Lapsuutesi mieleen jäänyt hajumuisto?
60-luvulla isä käynnisteli pakkasella Triumphia, seisoin aina siinä pakoputken edessä ja vedin keuhkoihini sitä ihanaa tuoksua.
Kommentit (670)
Tuoksua tuoksua tuoksua lapsuuden :) kirjoitti:
Joskus 80-90 - luvulla myytiin jotain puikkoliimaa, olikohan se sininen, joka tuoksui tosi hyvälle. Sitähän sitten piti kakarana nuuskia.
Sitten jokin pieni parfyymipullo jossa oli kyljessä orvokin kuva. Se tuoksui aivan mielettömän hyvälle! Sitä piti laittaa kirjepapereihinkin kun kavereille kirjeitä kirjoitteli. Ja tuosta kirjeestä tulikin mieleen, että ne tuoksukirjepaperit on jäänyt kans mieleen. Oi niitä hajumuistoja! :)
Mulla vähän samanlaisia tuoksu muistoja . Kirsikan tuoksuinen liimapuikko.
Omenan mallinen ja omenalta tuoksuva vihko.
Suklaa hajukumi.
Valion Hedelmäpommi-jogurtin tuoksu. Me lapset saimme purkilliset sitä välipalaksi, aina kun olimme kyläilemässä serkkujen luona.
Kun oli kesällä ollut koko päivän ulkona auringossa niin ihossa oli sellainen tietty tuoksu joka oli hyvä. Sen sai vielä voimakkaammaksi jos nuolaisi käsivartta.
70-80-luvun lapsi muistelee
- Luistelukentän koppi: puulattia, kaamina ja lumesta & jäästä kosteat villatumput
- Tiimarin hajukumit
- koululaukku markiisimaista kangasta
- mummin ruisleipätiinu
- 3. luokan ensimmäinen sinikopio-koepaperi
- Hubbabubba
- Mansku- ja Bansku-patukat
- litteät purkat
- Zoo-limpparit
- Anais Anais -parfyymi
- mansikkahuulikiilto
- appelsiini-makuhuulirasva
- mäntymökki
Vitalis jota äiti laittoi naamani pakkasen takia. Nuuhkin kaupassa aina Vitalista.
Myös sateen jälkeinen vihreän tuoksu. Tai ruohonleikkuun jälkeinen tuoksu.
Jossain määrin myös hienoinen röökinhaju.
Vick Vaporubin voimakas mentholimainen tuoksu kun oli nuha.
Urheilukenttä. Harjoittelin tosi paljon 6-vuotiaasta 15-vuotiaaksi asti. Rakastin pikajuoksua ja pituushyppyä ja siitä urheilukentän tuoksusta tulee hyviä fiiliksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vitalis jota äiti laittoi naamani pakkasen takia. Nuuhkin kaupassa aina Vitalista.
Myös sateen jälkeinen vihreän tuoksu. Tai ruohonleikkuun jälkeinen tuoksu.
Jossain määrin myös hienoinen röökinhaju.
Minulle myös tuli mieleen pakkasrasva, mutta meillä se oli Niveaa metallisessa purkissa, jossa oli joku talvinen maisemakin kannessa? Myös pakkanen itsessään "tuoksui".
80-90 lukujen varsinkin japanilaisten autojen sisustan ja plyysi-penkkien haju vie muistoihin. Sitä ei pysty kuvailemaan, mutta heti sen haistaessa tietää, että nyt on automatka tiedossa.
Pontikan keitosta tullut tuoksu. Faija keitteli papan kanssa. Hajua en ole haistanut neljäänkymmeneen vuoteen enkä ikipäivänä unohda sitä.
Päiväkodin pienet pallokuvioiset pallot olivat ihanan tuoksuisia
Letut, joista muistuu mieleen ortodoksinen jumalanpalvelus radiosta.
Uskovainen äitini kuunteli sunnuntaisin radiosta luterilaisen jumalanpalveluksen klo 10.
Sen jälkeen hän usein ryhtyi paistamaan lettuja sunnuntain ruuaksi (muulloin syötiin raskaammin, lihaa ym., mutta sunnuntaisin kevyemmin.).
Radio jäi päälle, kun luterilaisen jälkeen tuli ortodoksinen.
Lettujen tuoksu ja ortodoksisuus kuuluvat yhteen. (Juuri muuta en ortodoksisuudesta lapsena tiennytkään; asuimme Länsi-Suomessa.)
Vieläkin on ihanaa Vitalista joka tuoksuu niin hyvälle
Tuoksut on ihania, heinäpellon tuoksu, apilan, kuiva heinä tuoksui niin kesälle. Sama musiikin kanssa, jotkut vanhat valssit tuo niin mieleen lapsuuden kesät, ikkunat oli auki, tuuli heilutteli verhoja, oli sunnuntai ja nukkeleikit...🤔
Ruisleivän tuoksu leipomispäivinä.
Mummoni levitteli kuumat leivät jäähtymään kuistin seinustoille ja penkeille. Tuoksui ihanalta pihallakin, myös talvella. :)
Vierailija kirjoitti:
Vick Vaporubin voimakas mentholimainen tuoksu kun oli nuha.
Mummolamme sijaitsi Pohjois-Suomessa lähellä Ruotsin rajaa. Kävimme Haaparannalla ostoksilla kun olin lapsi 50- ja 60-lukujen vaihteen tienoilla. Minun muistoissani Vick Vaporub liittyy vahvasti niihin ostosreissuihin. Oliko niin että sitä ei vielä saanut Suomesta vai oliko se halvempaa Haaparannalla? Tuo voimakas ja "parantava" tuoksu tuo mieleen lapsena sairastelut kun äiti siveli Vickiä rintaan ja nenän alle.
Kasariajalta koulun keittiön tuoksut. Pääsinpä eräänä aamuna seuraamaan valtavaa paistolaaria.
Ensin heitettiin muutamat voinapit. Sitten kipattiin rosteriämpäristä iso kasa jauhelihaa paistumaan.
Sekaan vielä muutama koura kuivattua sipulia. Niin rehellistä ruokaa tehtiin silloin. Koulusapuskoista
tilliliha oli lemppari. Voinapeilla (omaan annokseen) tuli herkullista. Tuoksun muistaa aina.
Kaipaan karkkipuolesta punaista alkuperäistä Royal-suklaata. Minttumainen tuoksu, ei voi erehtyä.
Ei pidä sekoittaa vanhaan vihreään Royaliin.
Sokeritehtaalta tuli syksyisin makea haju juurikkaiden keitosta. Palaan aina muistoissani koulutielle sumuisena aamuna, kun jossain tunnen tämän hajun.