät ole itse olleet samassa tilanteessa, jotka tulevat haukkumaan lastani läskiksi ja kertomaan, miten kuuluu syödä. Koska kyllä mä tiedän miten kuuluu syödä, mutta tässä on nyt jo muitakin ongelmia, esim lapsen ahmiminen, niinkuin olen jo maininnut. Ne vanhat keskustelutkin olivat hyvässä hengessä, ajattelin että tästä olisi saanut samanlaisen, mutta turha toivo..

Ap

Vierailija
25/76 |
19.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna sen olla, älä nyt ainakaan ala paasaamaan sille mitä se ei saa syödä ja mitä saa.

Siis MITÄ?! Ei saisi puuttua läskin lapsen syömisiin? Siinä taas meillä vuoden vanhempi. Voi jeesus. Tietysti pitää puuttua ja vaikka sitten paasata. Lapsuusiän lihavuus johtaa valitettavan usein aikuisiän lihavuuteen ja siitä on tosi vaikea päästä eroon. Lisäksi kaikki terveysongelmat, kiusaaminen ym. probleemat. Lapsen ylipainoon saa ja PITÄÄ puuttua eikä todellakaan "antaa olla". Ote pitää tietysti olla ei-syyllistävä, kannustava ja rakastava, mutta ei voi vaan antaa lihota rauhassa lisää.

Tietyn rajan jälkeen minusta lapsen syömisiin voi olla vaarallista puuttua, vaaditaan ainakin vakaata harkintaa ja varovaisuutta. Jos lasta viedään liikuntaharrastuksiin ja herkuttelu rajoitetaan esim. karkkipäivään, ovat keinot aika vähissä. Miten sanot lapselle aiheuttamatta itsetunto-ongelmia tai syömishäiriöitä, että sinä et saa hakea lisää soppaa, tai sinun ei kannata juoda toista lasia maitoa tyhjien kalorien vuoksi? Entä, jos hoikat sisarukset saavat santsata? Tai jos äiti ja isä hakevat lisää? Lapsen tunneäly ei ole vielä kovin kehittynyt, ja hän tulkitsee, että minä olen huono ja vääränlainen, vanhemmat haluavat minun muuttuvan. Lapsi ei pysty käsittelemään asiaa puhtaasti ja rationaalisesti siitä näkökulmasta, että se olisi terveydelleni parhaaksi - onhan se monelle aikuisellekin hankalaa, jos saa joltain palautetta lihavuudestaan. Iso lapsi huomaa kyllä aivan varmasti itsekin olevansa muita isompi. Minusta riittää, jos lapsi tietää, että ylensyöminen ja liikkumattomuus lihottaa, ja lihavuus on epäterveellistä. Jos siis kyse ei ole mistään vaarallisesta ääripäästä, vaan jostain 140 cm / 40 kg. Mitään aivan järjettömiä kilomääriä tuskin edes pystyy lapsi pelkällä kotiruoalla kerryttämään, jos vieläpä viedään liikuntaharrastuksiin. Kumpi aiheuttaa enemmän vahinkoa, nuo mitat lapsena, vai se, mitä vanhempien laihdutuspainostus tekee mielenterveydelle?

Juuri näin! Meillä kannustetaan pikkusisaria syömään, koska ovat hoikkia ja huonoja syömään, sitten taas isomman kohdalla vahditaan ettei syö liikaa ja jos ruuan jälkeen jäi nälkä niin saa vaan porkkanaa jne ja olen miettinyt sitä, että kieroonhan toi lapsi kasvaa. Nyt hän on selkeästi alkanut tajuamaan olevansa isompi kuin muut, mutta vielä hän ei ymmärrä että miksi. Olen jo varovaisesti maininnut, että liikasyöminen on epäterveellistä ja liikuntaa tulisi paljon harrastaa jos aikoo elää pitkään ja tyttö nämä tiedostaa, mutta silti hän vaan loikoilisi sohvalla tai jos on puistossa leikkimässä, niin istuisi vaan keinumassa.

Ap

Vierailija
26/76 |
19.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna sen olla, älä nyt ainakaan ala paasaamaan sille mitä se ei saa syödä ja mitä saa.

Siis MITÄ?! Ei saisi puuttua läskin lapsen syömisiin? Siinä taas meillä vuoden vanhempi. Voi jeesus. Tietysti pitää puuttua ja vaikka sitten paasata. Lapsuusiän lihavuus johtaa valitettavan usein aikuisiän lihavuuteen ja siitä on tosi vaikea päästä eroon. Lisäksi kaikki terveysongelmat, kiusaaminen ym. probleemat. Lapsen ylipainoon saa ja PITÄÄ puuttua eikä todellakaan "antaa olla". Ote pitää tietysti olla ei-syyllistävä, kannustava ja rakastava, mutta ei voi vaan antaa lihota rauhassa lisää.

Siinä vuoden vanhempi....

Siis oikeasti mitä hemmettiä? Nyt alan ymmärtää, miksi on niin paljon läskejä lapsia, jos hyvän vanhemmuuden mittari on nykyään se, kuinka vähän puuttuu lapsen syömisiin ja asioihin varmaan yleensäkin. Mitä pahaa siinä on, jos säätelee läskin syömisiä? Ja kyllä, käytän sanaa läski, koska en näe mitään syytä kaunistella asiaa puhumalla "pyöreydestä" tmv. Mutta jotain perusteluja haluaisin tähän, miksi ei saisi puuttua, koska minusta se on jo lähes pahoinpitelyä antaa lapsen lihota!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/76 |
19.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisin hyvin varovainen mitä lapsen kuullen puhutaan ja tehdään koska pahimmassa tapauksessa se vaikuttaa koko elämän jos jo pienestä lapsesta saakka kokee olevansa vääränlainen ja liian pullea.   Minulla ei ole kaipaamiasi kokemuksia antaa, oma vauva on vasta 7kk mutta on kasvanut koko ajan reippaasti plussakäyrillä ja vaika kyseessä on vasta vauva  muiden ihmisten kommentointi alkaa olla aika rasittavaa. Olen itse hoikka, lapsi ollut täysimetyksellä 4kk jonka jälkeen aloiteltu kiinteitä enkä kyllä ole ajatellut että tuonikäistä vielä pitäisi laihduttaa. Mutta kyllä minuakin huolestuttaa että entä jos lapsi on isompanakin pullukka, miten hän pärjää tässä aika raadollisessa nykymaailmassa.

Minusta kuulostaa että olet tehnyt voitavan, kannustanut liikkumaan ja  huolehdit terveellisistä aterioista. Jos annoskoot ovat kovin suuria ehkä niitä voisi pyrkiä pienentämään niin että koko perhe syö ensin kasvikset alkuruokana ja sitten pienen tauon jälkeen lämmin ruoka kun pahin näläntunne on helpottanut niillä vihreillä?   Ja ruokaa tehdään sen verran että jokaiselle riittää s yksi annos lämmintä ruokaa mutta sitä ei jää huria määriä yli?

Vierailija
28/76 |
19.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Millaista kotiruokaa teillä syödään? Jos normaali arkiruoka ei ole erityisen raskasta ja runsaskalorista, pystyy sen lisäksi syömään vähän herkkujakin lihomatta. Lapset kun vielä kasvavat pituuttakin, kaloreita pitää oikeasti tulla paljon liikaa, että siitä riittää lihomiseenkin. Anna esimerkkejä arkiruuistanne? Salaatin lisääminen ei auta, jos lapsi syö kukkurallisen lautasellisen jotain juustolla kuorrutettua lasagnea ja kolme leipää. Ettehän juo limsoja arkena? Kuinka rasvaista maito on? Minkä vuoksi olet itse ylipainoinen?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/76 |
19.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap meillä saman kokoinen tyttö. Ja voisin sun kanssa jutella mutta näiden kommentien tasoa ajatellen en halua. Nämä läskivihaajat on mut tältä palstalta pois ajaneet.

Vierailija
30/76 |
19.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna sen olla, älä nyt ainakaan ala paasaamaan sille mitä se ei saa syödä ja mitä saa.

Siis MITÄ?! Ei saisi puuttua läskin lapsen syömisiin? Siinä taas meillä vuoden vanhempi. Voi jeesus. Tietysti pitää puuttua ja vaikka sitten paasata. Lapsuusiän lihavuus johtaa valitettavan usein aikuisiän lihavuuteen ja siitä on tosi vaikea päästä eroon. Lisäksi kaikki terveysongelmat, kiusaaminen ym. probleemat. Lapsen ylipainoon saa ja PITÄÄ puuttua eikä todellakaan "antaa olla". Ote pitää tietysti olla ei-syyllistävä, kannustava ja rakastava, mutta ei voi vaan antaa lihota rauhassa lisää.

Siinä vuoden vanhempi....

Siis oikeasti mitä hemmettiä? Nyt alan ymmärtää, miksi on niin paljon läskejä lapsia, jos hyvän vanhemmuuden mittari on nykyään se, kuinka vähän puuttuu lapsen syömisiin ja asioihin varmaan yleensäkin. Mitä pahaa siinä on, jos säätelee läskin syömisiä? Ja kyllä, käytän sanaa läski, koska en näe mitään syytä kaunistella asiaa puhumalla "pyöreydestä" tmv. Mutta jotain perusteluja haluaisin tähän, miksi ei saisi puuttua, koska minusta se on jo lähes pahoinpitelyä antaa lapsen lihota!

Puutuimme paljon syövän lapsemme syömisiin ja kerroimme ylipainon vaaroista ym hienovaraisesti. Nyt yksi sisarus suuttuessaan haukkuu läskiksi ja kyttää hänen syömisiään, huomauttelee heti jos toinen syö herkkuja.

Ei olisi ikinä pitänyt sanoa mitään, ei ikinä. Lapsi kyllä itsekin tietää olevansa hieman pullukka, normaalipainon ylärajalla. Koulussa on ässä, muisti on ylivertainen. Ehkä siitä tulee pullukka it-miljönääri, so fuckin what? Kavereiden seurassakin todella pidetty. Sä saat haukkua siellä ihmisiä niin paljon kuin haluat, ei hetkauta meitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/76 |
19.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna sen olla, älä nyt ainakaan ala paasaamaan sille mitä se ei saa syödä ja mitä saa.

Siis MITÄ?! Ei saisi puuttua läskin lapsen syömisiin? Siinä taas meillä vuoden vanhempi. Voi jeesus. Tietysti pitää puuttua ja vaikka sitten paasata. Lapsuusiän lihavuus johtaa valitettavan usein aikuisiän lihavuuteen ja siitä on tosi vaikea päästä eroon. Lisäksi kaikki terveysongelmat, kiusaaminen ym. probleemat. Lapsen ylipainoon saa ja PITÄÄ puuttua eikä todellakaan "antaa olla". Ote pitää tietysti olla ei-syyllistävä, kannustava ja rakastava, mutta ei voi vaan antaa lihota rauhassa lisää.

Siinä vuoden vanhempi....

Siis oikeasti mitä hemmettiä? Nyt alan ymmärtää, miksi on niin paljon läskejä lapsia, jos hyvän vanhemmuuden mittari on nykyään se, kuinka vähän puuttuu lapsen syömisiin ja asioihin varmaan yleensäkin. Mitä pahaa siinä on, jos säätelee läskin syömisiä? Ja kyllä, käytän sanaa läski, koska en näe mitään syytä kaunistella asiaa puhumalla "pyöreydestä" tmv. Mutta jotain perusteluja haluaisin tähän, miksi ei saisi puuttua, koska minusta se on jo lähes pahoinpitelyä antaa lapsen lihota!

Puutuimme paljon syövän lapsemme syömisiin ja kerroimme ylipainon vaaroista ym hienovaraisesti. Nyt yksi sisarus suuttuessaan haukkuu läskiksi ja kyttää hänen syömisiään, huomauttelee heti jos toinen syö herkkuja.

Ei olisi ikinä pitänyt sanoa mitään, ei ikinä. Lapsi kyllä itsekin tietää olevansa hieman pullukka, normaalipainon ylärajalla. Koulussa on ässä, muisti on ylivertainen. Ehkä siitä tulee pullukka it-miljönääri, so fuckin what? Kavereiden seurassakin todella pidetty. Sä saat haukkua siellä ihmisiä niin paljon kuin haluat, ei hetkauta meitä.

Mielestäni en kyllä haukkunut ihmisiä, mutta en usko, että pikkusisarus on teillä ainoa, joka haukkuu läskiksi. Ei lapsi ehkä sinulle halua kertoa, jos koulussa esim pojat huutelee läskijuttuja. 

Eikä suurin ongelma ole edes enää se tilanne, jossa jo ollaan, vaan pitäisi ennaltaehkäistä lihavuutta pienestä asti! Jos ei koskaan päästä lapsia lihomaan, ei tarvitse myöskään huomauttaa painosta. Helppoa, eikö totta!

Vierailija
32/76 |
19.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi parkaa, siperia opettaa sinullekin. Miksi Jeppe juo, miksi ei vaan pistä korkkia kiinni? Miksi joku syö liikaa, miksei vain lopeta syömistä? Tiedoksesi, lapsi oli neuvolassa välillä kontrollissa alipainon takia. Tilanne muuttui kun lapsi alkoi olemaan niin iso, etten enää voi kontrollida hänen syömisiään joka hetki. Ymmärrät kai, etten voi lukita jääkaappia tai pakastinta?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/76 |
19.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna sen olla, älä nyt ainakaan ala paasaamaan sille mitä se ei saa syödä ja mitä saa.

Siis MITÄ?! Ei saisi puuttua läskin lapsen syömisiin? Siinä taas meillä vuoden vanhempi. Voi jeesus. Tietysti pitää puuttua ja vaikka sitten paasata. Lapsuusiän lihavuus johtaa valitettavan usein aikuisiän lihavuuteen ja siitä on tosi vaikea päästä eroon. Lisäksi kaikki terveysongelmat, kiusaaminen ym. probleemat. Lapsen ylipainoon saa ja PITÄÄ puuttua eikä todellakaan "antaa olla". Ote pitää tietysti olla ei-syyllistävä, kannustava ja rakastava, mutta ei voi vaan antaa lihota rauhassa lisää.

Siinä vuoden vanhempi....

Siis oikeasti mitä hemmettiä? Nyt alan ymmärtää, miksi on niin paljon läskejä lapsia, jos hyvän vanhemmuuden mittari on nykyään se, kuinka vähän puuttuu lapsen syömisiin ja asioihin varmaan yleensäkin. Mitä pahaa siinä on, jos säätelee läskin syömisiä? Ja kyllä, käytän sanaa läski, koska en näe mitään syytä kaunistella asiaa puhumalla "pyöreydestä" tmv. Mutta jotain perusteluja haluaisin tähän, miksi ei saisi puuttua, koska minusta se on jo lähes pahoinpitelyä antaa lapsen lihota!

Puutuimme paljon syövän lapsemme syömisiin ja kerroimme ylipainon vaaroista ym hienovaraisesti. Nyt yksi sisarus suuttuessaan haukkuu läskiksi ja kyttää hänen syömisiään, huomauttelee heti jos toinen syö herkkuja.

Ei olisi ikinä pitänyt sanoa mitään, ei ikinä. Lapsi kyllä itsekin tietää olevansa hieman pullukka, normaalipainon ylärajalla. Koulussa on ässä, muisti on ylivertainen. Ehkä siitä tulee pullukka it-miljönääri, so fuckin what? Kavereiden seurassakin todella pidetty. Sä saat haukkua siellä ihmisiä niin paljon kuin haluat, ei hetkauta meitä.

Mielestäni en kyllä haukkunut ihmisiä, mutta en usko, että pikkusisarus on teillä ainoa, joka haukkuu läskiksi. Ei lapsi ehkä sinulle halua kertoa, jos koulussa esim pojat huutelee läskijuttuja. 

Eikä suurin ongelma ole edes enää se tilanne, jossa jo ollaan, vaan pitäisi ennaltaehkäistä lihavuutta pienestä asti! Jos ei koskaan päästä lapsia lihomaan, ei tarvitse myöskään huomauttaa painosta. Helppoa, eikö totta!

Ja poika on todella syosittu koulussa, voi sentään miten kehtaakin.

Vierailija
34/76 |
19.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Musta niin lasten kuin aikuisten kohdalla tulisi syömisten sijaan miettiä sitä, miksi ihminen syö niin paljon kuin syö. Usein taustalla on joku ihan muu tunne kuin ruokahalu. Hakeeko lapsi ruoasta lohtua tai mielihyvää? Syökö silloin "välipalaa", kun on tylsää? Millaisissa tilanteissa lapsi erityisesti syö (iloisena, surullisena jne)? Voisiko näihin seikkoihin huomion kiinnittäminen auttaa paremmin kuin itse ruoan miettiminen? Tyyliin, jos lapsesi syö tylsistyneenä, niin mieluummin keksii jotain muuta puuhaa, sarjakuvien lukemista, lautapelin pelaamista jne?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/76 |
19.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna sen olla, älä nyt ainakaan ala paasaamaan sille mitä se ei saa syödä ja mitä saa.

Siis MITÄ?! Ei saisi puuttua läskin lapsen syömisiin? Siinä taas meillä vuoden vanhempi. Voi jeesus. Tietysti pitää puuttua ja vaikka sitten paasata. Lapsuusiän lihavuus johtaa valitettavan usein aikuisiän lihavuuteen ja siitä on tosi vaikea päästä eroon. Lisäksi kaikki terveysongelmat, kiusaaminen ym. probleemat. Lapsen ylipainoon saa ja PITÄÄ puuttua eikä todellakaan "antaa olla". Ote pitää tietysti olla ei-syyllistävä, kannustava ja rakastava, mutta ei voi vaan antaa lihota rauhassa lisää.

Siinä vuoden vanhempi....

Siis oikeasti mitä hemmettiä? Nyt alan ymmärtää, miksi on niin paljon läskejä lapsia, jos hyvän vanhemmuuden mittari on nykyään se, kuinka vähän puuttuu lapsen syömisiin ja asioihin varmaan yleensäkin. Mitä pahaa siinä on, jos säätelee läskin syömisiä? Ja kyllä, käytän sanaa läski, koska en näe mitään syytä kaunistella asiaa puhumalla "pyöreydestä" tmv. Mutta jotain perusteluja haluaisin tähän, miksi ei saisi puuttua, koska minusta se on jo lähes pahoinpitelyä antaa lapsen lihota!

Puutuimme paljon syövän lapsemme syömisiin ja kerroimme ylipainon vaaroista ym hienovaraisesti. Nyt yksi sisarus suuttuessaan haukkuu läskiksi ja kyttää hänen syömisiään, huomauttelee heti jos toinen syö herkkuja.

Ei olisi ikinä pitänyt sanoa mitään, ei ikinä. Lapsi kyllä itsekin tietää olevansa hieman pullukka, normaalipainon ylärajalla. Koulussa on ässä, muisti on ylivertainen. Ehkä siitä tulee pullukka it-miljönääri, so fuckin what? Kavereiden seurassakin todella pidetty. Sä saat haukkua siellä ihmisiä niin paljon kuin haluat, ei hetkauta meitä.

Mielestäni en kyllä haukkunut ihmisiä, mutta en usko, että pikkusisarus on teillä ainoa, joka haukkuu läskiksi. Ei lapsi ehkä sinulle halua kertoa, jos koulussa esim pojat huutelee läskijuttuja. 

Eikä suurin ongelma ole edes enää se tilanne, jossa jo ollaan, vaan pitäisi ennaltaehkäistä lihavuutta pienestä asti! Jos ei koskaan päästä lapsia lihomaan, ei tarvitse myöskään huomauttaa painosta. Helppoa, eikö totta!

Se on myöhäistä neuvoa menemään vessaan, kun on jo paskat housuissa, että kiitti vaan neuvosta.

Vierailija
36/76 |
19.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oma tyttäreni on nyt 138cm ja reilu 37kg, painoa tullut neljä kiloa vuodessa. Ymmärtääkseni hän on vielä ihan normaalipainoinen, mutta selkeästi huomaa, että monet housut kiristävät vyötätöltä. Kaikki ns.ylimääräinen onkin keskivartalossa. Pienempänä hän oli hyvin pieni ja siro, joskus toisella luokalla alkoi tukevoitua. Mielestäni lapsen ruokavalio on laadullisesti kunnossa ja hän pitää kasviksista ja hedelmistä. Annoskoot taitavat olla joskus vähän isoja ja kotona niihin yritän vaikuttaakin, mutta kouluruokailuun en voi vaikuttaa. Asiaa ei yhtään helpota kaksi nuorempaa sisarusta, joiden taas pitäisi syödä paljon enemmän! Toki meillä herkkujakin syödään, mutta niitä tyttö ei "ahmi kaksin käsin". Hänellä saattaa olla avonainen karkkipussi kirjahyllyssä kuukauden ja lopulta heitetään pois kun karkit ovat jo kivikovia. Liikuntaa pitäisi lisätä, sitä ei tällä hetkellä tule kuin koulumatkoista. En ole onnistunut keksimään mitään kivaa tapaa liikkua lisää.

Itse olen ollut lapsena samanlainen (ja olisin yhä ellen taistelisi vastaan), ruoka maistui liiankin hyvin ja mikään liikuntaharrastus ei kiinnostunut. Ja koko ikäni olen jojoillut. Miten saisin pelastettua tyttäreni samalta "kohtalolta"...?

Vierailija
37/76 |
19.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Liikunnan lisäämiseen auttaa helpoiten paljon lenkitystä vaativa koiranpentu.

Ruokailuissa vähennetään ruoan kaloritiheyttä (vetisempää ja enemmän kasviksia sisältävää ruokaa), jolloin ruokaa voi syödä yhtä paljon kuin ennenkin. Sen lisäksi vähennetään nopeiden hiilihydraattien osuutta (pullat, hiivaleivät, keksit, peruna), jolloin ruoka pitää nälkää paremmin.

Santsaamisen estämiseksi tehdään vain yhdet annokset.

PS: jääkaapin ja pakastimen voi laittaa lukkoon jos on pakko. Varastamisella pitää olla seuraukset. Olin lapsena syönyt makeannälässäni kilon palasokeria. Jäin kiinni ja jouduin hakemaan pyörällä vieraita varten uuden paketin. 14km pyöräily hillitsi jatkossa varastamista.

Vierailija
38/76 |
19.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

minä pelkään, että meille on kasvamassa tuollainen lapsi :/ tyttö 5v, 105 cm ja 18 kg. roteva ruumiinrakenne, sellainen vanttera. jos leivon esim. muffinseja, söisi kaikki putkeen !  lämmintä ruokaakin  syö käsittämättömiä määriä, kuin ei olisi ikinä kylläinen! (esim. 4 isoa kotitekoista lihapullaa, reilu annos  muussia, kukkakaalia- lisää!).

esikoinen 7v, 120cm ja  20kg. on aina ollut hento ja kylkiluut näkyvät selvästi!  ei yritä ahmia pellillistä keksejä tai muffinseja putkeen ja ruokaa jaksaa hädintuskin syödä lautasellisen...

molemmat liikkuvat melko reippaasti ihan tuossa pihalla touhutessa, usein myös pyöräillemme kauppaan 

tai leikkipuistoon .  ruoka on kasvispainotteista kotiruokaa, esim. muussissa puolet bataattia tai kasviksia lisukkeena.  pari kertaa kuussa  tilaamme kebabit tai  käymme mäkkärissä.  aamupalaksi vaihdellen erilaisia puuroja (manna, kaura, helmi) ja/  tai leipää leikkeleellä .  karkkipäivänä saavat valita pienet pussit irtokarkkeja  TAI pienet suklaalevyt.   mummilassa tosin  saavat vetää keksejä ja jätskiä  niin että napa raikuu :D 

mutta palatakseni nuorempaan tyttöön.. huoh. mitä tästä tulee, kun nyt saa jo piilotella ruokia?! pussin leipää  kerralla ahtava koululainen? karkkia salaa osteleva sokerisyöppö? 

Vierailija
39/76 |
19.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun poika oli vauvana ja taaperona pitkä ja laiha. Yhtäkkiä ennen eskaria tai sen aikana muuttui pyöreäksi.

Nyt neljännellä alkaa pituuskasvu hoikistamaan poikaa sekä liikunta. Ruuasta pitää yhtä paljon kuin ennenkin.

Vierailija
40/76 |
19.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun esikoinen oli pyöreä n.7-11v asti ja nyt tuntuu että liiankin hoikka, nyt on siis 13 vuotias.. Mua ahdisti ennen paljon nämä mittaukset kun lapsen kuullen voivoteltiin että pitäisikö ottaa kolesterolit jne muuta mutten suostunut, meitä tentattiin myös rehujen käytöstä mutta koska itse syön vain kalaa ja rehuja, meillä todella lapsetkin tottuneet syömään rehuja pienestä pitäen.. Itse olen aina ollut, varsinkin lapsena ns huonosyömäinen ja aina sairaana, joten ei ollut paha asia että tytär oli pyöreä. Nyt tuntuu olevan nirsompi..

Itse kärsin taas kun lapsena motkotettiin terkkarilla että kun et syö oikein.. Opin valehtelemaan sujuvasti syömiseni kun tuntui ettei saa olla rauhassa koskaan