Muita pyöreiden lapsien vanhempia?

Vierailija kirjoitti:

Mun poika oli vauvana ja taaperona pitkä ja laiha. Yhtäkkiä ennen eskaria tai sen aikana muuttui pyöreäksi.

Nyt neljännellä alkaa pituuskasvu hoikistamaan poikaa sekä liikunta. Ruuasta pitää yhtä paljon kuin ennenkin.

Jäi kesken...

Eli en tiedä ollaanko tehty mitään oikein/väärin, jotenkin sw paino vaan alkoi laskemaan. Ainakaan ei mitään vittuilua aiheesta ei kannata aloittaa.

Onko lapsella huolia johon ruoka tuo lohtua? Itse söin lapsena kauheasti koska kiusattiin ja olin yksinäinen.

Et sä voi lapseltas vaatia olla hoikka jos ite näytät esimerkkiä olemalla läski 🙂

Meidän 6-vuotias poika on myös pyöreyteen taipuvainen ja tähän vaikuttaa moni asia: ensinnäkin, ei ole nirso, syö ihan mitä vaan fetajuustosta graavikalaan, on syönyt näin aina. Toisekseen rakastaa syömistä ja ruokailuja. Fiilistelee ravintolakäyntejä ja erilaisia herkkuja (ihan kuin vanhempasakin kyllä..). Kolmanneksi on luonteeltaan rauhallinen ja pohdiskeleva. Kun muut pojat painavat pää hiessä ulkona, tämä leikkisi hissukseen sisällä, pelaisi, katselisi kirjoja jne. Toki siinä on hyväkin puolensa, pojan kanssa on voinut jo pienestä asti mennä aina ja kaikkialle kun on niin lungi. Neljänneksi pojalla on silmälasit korjaamassa näköä, ja on ehkä senkin takia hieman kömpelö. Ei ole koskaan kiinnostunut joukkuelajeista, joihin ollaan häntä välillä viety. Ei vaan jotenkin ymmärrä, mitä hauskaa on juosta pallon perässä ja kisailla, ei ole siis kilpailuhenkinen. Viidenneksi pojalla on hidas ruuansulatus.

Mitä sitten olemme tehneet? Keksimme uinnin kivaksi harrastukseksi, jossa ei kömpelyys haittaa. Tulee mukaan pyörällä kun minä käyn lenkillä. Tai käymme leikkipuistossa. Ostimme trampan (jonka uutuudenviehätys on tosin hävinnyt..). Koetamme rajoittaa annoskokoja ja keksiä kevyempiä herkkuja, tyyliin mehujää jätskituutin tilalle. Annan kuitulisää ruuansulatusta helpottamaan.

Nämä keinot ovat auttaneet, mutta vähän ärsyttää, kun pienetkin lipsahdukset tuntuvat näkyvän pojassa heti. Pulla tuntuu jämähtävän pömppömahaksi välittömästi. Liikkuu kyllä harrastuksessa, mutta muu liikunta on enemmän tai vähemmän meidän vanhempien aktiivisuuden takana. Ja tää ainainen huolehtiminen, laskelmointi miten paljon on syönyt. Ja omien ajatusten salassa pitäminen pojalta. Ei oo helppoa! Lapset tuntuvat vaan olevan erilaisia. Vaikka omamme on vähän pyöreä, on hän luonteeltaan ihana <3

Vierailija kirjoitti:

Et sä voi lapseltas vaatia olla hoikka jos ite näytät esimerkkiä olemalla läski 🙂

Mä olen monesti miettinyt, onko ylipainon syy se, kun mun bmi oli raskauden alussa tasan 17.5? Eikä noussut kuin 65 kiloon koko raskauden aikana. Eli hani, mä luulen että sä olet meistä se läski 😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Kun jokin asia on kiellettyä, niin sitä haluaa enemmän. Älä siis ainakaan kiellä kaikkia herkkuja! Olen usein lukenut, että ihmisillä, joilla lapsena oli ruokanatsi äiti, on myöhemmin paljon ahmimista ym. syömishäiriötä.

No mitä sitten ehdotat, että tämmöisessä tilanteessa tehtäisiin? Jos ei rajoita, lapsi vetää meillä kaikkea holtittomat määrät. Siis hyvinkin esim. 4 täyttä lautasellista, on 6v.  Ja ihan normaalia kotiruokaa hotkii, kaikki menee. Salaatit, parsakaalit, selleritikut, spagetti, sienikeitto... mikä vaan, kunhan saa syödä. Kyläilyt on aivan painajaismaisia kun kinuisi koko ajan ja aina muut pöydässä antavat. Lapsi osaa jo nyt vetää oikeista naruista ja aina joku heltyy. Joudumme aina lopulta poistamaan pöydästä, koska vetäisi muuten kaikki kulhot kekeseist, kakusta, jätskistä yms. tyhjäksi. Päiväkodissa mättää minkä ehtii, vaikka ollaan kielletty ettei lisää saa antaa kuin kerran. Ihan hirvittää miten koulussa käy kun kukaan ei enää kontrolloi.

Liikutaan kaikki matkat hyötyliikuntana kävellen tai pyörällä, koska lapsi on pakko saada liikkumaan. Kotona hyppii trampoliinilla, pyöräilee, kiipeilee puissa, pelaa jalkapalloa jne. ja nauttii kyllä näistä jutuista. En tiedä miten sitä liikuntaa enää edes saisi lisää kun iltoja ei voi edes venyttää myöhäisemmiksi.

Jos ei asialle tee mitään, saa neuvolasta ja kanssaihmisiltä haukut, pitkät tuijotukset ja syytökset kuinka on lihava lapsi ja kuinka on vanhempien vastuulla lapsen lihavuus ja syöminen. Jos tekee sitten jotain ja koittaa rajoittaa ja ohjata, syytetään ettei saa puuttua ja lapsesta tulee syömishäiriöinen läski. Eli miten toimin jatkossa?

Ps. Meillä on jälkiruokaa ehkä kerran kuussa, lapset eivät syö kotona karkkia (kylässä kyllä saavat) ja pikaruokaa emme syö käytännössä koskaan (ehkä keran tai kaksi vuodessa). Sokerijugurtteja saa vain ja ainoastaan päiväkodissa. Max kerran kahdessa viikossa meillä leivotaan, tällöinkin sitä syödään samana päivänä ja se siitä. Kaakaota yms. sokerilitkuja ei löydy kaapeista lainkaan. Eli perunalla ja porkkanallakin saa näemmä lapsen lihavaksi kun toisella on ruokahalu mahdoton :(

Kun olin 18-vuotias, tuttavaperheen poika oli 6-vuotias ja painoi enemmän kuin minä. Minun mittani olivat 160/50 ja poika noin 100/60. Pojan pituudesta en ole varma, sujuva arvaus, mutta hän oli minua noin vyötäröön.

Mutta kyllä poika söikin. Vanhempien kaupasta otti "välipalaksi" lenkkimakkaran ja ison jaffapullon. Perhe muutti sitten muualle, joten en tiedä, miten jatko meni. 

Se lautasmalli on oikeasti hyvä. Monet suomalaiset väittävät olevansa lihavia, vaikka "syövät vain tavallista kotiruokaa". Kyllä sillä makaronilaatikollakin lihoaa, jos sitä syö koko lautasellisen...

Kasvisten lisääminen vaatii tietenkin vaivaa, sillä harvassa lapsiperheessä on mahdollisuus syödä vihersalaattia päivittäin. Kasvislisukkeiden tekoa on harjoiteltava ja esim. pakastevihanneksia voi lisätä helposti ruokaan kuin ruokaan...

Up

Vierailija kirjoitti:

Liikunnan lisäämiseen auttaa helpoiten paljon lenkitystä vaativa koiranpentu.

Ruokailuissa vähennetään ruoan kaloritiheyttä (vetisempää ja enemmän kasviksia sisältävää ruokaa), jolloin ruokaa voi syödä yhtä paljon kuin ennenkin. Sen lisäksi vähennetään nopeiden hiilihydraattien osuutta (pullat, hiivaleivät, keksit, peruna), jolloin ruoka pitää nälkää paremmin.

Santsaamisen estämiseksi tehdään vain yhdet annokset.

PS: jääkaapin ja pakastimen voi laittaa lukkoon jos on pakko. Varastamisella pitää olla seuraukset. Olin lapsena syönyt makeannälässäni kilon palasokeria. Jäin kiinni ja jouduin hakemaan pyörällä vieraita varten uuden paketin. 14km pyöräily hillitsi jatkossa varastamista.

Ok, eli perheeni on ilman ruokaa ettei yksi voi sitä syödä liikaa? Aika raakaa olisi muita kohtaan. Olet todella yksinkertainen, sori vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunnan lisäämiseen auttaa helpoiten paljon lenkitystä vaativa koiranpentu.

Ruokailuissa vähennetään ruoan kaloritiheyttä (vetisempää ja enemmän kasviksia sisältävää ruokaa), jolloin ruokaa voi syödä yhtä paljon kuin ennenkin. Sen lisäksi vähennetään nopeiden hiilihydraattien osuutta (pullat, hiivaleivät, keksit, peruna), jolloin ruoka pitää nälkää paremmin.

Santsaamisen estämiseksi tehdään vain yhdet annokset.

PS: jääkaapin ja pakastimen voi laittaa lukkoon jos on pakko. Varastamisella pitää olla seuraukset. Olin lapsena syönyt makeannälässäni kilon palasokeria. Jäin kiinni ja jouduin hakemaan pyörällä vieraita varten uuden paketin. 14km pyöräily hillitsi jatkossa varastamista.

Ok, eli perheeni on ilman ruokaa ettei yksi voi sitä syödä liikaa? Aika raakaa olisi muita kohtaan. Olet todella yksinkertainen, sori vaan.

Ja onko ruoan syöminen varastamista? En minä kiellä lapsiltani syömistä, joten eivät he ole varkaitakaan, toisin kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Googlettelemalla löytyy vaikka mitä keskusteluja, mutta kun ne saattavat olla vuodelta 2009 niin kommentoiminen tuntuu turhalta. Eli mulla on kolme lasta ja esikoiseni, 7-vuotias tyttö, on pullukka, kaksi nuorinta ovat todella hoikkia, esikoinen ollut aina pullukka. Tämä esikoistyttöni on jo vauvasta pitäen rakastanut syömistä ja liikunta on hänen inhokkinsa. Ei yhdessä silti käydään uimassa, kävelyillä ja polkemassa, ja koulumatkat (1,5km/suunta) kävelee ja hänellä on myös yksi liikunnallinen harrastus viikossa, mutta ei vaan hoikistu. Jatkuvasti lisään kasviksia hänen annoksiinsa ja yritän saada hänet ajattelemaan muutakuin ruokaa ja ihastumaan liikuntaan, mutta vielä en ole onnistunut. Hän on rauhallinen tapaus, ennemmin lukee ja katsoo tv:tä (ja kyllä, telkkarin katsomista meillä rajoitetaan) tai leikkii rauhallisesti istuen barbeilla yms kuin juoksentelee edestakaisin tai leikkisi nk.toiminnallisia leikkejä.

Kaipaisin vertaistukea. Minkälaisia teidän lapset ovat? Huomaan että olen alkanut seurailemaan muita pyöreitä lapsia ja kaikilla on samanlaisia ominaisuuksia kuin tytölläni, ovat rauhallisia ja herkkiä. Nämä villit ja äänekkäimmät lapset ovat yleensä laihoja, niinkuin nuorimmaiseni.

Ei tule vertaistukea.

Lapseni ovat jo teinejä ja ihan normaalinkokoisia nuoria ovat. Esikoinen on tyttö ja kaksi nuorempaa ovat poikia. Kaikki ovat erilaisia. 

Jätät faktat tytön ikää ja sukupuolta lukuunottamatta kertomatta avauksessasi. Puhut tytön ylipainosta, mutta et kerro hänen mittojaan. Sen sijaan kerrot omista arvoistasi paljon. Pyöreä tyttö vaivaa, koska "on jo vauvasta pitäen rakastanut syömistä ja liikunta on hänen inhokkinsa. Ei (???) yhdessä silti käydään uimassa, kävelyillä ja polkemassa, ja koulumatkat (1,5km/suunta) kävelee ja hänellä on myös yksi liikunnallinen harrastus viikossa, mutta ei vaan hoikistu." Kumpi olisi onnellisempi hoikistumisesta, tyttö vai äiti; kumman elämänlaatu paranisi seitsenvuotiaan hoikistumisesta, tyttären vai äidin?

Tarkoittaako polkeminen fillarointia ulkona? Miksi tyttö kävelee koulumatkat, jos hänellä on fillari? Ovatko ne kaksi hoikkaa, liikuntaan "ihastuneet" ja "toimeliaat" poikia? Et ilmeisesti tiedä, että ihmisellä voi olla muutakin kuin fyysistä toimeliaisuutta: sivistyksellistä, älyllistä, henkistä, kulttuurista, luovaa ... 

Liikunnassa ei ole mitään pyhää. Kuvauksessasi kerrot, että tyttö liikkuu paljon. Lisäksi hän lukee, leikkii nukeilla, käyttää mielikuvitustaan, rakastaa hyvää ruokaa (= erilaisia makuja, suutuntumia, värejä ja tuoksuja). Olet siis saanut potentiaalisesti luovan, ehkä alykkään, maailmaan uteliaasti suhtautuvan tytön, joka on vasta seitsenvuotias. Jätä hänet rauhaan ja lohduttaudu niillä liikuntaan ihastuneisilla hoikkeliineilla. 

Lapset eivät synny tähän maailmaan toteuttaakseen vanhempiensa toiveita. He ovat omia ihmisiään. Me vanhemmat vain huolehdimme, hoidamme ja hoivaamme, opetamme käytöstapoja, asetamme rajoja ja rakastamme. Sitten he jättävät meidät ja lähtevät elämään omaan elämäänsä. 

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlettelemalla löytyy vaikka mitä keskusteluja, mutta kun ne saattavat olla vuodelta 2009 niin kommentoiminen tuntuu turhalta. Eli mulla on kolme lasta ja esikoiseni, 7-vuotias tyttö, on pullukka, kaksi nuorinta ovat todella hoikkia, esikoinen ollut aina pullukka. Tämä esikoistyttöni on jo vauvasta pitäen rakastanut syömistä ja liikunta on hänen inhokkinsa. Ei yhdessä silti käydään uimassa, kävelyillä ja polkemassa, ja koulumatkat (1,5km/suunta) kävelee ja hänellä on myös yksi liikunnallinen harrastus viikossa, mutta ei vaan hoikistu. Jatkuvasti lisään kasviksia hänen annoksiinsa ja yritän saada hänet ajattelemaan muutakuin ruokaa ja ihastumaan liikuntaan, mutta vielä en ole onnistunut. Hän on rauhallinen tapaus, ennemmin lukee ja katsoo tv:tä (ja kyllä, telkkarin katsomista meillä rajoitetaan) tai leikkii rauhallisesti istuen barbeilla yms kuin juoksentelee edestakaisin tai leikkisi nk.toiminnallisia leikkejä.

Kaipaisin vertaistukea. Minkälaisia teidän lapset ovat? Huomaan että olen alkanut seurailemaan muita pyöreitä lapsia ja kaikilla on samanlaisia ominaisuuksia kuin tytölläni, ovat rauhallisia ja herkkiä. Nämä villit ja äänekkäimmät lapset ovat yleensä laihoja, niinkuin nuorimmaiseni.

Ei tule vertaistukea.

Lapseni ovat jo teinejä ja ihan normaalinkokoisia nuoria ovat. Esikoinen on tyttö ja kaksi nuorempaa ovat poikia. Kaikki ovat erilaisia. 

Jätät faktat tytön ikää ja sukupuolta lukuunottamatta kertomatta avauksessasi. Puhut tytön ylipainosta, mutta et kerro hänen mittojaan. Sen sijaan kerrot omista arvoistasi paljon. Pyöreä tyttö vaivaa, koska "on jo vauvasta pitäen rakastanut syömistä ja liikunta on hänen inhokkinsa. Ei (???) yhdessä silti käydään uimassa, kävelyillä ja polkemassa, ja koulumatkat (1,5km/suunta) kävelee ja hänellä on myös yksi liikunnallinen harrastus viikossa, mutta ei vaan hoikistu." Kumpi olisi onnellisempi hoikistumisesta, tyttö vai äiti; kumman elämänlaatu paranisi seitsenvuotiaan hoikistumisesta, tyttären vai äidin?

Tarkoittaako polkeminen fillarointia ulkona? Miksi tyttö kävelee koulumatkat, jos hänellä on fillari? Ovatko ne kaksi hoikkaa, liikuntaan "ihastuneet" ja "toimeliaat" poikia? Et ilmeisesti tiedä, että ihmisellä voi olla muutakin kuin fyysistä toimeliaisuutta: sivistyksellistä, älyllistä, henkistä, kulttuurista, luovaa ... 

Liikunnassa ei ole mitään pyhää. Kuvauksessasi kerrot, että tyttö liikkuu paljon. Lisäksi hän lukee, leikkii nukeilla, käyttää mielikuvitustaan, rakastaa hyvää ruokaa (= erilaisia makuja, suutuntumia, värejä ja tuoksuja). Olet siis saanut potentiaalisesti luovan, ehkä alykkään, maailmaan uteliaasti suhtautuvan tytön, joka on vasta seitsenvuotias. Jätä hänet rauhaan ja lohduttaudu niillä liikuntaan ihastuneisilla hoikkeliineilla. 

Lapset eivät synny tähän maailmaan toteuttaakseen vanhempiensa toiveita. He ovat omia ihmisiään. Me vanhemmat vain huolehdimme, hoidamme ja hoivaamme, opetamme käytöstapoja, asetamme rajoja ja rakastamme. Sitten he jättävät meidät ja lähtevät elämään omaan elämäänsä. 

 

Tää oli herättelevä kommentti, kiitos.

Ap

Kannattaa yrittää miettiä mistä ruuan varastelu voisi lohtua. Mulla oli lapsena paljon ahmimista/tunnesyömistä, koska tunsin alemmuutta hoikkaan isosiskooni ja luokkakavereihini. Ei ollut ihme, jos koulusta tullessa vetäisin puoli pakettia paahtoleipää. Yritä löytää hoidettavaksesi siis syy, älä jahtaa vain seurauksia.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa yrittää miettiä mistä ruuan varastelu voisi lohtua. Mulla oli lapsena paljon ahmimista/tunnesyömistä, koska tunsin alemmuutta hoikkaan isosiskooni ja luokkakavereihini. Ei ollut ihme, jos koulusta tullessa vetäisin puoli pakettia paahtoleipää. Yritä löytää hoidettavaksesi siis syy, älä jahtaa vain seurauksia.

Lohtua, eli johtua, ajatukset olivat jo lohtusyömisessä.. /aiempi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän kuopus on melko pyöreä, kaksi muuta lasta hyvin hoikkia.

Lääkäri ei vielä luokitellut ylipainoiseksi (vankka ja vahva, ei mitenkään taikinamainen), mutta on minun mielestäni, koska pituutta 140 cm ja painoa 40 kg. On hyvin vahva, harrastaa liikuntaa seurassa neljä kertaa viikossa, sen lisäksi tietysti pihapelit ym. Liikkuu paljon, on sosiaalinen, on paljon kavereita. 

Syö tavallista kotiruokaa ja koulussakin normaalisti. Mutta pöllii herkkuja salaa, siis kotona. En ole aiemmin tajunnut että sitä tekee, koska toiset lapset eivät koskaan moista ole harrastaneet. Ottavat muutaman karkin / donitsin ja siinä se, ei enempää. Siksi niitä ei ole laitettu lukkojen taakse.

Tämä yksi siis saattaa vetäistä litran sokeroitua mehua, syödä paketin keksejä jos saa käsiinsä. Nyt olen joutunut poistamaan kaiken sokeripitoisen talosta, vierasvarat on viety piiloon lukkojen taakse.

Toisinaan saattaa syödä välipalaksi yhden kokonaisen kauraleivän, viimeksi olin itse ulkona pihatöissä ja kun tulin sisälle poika oli vetäissyt koko kiekon. 

On surullista katsoa kun on noin pyöreä, ei pysty tekemään kärrynpyöriä, kun kädet ei jaksa kannattaa kroppaa. 

Mutta olemme nyt asian kanssa vakavissamme ja ruokailua valvotaan enemmän.

Ei se varastelu lopu piilottamalla herkut vaan opettamalla että varastaminen, kotonakin, on väärin. Kai saa edes rangaistuksen?

Tää on nyt ihan ohi aiheen, mutta että siis kotona kaapista ruuan syöminen on varastamista? Kai lapsella on yhtälainen oikeus syödä kodissaan olevaa ruokaa kuin muillakin perheenjäsenillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunnan lisäämiseen auttaa helpoiten paljon lenkitystä vaativa koiranpentu.

Ruokailuissa vähennetään ruoan kaloritiheyttä (vetisempää ja enemmän kasviksia sisältävää ruokaa), jolloin ruokaa voi syödä yhtä paljon kuin ennenkin. Sen lisäksi vähennetään nopeiden hiilihydraattien osuutta (pullat, hiivaleivät, keksit, peruna), jolloin ruoka pitää nälkää paremmin.

Santsaamisen estämiseksi tehdään vain yhdet annokset.

PS: jääkaapin ja pakastimen voi laittaa lukkoon jos on pakko. Varastamisella pitää olla seuraukset. Olin lapsena syönyt makeannälässäni kilon palasokeria. Jäin kiinni ja jouduin hakemaan pyörällä vieraita varten uuden paketin. 14km pyöräily hillitsi jatkossa varastamista.

Ok, eli perheeni on ilman ruokaa ettei yksi voi sitä syödä liikaa? Aika raakaa olisi muita kohtaan. Olet todella yksinkertainen, sori vaan.

Ei vaan jokaiselle tehdään sen verran ruokaa, kun hän tarvitsee. Ei yhtään enempää, jolloin ahmiminen ei onnistu.

Ylensyöminen on yhtä tehokas tapa turmella terveytensä kuin tupakointi tai alkoholin käyttö. Se tappaa yhtä lailla ja jopa nopeammin. Miksi sitä ei saisi rajoittaa?

Voisin kertoa oman tarinani lapsuudestani. Minulla on sisaruksia jotka ovat hoikkia ja pitkiä, minä olin lapsena lyhyt ja pullukka. Oikeasti en edes ollut mitenkään huolestuttava, mutta kontrasti sisaruksiini oli suuri ja kaikki vertailivat minua heihin.

Kotona söin välipalaa ja napostelin vaikka ei ollutkaan nälkä. Yhteisillä aterioilla syötiin terveellisesti ja vanhemmat rajoittivat syömistäni. Harrastin paljon liikuntaa ja olin liikkuvainen lapsi, silti olin pullukka.

Yläasteelle mennessäni painoni alkoi tasaantua kun kasvoin pituutta. Tällä hetkellä olen 168/56. Olen siis hoikka ja sopusuhtainen. Sairastin vuosia masennusta lapsuudessa ja nuoruudessa ja vasta myöhemmik tajusin olevani tunnesyöjä.

Toivottavasti jaksat toimia niinkun nytkin, teet ap oikein huolehtimalla lapsesi painosta. Muista myös tukea häntä ja olla selvillä miten hän jaksaa henkisesti. Tsemppiä sinulle.

Meillä päiväkodissa neljä vee pikkutyttö,joka lihoo jatkuvasti.Syö aivan uskomattomat määrät.Enemmän,kuin minä,aikuinen ihminen.Lounalla saattaa syödä lähes kymmenen perunaa ja aina syö kaikkea monta lautasellista.Vaikea aloittaa tästä keskustelu äidin kanssa.Mutta pakko se on.Lomien aikana lihonut valtavasti.

On tää sit kanssa fiksua, vihataan läskeyttä ja sit haukutaan äiti joka kaipaa asiallisia neuvoja lapsen painonhallintaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunnan lisäämiseen auttaa helpoiten paljon lenkitystä vaativa koiranpentu.

Ruokailuissa vähennetään ruoan kaloritiheyttä (vetisempää ja enemmän kasviksia sisältävää ruokaa), jolloin ruokaa voi syödä yhtä paljon kuin ennenkin. Sen lisäksi vähennetään nopeiden hiilihydraattien osuutta (pullat, hiivaleivät, keksit, peruna), jolloin ruoka pitää nälkää paremmin.

Santsaamisen estämiseksi tehdään vain yhdet annokset.

PS: jääkaapin ja pakastimen voi laittaa lukkoon jos on pakko. Varastamisella pitää olla seuraukset. Olin lapsena syönyt makeannälässäni kilon palasokeria. Jäin kiinni ja jouduin hakemaan pyörällä vieraita varten uuden paketin. 14km pyöräily hillitsi jatkossa varastamista.

Ok, eli perheeni on ilman ruokaa ettei yksi voi sitä syödä liikaa? Aika raakaa olisi muita kohtaan. Olet todella yksinkertainen, sori vaan.

Ei vaan jokaiselle tehdään sen verran ruokaa, kun hän tarvitsee. Ei yhtään enempää, jolloin ahmiminen ei onnistu.

Ylensyöminen on yhtä tehokas tapa turmella terveytensä kuin tupakointi tai alkoholin käyttö. Se tappaa yhtä lailla ja jopa nopeammin. Miksi sitä ei saisi rajoittaa?

Sun vastaus on niin huono, että en jaksa edes lukea. Konkretiaa siinä on tasan 0. Oletko joku apukoululainen joka on löytänyt äidin laihdutusoppaan?