Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ihmiset pakenevat matkustelullaan?
18.09.2016 |
Kerrotaakoot heti alkuun, tämä ei aloitus ei kumpua kateudesta, itsellä olisi varaa matkustaa kyllä, mutta joka vuosi ei ole hinkua "paeta" arkea, tämähän se yleisin selitys on. Alustan vähän itsestäni, että olisi jotain keskustelun pohjaa.
Mulla on isot lapset, omasta mielestäni maailman paras ja antoisin duuni jonka puolesta tapaan paljon ihmisiä ja ihana koti järven läheisyydessä, rantaan 100 metriä. Työ ja arki sekoittuvat kivasti, koska teen aika paljon töitä kotona, oikeastaan enemmän kotoa käsin kuin toimistolla. Rakastan arkea kokonaisuudessaan ja nyt pari vuotta on ollutulkomaille matkustustaukoa sen takia, koska lomalla on ihana vaan nauttia tästä asuinalueesta ja sitten ollaan tehty kotimaan sisällä pari matkaa, tosin niiltäki on ollut aina kiire kotiin. Nyt olisi varattuna kyllä syyslomareissu, mutta sitäkin oikeastaan aloin vähän katua. Varasin sen oikeastaan vaan sen takia, että lapset pääsee ulkomaille, en niinkään itseni takia.
Olen asunut ulkomailla "ikuisen kesän maassa" nuorena ja Suomen vuodenaikoja rakastan, en oikein talvilomallakaan halua väen väkisin lämpimään koska se ydintalvi on muutenkin niin lyhyt, että haluan nauttia hiihtämisestä yms.
Mutta nyt aiheeseen. Tiedän ihmisiä, jotka ovat viimeisen viiden vuoden aikana matkustaneet kaikki lomansa pakettireissuilla ja monta kertaa vuodessa, eli tammikuussa Thaimaassa ja kesäloma Kanariansaarilla tai Kreikassa ja siihen päälle pitkiä viikonloppuja risteilyllä tai Suomessa. Yhtään lomaa he eivät vietä Suomessa vaan aina ulkomailla. Mä mietinkin sitä, että mikä saa ihmiset kaksi kertaa vuodessa menemään kahdeksi viikkoa all inclusivehotelliin makaamaan ja syömään helteessä, kun reissut suuntautuvat aina mestoihin, missä ei sitä paikallista elämää juuri ole? Koetaanko arki niin raskaaksi, että sitä pitää päästä karkuun? Ainakin se tuntuu olevan yleinen selitys matkustelulle, matkaa motivoi "henkireikä" tai "pakko päästä jonnekin".
Kaikilla tuntuu olevan jatkuva lomakuume, hinku lämpimään tai hinku matkustaa, vaikka se matkustus on sitten juuri tuota samassa resortissa makaamista. Somessa on jatkuva lähtölaskenta jonnekin.
-- jatkuu---
Kommentit (93)
Minä asun ihanassa isossa omakotitalossa, ison puutarhan ympäröimänä, rantaan 150m, teen mukavaa työtä, minulla on ihanat lapset jnejne.
MUTTA minä vihaan ajatusta marraskuusta, loskasta, kylmästä vesisateesta, sumusta jne.
Minä löhöän viikon auringossa hyvällä omalla tunnolla, tietäen että sitten taas jaksan arkea, joka oikeasti on ihan mukavaa, usein vain kovin kiireistä. Tänä vuonna ekaa kertaa all inclusive, vähän jännittää onko se ihan helvetti, mutta sitten mennään johonkin muualle syömään. Ehkä parasta lomassa, matkustelussa on, että ei VOI tehdä kotitöitä , joita aina riittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veikkaanpa että pakenevat sinun kaltaistesi ihmisten ajatusmaailma. En jaksanut lukea puoliakaan mutta toivottavasti joskus heräät sieltä kuopasta huomaamaan, että on erilaisia ihmisä ja erilaisia tapoja elää tätä elämää. :)
En koskaan paheksu toisten reissuja, ja tykkään lomakuvista somessa. Ei mun ajatusmaailmaani kenenkään tarvitse paeta, koska en ole ahdasmielinen. :)
Tykkään toisinaan reissata ja suunnitelmissani olisi kyllä lähivuosina lähteä patikoimaan Vietnamiin, ostaa pelkät lennot ja samoilla siellä. Aloitin tämän keskustelun oikeastaan siksi, että olisi mielenkiintoista tietää, mikä siinä omassa arjessa on niin raskasta, että sitä pitää paeta jatkuvasti etelään?Mun hyvä ystävä kertoi, että hän muutti Suomesta pois koska täällä oli kaikilla ihmisillä sellainen veren maku suussa asenne arkeen ja lomamatkaa kutsuttiin henkireiäksi. Hän ei kuulema halunnut elää elämää, missä 4 viikkoa vuodesta tuntee elävänsä ja lopun aikaa sinnittelee ja säästää lomamatkaan. Hän otti ja muutti Berliiniin, eikä ole tehnyt ulkomaan matkoja vuosiin vaikka sieltä olisi halpaa matkustaa, koska elää kuulema niin ihanaa arkea, eläminen on edullista, meininki kansainvälistä ja ihmiset ympärillä ovat sosiaalisempia.
Ymmärrän kyllä, jos arki on kuormittavaa niin halutaan matkalle, mutta eikös se mieluummin kannattaisi muuttaa juuri sitä arkea, pakeneminen ei ole pitkän tähtäimen ratkaisu.
Nämä tapaukset joista nyt puhun eivät ole niitä, jotka hakevat lomaltaan kulttuuria. Thaimaan kulttuuria ei saa viiden tähden resortista, joten en ymmärrä näitä "puolustajia" jotka kertovat hakevansa matkoiltaan kulttuuria. Suurin osa itsekin myöntää, että lomalle paetaan arjen vaatimuksia kuten kokkaamista yms. Miksei mieluummin opetella nauttimaan siitä mitä on ja nauttimaan siitä arjesta ruuanlaittoineen sen sijaan, että haaveillaan pois pääsemisestä?
Mä en koskaan matkusta paetakseni jotakin, oikeastaan päinvastoin. Eihän suurin osa edes nauti matkastaan kunnolla kun seuraava reissu on jo varattu ennen kuin ensimmäinen alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä asun ihanassa isossa omakotitalossa, ison puutarhan ympäröimänä, rantaan 150m, teen mukavaa työtä, minulla on ihanat lapset jnejne.
MUTTA minä vihaan ajatusta marraskuusta, loskasta, kylmästä vesisateesta, sumusta jne.
Minä löhöän viikon auringossa hyvällä omalla tunnolla, tietäen että sitten taas jaksan arkea, joka oikeasti on ihan mukavaa, usein vain kovin kiireistä. Tänä vuonna ekaa kertaa all inclusive, vähän jännittää onko se ihan helvetti, mutta sitten mennään johonkin muualle syömään. Ehkä parasta lomassa, matkustelussa on, että ei VOI tehdä kotitöitä , joita aina riittäisi.
Ymmärrän, marraskuu on pimeä. En puhunutkaan kaltaisistasi, koska lomamatka kerran vuodessa lienee aika perus tänä päivänä, eikä se kerro mistään arjesta karkaamisesta. Silti olisi kyllä oman mielen kannalta parasta oppia näkemään ihania asioita marraskuussa, se on sellainen väliaika ennen joulua ja silloin voi oikeasti levätä kotona ja hakea tarmoa liikunnastakin. Aurinkopiikki keskellä kaamosta piristää hetkellisesti mutta ei pidemmän päälle auta sietämään pimeyttä, mikä olisi oman mielen kannalta parasta.
Mä puhuin nyt niistä, ketkä suunnittelevat matkaa läpi vuoden ja käyttävät kaikki mahdolliset vapaat ja varat siihen, että päästään pakenemaan arkea ulkomaille ja seuraavat matkat on jo mietitty ennen kuin ensimmäinen on alta pois. Miten sitä ehtii nauttimaan mistään tai pysähtymään siihen omaan elämään, kun on niin voimakas vietti suunnitella ja paeta?
Me olemme vapusta syyskuun loppuun kaiken vapaa-ajan mökillä, joka on maailman paras paikka.
Kuitenkin aloitamme kevään ja päätämme kesän jossain Euroopassa. Huhtikuun viimeisen viikon olimme Sisiliassa ja lokakuun ensimmäiseksi lähdemme Kataloniaan.
Tammikuussa on vuorossa kaksi viikkoa Madeiralla.
Ja ei, en pakene mitään, mutta nautin matkustamisesta. Meillä tosiaan on aina matka varattuna.
En käy pakettimatkoilla vaan lähinnä kuljen kaupungista/paikasta toiseen julkisilla kulkuneuvoilla. Matkustan kaikki lomat, koska maailmassa on niin paljon nähtävää. Kotikulmia ehdin kyllä katsella ihan normiarjessakin ja viikonloppuisin. Asun ulkomailla ja vaihdan maata silloin tällöin, niin on aina uutta viikonloppuihmeteltävää. Rakastan elämäntyyliäni enkä vaihtaisi mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi käyt syömässä ravintolassa? Osaathan varmasti itsekin laittaa ruokaa, sinulla on keittiö, jossa viihdyt ja osaat etsiä reseptejä netistä.
Siksi, että se tuo vaihtelua, joku muu tekee ruoan puolestasi ja tarjoilee sen, saat ehkä maistaa jotain uutta ja tuntematonta, saat nauttia erilaisesta tunnelmasta kuin kotona ja ehkä kohdata uusia ihmisiä. Saatat kohdata yllätyksiä.
No niin.
Miksi joku nauttisi mahdollisesti sitten matkailusta?
Kaikki eivät rakasta Suomen vuodenaikoja ihan perustellusta syystä: terveys. Yritä ymmärtää, että me kaikki emme ole yhtä onnekkaita ja fyysisesti täysin terveitä. Tavallisia ja yleisiä tauteja sairastavat voivat tarvita "pakoa" väärästä ilmastosta selvitäkseen talven läpi, vaikea atopia tai psori riittää jo tähän. Kumpikaan ei ole henkeä uhkaava sairaus, mutta se ilmaston vaihdos voi tuoda niin paljon lisäarvoa elämään, että jaksaa joka vuosi pakata matkalaukkunsa ja lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ensinnäkään se arki ei monille tunnu kivalta. Työ ei välttämättä ole mielenkiintoista, mutta sitä tehdään, koska siitä saa elannon.
Etätyötäkään eivät kaikki voi tehdä, vasn työaikoina on oltava työpaikalla. Työajan ulkopuolella siellä taas ei saa olla, vaikka joskus mieli tekisi.
Ja ainakin minä olen tympääntynyt kotiini. Perheeni pitää tästä, mutta minä en. On ihanaa päästä välillä täältä pois! Asumme lähiössä, jossa on kaunis alkoholistien suosima puisto.
Pakettimatkat ovat minusta mukavia, koska niillä näkee toisenlaisia maisemia, nähtävyyksiäkin, eikä tarvitse siivota, tiskata, pedata eikä laittaa ruokaa. Eikä ajatella työasioita.
Tässäkin ketjussa ollaan kärkkäitä sanomaan, että minä en sitten koskaan käy all inclusive -lomilla, vaan etsin extreme-elämyksiä ja laitesukellusta. Miksi ei voisi sanoa, että onhan se rentouttavaa ainakin perheelliselle katsella rantatuolissa lasten vesileikkejä ja ottaa itse aurinkoa / lukea kirjaa / mitä nyt sitten tykkääkin? Ruuat tekee, tiskit tiskaa ja lakanat vaihtaa sekä siivouksen hoitaa Joku Muu, kyllä viikko sellaista lomasta käy. Ihan syystä ovat suosittuja nuo parjatut all inclusive -lomat. Aloittajalle sellainen vinkki, että voit viettää lomasi ihan miten tahdot, kotona tai muualla. Ei ole onneksi olemassa oikeaoppisen lomailun sääntökirjaa, jonka noudattamatta jättämisestä sakotettaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En käy pakettimatkoilla vaan lähinnä kuljen kaupungista/paikasta toiseen julkisilla kulkuneuvoilla. Matkustan kaikki lomat, koska maailmassa on niin paljon nähtävää. Kotikulmia ehdin kyllä katsella ihan normiarjessakin ja viikonloppuisin. Asun ulkomailla ja vaihdan maata silloin tällöin, niin on aina uutta viikonloppuihmeteltävää. Rakastan elämäntyyliäni enkä vaihtaisi mihinkään.
Sanasta sanaan juuri näin!
Mutta mites ne, jotka leuhkii matkoillaan? Miksi? Ei se vastapuolessa aina herätä kateutta, vaan kelaa että voi hyvänen aika että pienten lasten kanssa tonne mentävä ja sit tuli vatsatauti jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen ap olet? Itsellä on aina pari matkaa varattuna. Hotellien varaamiseen olen jäänyt koukkuun. Olen suhteellisen pienituloinen, ei tosin ole paljon menojakaan. Teen reissuja noin 8 vuodessa. Tänä vuonna olin kesälomalla kesäkuun ja olin viikon kiertämässä Islantia, viikonloppu Krakovassa ja viikko rantalomalla Kroatiassa. Tykkään merestä, sukeltamisesta, hienoista maisemista, lämpimistä illoista, mukavista ruokaravintoloista jne. Myös ihmiset joihin tutustun reissuilla ovat plussaa, samoin kuin paikalliset joihin tutustun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä pakenen suomalaisia ihmisiä. Miehet puhuvat vain maahanmuutosta ja naiset voivottelevat vaivojaan. Jokainen sekunti jonka vietän ulkomailla, on nautittava. Suomessa minut pitää vain sukutila ja sen hoitaminen.
Harvoin sanon näin mutta voiko enää itseriittoisampaa aloitusta löytyä?! Ehkä kaikilla ei kivasti sekoitu arki ja työ, ole mahdollista tehdä töitä kotoa ja vaikka olisikin niin koti ei sijaitse jossain rannalla. Olisiko siinä se juttu, kaikkien elämä ei ole kuten sinun?
Pakenen mamuja. Tässä kaupungissa alkaa olla jo niin ruskeeta, että on kiva lähteä 2 - 3 viikoksi pari kertaa vuodessa reissuun.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen ap olet? Itsellä on aina pari matkaa varattuna. Hotellien varaamiseen olen jäänyt koukkuun. Olen suhteellisen pienituloinen, ei tosin ole paljon menojakaan. Teen reissuja noin 8 vuodessa. Tänä vuonna olin kesälomalla kesäkuun ja olin viikon kiertämässä Islantia, viikonloppu Krakovassa ja viikko rantalomalla Kroatiassa. Tykkään merestä, sukeltamisesta, hienoista maisemista, lämpimistä illoista, mukavista ruokaravintoloista jne. Myös ihmiset joihin tutustun reissuilla ovat plussaa, samoin kuin paikalliset joihin tutustun.
Olen 34 vuotias. Mä en oikeastaan edes tarkoita tuota mistä sä puhut, vaan ihmiset keitä tarkoitan on niitä, jotka haukkuvat esimerkiksi somessa aina kaikkea Suomessa, säätä, ihmisiä ja ruokaa ja sitten töitään ja lykkäävät lapset hoitoon kun pakenevat itse etelään. Ne lapset siis joutuvat kuitenkin jäämään pois ihanilta matkoilta, ja lapset eivät saa koskaan lomailla vanhempien kanssa.
Työ tuntuu olevan jotain, millä rahoitetaan matkat. Itsellä taas työ on niin kiinteä osa arkea ja mulle niin rakasta, että en halua irtiottoa siitä.
Vierailija kirjoitti:
Pakenen mamuja. Tässä kaupungissa alkaa olla jo niin ruskeeta, että on kiva lähteä 2 - 3 viikoksi pari kertaa vuodessa reissuun.
Pakenet ulkomaalaisia ulkomaille... seems legit. ...
Suomalaisia pakenen. Tämä olisi mukava maa ilman noita ed lauseessa mainittuja.
Alue: Aihe vapaa
Tykkään auringosta, lämmöstä, meressä uimisesta. Mies on puolet vuodesta toisella paikkakunnalla ja kannan yksin silloin vastuun jääkaapin täyttämisestä, lasten koulusta ja harrastuksista sekä huushollin siisteydestä. Työni on haastavaa ja kuormittavaa. Joten todellakin nautin siitä, että saan maata rantatuolissa ja lukea kirjaa sillä aikaa kun joku muu kokkaa perheelle.