Lapsuutesi mieleen jäänyt hajumuisto?

Kävin pienenä mummon kanssa usein pikkuisessa leipomossa, jossa oli aina ihana tuoksu - tietenkin. Suurimpana herkkuna Elisabeth-leivokset ja vanhanaikaiset kunnon munkkipossut, joilla herkuteltiin viikonloppuisin. Joskus vuosia myöhemmin yli parikymppisenä käväisin leipomossa jälleen. Se sama ihana ja niin tuttu tuoksu tuli vastaan jo eteisessä ja sai aikaan tunteen, että olin taas alakoululainen. :) 

Vierailija kirjoitti:

Sellun rahakas tuoksu pienen kotikaupungin yllä. Kun tulimme autolla muualta Suomesta, voi sitä riemua kun alkoi kotiseutu tuoksua.

Yläasteen aikaan opettelivat kotikylällä sulfaattisellun valmistusta. Mätä kananmuna löyhkäsi joka paikassa viikkokausia, päivästä toiseen. Sitten kun sattui vielä koulussa ruuaksi kaalilaatikkoa niin olipa nautinto. Sanottiin, että raha haisee... No ei se enää haise juuri koskaan.

Jouluisin lipeäkalan haju,koulun ruokalan tuoksut,iltaisin viikonl. savun haju saunojen lämmityksestä johtuen,asuttiin omakotialueella. Permanenttiaineiden haju.

Miten jokaiseen tällaiseen kivaankin ketjuun, jota olisi hauska lukea, ilmestyy aina muutama perse-/pillu-/peräreikä-/paskajankuttaja? Kyllä mahtaa olla "mukavaa" elämää, jos ei muuta pääkoppaan mahdu. Sanoo tai kirjoittaa minkä tahansa sanan, niin jollain väkinäisellä tavalla se saadaan liittymään kyseisiin asioihin. 

Ruohosipuli, kasvoi meidän talon seinän vieressä.

Liptonin mandariini-appelsiinitee <3

Jaettavan Karjalainen-lehden sivujen tuoksu.

Tuli ihan ikävä lapsuutta ja kotia.

Heinien tuoksu ladossa, kun heinäntekoaikaan polvenkorkuinen kakara ei vielä muuhun työhön kyennyt, niin heinärintuusta polkemaan. Lämpimän vastalypsetyn maidon ja lehmän pehmeän kyljen tuoksu, silloin kun vielä oli käsinlypsy. Siinä oli jotain rauhallista tunnelmaa ja aina ilta (kakarat taisivat nukkua vielä aamulypsyn ajan.)

Piparitaikinan tuoksu! Ihan sen tuoksun vuoksi pitää edelleenleipoa pipareita joulun alla, vaikka en niitä erityisemmin välitä syödäkään.

Niksulan päiväkodin leikkari oli Mallasjuoman vieressä Lahden Kirkkopuistossa. Siellä tuoksui välillä mallas, mutta yleisimmin muistihajuna on siellä kasvaneiden tuija-puiden lehdet.

Semper Fidelis kirjoitti:

Joka syksy ennen koulun alkua aloin haistamaan "koulun hajun" .  Hajumuisto koulusta on kai ollut niin voimakas, että  se tuli ikään kuin selkärangasta. 

Ekaluokalle meno oli vaikeata mulle, muistan että se koulun laitosmainen hajukin oli vastenmielinen.

Mummon kaalilaatikko. Parempaa herkkua ei ollut

Vierailija kirjoitti:

Niksulan päiväkodin leikkari oli Mallasjuoman vieressä Lahden Kirkkopuistossa. Siellä tuoksui välillä mallas, mutta yleisimmin muistihajuna on siellä kasvaneiden tuija-puiden lehdet.

Nykyisin ko. puistossa "leikkii" ihan muu väki ja ainoa tuoksukin tulee ihan eri lehdistä...

Pikku Fiiatin tekonahkapenkkien tuoksu. Saunan lämmitys puilla lauantaisin ja nuorten sävellahja.

Vierailija kirjoitti:

Veneen tervauksen tuoksu. Vieläkin tulee niin hyvä ja turvallinen olo kun haistan tuon tuoksun. Toinen ihana tuoksumuisto on lahnojen ja ahvenien savustuksesta lähtevä tuoksu.

Hyvä tuoksu tuli myös puusuksien tervaamisesta. Lapsuudenkotini kun tyhjennettiin, niin otin mukaani ikivanhan pullon, jossa on ihanan lempeäntuoksuista hautatervaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten jokaiseen tällaiseen kivaankin ketjuun, jota olisi hauska lukea, ilmestyy aina muutama perse-/pillu-/peräreikä-/paskajankuttaja? Kyllä mahtaa olla "mukavaa" elämää, jos ei muuta pääkoppaan mahdu. Sanoo tai kirjoittaa minkä tahansa sanan, niin jollain väkinäisellä tavalla se saadaan liittymään kyseisiin asioihin. 

Tämä on niin totta ja miksi alapeukutetaan, jos joku vastaa otsikon aiheeseen asiallisesti.

Mummolan kuisti tuoksui omenoille. Pappa niitä myi torilla.

Makaronivellin, hiihtokisojen lämpimän mehun ja metsän tuoksu.

lapsena aamukasteen tuoksu vihreällä nurmella. oi sitä onnea ja vapautta silloin! ja ehkä se tuoksuikin paremmin nenään kun sitä oli puolet matalemmalla ja lähempänä ruohikkoa! muistan hyppelehtineeni aamulla kouluun ekaluokkalaisena kaverin kanssa kun olimme samalla luokala.

ja olemme edelleen yli nelikymppisinä hyviä ystäviä! tulin juuri kaffelta hänen luotaan. onni on ystävyys.

Isoisän kuplavolkkarin tunkkainen haju. Siellä oli joskus kaatunut kermaa istuimelle, ja vaikka se pyyhittiin tarkasti pois, lemu jäi.

Maltaan tuoksu Pyynikin vanhasta panimosta, joka sijaitsi muutaman korttelin päästä koulustani. Varsinkin sumuisina ja kosteina syysamuina haju pikkuskidin pää meni ihan pyörälle. Mutta nykyään ajattelen tuoksua kaiholla.

Nestemäisen lipeän tuoksu kuului kevääseen, sillä kasteltiin silloin kadut. Ruskeita lätäköitä oli kaikkialla.

Valkeakosken sellutehtaan löyhkään piti aina varautua kun mentiin autolla Tampereelta Helsinkiin. Joskus tuuli toi tuoksun Tampereelle saakka.

Äidin vastaleivotut sämpylät ja korvapuustit.

Kummitätini (oli sangen iäkäs) ruuan tuoksu, kuten kalakeitto kummisedän pyytämistä kaloista.

Kukkivien tuomien tuoksu. Lapsuuden kotikaupungissani tuomet kukkivat silloin, kun koulun kesäloma alkoi. Sitä vapauden ja onnen tunnetta! Vielä nyt viisikymppisenäkin tuosta tuoksusta tulee keväisin hyvä mieli.