Mitä ihmiset pakenevat matkustelullaan?

Vierailija kirjoitti:

Harvoin sanon näin mutta voiko enää itseriittoisampaa aloitusta löytyä?! Ehkä kaikilla ei kivasti sekoitu arki ja työ, ole mahdollista tehdä töitä kotoa ja vaikka olisikin niin koti ei sijaitse jossain rannalla. Olisiko siinä se juttu, kaikkien elämä ei ole kuten sinun?

Onko itseriittoista haluta, että muutkin saisivat arjestaan samanalaista tyydytystä kuin minä...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen ap olet?  Itsellä on aina pari matkaa varattuna. Hotellien varaamiseen olen jäänyt koukkuun. Olen suhteellisen pienituloinen, ei tosin ole paljon menojakaan. Teen reissuja noin 8 vuodessa. Tänä vuonna olin kesälomalla kesäkuun ja olin viikon kiertämässä Islantia, viikonloppu Krakovassa ja viikko rantalomalla Kroatiassa. Tykkään merestä, sukeltamisesta, hienoista maisemista, lämpimistä illoista, mukavista ruokaravintoloista jne. Myös ihmiset joihin tutustun reissuilla ovat plussaa, samoin kuin paikalliset joihin tutustun.

Olen 34 vuotias. Mä en oikeastaan edes tarkoita tuota mistä sä puhut, vaan ihmiset keitä tarkoitan on niitä, jotka haukkuvat esimerkiksi somessa aina kaikkea Suomessa, säätä, ihmisiä ja ruokaa ja sitten töitään ja lykkäävät lapset hoitoon kun pakenevat itse etelään. Ne lapset siis joutuvat kuitenkin jäämään pois ihanilta matkoilta, ja lapset eivät saa koskaan lomailla vanhempien kanssa.

Työ tuntuu olevan jotain, millä rahoitetaan matkat. Itsellä taas työ on niin kiinteä osa arkea ja mulle niin rakasta, että en halua irtiottoa siitä.

Itsellä taas on niin rankka työ, että siitä voi irtaantua vain Malediiveilla. Millaisia ystäväsi oikein ovat jos he jättävät lapsensa kun lähtevät ulkomaille???

Mulla reissailu on muodostunut elämäntavaksi ehkä eniten sen takia etten oikein tunne juurtuvani minnekkään.. Haluaisin löytää sen paikan missä tuntisin oloni kotoisaksi. Meidän perheessä reissattiin ihan pienestä saakka, vanhemmat on voineet tehdä etätöitä joten lapsena oli usein sellainenkin tilanne että asuttiin asuntovaunussa ja liikuttiin paikasta toiseen ympäri ämpäri eurooppaa.

Aina oon tiennyt että suomesta en niin tykkää, suurin ongelma mulle on sää ja se että vuodessa on ehkä max. 5 viikkoa lämmintä ja aurinkoa, jos ollaan onnekkaita. Ydin talvesta tykkään itsekkin muttakun sekin kestää vaan harmilliset muutaman kuukautta (jos edes sitä).. Mä oon nyt asustellut Australiassa kolmisen vuotta, sitä ennen Indonesiassa vuoden, Lontoossa 2vuotta, Belgiassa vuoden, saksassa pari kertaa aina puolvuotta kerrallaan.. Euroopassa ja aasiassa oon kolunnu lähes kaikki maat läpi.. Jenkit ei oikeastaan kiinnosta joten seuraava kohde on joko uus Seelanti tai etelä afrikka.. Emmä koe pakenevani mitään mutta ehkä etsiväni kotia.. Ikuinen kesäkään ei miellytä.. :D ehkä en vaan oo ikinä tyytyväinen.

Mä en käsitä, miksi ilmoitetaan Instagramissa tai Facebookissa monta kuukautta ennen matkaa siitä tulevasta matkasta. En ikinä leuhko matkoillani, ei ne muille kuulu. Jos käyn ja tulee kiva lomakuva, laitan sen sitten- Instagram etenkin, kaikki kohteet näytetään filtterin läpi ja kaikki kiviset paskarannatkin saadaan muokattua paratiisin näköiseksi. Ennen vanhaan oli matkakatalogit joiden kuvat oli käsitelty mutta nykyisin ihmisten lomakuvat on käyneet sellaisen prosessin läpi, ettei samaksi tunnista kun menee kohteeseen.

Vai kuinka moni on nähnyt kuvia Kreetalta miltä siellä OIKEASTI näyttää, ei näy jengin lomakuvissa sähkölinjoja nurin tai rantoja autenttisessa värissään.

Thaimaassa on sellainen Briza Beach Resort niminen 4 tähden lomamesta minne olin kaverin FB kuvien perusteella varaamassa itsekin matkan, kunnes älysin käydä katsomassa googlemapsista miltä OIKEASTI näyttää. Hotellin keskellä menee autotie ja se tsunamin jälkeen rakennettu alue näyttää ihan vankilalta.  :O

Sain peruttua varauksen onneksi. Mistään et tiedä, millaiset kohteet on oikeasti kun kaikilla on vaan niin ihkua ja kivaa ollut ja turkoosia vettä. Realistisia matkablogeja mulle linkatkaa, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen ap olet?  Itsellä on aina pari matkaa varattuna. Hotellien varaamiseen olen jäänyt koukkuun. Olen suhteellisen pienituloinen, ei tosin ole paljon menojakaan. Teen reissuja noin 8 vuodessa. Tänä vuonna olin kesälomalla kesäkuun ja olin viikon kiertämässä Islantia, viikonloppu Krakovassa ja viikko rantalomalla Kroatiassa. Tykkään merestä, sukeltamisesta, hienoista maisemista, lämpimistä illoista, mukavista ruokaravintoloista jne. Myös ihmiset joihin tutustun reissuilla ovat plussaa, samoin kuin paikalliset joihin tutustun.

Olen 34 vuotias. Mä en oikeastaan edes tarkoita tuota mistä sä puhut, vaan ihmiset keitä tarkoitan on niitä, jotka haukkuvat esimerkiksi somessa aina kaikkea Suomessa, säätä, ihmisiä ja ruokaa ja sitten töitään ja lykkäävät lapset hoitoon kun pakenevat itse etelään. Ne lapset siis joutuvat kuitenkin jäämään pois ihanilta matkoilta, ja lapset eivät saa koskaan lomailla vanhempien kanssa.

Työ tuntuu olevan jotain, millä rahoitetaan matkat. Itsellä taas työ on niin kiinteä osa arkea ja mulle niin rakasta, että en halua irtiottoa siitä.

Itsellä taas on niin rankka työ, että siitä voi irtaantua vain Malediiveilla. Millaisia ystäväsi oikein ovat jos he jättävät lapsensa kun lähtevät ulkomaille???

Eivät oikeastaan ole ystäviä, työtuttavia. 4 viikkoa ulkomailla vuodesta, ilman lasta, eräs pariskunta ainakin. Itse en käsitä.

Matkustelen paljon. Jos jotain haluan paeta niin suomalaista ahdasta ilmapiiriä. Mutta en matkustele paetakseni vaan nähdäkseni maailmaa ja kokeakseni. Mstkustelen myös opettaakseni maailman laveutta lapselleni, viettääkseni aikaa perheeni kanssa. Pakettimatkoja en harrasta enemmän kaupunkilomia.

Minä en käy lomilla, koska olen persaukinen ja kotona viihtyvä, mutta ymmärrän kyllä, että toiset siitä tykkäävät.

Hiljattain mietin sitä, miten paljon ihmisten pitää istua autoissa, junissa, lentokoneissa ja kävellä asemilla ja raahata laukkujaan, että näkevät matkallaan jotain erityistä. Esim Suomen kaupungit ovat aika pitkälti samanlaisia, mutta sitten kuitenkin joku yksittäinen juttu saa sinne matkustamaan. Ja herranjestas miten kauan pitää istua lentokoneessa, että pääsee johonkin Thaimaahan tai Australiaan. Joko pitää nauttia myös siitä paikasta paikkaan kulkemisesta tai pitää olla todella kiinnostunut siitä kohteesta.

Vierailija kirjoitti:

Kerrotaakoot heti alkuun, tämä ei aloitus ei kumpua kateudesta, itsellä olisi varaa matkustaa kyllä, mutta joka vuosi ei ole hinkua "paeta" arkea, tämähän se yleisin selitys on. Alustan vähän itsestäni, että olisi jotain keskustelun pohjaa.

Mulla on isot lapset, omasta mielestäni maailman paras ja antoisin duuni jonka puolesta tapaan paljon ihmisiä ja ihana koti järven läheisyydessä, rantaan 100 metriä. Työ ja arki sekoittuvat kivasti, koska teen aika paljon töitä kotona, oikeastaan enemmän kotoa käsin kuin toimistolla. Rakastan arkea kokonaisuudessaan ja nyt pari vuotta on ollutulkomaille matkustustaukoa sen takia, koska lomalla on ihana vaan nauttia tästä asuinalueesta ja sitten ollaan tehty kotimaan sisällä pari matkaa, tosin niiltäki on ollut aina kiire kotiin. Nyt olisi varattuna kyllä syyslomareissu, mutta sitäkin oikeastaan aloin vähän katua. Varasin sen oikeastaan vaan sen takia, että lapset pääsee ulkomaille, en niinkään itseni takia.

Olen asunut ulkomailla "ikuisen kesän maassa" nuorena ja Suomen vuodenaikoja rakastan, en oikein talvilomallakaan halua väen väkisin lämpimään koska se ydintalvi on muutenkin niin lyhyt, että haluan nauttia hiihtämisestä yms.

Mutta nyt aiheeseen. Tiedän ihmisiä, jotka ovat viimeisen viiden vuoden aikana matkustaneet kaikki lomansa pakettireissuilla ja monta kertaa vuodessa, eli tammikuussa Thaimaassa ja kesäloma Kanariansaarilla tai Kreikassa ja siihen päälle pitkiä viikonloppuja risteilyllä tai Suomessa. Yhtään lomaa he eivät vietä Suomessa vaan aina ulkomailla. Mä mietinkin sitä, että mikä saa ihmiset kaksi kertaa vuodessa menemään kahdeksi viikkoa all inclusivehotelliin makaamaan ja syömään helteessä, kun reissut suuntautuvat aina mestoihin, missä ei sitä paikallista elämää juuri ole? Koetaanko arki niin raskaaksi, että sitä pitää päästä karkuun? Ainakin se tuntuu olevan yleinen selitys matkustelulle, matkaa motivoi "henkireikä" tai "pakko päästä jonnekin".

Kaikilla tuntuu olevan jatkuva lomakuume, hinku lämpimään tai hinku matkustaa, vaikka se matkustus on sitten juuri tuota samassa resortissa makaamista. Somessa on jatkuva lähtölaskenta jonnekin.

-- jatkuu---

Yksi suhteellisen pieni syy liittyy lakiin. Täällä suomessa kannabis on laitonta. Poltan kyllä suomessakin mutta siinä on syy miksi voisin muuttaa täältä kokonaan pois. Kaverit ja sukulaiset on täällä niin siksi olen enimmäkseen suomessa.

Kun ei omia rahoja voi laillisesti käyttää pikku paheeseen niin miksi tosiaan asua suomessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä asun ihanassa isossa omakotitalossa, ison puutarhan ympäröimänä, rantaan 150m, teen mukavaa työtä, minulla on ihanat lapset jnejne.

MUTTA minä vihaan ajatusta marraskuusta, loskasta, kylmästä vesisateesta, sumusta jne.

Minä löhöän viikon auringossa hyvällä omalla tunnolla, tietäen että sitten taas jaksan arkea, joka oikeasti on ihan mukavaa, usein vain kovin kiireistä. Tänä vuonna ekaa kertaa all inclusive, vähän jännittää onko se ihan helvetti, mutta sitten mennään johonkin muualle syömään. Ehkä parasta lomassa, matkustelussa on, että ei VOI tehdä kotitöitä , joita aina riittäisi.

Ymmärrän, marraskuu on pimeä. En puhunutkaan kaltaisistasi, koska lomamatka kerran vuodessa lienee aika perus tänä päivänä, eikä se kerro mistään arjesta karkaamisesta. Silti olisi kyllä oman mielen kannalta parasta oppia näkemään ihania asioita marraskuussa, se on sellainen väliaika ennen joulua ja silloin voi oikeasti levätä kotona ja hakea tarmoa liikunnastakin. Aurinkopiikki keskellä kaamosta piristää hetkellisesti mutta ei pidemmän päälle auta sietämään pimeyttä, mikä olisi oman mielen kannalta parasta.

Mä puhuin nyt niistä, ketkä suunnittelevat matkaa läpi vuoden ja käyttävät kaikki mahdolliset vapaat ja varat siihen, että päästään pakenemaan arkea ulkomaille ja seuraavat matkat on jo mietitty ennen kuin ensimmäinen on alta pois. Miten sitä ehtii nauttimaan mistään tai pysähtymään siihen omaan elämään, kun on niin voimakas vietti suunnitella ja paeta?

Vaikuttaa siltä, ettei sinua ap voi auttaa. Olet päättänyt, että muiden omastasi poikkeava elämäntapa on pakenemista, ja sillä hyvä. Moni on jo sinulle vastannut asiallisesti ja perusteellisesti, mutta sinä se vaan jankkaat pakenemisesta.

Heipsis,

olen itse lentoemäntä, joten matkustamista tulee vaikka kuinka paljon jo pelkästään vuoden aikana. Meidän perhe asuu omakotitalossa, tilaa on, ja pihalta tie minkälaista huvitusta. Sukumökkikin löytyy saimaan rannalta.

Mutta kuinkas ollakkaan, kesä- ja talvilomat meidän perhe on aina jossain päin maailmaa reissaamassa. yhdessä mietitään ja suunnitellaan.

Sinä tykkäät arjestasi kotona, ei meilläkään mitään valittamista ole, mutta silti haluamme yhdessä perheenä matkustella ja nähdä paikkoja. En edes yritä käydä selittämään, et sinä sitä ymmärtäisi, ihan siitä syystä että jo ilmoitit ettet ymmärrä.

Pysy kotona, ilmeisesti siellä on silti liian tylsää kun pitää silti miettiä toisten lomatekemisiä.. hommaa harrastus

Minä pakenen arkea matkusteluun. Asumme melko pienessä kerrostaloasunnossa, ihan kivassa enkä haluaisi muuttaa, mutta kaikki lomat täällä kotosalla - ei kiitos!

Olen "naimisissa" työni kanssa. Työ ja vapaa-aika sekoittuvat vähän liikaa. Nautin työstäni, mutta vain ulkomaan reissulla voin olla täysin irti työstäni.

Kotosalla perhe on harvoin samaan aikaan kotona: eri rytmiset työt, koulut, harrastukset, kaverit.. Ulkomaanmatkat hitsaavat perhettämme yhteen ja parantaa sisarusten välistä yhteyttä.

Tässä muutama syy.

Mua raivostuttaa ihmiset, jotka matkustavat huonojen ihmisoikeuksien maihin löhöämään jonnekin resorttiin sulkemaan silmänsä maan ongelmilta. Kuvottavaa oikeasti lentää jollain pakettikoneella luksushotelliin imemään AI viinaa päivästä toiseen, paikalliset eivät saa penniäkään kun suuret hotelliketjut imee kaikki rahat. Nää matkustamista hehkuttavat ihmiset kyllä näissä ketjuissa kailottavat miten ovat kulttuurin perässä, ja kulttuurilla tarkoitetaan jotain ruosteista tsunamimuistomerkkiä Khao Lakissa tai jotain patikkamatkaa kansallispuistossa tuhannen muun turistin kanssa.

Kumma miten oikeassa elämässä ei ikinä kuule muista kun pakettimatkalaisista joiden somet on täynnä feikkikuvia jostain rannalta, mutta vauvapalstalle löytävät tiensä aina nämä itsensä kusettajat, jotka anonyymisti valehtelevat matkaavansa kulttuurin takia. Olkaa nyt ees rehellisiä itellenne, vaikka täällä suollatte sontaa, te ette tiiä kulttuurimatkailusta mitään. Ja huom, paikalliskulttuuriin tutustuminen ei tarkoita sitä, että oot nähnyt Mona Lisan livenä.

Minä PAKENEN RÄNTÄÄ ja PIMEYTTÄ marraskuussa. Hemmottelen itseäni kaakkois-Aasian lämmössä auringolla ja herkuilla.  Muut reissut sitten fiilisten mukaan. Vaikka vannoutunut reppureissaaja olenkin niin aivan huippuloma oli myös "vihattu" all inclusive Karibialla :-D

Olen lapseton mutta silti ymmärrän oikein hyvin, miksi perheelliset tykkäävät matkoilla yöpyä all inclusive -hotelleissa. Jos minä jo yksin asuvana koen arjen raskaana, millaista se arki mahtaakaan olla lapsiperheiden vanhemmilla? Kaikilla ei ole arki yhtä helppoa ja mukavaa kuin sinulla, ap. Monet esimerkiksi asuvat ahtaasti, sekin on yksi syy, miksi lomilla halutaan lähteä reissuun.

Vierailija kirjoitti:

Heipsis,

olen itse lentoemäntä, joten matkustamista tulee vaikka kuinka paljon jo pelkästään vuoden aikana. Meidän perhe asuu omakotitalossa, tilaa on, ja pihalta tie minkälaista huvitusta. Sukumökkikin löytyy saimaan rannalta.

Mutta kuinkas ollakkaan, kesä- ja talvilomat meidän perhe on aina jossain päin maailmaa reissaamassa. yhdessä mietitään ja suunnitellaan.

Sinä tykkäät arjestasi kotona, ei meilläkään mitään valittamista ole, mutta silti haluamme yhdessä perheenä matkustella ja nähdä paikkoja. En edes yritä käydä selittämään, et sinä sitä ymmärtäisi, ihan siitä syystä että jo ilmoitit ettet ymmärrä.

Pysy kotona, ilmeisesti siellä on silti liian tylsää kun pitää silti miettiä toisten lomatekemisiä.. hommaa harrastus

Oletko yhtä koppava asiakaspalvelija?  Mulla on harrastus, kiitos huolenpidosta. Sali 4x vkoon, maastopyöräily ja töitä 3-4 pvää viikossa. Kesäisin en käy toimistolla lainkaan, vaan teen töitä omalla terassilla tai rannalla. Toivoisin, että muutkin tykkäisivät arjestaan niin, ettei tarvitsisi aina paeta. Elämä on helpompaa niin. Matkustetaan kerran parissa vuodessa riippuen kohteesta. Seuraavana se Vietnam ja Yhdysvallat, Florida todennäköisesti, koska siellä on ystäviä. Tästä ketjusta en ole löytänyt montaakaan samanhenkistä arjen rakastajaa kuin minä, koska kaikilla tuntuu olevan pakkomielle selittää, miksi matkustavat. Yksikään ei ole pysähtynyt pohtimaan, miksi arkeaan haluaa paeta? Mennään vaan sieltä mistä aita on matalin, eli matkustetaan kauas pois. Entä jos ei koskaan oppisi elämään arkea ja nauttimaan siitä, ja tapahtuisi jotain mikä pakottaisi olemaan kotona tai lapset sairastuisivat, tulisi siihen jo ennestään raskaaseen arkeen vielä lisää painolastia.

Jotkut ihmiset eivät siedä mitään vastoinkäymisiä vaan pakenevat kaikkea. Mitä elämää se on, ei ainakaan täysipainoista.

Just sayin. :)

Vierailija kirjoitti:

Heipsis,

olen itse lentoemäntä, joten matkustamista tulee vaikka kuinka paljon jo pelkästään vuoden aikana. Meidän perhe asuu omakotitalossa, tilaa on, ja pihalta tie minkälaista huvitusta. Sukumökkikin löytyy saimaan rannalta.

Mutta kuinkas ollakkaan, kesä- ja talvilomat meidän perhe on aina jossain päin maailmaa reissaamassa. yhdessä mietitään ja suunnitellaan.

Sinä tykkäät arjestasi kotona, ei meilläkään mitään valittamista ole, mutta silti haluamme yhdessä perheenä matkustella ja nähdä paikkoja. En edes yritä käydä selittämään, et sinä sitä ymmärtäisi, ihan siitä syystä että jo ilmoitit ettet ymmärrä.

Pysy kotona, ilmeisesti siellä on silti liian tylsää kun pitää silti miettiä toisten lomatekemisiä.. hommaa harrastus

Heipsis--- :D:D:D Heipsis, tervetuloa lennollemme! :D

Matkustan paljon, mutten koe meneväni pakoon mitään tai minnekään. Tykkään nähdä ja tutustua uusiin paikkoihin. Minusta on antoisaa kierrellä eri kaupungeissa (tai kylissä) ja seurata maailmanmenoa ja ihastella paikallisia arkkitehtuurisia yksityiskohtia. Toki vietän samalla huoletonta "loma-arkea", jolloin arkeeni kuuluu ulkona syömistä enemmän kuin tavallisesti. Usein matkustan myös kauempana asuvan ystäväni kanssa, jolloin arjen (loman) luksukseen kuuluu myös pidempijaksoinen yhteinen aika.

Perheen kanssa reissut ovat osa perinnettä. Kiinteää yhteistä aikaa ilman sinne tänne sinkoilla, mitä kotona ollessa lomailu helposti on, kun

milloin kukakin on kaverillaan jne.

Itse en jaksaisi lähteä viikoksi rannalle löhöilemään -sitä kun en tee Suomessakaan, mutta jos jollekulle se on tarvittava piristysruiske tai lomaan kuuluva odotettu ohjelmanumero, niin miksipä sitä kummastelisin. Enhän kummastele koko lomaansa mökkeileviä, karavaanareita tai koti-ihmisiäkään. Onneksi meitä on erilaisia ja elämän suola, sokeri ja muut mausteet voi mahdollisuuksien mukaan valita haluamallaan tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton mutta silti ymmärrän oikein hyvin, miksi perheelliset tykkäävät matkoilla yöpyä all inclusive -hotelleissa. Jos minä jo yksin asuvana koen arjen raskaana, millaista se arki mahtaakaan olla lapsiperheiden vanhemmilla? Kaikilla ei ole arki yhtä helppoa ja mukavaa kuin sinulla, ap. Monet esimerkiksi asuvat ahtaasti, sekin on yksi syy, miksi lomilla halutaan lähteä reissuun.

Samaa mieltä. Nuorena reilattiin, perheellisenä mentiin rantalomille, nykyään käydään kaupungeissa. Kuulun itsekin niihin, jotka eivät kunnolla pääse irti työstään, jos lomaa viettää vain kotonaan. Mökkiä ei ole eikä tule. Vuokraamme mökin, jos siltä tuntuu. Olen varmaan mieheni kanssa uteliasta ja vaihtelunhaluista sorttia.

Niin kaikki eivät erityisemmin pidä talvesta. Itse voisin olla puoli vuotta poissa joka vuosi, jotta pääsisin sitä paskaa karkuun.

Heh, joka toinen ilmoittaa pakenevansa suomalaisia. Charterilla sitten mennään suomalaisten kanssa kohteeseen jossa hotellit ja retkibussit pullistelee niitä suomalaisia. 

Musta on ihan kiva törmätä lomalla suomalaiseen kun ne on yleensä yllättäviä tilanteita paikoissa joissa ei olisi maanmieheen arvannut ikinä törmäävänsä. Vaikka pieni kansa ollaankin niin joka maailmankolkasta meitä näkyy löytyvän..