Yksi pelkääjä ;D

haluan vielä rohkaista sinua, juuri synnyttäneenä, koska itse sain raskaana ollessani paljon kannustusta näiltä sivuilta. Minua auttoi paljon, kun raskausaikana otin kaikki pelot ja ajatukset vastaan sellaisina kun ne tulivat ja käsittelin ne päässäni. Olin varautunut siihen, että synnytys on jotain ihan hurjaa. Siitä jäi kuitenkin todella hienot muistot. Epiduraali auttoi minua ihanasti ja eniten pelkäämäni episiotomiakaan ei oikeasti ollut niin kamalaa miltä kuulosti ja on parantunut viikossa. Löysin myös loppuviikoilla sellaisen positiivisen vireen, joka mielestäni auttoi. Se on tuntematon taival, mutta se tunne kun se on tehty, on jotain, mitä kannattaa odottaa :) Kun tosipaikka tulee, tulet huomaamaan mitkä mahtavat voimat sinulla on sisällä.



Parahinta jatkoa sinulle ja onnea synnytykseen!

synnytykseen valmistautumisesta sivulta www.synnytys.net. Suosittelen lämpimästi kyseisen cd-levyn hankkimista! Levyä voi tilata netistä ja sitä on myynnissä myös joissakin Citymarketeissa ja Akateemisessa kirjakaupassa.

Itse sain synnytyspelon takia suunnitellun sektion, kun ei pelkoja pystytty polillakaan poistamaan.

on vaikea sanoa, minkä verran muilla sattuu. Olen itse kuullut ystäviltä, jotka ovat synnyttäneet, ettei se avautumisvaihe ole ollut kovin kivulias vaan se ponnistusvaihe, jos ei ole ollut ehditty antaa epiduraalia. Kivuton se ei ollut kenelläkään, ei minullakaan, mutta kyllähän ihan siedettävä. Itse sain epiduraalin ja se varmasti auttoi aika paljon kipujen kanssa. Loppuponnistus ei sattunut yhtään. Melko kivutonta oli mulla. Ymmärrän pelkosi mutta muistathan, että nykyään tosiaan on kipulääkitysmahdollisuus (erityisesti epiduraali on monen mielestä ihana helpotus), jota voit käyttää.



Synnytyskipuihin auttoi minulla paljon se, että muisti, minkä tähden sitä nyt kärsitään: vauvan. Eli kun kärsii hammassärystä, niin sitä ei millään meinaa kestää eikä ymmärtää, ei nyt eikä myöhemminkään, mutta synnytyskipu tuottaa ihanan asian: vauvan ja häviää vauvan synnyttyä heti, joten sitä ei, ainakaan minä, ajattele jälkeenpäin kauheana asiana synnytyskipujen tähden ainakaan. Synnytyskivut ikäänkuin unohtaa. Sitä paitsi ne kovemmat kivut ovat yleensä vasta viimeisillä tunneilla, ei esim. koko 10 tunnin aikana, jos olen ymmärtänyt oikein. Mulla ainakin näin ja ystävilläni. Eli tiedät, että niiden alettua todennäköisesti piakkoin ne päättyvät ja sinusta tulee oikein onnellinen ihanan vauvan äiti! Onneksi olkoon hänestä!

ja saat apua synnytysosastolta. Siellä opetetaan kaikki, mitä tarvitset vauvan hoidossa ja saat myös kysyä uudestaan, jos siltä tuntuu. Se, että on samassa huoneessa muiden synnyttäjien kanssa, oli minusta ihan o.k juttu ensisynnyttäjänä senkin tähden, että näki, miten muutkin opettelivat ja sai muutenkin jutella muiden aikuisten kanssa. Saat myös huilia siellä osastolla vauvanhoidosta, jos tahdot, sillä vauva voi olla välillä lastenhoitajan huoneessa. Siis, minkä nyt raaskit erossa olla ;-), mutta jos tuntuu esim., että tahdot olla hetkisen omissa mietteissäsi syömässä, niin se on ihan o.k. Pienen vauvan kanssa kotona pärjääminen saattaa olla vähän hankalaa aluksi mutta siihen oppii nopeasti ja neuvolasta voit sitten kysyä lisäapua aina, jos tuntuu, että tarvitset. Mutta hyvin se varmasti tulee menemään!

synnytys on luonnollinen tapahtuma naiselle ja pakko vielä todeta sen verran että vaikka se sattuu, kivut loppuu kun seinään kun oman lapsen saa syliin ja se onnentunne on niin suuri ja päätähuumaava ettei sille vedä mikään vertoja..kroppa pistää parhaat " huumeensa" tarjolle synnytyksen jälkeen ja mihinkään ei voi verrata sitä hyvänolontunnetta joka tulee kaiken sen kivun jälkeen..

ja sen verran myös että synnytyskivuista voi toki selvitä ihan hyvin myös ilman kipulääkkeitä (itse en kannata näitä puudutuksia enkä niitä itselleni halua)..

kirjoista löytyy paljon hyvää tietoa ja suosittelisinkin lämpimästi Janet Balaskasin kirjoittamaa Aktiivisynnytys- kirjaa (löytyy varmaan joka kirjastosta), tärkeintä mielestäni synnytykseen valmentautumisessa on henkinen puoli, kun uskoo ja luottaa omaan kroppaansa ja tuntemuksiinsa niin kaikki menee hyvin..

onnellista odotusta

t. anni 33+ ja poika 02/04

ihan kamalasti kun oli kuullut ja lukenut kaikenlaisia kauhu kertomuksia.

Ja mä siis olin valmistautunut siihen että siitä tulee ihan kamala kokemus kivun kannalta.Mut toisin kävi,vieläkin olen ihmeissäni miten se menikään niin kivuttomasti.koko se aika kun oli synnytys käynnissä odottelin et milloin tää tästä pahenee,mut niin ei käynytkään.

Vedet meni ja supistukset alkoi,ne tuntui aluksi just niinkuin menkkakivut,ja alavatsalla.

Jossain vaihees oli sitten jo niitä kovempia kipuaaltoja,ehkä tunnin jaksoin kunnes otin epiduraalin.Otinkin just oikeeseen aikaan kun siitä ei sit kauaa menny ponnistamiseen(alle tunti) johon sit meni vain 8 minuuttia.Epiduraalin vaikuttaessa ponnistusvaihe meni kivuttomasti.Sanoisin et tuuri oli mukana.Kätilö sanoi silloin kun pyysin epiduraalin et vielä olis voinut tsempata ilman sitä,mut mä ajattelin et eihän tää täst helpotakkaan niin otan sen jo.Hyvä että otin,muuten en olis enää hetken päästä saanutkaan ja olis kokemus hieman erilainen.



Esikoispoika syntyi rv 37 ,uuden vuoden päivänä.

Ekat puoltoista kk oli rankkaa vauvan kanssa,kaikki ne tottumiset omiin vähiin uniin jne.Mut nyt on jo niin tottunut että ei tarvii enää päivällä ottaa yövelkojakaan takas.Mut monta yötä siihen vaadittiin että tässä näin ollaan.







-äiti 83-

Minulle ei ole jäänyt mitään traumoja synnytyksestä,kahdesta sellaisesta.Kaikki menee siinä omalla painollaan,ei voi tietenkään sanoa etteikö se sattuisi mutta heti kun lapsen saa rinnuksille niin kipu kaikkoaa.Hyvin se menee..nauti raskaus ajasta ja lepää kunnolla...ja älä jännitä paljoa etukäteen!!annan voimia sinulle tulevaan koitokseen...

Mieluummin synnytän kuin olen hammaslääkärissä.

Sattuihan se synnytys, ihan hirveästi, mutta siinä tilanteessa oma olo tuntui kuitenkin toisarvoiselta. Kipuun saa myös lievitystä, lääkkeillä tai ilman.



Ei kenenkään äidin tai isän tartte olla täysoppinut vauvan hoidossa. Apua saa kysyä, ja vauva opettaa vähitellen. Asioita tulee eteen pikku hiljaa, ja kun ottaa ne yksitellen eikä etukäteen jo stressaa, kyllä sitä varmasti pärjää.

päästä pelkopolille? Puhu asiasta neuvolassa jos saisit vaikka lähetteen pelkopolille. Itselläni on synnytys edessä toukokuussa ja pelkään synnytystä ihan tajuttomasti. Mulla on jo yksi kerta takana polilla ja vielä 2 edessä, toivon että auttaa. tsemppiä!