"iloisen ihmisen" masennus, onko olemassa sellaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on sama ongelma, AP. Ihmisten seurassa olen aina iloinen ja puhelias ja töissäkin porukan ilopilleri ja moni ihmetteleekin miten joku voi olla aina näin hyväntuulinen. 

Oikeasti ahdistaa koko ajan ja ihmisten kanssa oleminen tuntuu pahalta viimeistään jälkikäteen. Töissä saan työnnettyä pahan olon piiloon kun saan sieltä muuta ajateltavaa. Kotona olen surullinen ja hiljainen ja mietin oikeastaan joka päivä itsemurhaa tai itseni satuttamista muilla tavoin. Viime aikoina suru ja ahdistus on muuttunut enemmänkin tyhjyyden ja välinpitämättömyyden tunteeksi, keväällä taas itkin koko ajan kotona salaa mieheltä ja sain pari kertaa kesken työpäivän (eri työpaikka) jonkin sortin hermorohmahduksen. Masennus todettu jo 7 vuotta sitten, mutta hoidossa tai lääkityksellä en ole ollut nyt neljään vuoteen.

Sori sekavasta viestistä, olen vähän kuumeessakin.

Just tällänen on mun tilanne. Töissä pystyn olemaan oma normi iloinen itseni, mutta sitten ku pääseen kotiin tulee se tappava väsymys ja ahistus. Tuntuu että joku kuristaa ja multa loppuis happi.

Ahistaa pelkästään se että kun en ymmärrä mikä mua ahistaa :(

Oon myös miettinyt että omilla ajatuksilla olen saanut itseni tähän kuntoon , mutta miten tästä pääsee pois. En halua olla tässä olotilassa.

Eron jälkeen erityisesti on ollut niin yksinäistä, se ihminen kehen luotin ja kenen kans piti elää elämän loppuun asti, ei ole enää siinä. Tuntuu että kukaan ei pysty häntä korvaa ja yksin en vaan jaksais elää.

Itketyttää ja ahistaa joka ikinen päivä. Kauhea ikävä enkä voi asian hyväksi tehdä mitään.

Tekis miel vaan nukkuu aamusta iltaa, mutta mitä enemmän nukun sitä enemmän näen painajaisia.

Ap

Olen todella pahoillani puolestani kun joudut kokemaan saman olon. Toivon että siellä psykiatrisella sairaanhoitajalla käynti helpottaa oloasi, olet rohkea kun uskallat hakea apua. Alkuun monista tuntuu ettei ole juurikaan apua, mutta kannattaa ehdottomasti silloinkin jatkaa hoitoa ja pyytää hoitajan/psykiatrin vaihtoa jos henkilökemiat eivät pelaa.  Itse syytän myös itseäni ja ajatuksiani tästä olosta, vaikka tiedän ettei pitäisi. Erotuska helpottaa ajan ja mahdollisesti hoidon kanssa, vaikka nyt tuntuu toivottomalta elää ilman sitä rakasta, niin yritä kestää.